Lue keskustelun säännöt.
Inhoan olla kodin projektipäällikkö
Mies on varsinkin lasten syntymän jälkeen muuttunut perässävedettäväksi. Ollaan jotenkin päädytty tilanteeseen, jossa minä huolehdin kaikesta ja jaan hommia miehelle. Jos en pyydä tekemään, mies ei oma-aloitteisesti tee mitään. Miestä ärsyttää komentelu, mutta en suostu vastaamaan kaikesta.
Joudun huolehtimaan kaikista lasten varustehankinnoista, huolehtimaan sopivat tavarat mukaan, kotityöt, laskujen maksun, auton huollot, ruokaostokset, lasten synttärit ja lista jatkuu. Tänä vuonna kotonamme ilmeni korjaustarpeita, ja kilpailutin, budjetoin ja suunnittelin remontit sekä hoidin pankkilainan. Miehen aloitteesta emme koskaan käy kahdestaan missään, minä joudun päättämään mitä tehdään ja hankkimaan lapsille hoitajan. Jouduin pyytämään veljeni avuksi ulkotöihin, koska mies ei saanut aikaiseksi. Olin kuluneen vuoden aikana yhden viikonlopun poissa kotoa ja koti oli kuin pommin jäljiltä kotiin palatessa.
Mies ei tunnu mitenkään arvostavan minun työpanostani. Hän kehtaa vielä valittaa, jos ostoksilla menee liian kauan. Samainen mies pyörittää töissä isoja projekteja ja oli oikein aktiivinen ennen lapsia. Kotona ei suju. Ärsyttää, ihan kuin olisi yksi lapsi lisää.
Kommentit (813)
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei toimisi kahden tiskikoneen keittiö. Miehen tuntien koneissa olisi aina sekaisin puhtaat ja likaiset astiat. Niideen setviminen jäisi minulle tai sitten kumpikin kone pitäisi laittaa samaan aikaan päälle.
Töissä oli kaksi konetta ja niissä etulevyssä vielä isot laput "puhtaat" ja "likaiset". Ei toiminut. Etenkään miehet eivät viitsineet kääntää lappua tai katsoa mitä siellä koneessa oli jo valmiiksi. Siitä saatiin vain riidat aikaiseksi.
Tuo onkin tosi kumma juttu, kun siivouksesta sai riidellä sekä kotona että töissä. Paria poikkeusta lukuunottamatta miehet oli sitä mieltä, että kahvihuoneen ylläpito ei kuulu heille. Likaiset kahvikupit jäi neukkariinkin palaverien jälkeen.
Meillä on töissä neljä miestä ja viisi naista. Ympäristö kodinomainen ja työhön sisältyy myös tavallisia kotiaskareita. Jännästi siellä on muodostunut ihan sama kuvio kuin kotona. Jos vuoroon on merkattu vaikka vessan ja lattian pesu, tietää jo valmiiksi, että miesten jäljiltä ei ole tapahtunut. Väitän, että kaikki miehet eivät edes tiedä miten pyykkikone toimii, vaikka sitä käytetään jossain vuorossa päivittäin. Ruokaa osa kyllä tekee mielelläänkin, mutta siinäkin helposti sooloillaan niin, että seuraavan päivän ruoasta puuttuu ainekset.
Enkä sinänsä näe syytä valittaa, koska kyllä hekin palkkansa yhtä lailla ansaitsevat, mutta nimenomaan korvaten tietyt tehtävät toisilla. Myönnän myös nakittavani heille surutta "miesten hommia". Mutta siellä on myös se etu, että naisia on useampi, eikä yhden tarvitse tehdä kaikkea mikä muuten jää tekemättä. On siis varaa mennä vähän fiiliksen mukaan itselläkin, eikä puskea samalla kun osa yksipuolisesti valitsee mieluisammat hommat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja minä inhoan olla kodin komenneltava. Olin äsken menossa salille, no, eipä tartte, kun kodin projektipäällikkö tarvitsee atk apuja.
Eilen olin menossa rakentelemaan asioita, eipä, mentykään, kun kodin projektipäällikkö komensi hellan ääreen. Tänään piti sen lisäksi tehdä tiskipöytää yms., mutta eiköhän tämä päivä menekin taas odotellessa, että kodin projektipäällikkö tarvitsee apua.
Ja kun toi kodin projektipäällikkö lähtee siitä, että komentoja pitää välittömästi totella, niin aika vähän saa tehtyä, kun ei jaksa kuunnella jatkuvaa huutoa koko ajan.Onneksi ei ole tuonkaan paskan katsomista kauaa.
Siis yrität jatkuvasti karata kotoa pois jollain verukkeella "sali, rakentelu" jotta ei tarvitsisi osallistua kotitöihin kuten ruuanlaittoon? Kotityöt hoidetaan ensin ja vasta sitt
Joskus lukutaito voisi helpottaa ymmärrystä. Olin siis menossa salille tehtyäni aamupalan perheelle, että olisin takaisin tekemään lounaan perheelle, muut olikin vielä suurimmaksi osin nukkumassa. Ollessani lähdössä, tulee "projektipäällikkö" ja ilmoittaa, etten voi missään nimessä lähteä, koska hän saattaa tarvita apuani. Lounaan jälkeen piti mennä tekemään uutta tiskipöytää kodin hoitohuoneeseen ( arvaat varmaan oliko minun Feng shui-vaatimus) ja tekemään lumityöt. Nyt olen sitten saanut sentään ruoat laitettua, mutta kaikki muu saakin odottaa, jospa tuo "projektipäällikkö" keksii tarvita apuani.
Etköhän itsekin tunnista toimintamallisi? Orjapiiskureita, mitä orjapiiskureita, mutta odotan vaan innolla, kenet meinaa seuraavaksi orjuuttaa. Minä nostan kytkintä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja minä inhoan olla kodin komenneltava. Olin äsken menossa salille, no, eipä tartte, kun kodin projektipäällikkö tarvitsee atk apuja.
Eilen olin menossa rakentelemaan asioita, eipä, mentykään, kun kodin projektipäällikkö komensi hellan ääreen. Tänään piti sen lisäksi tehdä tiskipöytää yms., mutta eiköhän tämä päivä menekin taas odotellessa, että kodin projektipäällikkö tarvitsee apua.
Ja kun toi kodin projektipäällikkö lähtee siitä, että komentoja pitää välittömästi totella, niin aika vähän saa tehtyä, kun ei jaksa kuunnella jatkuvaa huutoa koko ajan.Onneksi ei ole tuonkaan paskan katsomista kauaa.
Siis yrität jatkuvasti karata kotoa pois jollain verukkeella "sali, rakentelu" jotta ei tarvitsisi osallistua kotitöihin kuten ruuanlaittoon? Kotityöt hoidetaan ensin ja vasta sitt
Tämän ytimekkään kommentin jälkeen tuli toinenkin tosi hyvä kommentti, mutta kun lainaus ei onnistu, niin ei...
Kaiken tämän lisäksi, "rakentelua ja salille menoa" ym. pakoilua, sanotaan sitten vielä lopuksi, jos vaimolla on joku tärkeä meno, että "joudun lapsenhoitajaksi", vaikka ne ovat niitä ikiomia lapsia.
Täysi itsensä ulkoistaminen perheestä, kuin katselisi jonkun naapurin elämää sivusta. Omaa elämänkumppania nimitellään projektipäälliköksi? Kuin täysin vierasta, kuin koti ei olisi yhteinen?
Lapset ovat vaimon, ja kaiken lisäksi vielä ykkösprioriteetti? Mies on mielestään lapsia tärkeämpi?
Miksi miehet yleensä haluavat perheen, yhteisen kodin ja ne lapset? Ei enää eletä 1800-lukua, jolloin koko naissuku hoiti kolmessa polvessa kodin ja lapset, ja miehet juoksivat milloin missäkin. Rengit, piiat ja vaimot tekivät tilan työt.
Ei ihmistä ohjaa muuttumattomana joku velvollisuuksista vapauttava "muinaisgeeni", vaan maailman muutoksiin on sopeuduttava itsekin. Pahin esimerkki on, kun jopa pettämistä selitellään oikeutena, että urosten on päästävä siittämään. Verrataan itseä jopa eläinkunnan edustajiin puolusteluissa. Kun vietti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt morkkaa ketään enkä todellakaan halua lietsoa eripuraa. Te jotka sanotte miehenne käytöksen muuttuneen, huomaatteko tässä yhteisen tekijän? Lapset nousivat prioriteettilistassa teillä ykköseksi ja mies putosi kakkoseksi.
Siis tietysti! Pitäisikö miehen olla ykkönen ja lasten kakkosena???
Totta kai molemmille vanhemmille lapset tulevat ykkösenä. Muusta seuraa pelkkää kärsimystä.
Tästä tuli mieleen kauhea jatkoajatus: koska vaimo on harvoin miehelle ykkösenä... onko tosiaan niin, että mies on itse itselleen ykkösenä ja kokee, että hänen pitäisi olla myös vaimolle ykkösenä? Kääk...
Olen lukenut, että narsistiset miehet saattavat olla mustasukkaisia jopa omille lapsilleen.
Kyllä. Juuri noin asia on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja minä inhoan olla kodin komenneltava. Olin äsken menossa salille, no, eipä tartte, kun kodin projektipäällikkö tarvitsee atk apuja.
Eilen olin menossa rakentelemaan asioita, eipä, mentykään, kun kodin projektipäällikkö komensi hellan ääreen. Tänään piti sen lisäksi tehdä tiskipöytää yms., mutta eiköhän tämä päivä menekin taas odotellessa, että kodin projektipäällikkö tarvitsee apua.
Ja kun toi kodin projektipäällikkö lähtee siitä, että komentoja pitää välittömästi totella, niin aika vähän saa tehtyä, kun ei jaksa kuunnella jatkuvaa huutoa koko ajan.Onneksi ei ole tuonkaan paskan katsomista kauaa.
Siis yrität jatkuvasti karata kotoa pois jollain verukkeella "sali, rakentelu" jotta ei tarvitsisi osallistua kotitöihin kuten ru
Totta, nuo miesoletetun sananvalinnat ovat paljastavia. Joiduin tekemään ruokaa perheelle ja jouduin lapsenhoitajaksi; omille lapsille!
Nyt on tällä miehellä prioriteetit pielessä. Ei ihme että rouva on aika tiukkana ja koetaan kodinjohtajaksi. Nyt vaan itse tekemään niitä kodin töitä ennen kuin mennään salille. Vai kokeeko vaimokin joutuvansa pakolla lapsenhoitajaksi kun sinä menet sinne salille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja minä inhoan olla kodin komenneltava. Olin äsken menossa salille, no, eipä tartte, kun kodin projektipäällikkö tarvitsee atk apuja.
Eilen olin menossa rakentelemaan asioita, eipä, mentykään, kun kodin projektipäällikkö komensi hellan ääreen. Tänään piti sen lisäksi tehdä tiskipöytää yms., mutta eiköhän tämä päivä menekin taas odotellessa, että kodin projektipäällikkö tarvitsee apua.
Ja kun toi kodin projektipäällikkö lähtee siitä, että komentoja pitää välittömästi totella, niin aika vähän saa tehtyä, kun ei jaksa kuunnella jatkuvaa huutoa koko ajan.Onneksi ei ole tuonkaan paskan katsomista kauaa.
Siis yrität jatkuvasti karata kotoa pois jollain verukkeella "sali, rakentelu" jotta ei tarvitsisi osallistua kotitöihin kuten ru
Jaaha, taas joku nainen, joka elää ihan omaa pseudotodellisuuttaan: Missähän olen sanonut, etten osallistu kotitöihin? Teidän mielestänne yhteiseen talouteen liittyvät naisen määrittelemät parannukset on siis vastuun pakoilua ja kotitöihin osallistumisesta lintsaamista? Ymmärrän hyvin, ettei teidän yksiöissänne ole muuta tekemistä kuin tiski ja pölyjen pyyhintä, mutta meillä on iso omakotitalo, kolmen auton talous, pihaa ja puutarha jne. Riittää kaikenlaista rakentelua ja korjailua. Jonkun pitää huoltaa puutarhakoneet, autot ja huolehtia että kodinkoneet toimii. Tietysti teidän mielestänne ne ei ole kotitöitä vaan minun mukava harrastukseni, missä taas vaimon netin surffaus on kotityötä. Pitäähän jonkun pitää sohvakin paikallaan?
Teen varmasti 60% kotitöistä, niin kuin suurin osa miehistä, jos asiasta tehdään todellinen tutkimus eikä taas jotain feministi kyselee toisen feministin tuntemuksia juttu, joka sitten esitellään tutkimuksena. Tulos riippuu valkoviinin määrästä?
Vierailija kirjoitti:
Sitä saa mitä tilaa.
Voisiko olla niin, että olet päällepäsmäröinnilläsi ajanut miehen tilanteeseen, jossa mikään mitä hän tekee ei ole oikein, jolloin luonnollinen reaktio on olla tekemättä mitään. Ei mitenkään epätavallista.
Tän kun naiset tajuis. Meillä ei onneksi ole lapsia, mutta mun mies on ajanut mut avuttomaksi perässä vedettäväksi just sillä, että nalkuttaa, mikään ei koskaan oo tarpeeksi hyvin tehty, mikään ideani tai ehdotukseni ei ole tarpeeksi hyvä, ehdotukseni aikatauluista ei kelpaa - ei mikään. Päsmäröiköön sitten itse, kun siitä niin tykkää. Olen suosiolla hajamielinen laiskuri, kuin tuhlaisin aikaani oma-alotteisesti tekemällä ja ajattelemalla kaiken aina päin helvettiä. En myöskään ymmärrä toistuvaa narinaa joistain likaisista ikkunoista tai kaapin päällä olevista pölyistä. Jota semmoiset toistuvasti häiritsee, siivotkoon. Tottakai teen kotitöitä myös, huolimatta siitä, että ne on usein väärällä tavalla tai väärään aikaan tehty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies rakentaa talon ja nainen pesee ikkunat.
Olette kaikki hulluja ja asutte yksin vanhuksena. Se ei ole herkkua. Äitini valittaa, kun joku paperilappu putoaa lattialle, sitä ei saa nostettua siitä ja se on lattialla monta päivää. Sama teillä, kun kaadutte yksin kotona. Aikuistukaa ja kasvakaa kakarat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aijjai kun kaipaan jotakuta nalkuttamaan siihen rinnalle, kun en saa sitä paperilappusta ylös, saatikka kun kaadun lattialle! Laiska hutilus, minunko täällä aina kaikki pitää tehdä!! Verhotkin on vielä silittämättä ja synttärikortti serkullesi kirjoittamatta, miten voit olla noin itsekäs!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Thaikkuvaimo ei valita
Hänpä hoitaa kodin mukisematta, kun ei käy töissä. Mies käy töissä ja antaa tilinsä vaimonsa käyttöön mukisematta.
Veljeni thaikkuvaimo, kun lähti töihin alkoi naputuskin. Ja ihan asiasta. Se naputus saa suomalaiset siskot kateelliseksi. Me kun vaan naputetaan kotitöistä. Hän naputtaa lisäksi makkarihommista ja tilin pienuudesta.
Minäkin voisin vaikka heittäytyä ihan thaikkuvaimoksi, jos miehen lompakko kestäisi. Se kuitenkin tarkoittaisi, että saisin oikeasti ostella miehen piikkiin kaiken tarvittavan ja lisäksi kustantaa itselleni suht huolettomasti asioita. Ihan pieni tuloero ei siis riitä, vaikka mies itse kokisi itsensä tärkeäksikin rahamieheksi tienatessaan vaimoa enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olette kaikki hulluja ja asutte yksin vanhuksena. Se ei ole herkkua. Äitini valittaa, kun joku paperilappu putoaa lattialle, sitä ei saa nostettua siitä ja se on lattialla monta päivää. Sama teillä, kun kaadutte yksin kotona. Aikuistukaa ja kasvakaa kakarat.
Lattialle tippuneiden tavaroiden nostamiseenkin on saatavilla apuvälineitä. Jos itse ei pääse lattialta ylös, niin ei se puolisokaan välttämättä jaksa nostaa.
Se puoliso voi soittaa apua. Kuinka moni teistä on maannut lattialla kuusi tuntia. Kussut lopulta allensa. Yksin ei kannata elää vaikka kolmikymppisenä tuntuu siltä. Pöllöt pennut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei toimisi kahden tiskikoneen keittiö. Miehen tuntien koneissa olisi aina sekaisin puhtaat ja likaiset astiat. Niideen setviminen jäisi minulle tai sitten kumpikin kone pitäisi laittaa samaan aikaan päälle.
Töissä oli kaksi konetta ja niissä etulevyssä vielä isot laput "puhtaat" ja "likaiset". Ei toiminut. Etenkään miehet eivät viitsineet kääntää lappua tai katsoa mitä siellä koneessa oli jo valmiiksi. Siitä saatiin vain riidat aikaiseksi.
Tuo onkin tosi kumma juttu, kun siivouksesta sai riidellä sekä kotona että töissä. Paria poikkeusta lukuunottamatta miehet oli sitä mieltä, että kahvihuoneen ylläpito ei kuulu heille. Likaiset kahvikupit jäi neukkariinkin palaverien jälkeen.
Ensimmäisen maailman ongelmia.
Jos on niin tomppeli, että laittaa likaisia puhtaiden sekaan, niin saa olla melkoinen pökkelö, joskus näin voi käydä vahingossa, mutta jos käy toistuvasti, on jotain vikaa kordinaatiossa tms.
Minusta päällikön tehtävät on ihan mukavia, kun voi käskyttää muita tekemään työt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole uhkailua sanoa, että ero seuraa, jos meno ei muutu.
Se nimenomaan on uhkailua.
Pitää olla valmis toteuttamaan se uhkaus kans. Yleensä kun ollaan siinä vaiheessa, niin se erolla uhkaava tyyppi on jo valmistautunut eroon mielessään eikä suhde ole enää pelastettavissa.
Siinä vaiheessa kun "nalkutus" alkaa, suhteen voi vielä pelastaa, jos vedettäväksi heittäytynyt tajuaa tilanteen. Ei tajua, koska jos tajuaisi, niin ei tarttis "nalkuttaa".
Inhoan olla kodin projektipäällikkö
Älä sit oo, ei kukaan pakota! Miksi joku haluaa elää elämää jota inhoaa? Tahdoton olio!
Kaikki täällä riehumista kannattavat. Mitäs, kun olette viisikymppisiä eikä kukaan käy kylässä. Lapsetkin kerran vuodessa. Siipan kanssa on vaihdettu tekstari muutama vuosi sitten? Kannattaisiko katsoa peiliin ja opetella käyttäytymään. Olla ystavällinen. Muuten olette rumia. Te itse olette ruma. Ei se muiden syy ole.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki täällä riehumista kannattavat. Mitäs, kun olette viisikymppisiä eikä kukaan käy kylässä. Lapsetkin kerran vuodessa. Siipan kanssa on vaihdettu tekstari muutama vuosi sitten? Kannattaisiko katsoa peiliin ja opetella käyttäytymään. Olla ystavällinen. Muuten olette rumia. Te itse olette ruma. Ei se muiden syy ole.
Mikä se sellainen siippa on joka kanssa vaihdetaan tekstareita?
Ikävintä on vaimona ja naisena joutua miehensä suunnalta äidin asemaan. Eli jos mies kohtelee sinua äitinä ja olettaa että peset sukat, keität puurot ja huolehdit miehen ajoissa töihin.
Mies, ole mies vaimollesi ja isä lapsille, ota vastuu ja tee oma osuutesi kotitöistä ja lasten hoidosta!