Lue keskustelun säännöt.
Inhoan olla kodin projektipäällikkö
Mies on varsinkin lasten syntymän jälkeen muuttunut perässävedettäväksi. Ollaan jotenkin päädytty tilanteeseen, jossa minä huolehdin kaikesta ja jaan hommia miehelle. Jos en pyydä tekemään, mies ei oma-aloitteisesti tee mitään. Miestä ärsyttää komentelu, mutta en suostu vastaamaan kaikesta.
Joudun huolehtimaan kaikista lasten varustehankinnoista, huolehtimaan sopivat tavarat mukaan, kotityöt, laskujen maksun, auton huollot, ruokaostokset, lasten synttärit ja lista jatkuu. Tänä vuonna kotonamme ilmeni korjaustarpeita, ja kilpailutin, budjetoin ja suunnittelin remontit sekä hoidin pankkilainan. Miehen aloitteesta emme koskaan käy kahdestaan missään, minä joudun päättämään mitä tehdään ja hankkimaan lapsille hoitajan. Jouduin pyytämään veljeni avuksi ulkotöihin, koska mies ei saanut aikaiseksi. Olin kuluneen vuoden aikana yhden viikonlopun poissa kotoa ja koti oli kuin pommin jäljiltä kotiin palatessa.
Mies ei tunnu mitenkään arvostavan minun työpanostani. Hän kehtaa vielä valittaa, jos ostoksilla menee liian kauan. Samainen mies pyörittää töissä isoja projekteja ja oli oikein aktiivinen ennen lapsia. Kotona ei suju. Ärsyttää, ihan kuin olisi yksi lapsi lisää.
Kommentit (813)
Vierailija kirjoitti:
Montako lasta on. Miksi lapsia on tehty monta miehen kanssa joka ei oikein osallistu välinehankintoihin vai rahalla. Vai onko lapsilla liian monimutkaisia harrastuksia ja menoja, entä vaatiiko koulu liikaa. Auttaisiko mummo, täti, serkku tai mies edes joskus.
Miksei ukki, setä...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ensimmäisenä jätät hänen pyykit pesemättä, kyllä aikuisen pitäisi osata hoitaa omat pyykkinsä.
Se on ensimmäinen varoitus. Seuraavaksi teet ruuat lapsille ja itsellesi ja antaa miehen tehdä omat sapuskansa.
Eli mitä vähemmän mies tekee niin sitä vähemmän sinä teet mitään hänelle.
Jos ukko on noin ulkona kaikesta niin sitten sanot suoraan että tämä ei toimi ja laitetaanko lusikat puoliksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin ennen joulua kun moni valittaa joulun ruoanlaitoista. Itse ainakin paljon enemmän miehenä käyttäisin valmiita laatikoita, valmisrosolleja ja valmis kylmäsavulohta. Kinkun kyllä voi itse paistaa.
Kuitenkin parempi puolisko haluaa mieluummin puuhastella itse (vaikkapa ne laatikot ja kalat), ja sitten kiukuttelee, kun on liikaa puuhaa.
Kuitenkaan meidän perheessä ei raha niin tiukalla, etteikö kerran vuodessa voisi ostaa enemmän valmiina.
Varmaan tuossa on se, että moni ei halua se kerran vuodessa einesten osto osuu juuri vuoden yhdelle suurimmista juhlapyhistä. Niillä eineksillä voi sitten helpottaa sitä arkityötä.
Omaan elämääni joulunvietto on tullut vasta nykyisen naisystäväni myötä, eikä meilläkään, kahden aikuisen kodissa mitään ihmeellistä tehdä. Silti on vaikea käsittää niitä pariskuntia joille yhteinen jouluruokien laittaminen on
Ongelma ei yleensä ole tässä yhteisessä puuhastelussa. Joulun aikaan on yleensä muutenkin kiire.
Työelämässä lisäksi ehkä yritetään rypistää vuoden viimeiset projektit loppuun, että saisi laskutettua ennen vuodenvaihdetta. Vaaditaan tekemään joulukuussa pitkää päivää. Näin ainakin meidän firmassa joka vuosi.
Laatikot on jo ehkä liikaa tähän kaikkeen häslinkiin.
Sanot miehelle, että vaihtoehtoja on kolme: 1. Tekee osuutensa, 2. Maksaa jonkun muun tekemään hänen osuutensa, 3. Avioero ja molemmat pyörittävät omaa talouttaan. Jatko sitten vastauksen mukaan.
Mua kyllä myös hatuttaa v:llä se hokema, että laske rimaa, älä nalkuta,ota rennosti. Miksi ihmeessä aina sen siistimmän osapuolen pitää laskea rimaa ja elää kuin ellun kana? Miksei sen siivottoman osapuolen tarvitse koskaan skarpata? Jos olen sanonut toiselle useamman kerran omien jälkien siivoamisesta ja toinen ei pyynnöstä huolimatta lotkauttanut korvaansakaan pyynnölleni, niin minähän se olen se nalkuttaja. Toinen ei ole yhtään toista huomioimaton vätys, joka ei vaan viitsi siivota omia jälkiään.
ja ei, meillä ei todellakaan ole ylisiistiä vaan ihan tavallinen huusholli, jonka ylläpitoon molemmat siellä asuvat aikuiset voisivat osallistua. Enkä viitsi edes mainita wilmaa, harrastusrumbaa, synttäreitä yms. itsestään tapahtuvia asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kieltämättä en ole ihminen, joka yrittäisi ratkaista mitään asioita näpäyttelemällä. Se, että jättäisi vain miehen pyykit pesemättä tuntuisi ihan todella mahdottomalta ajatukselta. Olen liian kynnysmatto, sen tiedostan, mutta en halua pyrkiä ihan tuohonkaan. Haluaisin kyetä ratkaisemaan asiat puhumisen keinoin. Se vain on sellaista väsytystaistelua, ettei jaksaminen riitä.
Ei kukaan muukaan halua jättää osaa pyykeistä pesemättä eikä sitä ensimmäisenä teekään. Nämä on niitä viimeisiä keinoja joita voi käyttää kun samasta asiasta on puhuttu jo vuosia. Jossakin vaiheessa pitää vain todeta ettei se puhuminen vain auta. Laiskat miehet jaksavat käydä väsytystaistelua vaikka lopun elämäänsä kun se on heille helpompaa kuin töiden tekeminen. Eihän he olisi muuten siihen koskaan ruvenneetkaan. Minun mieheni taas tekee mielummin kotihommat itse kun alkaa niistä vääntämään edes teinien kanssa. Jokainen valitsee aina itselleen sen pienimmän pahan. Monelle miehelle se taitaa olla töiden välttely ja siitä johtuvat riidat. Monelle naiselle se on selvästi miehen laiskottelun katsominen sormien läpi.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miehiä, jotka kehtaa olla tekemättä osaansa hommista. En myöskään ymmärrä naisia, jotka (nuristen) sitten tekevät, koska muuten jäisi kokonaan hoitamatta.
Asia on näin yksinkertainen: se mies ei rakasta AP sinua, ja samat sanat muille, jotka ovat samassa tilanteessa.
Itse en suostuisi suhteeseen, jossa ei ole molemminpuoleista rakkautta ja kunnioitusta, jotka näkyvät arjessa joka päivä.
Turha valittaa. Erotkaa. Se mies ei muutu.
Juurikin tämä. Kun jää tällaiseen suhteeseen ei tiedossa ole mitään muuta kuin pahaa mieltä, huono koti-ilmapiiri ja katkeruus kaikille, myös niille lapsille kun aikuisena tajuavat mitä ovat saaneet kestää. Lapset ymmärtävät ja huomaavat asioita niin paljon paremmin kuin aikuiset tajuavat. Kyllä he huomaavat jos toinen on vapaamatkustaja ja pitää toista kotiorjana. Tämä aiheuttaa epäreiluuden ja turvattomuuden tunteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jätät sen miehen rauhaan vähäksi aikaa ja lopetat tuon maanisen hössötyksen. Ja kehtaatkin tulla palstalle ulisemaan ja vinkumaan.
Kyllähän sinäkin uliset ja vingut palstalla. Ap: lla on sentään hyvä syy.
Vierailija kirjoitti:
Mua kyllä myös hatuttaa v:llä se hokema, että laske rimaa, älä nalkuta,ota rennosti. Miksi ihmeessä aina sen siistimmän osapuolen pitää laskea rimaa ja elää kuin ellun kana? Miksei sen siivottoman osapuolen tarvitse koskaan skarpata? Jos olen sanonut toiselle useamman kerran omien jälkien siivoamisesta ja toinen ei pyynnöstä huolimatta lotkauttanut korvaansakaan pyynnölleni, niin minähän se olen se nalkuttaja. Toinen ei ole yhtään toista huomioimaton vätys, joka ei vaan viitsi siivota omia jälkiään.
ja ei, meillä ei todellakaan ole ylisiistiä vaan ihan tavallinen huusholli, jonka ylläpitoon molemmat siellä asuvat aikuiset voisivat osallistua. Enkä viitsi edes mainita wilmaa, harrastusrumbaa, synttäreitä yms. itsestään tapahtuvia asioita.
Jep! Ja toinen kuultu: "se siivoaa jota häiritsee". Eli jos toista ei häiritse kirjaimellisesti mikään määrä pskaa, ei hänellä ilmeisesti ole mitään velvollisuutta ajatella toista. Siinä vaiheessa kun kuviossa on lapsia tai vaikka eläimiäkin, tulee viimeistään kannettavaksi vastuuta jo muidenkin elinympäristöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä lopetin miehelle ruuan laittamisen ja ns. hoivaamisen, meille tuli loppujen lopuksi ero ja enää en huollettavaa miestä itselleni halua, aion asua loppuikäni yksin.
Puuhommat tehtiin lapsuudenkodissa yhden viikonlopun talkoilla. Koko perhe osallistui tavallaan ja avuksi saatiin muitakin. Puuta menikin tosi paljon ison talon lämmitykseen ja saunassa peseydyttiin joka ilta. Nykyään tuo lienee aika paljon vähäisempää ja kieltämättä tuntuu olevan aika monelle vain yksi tekosyy luistella kotiaskareista. Nyt kun sitä renkaiden vaihdon työläyttäkään ei enää niin purematta niellä.
Kyllä minäkin tunnen miehiä, jotka oikeasti ahkeroivat perheensä ja lastensa eteen. Mutta aika monella menisi sormi suuhun jo siitä, jos vaimo joutuisi vaikka kuukaudeksi ihan yhtäkkiä sairaalaan. Jo kutsuttaisiin äitiä, siskoa ja anoppia hätiin. Koska miehethän eivät kiireiltään ehtisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kun olette keskustelleet asiasta mitä mies sanoo? Miten perustelee ettei hoida mitään? Eikö hävetä kun veljesti tulee hommiin? Vapaamatkustaa, koska luottaa siihen, että sä hoidat. Olet tehnyt virheen, kun olet ottanut itsellesi kaiken hoidettavaksi ja ajatellut, että kaikki hommat on lähtökohtaisesti sun. Nyt mies on tottunut hyvään, kun ei tarvitse mitään tehdä. Sano nyt vielä, että harrastaa ja tekee omia juttuja töiden jälkeen ja sä et tee koskaan mitään ja jos tulee sanomista niin ei keskustele.
Kannattaa miettiä minkälaista parisuhteen ja perheen mallia annatte lapsille. Olisko ok jos lasten puolisot käyttäytyisi kuin lasten isä?
Tuo on varmasti ihan totta, että olen itse paikkaillut liikaa toisen tekemisiä. Mutta tunnollisemman syyllistäminen ei välttämättä ole se hedelmällisin
"Sen verran syyllistän, että itse myös opetat muille, miten sua voi kohdella ja mikä on ok. Olet hyväksynyt tämän systeemin, koska siihen ei tule mitään muutosta. Ei tuollainen ole mikään parisuhde vaan toinen käyttää toista hyväksi. Surullista, että joku elää tällaisessa suhteessa. "
No onhan se surullista ja siksi hän täällä avautuukin.
Näihin tilanteisiin ei ehkä jouduttais, jos olis säännölliset palautekeskustelut, kuten töissä. Tai vanhempainvartit, jossa vanhemmat keskustelis aina siitä, miten sitä perhettä kumpikin hoitaa. Näihin tilanteisiin ajaudutaan, kun elämä vie koko ajan, harvoin kykenee pysähtymään ja laittamaan stoppia tapahtumiin. Kun ei ehdi suunnitella, tai toteuttaa suunnitelmia. Vain reagoida.
Meillä oli tuollaista myös lasten ollessa lapsia. Kävin myös töissä. Olin ikäviä tilanteita, joiden jälkeen olin valmis laittaa pelin poikki. Ja ehkä olisinkin, mutta sairastuin vakavasti. Mies kääri hihat ja alkoi ottaa vastuuta. Ja on jatkanut sitä vastuunottoa. Tosin enää eivät lapset ole huollettavia, eli elämme kaksin. Mutta viime hetkellä tuli muutos miehen käytökseen.
Itse olen kotini ainut päällikkö, osaaja,kaiken tekijä. Sinkkutalous.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olkoon loistavasta miesvalinnasta.
Olisit valunnut taakkasi tarkemmin.
M47
No tämä helpotti, kiitos. Hyvä mieli, kun ei sentään tullut valittua av:lla muille vittuilevaa ihmistä.
No lakkaa valittamasta ja kanna seuraukset valinnastasi. Ei me muutkan narista turhista.
No sinä nyt kyllä valitat...
Eri
Vierailija kirjoitti:
No ensimmäisenä jätät hänen pyykit pesemättä, kyllä aikuisen pitäisi osata hoitaa omat pyykkinsä.
Se on ensimmäinen varoitus. Seuraavaksi teet ruuat lapsille ja itsellesi ja antaa miehen tehdä omat sapuskansa.
Eli mitä vähemmän mies tekee niin sitä vähemmän sinä teet mitään hänelle.
Jos ukko on noin ulkona kaikesta niin sitten sanot suoraan että tämä ei toimi ja laitetaanko lusikat puoliksi.
Tämä on hyvä ja yksinkertainen neuvo. Se on vain niin että kukaan tällaisten ketjujen aloittajista ei oikeasti ole kiinnostunut ratkaisemaan ongelmaa jos se tarkoittaa että heidän pitäisi itse tehdä tai muuttaa jotain. Heille ainoa mahdollisuus on että mies yhtenä päivänä, vuosien jälkeen yhtäkkiä muuttaisi tapansa täysin ja ryhtyisi jakamaan työt tasapuolisesti. Siihen asti nämä naiset vain kitisevät, valittavat ja uhriutuvat saadakseen muilta tukea ja myötätuntoa. Ei ole sattumaa että juuri tällaisilla naisilla on näitä saamattomia ja laiskoja miehiä. Kukaan ei voi olla saamaton ja laiska jos joku ei ole sitä mahdollistamassa. Oman arvonsa tunteva ja aidon, hyvän parisuhteen haluava nainen ei jää kenenkään hyväksikäytettäväksi eikä kynnysmatoksi. Mies joko muuttaa tapansa tai muuttaa muualle. Ei ole niin ettei muille muka näitä lusmuja osuisi kohdalle.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olkoon loistavasta miesvalinnasta.
Olisit valunnut taakkasi tarkemmin.
M47
Käykö teillä miehillä ikinä mielessä, että se ukko on voinut ennen lapsia ja yhteistä kotia olla täysin erilainen, mutta kun lapset on saatu niin taannutaan lapseksi jolla ei ikinä ole vastausta mihinkään kysymykseen, jossa pitäisi päättää yhteisistä asioista, ei kehdata auttaa kotitöissä eikä edes niissä tyypillisissä miesten töissä.
Tämä on kasvava ongelma monella. Suomalaiset miehet on laiskapaskoja myös vanhemmissa ikäluokissa.
"Meillä olisi sama tilanne. Hyväksyn siis sen, että meillä on tavarat sekaisin. Se, että on likaa ja ruokatahroja tai vessoja ei siivota, ei ole ok. Olen ilmeisesti ainoa aikuinen, jota tämä häiritsee. En todellakaan halua lasten elävän saastassa. En myöskään halua, että lapset mahdollisen eron jälkeen joutuvat elämään puolet ajasta tuollaisessa ympäristössä.
Ap"
No tämä! Täällä helposti huudellaan, et miksi et eroa. Aina sekään ei ole yksinkertaista. Kun lapset ovat pieniä vielä, kuka antaa heidät sen miehen huollettavaksi, joka ei yhteisessäkään kodissa heistä huolehdi? Asiat ehkä järjestyy ja suurin osa miehistä on kykeneväisiä hyvin huolehtimaan, kun on pakko (siis useat ilman pakkoakin!!). Mutta siinä on äiti monet kerrat sydän syrjällään, ennekuin voi luottavaisesti todeta, että homma isältä hoituu ilman äitiäkin.
Teinit ovat sit eri asia. He eivät mene heti rikki vähän huolettomammassa hoidossa.
Vain todellinen daiju ei tajua, että molempien on turha huolehtia kaikesta, eli niin kauan kun hommat menee jokseenkin puoliksi, niin kaikki on varsin fine.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä sama juttu on monissa perheissä ja seikka, jota naiset eivät ikinä huomaa on tämä:
Onko se miehen tekemän työn jälki ikinä kelvannut sinulle? Ei ole. Jos mies pyyhkäisee likatahran keittiön tasolta, niin hän on tehnyt sen:
a) väärään aikaan
b) väärällä rätillä
c) väärällä pesuaineella
d) väärällä tekniikalla
e) liian hitaasti
f) liian nopeasti ja huolimattomasti
g) jollakin muulla tavalla väärinNäitä kokemuksia kun tulee tarpeeksi, niin kummasti niitä kotitöiden tekemistä alkaa vältellä, koska ikinä mikään ei tule kelpaamaan työnjohtajalle.
Ja juuri tätä miehet käyttävät hyväkseen. Sitä kutsutaan nimellä valikoivaa tai strategista osaamattomuutta (eng. weaponized incompetence).
En osaa/tee sinä, kun osaat paremmin/ei kelpaa kuitenkaan = teen ta
Eikä ole. Kyse on siitä, että naiselle on olemassa vain yksi ja ainoa oikea tapa tehdä kaikki asiat ja se on juuri se hänen tapansa.
Jos mies on laittanut lapselle ruoan ja lapsi on sen syönyt, niin se ei kelpaa kuitenkaan naiselle, vaan ruoka on laitettu väärälle lautaselle ja pidetty väärän aikaa mikrossa. Tällaista täydellisen turhaa mikromanagerointia jokaisessa asiassa.
Ehdota siinä sitten jotain yhteistä ravintolailtaa, kun on jo etukäteen tiedossa, että päivä ja paikka ovat automaattisesti vääriä.
Olen eri, mutta maalla asuvana: yhden talven polttopuut on toki muutamaa tuntia isompi projekti, mutta tässäkin pitää muistaa, että tyylillä on väliä. Jos esimerkiksi haluaa säästää kaikessa ja käsin kaiken pilkkoa, niin meneehän siinä aikaa. Mutta sekin on oma valinta.
Mutta pienellä panostuksella homma kyllä helpottuu. Me tehtiin viimeksi klapikoneella talven puut päivän aikana ja pinottiin toisena. Liikunnasta kävi kyllä.
Talvella puut käytiin kaatamassa kahdestaan, pienemmissä erissä. Ajallisesti 2-3 työpäivän homma.
Ja näinä päivinä piti puuhommista huolimatta tehdä ruuat ja muut pakolliset kotityöt eli ainakin astiat koneeseen ja keittiön siistiminen. Ja tietenkin uunien lämmitys talvella. Mutta jos on tottunut tulemaan valmiiseen pöytään, niin eipä sitä tule ajatelleeksi, että kuinka paljon sitä hommaa on sisälläkin.