Suututko lapsellesi, jos hän ei yhtään tottele?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis eikö siitä oikeasti tule mitään rangaistusta lapselle jos hän ei tottele?

Mietipä jos yhteiskunta toimisi muutenkin noin. Eli vankilat ja sakot poistettaisiin. Se räjäyttäisi rikollisuuden määrän valtavaksi, kun ihmiset tajuaisivat, että lähes mitä vaan voi tehdä ilman seurauksia.

Tulee tietenkin rangaistus, jos ei tottele tai perseilee. Mutta lapseni on aina ollut sellainen, että hän ei oikein välitä niistä rangaistuksista, ne ei tehoa häneen, kohauttaa vain olkiaan. Jos rangaistus olisi vaikka viikon kotiaresti, niin hän vain toteaisi, että ei se haittaa, kun onpa sitten aikaa tehdä asioita kotona. Tai jos rangaistus olisi viikon pelikielto, niin häntä ei se haittaisi, toteaisi vaan ihan rauhallisesti, että onneksi voin sitten piirtää, ei haittaa. Jne. Ap

Toi on varmaan tosi ärsyttävää, jos yrittää keksiä jotain rangaistusta lapselle, mutta on ihan älyttömän hyvä ominaisuus löytää kaikkien tilanteiden hyvät puolet. Sitä selviää sitten isompana vaikka mistä vastoinkäymisistä.

Suutuin lapsille kun ne oli pienempiä ja edelleen, kun ne teinejä, niin suutun. Silloin kun ne oli ihan pieniä niin parhaani mukaan olin näyttämättä suuttumusta ja sanoisin, että ehkä 85 % siinä onnistuin. Isompien lasten kanssa olen kyllä kertonut, että nyt olen suuttunut ja kertonut miksi. Kyllähän se kasvatukseen kuuluu, että lasten pitää oppia tajuamaan millainen käytös minkäkinlaisia tunnereaktioita aiheuttaa ympärillä olevissa ihmisissä. Että jos vänkäät ja vänkäät, niin saat varautua siihen, että muita alkaa suututtaa ja asiasi ei etene, eli kannattaa jokin muu keino valita siihen että saa tahtonsa läpi ja opetella neuvottelemaan. 

Mun lapset onkin hyviä tekemään kompromisseja, perustelemaan ehdotuksiaan ja neuvottelemaan.  Aika harvoin käyttäytyvät niin että suututtaa, vaikka ovatkin teinejä.  

Aikuisella on täysi fyysinen ja psyykkinen ylivoima, mutta siitä huolimatta monissa perheissa (ja kouluissa ja tarhoissa) lapsi pyörittää aikuista 100-0. Syitä tähän on vain yksi, eli se, että aikuinen pelkää käyttää ylivoimaansa koska pitää sitä jotenkin haitallisena.

Tämä kannattaa lukea ajatuksella. Hyvien perheiden lapset enenevässä määrin lastenkotiin, koska vanhemmat eivät aseta rajoja.

https://www.is.fi/perhe/art-2000010862865.html

Kyllä suutun ja annan piiskaa. Oppii olemaan ja hänestä tulee tasapainoinen, järkevä ja rehti ja vahva aikuinen.

Vierailija kirjoitti:

Olen käytännössä ainoa vanhempi (lapsen isä on melkein aina pois) ja silmäni välttää välillä, koska kuitenkin käyn välillä vessassa, suihkussa ja muuta normaalia. Tai teen ruokaa tai laitan pyykit koneeseen. Isompaa lasta ei voi pakottaa siihen metrin päähän koko ajan vahdittavaksi, eihän se siinä suostu pysymään enkä ota lasta vessaan mukaan (lapsi täyttää 1 kk päästä 7). 

 

Ja kyllä otan lapsen lähelle, silmiin katsoen puhun siitä miten perseilyn täytyy loppua jne, mutta kun taas silmäni vähän välttää (käyn vessassa tms), niin se kuitenkin jatkuu. Olkaa onnellisia te, joiden lapseen tehoaa tiukalla äänellä silmiin katsoen pidetty saarna tai vaihtoehtoisesti huomion antaminen ja kehuilla kasvattaminen. Omaan lapseeni kumpikaan ei ole koskaan tehonnut silloin, kun lapsi sattuu sille päälle, että se päättää perseillä. Onneksi paljon täysin hyviäkin päiviä on! Ap

Taaperoikäisen voi laittaa vaikka pinnasänkyyn tai rattaisiin vanhemman vessakäynnin tai kotitöiden teon ajaksi, jotta taapero ei pääse aiheuttamaan tuhojaan. Varmasti hiukan mielikuvitusta käyttämällä keksisit keinon, millä 6-vuotiaankin voi vastaavalla tavalla tehdä "vaarattomaksi".

En useimmiten oikeasti suutu, mutta joskus on esitettävä suuttunutta, jos mikään muu ei auta. Moni tuolla jo kehui omia kasvatus kykyjään kuinka vika on vanhemmassa, mutta lapset on erilaisia. Itselläni on useampi lapsi, ja kyllä siellä joukossa on sekin, jolle pitää olla paljon tiukempi ja kovempi sanaisempi, kuin niille muille. Yhdelle riittää pyyntö ja kehoitus, toista pitää ohjata selkeästi ja jonkun kanssa on vaan oltava tiukka ja valittava taistelunsa. Eli onko asia niin tärkeä sittenkään. Lisäksi asiat ei tunnu pysyvän mielessä tai lapsi ei huomaa omaan toimintaansa,joten sitä ohjetta saa toistaa kuin papukaija.