Lue keskustelun säännöt.
Inhoan olla kodin projektipäällikkö
Mies on varsinkin lasten syntymän jälkeen muuttunut perässävedettäväksi. Ollaan jotenkin päädytty tilanteeseen, jossa minä huolehdin kaikesta ja jaan hommia miehelle. Jos en pyydä tekemään, mies ei oma-aloitteisesti tee mitään. Miestä ärsyttää komentelu, mutta en suostu vastaamaan kaikesta.
Joudun huolehtimaan kaikista lasten varustehankinnoista, huolehtimaan sopivat tavarat mukaan, kotityöt, laskujen maksun, auton huollot, ruokaostokset, lasten synttärit ja lista jatkuu. Tänä vuonna kotonamme ilmeni korjaustarpeita, ja kilpailutin, budjetoin ja suunnittelin remontit sekä hoidin pankkilainan. Miehen aloitteesta emme koskaan käy kahdestaan missään, minä joudun päättämään mitä tehdään ja hankkimaan lapsille hoitajan. Jouduin pyytämään veljeni avuksi ulkotöihin, koska mies ei saanut aikaiseksi. Olin kuluneen vuoden aikana yhden viikonlopun poissa kotoa ja koti oli kuin pommin jäljiltä kotiin palatessa.
Mies ei tunnu mitenkään arvostavan minun työpanostani. Hän kehtaa vielä valittaa, jos ostoksilla menee liian kauan. Samainen mies pyörittää töissä isoja projekteja ja oli oikein aktiivinen ennen lapsia. Kotona ei suju. Ärsyttää, ihan kuin olisi yksi lapsi lisää.
Kommentit (813)
MIes tarvitsisi ensin oman tilan kodissa, mutta jos nainen ottaa vallan lapsiin vedoten niin siinä on vaikea pitää omaa reviiriä, autotalli tai varasto taitaa olla useimmilla pakollisen nojatuolin lisäksi se ainoa oma paikka, kaikki muu on naisen luvan takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä naisten rima miehille on vielä vuonna 2024 helvetissä. Suutu ihan kunnolla miehellesi ja tee selväksi että eroat jos hän ei ymmärrä olla aikuinen ja tehdä osaansa kotona. Ei mitään häpeilyjä tai kohteliaisuutta.
Ei tarvitse paljon ihmetellä miksi syntyvyys laskee, kuka vapaaehtoisesti haluaa lasten lisäksi vielä mieslapsen kaitsijaksi (johon suurin osa perheellisten suhteista menee)
Olen todella pahoillani.
Meillä mies oli täysin kädetön kotitöiden suhteen kun aloitimme seurustelemaan. Minä taas olen saanut varsin kattavan siivous, ruuanlaitto, remontointi, puutarhanhoito yms. opetuksen omalta perheeltäni. Mies oli kuitenkin kehityskelpoinen ja oikein ihana muuten. Muutimme yhteen, minä huolehdin suurimman osan kotitöistä. Vakaan harkinnan jälkeen syntyi lapsi ja tiesin, että jos mies ei ota vastuuta kodista ja lapsesta tasapuolisesta, minulla on resursseja ja mahdollisuus eroon, enkä tee toista lasta, jos mies ota koppia enemmän.
Nyt 10 vuoden jälkeen olemme edelleen yhdessä ja minä olen projektipäällikkö, mutta mies tekee suurimman osan kotitöistä. Käy kaupassa, laittaa arkiviikon ruuat, imuroi, pesee pyykit, viikkaa ne kaappeihin, vie lapset harrastuksiin ja tyhjää ja täyttää astianpesukoneen. Lenkittää koiran ja vie roskat. Pesee saunan kaksi kertaa vuodessa, vaihtaa renkaat autoihin ja vie ne huoltoon.
Minä vastaan taloudesta, matkavarauksista, kaappien järjestelystä, vessan ja suihkun pesusta, viikonlopun ruuanlaitosta, lahjojen ostamisesta, sukujuhlien järjestelyistä, wilma-viestinnästä, vaatteiden ostamisesta kaikille.
Yhdessä siivotaan pari kertaa vuodessa perusteellisemmin. Ulkotöitä ei kerrostalossa ole.
Mutta tämä ei olisi onnistunut, jos mies ei olisi itse herännyt asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa laskea rimaa ja olla välittämättä kaaoksesta. Ei siihen kuole. Välttämättömät ruoanlaitot, pyykit, koulujutut tms täytyy tietysti hoitaa. Muuten opettele ottamaan löysin rantein. Ryhdy sellaiseksi hupsuksi hippiäidiksi, joka vain nauraa elämälle. Mieskin yllättyy.
Tämä on oikeasti ainoa ratkaisu jos et halua erota. Minäkin yritin aluksi pitää kotia järjestyksessä mutta jossakin vaiheessa nostin kädet pystyyn ja totesin että jos minä olen ainoa jota kodin järjestys kiinnostaa niin antaa olla. Meillä on varmaan järjestys seuraavan kerran kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa jos silloinkaan.
Hyi. Entisen kaverini äiti teki saman päätöksen aikanaan. Ymmärrettävästi, sillä perheen isä ja 4 poikaa olivat niin täysiä sikoja että pahaa teki.
Tuossa on se, että voisi vaatia niitä lapsiakin välillä tekemään jotain kotitöitä.
Ainakin isänä mielelläni vaatisin yläasteikäisiltä lapsilta paljon enemmän (jopa pienellä palkkiolla), mutta yleensä äiti rajoittaa. Kuitenkin äiti on se, joka valittaa, kun kukaan ei tee mitään.
Vierailija kirjoitti:
MIes tarvitsisi ensin oman tilan kodissa, mutta jos nainen ottaa vallan lapsiin vedoten niin siinä on vaikea pitää omaa reviiriä, autotalli tai varasto taitaa olla useimmilla pakollisen nojatuolin lisäksi se ainoa oma paikka, kaikki muu on naisen luvan takana.
Miten tämä edistäisi tasapuolista työnjakoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
MIes tarvitsisi ensin oman tilan kodissa, mutta jos nainen ottaa vallan lapsiin vedoten niin siinä on vaikea pitää omaa reviiriä, autotalli tai varasto taitaa olla useimmilla pakollisen nojatuolin lisäksi se ainoa oma paikka, kaikki muu on naisen luvan takana.
No, eipä ollut meillä näin. Mutta mikään ei riittänyt pitämään toista tyytyväisenä. Sai mennä harrastuksissaan ja itse lähdin toisinaan vapaapäivinä lapsen kanssa muualle, jotta sai kotona rauhassa lepäillä.
Mutta ei. Kaikki oli huonoa ja yhtä työmaata toisen mielestä, mitään omaa ei mielestään hänellä enää ollut jne.
Eroaloite tuli häneltä, mutta ero oli itsellenikin vain suuri helpotus. Enää ei tarvitse yrittää pitää pystyssä luhistuvaa korttitaloa, joka ei toista pätkääkään kiinnosta.
Joo mun exä oli kanssa tommonen perästävedettävä. Ja kuulemma pyysin asioita "väärällä äänensävyllä". Ihan sama, pyysinkö nätisti vai rumasti, niin ei tapahtunut tai asiat tehtiin huonosti. Ja miksi aikuiselta ihmiseltä edes pitää pyytää? Eikö aikuisen ihmisen pitäisi tehdä oma-alotteisesti asiat. Ihanko tosissaan olisi hunajaisesti pitänyt pyytää ja anella häntä tekemään ihan normaaleja arkielämän asioita...
Nykyinen puoliso on ihanan toimelias ja vastuuntuntoinen ja oma-alotteinen. Ei voisi parempaa olla. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se tosiaan tarkoita, että aina oltaisiin menossa ja tekemässä. Mutta ei varsinkaan lapsen maailma voi rajoittua päiväkodin tai koulun ja kodin väliin. Ei se tee hyvää edes introvertin aikuisen mielenterveydelle pidemmällä tähtäimellä, vaikka tuntuisikin hyvältä valinnalta.
Pienet lapset kyllä pääsevät ovesta ulos kerran päivässä, kun avaa oven. 80-luvulla olimme lapsina ulkona jatkuvasti. Rakensimme majoja puihin, seilasimme itse tekemillämme lautoilla järvellä ja ammuskelimme toisiamme jousipyssyillä ja puhallusputkilla. Kun tuli nälkä, menimme kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pienet lapset kyllä pääsevät ovesta ulos kerran päivässä, kun avaa oven. 80-luvulla olimme lapsina ulkona jatkuvasti. Rakensimme majoja puihin, seilasimme itse tekemillämme lautoilla järvellä ja ammuskelimme toisiamme jousipyssyillä ja puhallusputkilla. Kun tuli nälkä, menimme kotiin.
Nyt ei eletä 80-lukua, lastensuojelu puuttuu, jos päiväkoti-ikäiset ovat keskenään metsässä.
Lastensuojeluilmoitusta vaan tekemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olkoon loistavasta miesvalinnasta.
Olisit valunnut taakkasi tarkemmin.
M47
Valitessasi et aina tiedä. Ap:n esimerkki hyvä. Mies esittää jotain muuta,kuin mitä on. Kun nainen on nalkissa ( lapset pieniä, ei voi löhteä), niin mies käyttää tilaisuuden hyväksi ja heittäytyy saamattomaksi ja isaamattomaksi ja tekemättömäksi. Näin muuten on monesti esim lessujen ( lestadiolaisten avioliitoissa, koska miehet tietävät, että nainen ei voi ottaa avioeroa ja lähteä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienet lapset kyllä pääsevät ovesta ulos kerran päivässä, kun avaa oven. 80-luvulla olimme lapsina ulkona jatkuvasti. Rakensimme majoja puihin, seilasimme itse tekemillämme lautoilla järvellä ja ammuskelimme toisiamme jousipyssyillä ja puhallusputkilla. Kun tuli nälkä, menimme kotiin.
Nyt ei eletä 80-lukua, lastensuojelu puuttuu, jos päiväkoti-ikäiset ovat keskenään metsässä.
No mutta sehän on vaan hyvä, koska siellä voi käsitellä tunteita tunnekorteilla tai piirrellä, ja turvakodilla voi pelata Afrikan tähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ihan sama juttu, miestä ei kiinnosta ne perheenä tehtävät aktiviteetit yhtään. Kirjastot, kahvilat ja uimahalli ovat tylsiä ja mies aina syvään huokaillen lähtee mukaan. Jos en ehdota mitään menoa, miehelle on ihan ok istua kotona (ei edes pihalla) viikkoja putkeen. Lapset voivat vaikka katsoa telkkaria koko viikonlopun. Minun mielestäni lapset ansaitsevat jotain kivaa puuhaa.
Ap
Tällaiset asiat kertovat aika paljon myös luonne-eroista eikä niitä voi mennä väkisin muuttamaan. Me emme ole koskaan kuuluneet niihin jotka järjestävät lapsille koko ajan jotain ohjelmaa ja touhuavat jatkuvasti yhdessä perheenä. Kun lapsemme olivat päiväkodissa, ansaitsivat hekin iltaisin ja viikonloppuna rauhoittumista ja kotona oleilua ilman että olisi pitänyt koko ajan olla jotain ohjelmaa. Heillä oli jo arkipäivä
Kaikista ei ole aktiiviseen perhe-elämään. Pitää olla hyvin tarkka parinvalinassa jos lapsia haluaa. Tämän ketjun mies halusi lapset, muttei kykene elämään suomais tyylistä jaettua kotityö elämää. Mikäli ap ei halua erota voisi harkita esim. siivouspalvelun hankkimista, mies maksakoon kun on tavallaan hänen tontiltaan tehtävät. Tämä mies soveltuisi hyvin usa elämään missä mies käy töissä, nainen kotona ja palveluja käytetään paljon. Kenties mies pärjää paremmin kun lapset kasvavat ja itsenäistyvät tai sitten ei.
Haha, niin surullisen samaistuttavaa. Meillä mies tuntuu myös ihan vilpittömästi uskovan, ettei kukaan muukaan tee meillä kotitöitä. Hän ihan oikeasti uskoo olevansa lähes yksin vastuussa tiskikoneen tyhjentämisestä tehdessään sen noin kerran viikossa. Tai siivoavansa, kun pyyhkii joskus tiskipöydän. Asioita, mitä minä en oikeastaan edes laske kotitöiksi.
Joskus kun asiasta oli puhetta, hän ilmoitti kirkkain silmin, ettei hän sotke. Hetken itseäni keräiltyäni totesin, että hotellihuoneenkin voi siis hänen jäljiltään jättää siivoamatta, kun siellä ole sotkettu ollenkaan. Oli kuulemma eri asia, muttei kertonut miten.
Huh! Saa kyllä olla onnellinen, että ei ole lisääntynyt, kun näitä aloituksia lukee...
Vierailija kirjoitti:
Haha, niin surullisen samaistuttavaa. Meillä mies tuntuu myös ihan vilpittömästi uskovan, ettei kukaan muukaan tee meillä kotitöitä. Hän ihan oikeasti uskoo olevansa lähes yksin vastuussa tiskikoneen tyhjentämisestä tehdessään sen noin kerran viikossa. Tai siivoavansa, kun pyyhkii joskus tiskipöydän. Asioita, mitä minä en oikeastaan edes laske kotitöiksi.
Joskus kun asiasta oli puhetta, hän ilmoitti kirkkain silmin, ettei hän sotke. Hetken itseäni keräiltyäni totesin, että hotellihuoneenkin voi siis hänen jäljiltään jättää siivoamatta, kun siellä ole sotkettu ollenkaan. Oli kuulemma eri asia, muttei kertonut miten.
Lasua kehiin.
Tottahan se on, että useammassa perheessä varmaan olisi lasun paikka, jos nainen löisi hanskat täysin tiskiin. Toki tuntuisi vähän hassulta selittää viranomaiselle, että miestä näpäyttääkseni lopetin asioiden hoitamisen kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olkoon loistavasta miesvalinnasta.
Olisit valunnut taakkasi tarkemmin.
M47
Valitessasi et aina tiedä. Ap:n esimerkki hyvä.
Sepä se. Itselläni mies muuttui lapsen synnyttyä täysin, kun tämän omia lapsuustraumoja nousi pintaan.
Koita siinä sitten pitää perheen pakka kasassa, kun toinen osoittaa kaikin keinoin inhoavansa sinua. Suoraan sanoen edelleen nousee pala kurkkuun sitä muistellessa, vaikka aikaa on kulunut jo paljon.
Itse rakastin sitä pikkulapsi-aikaa. Mutta en enää eron jälkeen uskaltanut enää miettiä uutta mahdollisuutta siihen, kun tässäkin muutos oli niin totaalinen.
Ymmärrän kyllä pointtisi. Mielestäni kuitenkin lapsia hankkiessa pitää ensisijaisesti ajatella heidän hyvinvointiaan. Minä en koe, että omalla pihalla leikkiminen olisi mitään erityistä ohjelmaa eikä sen tarvitse tapahtua mihinkään tiettyyn aikaan. Kuitenkin pienten lasten olisi hyvä päästä ulos ainakin kerran päivssä. Mielestäni myös tämän ikäisille ainakin kerran viikossa olisi kiva olla jotain kivaa, vaikka se kirjasto, luistelu tai mummolakäynti.
Ap