Lue keskustelun säännöt.
Inhoan olla kodin projektipäällikkö
Mies on varsinkin lasten syntymän jälkeen muuttunut perässävedettäväksi. Ollaan jotenkin päädytty tilanteeseen, jossa minä huolehdin kaikesta ja jaan hommia miehelle. Jos en pyydä tekemään, mies ei oma-aloitteisesti tee mitään. Miestä ärsyttää komentelu, mutta en suostu vastaamaan kaikesta.
Joudun huolehtimaan kaikista lasten varustehankinnoista, huolehtimaan sopivat tavarat mukaan, kotityöt, laskujen maksun, auton huollot, ruokaostokset, lasten synttärit ja lista jatkuu. Tänä vuonna kotonamme ilmeni korjaustarpeita, ja kilpailutin, budjetoin ja suunnittelin remontit sekä hoidin pankkilainan. Miehen aloitteesta emme koskaan käy kahdestaan missään, minä joudun päättämään mitä tehdään ja hankkimaan lapsille hoitajan. Jouduin pyytämään veljeni avuksi ulkotöihin, koska mies ei saanut aikaiseksi. Olin kuluneen vuoden aikana yhden viikonlopun poissa kotoa ja koti oli kuin pommin jäljiltä kotiin palatessa.
Mies ei tunnu mitenkään arvostavan minun työpanostani. Hän kehtaa vielä valittaa, jos ostoksilla menee liian kauan. Samainen mies pyörittää töissä isoja projekteja ja oli oikein aktiivinen ennen lapsia. Kotona ei suju. Ärsyttää, ihan kuin olisi yksi lapsi lisää.
Kommentit (813)
Nainen saattaa olettaa, että miehen 7. aisti kertoo hänelle tehtävälistamuotoon juuri ne asiat, jotka nainen haluaa seuraavaksi hoidettavaksi. Joskus näin ei kuitenkaan käy, vaan miehellä on oma käsitys siitä, mitä pitää tehdä seuraavaksi ja miten.
Esim. "astiat on siivottava pois pöydältä, roskapussi vietävä, jääkaapin ovi puhdistettava" saattaa miehen mielessä muuttua muotoon "auton pissapoikaan on lisättävä litkua, vessan polttimo on vaihdettava, koiranruokaa tilattava nettikaupasta". Naisten tuntuu toisinaan olevan vaikea ymmärtää, että kodissa on pääsääntöisesti aina monia tekemättömiä töitä, ja ehkä tulipaloa ja asellista ryöstöä lukuun ottamatta niitä kaikkia voi hoitaa erilaisilla prioriteeteilla.
Nimim. M, kokemusta on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka projektit ideoi ja kuka niitä haluaa? Miehesikö?
Vierailija kirjoitti:
Nainen saattaa olettaa, että miehen 7. aisti kertoo hänelle tehtävälistamuotoon juuri ne asiat, jotka nainen haluaa seuraavaksi hoidettavaksi. Joskus näin ei kuitenkaan käy, vaan miehellä on oma käsitys siitä, mitä pitää tehdä seuraavaksi ja miten.
Esim. "astiat on siivottava pois pöydältä, roskapussi vietävä, jääkaapin ovi puhdistettava" saattaa miehen mielessä muuttua muotoon "auton pissapoikaan on lisättävä litkua, vessan polttimo on vaihdettava, koiranruokaa tilattava nettikaupasta". Naisten tuntuu toisinaan olevan vaikea ymmärtää, että kodissa on pääsääntöisesti aina monia tekemättömiä töitä, ja ehkä tulipaloa ja asellista ryöstöä lukuun ottamatta niitä kaikkia voi hoitaa erilaisilla prioriteeteilla.
Nimim. M, kokemusta on
No tämäpä tämä. Kun vaikka joku tuonnepäin oleva lista "lapsen kanssa ulos, toisen lapsen huomiset läksyt, molemmille ruokaa, tiskit koneeseen, toinen lapsi harrastukseen, ostamaan lahja kaverisynttäreille, toinen lapsi pesulle, tiskit koneesta, molemmille iltapalaa, Wilman tarkistus..." muuttuu myöskin muotoon "auton pissapoikaan on lisättävä litkua, vessan polttimo on vaihdettava, polttopuut kannettava, rännit putsattava, ruohonleikkuri korjattava", on meillä pieni ongelma. Kun ne miesten prioriteettilistat ovat yleensä sellaisia asioita, jotka naisten listalla menevät laariin "kun ehtii". Miesten mielessä ne ovat asioita, mitkä ehtii kun ei ole töissä. Tai ei ole jotain asiaa, missä nainen tarvitsee ja erikseen pyytää apua.
Voithan olla myös HR-päällikkö. Tarkastele tilanne. Tarvittaessa päivityksiä.
Vierailija kirjoitti:
Olen todella pahoillani.
Meillä mies oli täysin kädetön kotitöiden suhteen kun aloitimme seurustelemaan. Minä taas olen saanut varsin kattavan siivous, ruuanlaitto, remontointi, puutarhanhoito yms. opetuksen omalta perheeltäni. Mies oli kuitenkin kehityskelpoinen ja oikein ihana muuten. Muutimme yhteen, minä huolehdin suurimman osan kotitöistä. Vakaan harkinnan jälkeen syntyi lapsi ja tiesin, että jos mies ei ota vastuuta kodista ja lapsesta tasapuolisesta, minulla on resursseja ja mahdollisuus eroon, enkä tee toista lasta, jos mies ota koppia enemmän.
Nyt 10 vuoden jälkeen olemme edelleen yhdessä ja minä olen projektipäällikkö, mutta mies tekee suurimman osan kotitöistä. Käy kaupassa, laittaa arkiviikon ruuat, imuroi, pesee pyykit, viikkaa ne kaappeihin, vie lapset harrastuksiin ja tyhjää ja täyttää astianpesukoneen. Lenkittää koiran ja vie roskat. Pesee saunan kaksi kertaa vuodessa, vaihtaa renkaat autoihin ja vie
Huomaan omissa asenteissa vielä kehittymisen varaa. Kun luin listan miehesi töistä, olin ihan kauhuissani. Siis ihan hirveästi hänen kontollaan. Käänsin nää työt toisinpäin, eikä se sit kuulostanut, kuin ihan normilta työjaolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa laskea rimaa ja olla välittämättä kaaoksesta. Ei siihen kuole. Välttämättömät ruoanlaitot, pyykit, koulujutut tms täytyy tietysti hoitaa. Muuten opettele ottamaan löysin rantein. Ryhdy sellaiseksi hupsuksi hippiäidiksi, joka vain nauraa elämälle. Mieskin yllättyy.
Tämä on oikeasti ainoa ratkaisu jos et halua erota. Minäkin yritin aluksi pitää kotia järjestyksessä mutta jossakin vaiheessa nostin kädet pystyyn ja totesin että jos minä olen ainoa jota kodin järjestys kiinnostaa niin antaa olla. Meillä on varmaan järjestys seuraavan kerran kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa jos silloinkaan.
Hyi. Entisen kaverini äiti teki saman päätöksen aikanaan. Ymmärrettävästi, sillä perheen isä ja 4 poikaa olivat niin täysiä siko
"Ainakin isänä mielelläni vaatisin yläasteikäisiltä lapsilta paljon enemmän (jopa pienellä palkkiolla), mutta yleensä äiti rajoittaa. Kuitenkin äiti on se, joka valittaa, kun kukaan ei tee mitään."
Miten hän rajoittaa?
Vierailija kirjoitti:
Joo mun exä oli kanssa tommonen perästävedettävä. Ja kuulemma pyysin asioita "väärällä äänensävyllä". Ihan sama, pyysinkö nätisti vai rumasti, niin ei tapahtunut tai asiat tehtiin huonosti. Ja miksi aikuiselta ihmiseltä edes pitää pyytää? Eikö aikuisen ihmisen pitäisi tehdä oma-alotteisesti asiat. Ihanko tosissaan olisi hunajaisesti pitänyt pyytää ja anella häntä tekemään ihan normaaleja arkielämän asioita...
Nykyinen puoliso on ihanan toimelias ja vastuuntuntoinen ja oma-alotteinen. Ei voisi parempaa olla. <3
Tämä kiinnostais. Siis miehen näkökulma. Miksi miehet (toiset, eivät kaikki) luovuttaa tekemisistään, jos naisen äänensävy on väärä, käskyttää, tai ei ilmaise kiitollisuutta, mitä näitä selityksiä on saanut palstalta lukea. Siis mikä siinä oikeasti on taustalla? Onhan se mies ihan samalla tavalla täysvaltainen jäsen kodissaan, kuin nainenkin.
Monet kertovat tämän muutoksen tapahtuvan lasten tulon myötä. Tapahtuuko siinä joku taantuma omaan lapsuuteen! Onko lapsuuden kodissa äiti ollut se pomo, joka määrittää tyytytväisyyden tai tyytymättömyyden pojan tekemisiin ja olemisiin? Vai onko äiti passannut?
Tämä on siis teoria. En voi puhua miesten suulla, siksi miesten näkökulma olis kiva
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua naisena hieman huvittaa nämä ketjut. Tilastojen valossa suurin osa valittavista naisista on työelämässä miestään kehnomminpalkatussa asemassa, harvemmin esimiesasemassa, projektinjohtajana kuin mies. Kuitenkin kotona nämä työelämässä johtamiseen kykenevät miehet eivät pysty mihinkään. Ja naiset, jotka tekevät lähinnä suorittavia töitä, lähinnä päättäen minkä lapsen kengännauhat solmivat ensin, ovat yht äkkiä projektinjohdon mestareita, ainoita, jonka päässä asuu osaaminen ja täydellinen kuva tehtävistä ja niiden suoritusjärjestyksestä. Ja yleensä muutos tapahtuu lasten syntymän jälkeen.
Jos ette ole tyytyväisiä tilanteeseen, tehkää kuin minä aikoinaan: jakakaa vanhempaisloma miehen kanssa, antakaa miehen itse päättää arjesta lapsen/lasten kanssa. Tyytykää heidän päätöksiin arjen järjestelyistä. Kun missään ei ole määrätty, että naisen käsitys arjen sujuvuudesta olisi oikeampi kuin miehen. Ja ennen kuin huudatte ettei varmasti onnistu, miettikää omaa roolianne töissä ja miehenne roolia. Jos mies kykenee projektinjohdossa enempään kuin sinä töissä, miksi ei kykenisi vähintään samaan kuin sinä kotona?
Vierailija kirjoitti:
Eroni jälkeen työtaakkani putosi murto-osaan. Ei tarvinnut olla alainen kotona, huolehdin vain omista ja lasten asioista. Terveydenhuolto tai koulunkäynti ovat vain käyntejä, eivät projekteja. Yksinkertaisia asioita ei vatvota päiväkausia, ne vain hoidetaan. Siivous, pyykki, ruoka, harrastukset, tehtävien jakoon meni enemmän aikaa kuin suorittamiseen, nyt ei. Minulla on varmaankin ne putkiaivot, kun en ymmärrä miksi kaikesta pitää tehdä monimutkaista.
Monet naiset sanovat samaa, että eron jälkeen kaikki helpottui, vaikka työmäärä sama - mies. Ehkä se ärsyyntyminen kuormittaa niin paljon, että kaikki tuntuu raskaammalta. Ja kun sen apinan saa pois selästä (jonku ilmaisu ketjussa, ei niin, että miehiä kutsuisin apinoiksi), kaiken tekeminen onkin helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kenkää moiselle, viikko - viikko systeemi päälle ja isä viikoilla koulu tai pk ottakoon isään yhteyttä puuttuvista asioista. Sä olet nyt miehesi äiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauskinta on että vaimo ei huomaa että olen halkonut polttopuita monta kuutiota päivällä, mutta hän huomaa jos en ole laittanut tiskejä tiskikoneeseen. Ja se että lasten hoitoreppuja rupeaa toinenkin ihminen varustelemaan niin se on kuolleena syntynyt ajatus.
Naisten mielestä on vain miesten työt ja yhteiset työt. Nykymiehet osaa siivota, tiskata, pestä pyykkiä ja hoitaa lapset. Mutta renkaita ei tai öljyjä autoon ei osaa yksikään.
Ongelma on siinä, jos polttopuiden pilkkominen priorisoidaan akuutimpien tehtävien edelle. Vaikka niidenkin hoitaminen olisi kuinka arvostettavaa, ei se lämmitä sillä hetkellä kun pitäisi olla astiat puhtaana ja päivällinen valmiina.
Polttopuita tehdään silloin kun kelit sallii valoisalla ja mieluusti lumettomalla ajalla. Apk voi täytellä vaikka keskiyö
Näinhän se on. Voisko näissä tilanteissa ihan puhua asiasta? Sanoa, että menen nyt pilkkomaan puita, kun on siihen sopiva keli. Vai pitääkö ne astiat saada koneeseen juuri sillä samalla sekunnilla? Vai etkö sit laita astioita koneeseen puunhakkuun jälkeen, koska olet jo pilkkonut puut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin joskus vitsin, jossa pariskunta oli sopinut kutsuvansa vieraita joulunviettoon. Juhlapäivänä oli tarkoitus kokata ja siivota. Nainen alkoi hommiin. Mies meni ensin istumaan vessaan tunniksi ja sen jälkeen siivoamaan ulkovarastoa. Naurattaisi, jos vastaava ei toistuisi omassa parisuhteessa.
No tämä! Meillä ollut ihan vitsinä tää. Aikoinaan lasten synttäreiden alla alkoi mm. varaston siivous. Se jäi aina kesken ja jatkui seuraavien synttäreiden alla. Tätä on jatkunut synttäreiden ja joulun yhteydessä. Toki siivouskohteet vähän vaihtuneet. Viime jouluksi siivosi työhuoneen levyhyllyt. Emme viettäneet joulua työhuoneessa.
Vierailija kirjoitti:
Kuka projektit ideoi ja kuka niitä haluaa? Miehesikö?
Ideoi?
Hei rakas nyt on talvi, ajetaanko vielä pitkään kesärenkailla? Auto hajosi, kenelle tulee mieleen viedä se korjaamolle? Pitääkö lasten päästä kavereidensa synttäreille, vai onko sekin äidin keksimä ylimääräinen projekti.
Onko miehen elämä työelämä? Ja naisen elämä työelämän lisäksi kaikki siviilipuolen työt?
-ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisipa mukava imuroida sillä välin kun joku hakee liiteristä puita ja pistää saunan lämpenemään. Tai täyttää tiskikone sillä välin kun joku putsaa 40 metriä ränniä tikkailta.
Joka päiväkö sinä niitä rännejä putsaat?
5-10 kertaa vuodessa. Sekään ei tunnu riittävän, aina tukossa naapurin puiden takia. Tätä juuri tarkoitan, naiset eivät ymmärrä miten paljon miehet tekee taustalla töitä joka ei heille näy.
Tehkää yhdessä.
En todellakaan näe geneerisenä naisena tuota puuhaa, kun meillä ei ole rännejä putsattavana. Eikä puuliiteriä, takkaa ym. palopesää, ei autoa...mut miehellä on työhuone ja sen siivoaa ite.
Vierailija kirjoitti:
Voithan sä olla myös HR-päällikkö. Tarkastele tilanne. Tarvittaessa päivityksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauskinta on että vaimo ei huomaa että olen halkonut polttopuita monta kuutiota päivällä, mutta hän huomaa jos en ole laittanut tiskejä tiskikoneeseen. Ja se että lasten hoitoreppuja rupeaa toinenkin ihminen varustelemaan niin se on kuolleena syntynyt ajatus.
Naisten mielestä on vain miesten työt ja yhteiset työt. Nykymiehet osaa siivota, tiskata, pestä pyykkiä ja hoitaa lapset. Mutta renkaita ei tai öljyjä autoon ei osaa yksikään.
Ongelma on siinä, jos polttopuiden pilkkominen priorisoidaan akuutimpien tehtävien edelle. Vaikka niidenkin hoitaminen olisi kuinka arvostettavaa, ei se lämmitä sillä hetkellä kun pitäisi olla astiat puhtaana ja päivällinen valmiina.
Jos ne polttopuut on t
"Heh, aika pihalla on nykynaiset mitä miehet sielä ikkunan toisella puolella tekee. Vikistään vain omista pienistä askarista joita joutuu tekemään."
Taas tää asenne, naisten tekemät askareet pieniä. Silti kaikki miehet eivät kykene edes puoleen niistä askareista...siihen omaan puoleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttää maailman eniten fraasit mieheltä "autan kyllä jos kerrot vaan mitä pitää tehdä" tai muilta " puolisoni on hyvä isä, OSALLISTUU, ja AUTTAA lastenhoidossa." Molemmat lauseita, joista kuuluu se että kaikki on edelleen siis naisen vastuulla.
Ihan luonnossakin se on emo joka ne pennut pääosin hoitaa. Nykyajan milleniaali äideille tuntuu nämä naistentyöt olevan vain äärettömän vaikeita suorittaa valittamatta. Ensin haluatte miehen joka on mies, mutta sitten haluattekin kiltin kotiorjan ja sitten kuitenkin haluatte sen miehekkään miehen joka määrää kaapin paikan eli eroatte lapsienne isästä.
Et taida paljon luontoa tuntea. Luonnossa on paljon eläimiä, joissa uros hoitaa "perinteiset naisten työt". Jopa synnyttää. Yhdessä lintulajissa uros kosiskelee naaraita siivoamalla.
Mieheni alkoi ottaa kodista ja lapsista huomattavasti enemmän vastuuta, kun uhkasin erolla ja vieväni samalla lapset mukanani. Minähän koko perheidylliä olin pyörittänyt, eihän hänellä ollut siinä mitään osuutta. Siinä pelossa hän kai tajusi tajuttoman epäsuhdan ja alkoi tavoitella tasapuolista työnjakoa. Surullista, mutta totta.
Vierailija kirjoitti:
Meillä se olin minä joka imuroin ja siivosin. Muija eli saastassa.
Mites hän nyt saastassa eli, jos kerran siivosit?
Tämä on totta. Tosiasia on kuitenkin se että erehdys on mahdollista korjata joka ikinen päivä. Erehdyksen korjaamisen sijaan näiden lusmujen kanssa tehdään vain lisää lapsia. Paras aika korjata erehdys olisi ollut aiemmin, toiseksi paras aika korjata erehdys on tänään.