Suututko lapsellesi, jos hän ei yhtään tottele?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En suutu, mutta minua kiinnostaa se, miksi lapsi ei tottele ja miksi hänen pitäisi totella, mitä kummallista olen vaatimassa. Joku "laita pipo päähän" ei ole niin iso asia, että siitä menisi hermot, lapsi kun tietää, että jos pipo ei ole päässä, ei mennä ulos. Kurja se on ihmisenalun istua haalarissa eteisessä räytymässä vain siksi, että ei halua pitää pipoa.

Toistaiseksi on aina selvitty huumorilla.

Tarkoitin aloituksessa oikeastaan vähän isompia lapsia, sellaisia yli viisi vuotiaita tai alakoululaisia. Ja paljon pahempia tilanteita kuin yksi pipo. Sellaisia, että jo tunteja lapsi on kieltäytynyt aivan kaikesta mitä pyydetään tekemään, kulkenut tarkoituksella tekemässä kaikkea hölmöä tai kiellettyä (esim. piirtänyt salaa tapettiin, vetänyt kirjahyllystä kaikki kirjat alas, maalannut meetwurstilla ruokapöydän pinnat jne). Ja kaikista keskusteluista, kiello

Omat lapset eivät ole koskaan tuollaista tehneet ja tottelemistakin olen huomannut edellyttäväni vain pieneltä lapselta. Muiden kanssa on keskusteltu ja selvitetty asiat. Mutta en tiedä, mitä olisin tehnyt, jos lapsi olisi toiminut kuvaamallasi tavalla, varmaan syyttänyt ensisijaisesti itseäni, mutta edelleen halunnut tietää, miksi lapsi tekee noin.

Jos lapseni kieltäytyy tuntikausia tekemästä jotain tai tekee koko ajan pahojaan, niin todennäköisesti olisin koko ajan lapsen vierellä ja estäisin alakoululaisen tyhmät teot. Toki sillä oletuksella, ettei hän tee niitä koko ajan vuositolkulla. Omat ipanat on niin flegmaattisia, ettei heistä ole koskaan tuollaiseen ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen käytännössä ainoa vanhempi (lapsen isä on melkein aina pois) ja silmäni välttää välillä, koska kuitenkin käyn välillä vessassa, suihkussa ja muuta normaalia. Tai teen ruokaa tai laitan pyykit koneeseen. Isompaa lasta ei voi pakottaa siihen metrin päähän koko ajan vahdittavaksi, eihän se siinä suostu pysymään enkä ota lasta vessaan mukaan (lapsi täyttää 1 kk päästä 7). 

 

Ja kyllä otan lapsen lähelle, silmiin katsoen puhun siitä miten perseilyn täytyy loppua jne, mutta kun taas silmäni vähän välttää (käyn vessassa tms), niin se kuitenkin jatkuu. Olkaa onnellisia te, joiden lapseen tehoaa tiukalla äänellä silmiin katsoen pidetty saarna tai vaihtoehtoisesti huomion antaminen ja kehuilla kasvattaminen. Omaan lapseeni kumpikaan ei ole koskaan tehonnut silloin, kun lapsi sattuu sille päälle, että se päättää perseillä. Onneksi paljon täysin hyviäkin päivi

En ymmärrä alapeukutusta. Kaikella on yhteyksiä, mutta ylivilkkaus, kun ei ole tiedossa miten muidn henkilöiden kanssa lapsi toimeilee.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan opettajista ei ole koskaan epäillyt lapsellani mitään ylivilkkautta tai adhd:ta tai sellaista. Eikä päiväkodissakaan kukaan. Käytin kuitenkin varmuudeksi lapseni yhden kerran psykologilla, koska halusin varmistaa onko kaikki ok, ja psykologi sanoi että hänellä ei kyllä herää huoli mistään eikä tarvi tutkia sen enempää. Että lapsella vain on tietynlainen temperamentti ja se näkyy näin. Ap

Temperamenttia ei kasvatuksella voi tai tarvitse muuttaa, mutta sitä voi kyllä ohjata miten se temperamentti näkyy. Ei temperamentin pidä näkyä toiste/toisen ärsyttämisenä.

Samaa mieltä olen tuosta kuin sinä, mutta minulla on kyllä välillä vähän keinot loppu. Etenkin jos olen nukkunut huonosti ja siksi väsynyt. Siksipä nyt tämä aloitus jos jotain viisaita neuvoja saisi. Ap

Varoitus ja kerrot seuraukset. Jos ei tottele, varoituksen uhkaus toteutetaan. Se pitää toteuttaa. Jotain, minkä tietää hätkähdyttävän lasta. 

Jotkut ihmiset ovat mulkkuja. Lapseen voi vielä yrittää vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan opettajista ei ole koskaan epäillyt lapsellani mitään ylivilkkautta tai adhd:ta tai sellaista. Eikä päiväkodissakaan kukaan. Käytin kuitenkin varmuudeksi lapseni yhden kerran psykologilla, koska halusin varmistaa onko kaikki ok, ja psykologi sanoi että hänellä ei kyllä herää huoli mistään eikä tarvi tutkia sen enempää. Että lapsella vain on tietynlainen temperamentti ja se näkyy näin. Ap

Temperamenttia ei kasvatuksella voi tai tarvitse muuttaa, mutta sitä voi kyllä ohjata miten se temperamentti näkyy. Ei temperamentin pidä näkyä toiste/toisen ärsyttämisenä.

Samaa mieltä olen tuosta kuin sinä, mutta minulla on kyllä välillä vähän keinot loppu. Etenkin jos olen nukkunut huonosti ja siksi väsynyt. Siksipä nyt tämä aloitus jos jotain viisaita neuvoja saisi. Ap

Kerro ap miten 7 vuotias lapsi suhtautuu muihin perheenjäseniin, entä isovanhempiin ja miten koulussa?

Vierailija kirjoitti:

Tietysti. Saatan jopa lyödä.

Juu, kerran viikossa remmillä perseelle. Toimii. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen käytännössä ainoa vanhempi (lapsen isä on melkein aina pois) ja silmäni välttää välillä, koska kuitenkin käyn välillä vessassa, suihkussa ja muuta normaalia. Tai teen ruokaa tai laitan pyykit koneeseen. Isompaa lasta ei voi pakottaa siihen metrin päähän koko ajan vahdittavaksi, eihän se siinä suostu pysymään enkä ota lasta vessaan mukaan (lapsi täyttää 1 kk päästä 7). 

 

Ja kyllä otan lapsen lähelle, silmiin katsoen puhun siitä miten perseilyn täytyy loppua jne, mutta kun taas silmäni vähän välttää (käyn vessassa tms), niin se kuitenkin jatkuu. Olkaa onnellisia te, joiden lapseen tehoaa tiukalla äänellä silmiin katsoen pidetty saarna tai vaihtoehtoisesti huomion antaminen ja kehuilla kasvattaminen. Omaan lapseeni kumpikaan ei ole koskaan tehonnut silloin, kun lapsi sattuu sille päälle, että se päättää perseillä. Onneksi paljon täysin hyviäkin päivi

Mikset rankaise lasta perseilystä? Vartiksi nurkkaan seisomaan joka perseilykerran jälkeen, niin kyllä alkaa miettiä että oliko hyvä idea aloittaa perseily.

Ei tuollainen ole nykyaikaa. Kyllä asiat pitää pystyä hoitamaan sanoittamalla.

Vierailija kirjoitti:

Varoitus ja kerrot seuraukset. Jos ei tottele, varoituksen uhkaus toteutetaan. Se pitää toteuttaa. Jotain, minkä tietää hätkähdyttävän lasta. 

Jotkut ihmiset ovat mulkkuja. Lapseen voi vielä yrittää vaikuttaa.

Ei minun lapsi sentään pahantahtoinen ole, vaan hän toimii noin koska haluaa huomiota tai on joko tylsistynyt tai sitten turhautunut ja purkaa sitä hakemalla reaktiota minusta, testaa ja testaa ja riskaa ja riskaa. Hänellä on kyllä päivissä ihan normaali määrä aktiviteetteja, enempää ei oikein ole mahdollista järjestää. Ja elämässähän on kaikilla välillä tylsiä hetkiä ja päiviä jotka ei ole täynnä ohjelmaa, minusta lapsen pitäisi vain oppia sietämään sitä (ja tarvittaessa keksiä itse itselleen tekemistä). Ap

Koulussa lapsella menee hyvin, opettajilta ei ole koskaan tullut valitusta lapsen käyttäytymisestä eikä päiväkodistakaan tullut koskaan. Isänsä kanssa lapsi toimii samoin kuin aloituksessa kirjoitin, tosin ehkä pahemmin kuin minun kanssa. Isovanhemmat ei enää elä, niin niistä ei voi sanoa miten lapsi heihin suhtautuu, mutta kavereihinsa ja muihin sukulaisiimme oikein kivasti. Ap

Hyvin harvoin. Muistan vain yhden kerran. Nykyäänhän se on jo 13, enkä nää sitä usein, niin ei kyllä kannata suuttua, tai ei näe pian ollenkaan.

Siis eikö siitä oikeasti tule mitään rangaistusta lapselle jos hän ei tottele?

Mietipä jos yhteiskunta toimisi muutenkin noin. Eli vankilat ja sakot poistettaisiin. Se räjäyttäisi rikollisuuden määrän valtavaksi, kun ihmiset tajuaisivat, että lähes mitä vaan voi tehdä ilman seurauksia.

Vierailija kirjoitti:

Siis eikö siitä oikeasti tule mitään rangaistusta lapselle jos hän ei tottele?

Mietipä jos yhteiskunta toimisi muutenkin noin. Eli vankilat ja sakot poistettaisiin. Se räjäyttäisi rikollisuuden määrän valtavaksi, kun ihmiset tajuaisivat, että lähes mitä vaan voi tehdä ilman seurauksia.

Tulee tietenkin rangaistus, jos ei tottele tai perseilee. Mutta lapseni on aina ollut sellainen, että hän ei oikein välitä niistä rangaistuksista, ne ei tehoa häneen, kohauttaa vain olkiaan. Jos rangaistus olisi vaikka viikon kotiaresti, niin hän vain toteaisi, että ei se haittaa, kun onpa sitten aikaa tehdä asioita kotona. Tai jos rangaistus olisi viikon pelikielto, niin häntä ei se haittaisi, toteaisi vaan ihan rauhallisesti, että onneksi voin sitten piirtää, ei haittaa. Jne. Ap

Huh mitä kasvattajia täällä. Pelottava tuijottaja, diagnoosintuputtaja, flegmaatikoiden vanhempi... Mutta silti pahinta on, jos äiti suuttuu :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis eikö siitä oikeasti tule mitään rangaistusta lapselle jos hän ei tottele?

Mietipä jos yhteiskunta toimisi muutenkin noin. Eli vankilat ja sakot poistettaisiin. Se räjäyttäisi rikollisuuden määrän valtavaksi, kun ihmiset tajuaisivat, että lähes mitä vaan voi tehdä ilman seurauksia.

Tulee tietenkin rangaistus, jos ei tottele tai perseilee. Mutta lapseni on aina ollut sellainen, että hän ei oikein välitä niistä rangaistuksista, ne ei tehoa häneen, kohauttaa vain olkiaan. Jos rangaistus olisi vaikka viikon kotiaresti, niin hän vain toteaisi, että ei se haittaa, kun onpa sitten aikaa tehdä asioita kotona. Tai jos rangaistus olisi viikon pelikielto, niin häntä ei se haittaisi, toteaisi vaan ihan rauhallisesti, että onneksi voin sitten piirtää, ei haittaa. Jne. Ap

Kannattaa kokeilla jotain sellaista rangaistusta mikä tuottaa nopeasti akuutin sietämättömän olon.

Vierailija kirjoitti:

Koulussa lapsella menee hyvin, opettajilta ei ole koskaan tullut valitusta lapsen käyttäytymisestä eikä päiväkodistakaan tullut koskaan. Isänsä kanssa lapsi toimii samoin kuin aloituksessa kirjoitin, tosin ehkä pahemmin kuin minun kanssa. Isovanhemmat ei enää elä, niin niistä ei voi sanoa miten lapsi heihin suhtautuu, mutta kavereihinsa ja muihin sukulaisiimme oikein kivasti. Ap

Hyvin valotit lapsen käytöstä. Auktoriteetti kysymys varmaan. Tunteeko hän olevansa teidän kahden välissä. Ja sitten vielä, onko teillä mahdollisesti toinen kumppani?

Muistan psykologin, joka teki valmisteluja kotona. Lapsi 4 vuotias olisi halunnut äitinsä töihin juuri sillä hetkellä, eli seuraan sotkeutua häiritsemään. Äiti lukitsi oven ja teki töitään ja lapsi hakkasi ovea ja kiljui ja makasi lattialla ja teki kaikkea huomiota herättävää. Niin siis äiti jatkoi töitään sillä hetkellä, mutta muulloin toki lapsi oli tärkeä.  Joten ei kaikki aika voi kulua vain lapsen hyväksi.

Tämä vanha asia muistui mieleeni. Eikä siinä lapsen riehunta vaiheessa ollut mitään tehtävissä.

Ei kurinpito vaadi suuttumista. Sen voi tehdä tyynesti.

Vierailija kirjoitti:

Ei kurinpito vaadi suuttumista. Sen voi tehdä tyynesti.

En minä aloituksessa kysynytkään kurinpidosta. Vaan kiinnosti millainen tunnetila muodostuu vamhemmalle silloin kun lapsi perseilee. Ja että näyttääkö vanhempi sen oman tunnetilansa ulospäin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis eikö siitä oikeasti tule mitään rangaistusta lapselle jos hän ei tottele?

Mietipä jos yhteiskunta toimisi muutenkin noin. Eli vankilat ja sakot poistettaisiin. Se räjäyttäisi rikollisuuden määrän valtavaksi, kun ihmiset tajuaisivat, että lähes mitä vaan voi tehdä ilman seurauksia.

Tulee tietenkin rangaistus, jos ei tottele tai perseilee. Mutta lapseni on aina ollut sellainen, että hän ei oikein välitä niistä rangaistuksista, ne ei tehoa häneen, kohauttaa vain olkiaan. Jos rangaistus olisi vaikka viikon kotiaresti, niin hän vain toteaisi, että ei se haittaa, kun onpa sitten aikaa tehdä asioita kotona. Tai jos rangaistus olisi viikon pelikielto, niin häntä ei se haittaisi, toteaisi vaan ihan rauhallisesti, että onneksi voin sitten piirtää, ei haittaa. Jne. Ap

Kannattaa kokeilla jotain sell

Hei ei toki mitään akuuttia kiusaa. Kyllä hänellä on jossain jokin tärkeä käyttäytymishäiriö.  Jos kaikki on samantekevää, uhkauksia luultavasti vanhemmilta. Lapsi tietää, että hän voi kiertää rangaistusten satuttavuuden. Mutta se on jotenkin huonoa, jos rikkoo tavaroita ja suttaa  paikkoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulussa lapsella menee hyvin, opettajilta ei ole koskaan tullut valitusta lapsen käyttäytymisestä eikä päiväkodistakaan tullut koskaan. Isänsä kanssa lapsi toimii samoin kuin aloituksessa kirjoitin, tosin ehkä pahemmin kuin minun kanssa. Isovanhemmat ei enää elä, niin niistä ei voi sanoa miten lapsi heihin suhtautuu, mutta kavereihinsa ja muihin sukulaisiimme oikein kivasti. Ap

Muistan psykologin, joka teki valmisteluja kotona. Lapsi 4 vuotias olisi halunnut äitinsä töihin juuri sillä hetkellä, eli seuraan sotkeutua häiritsemään. Äiti lukitsi oven ja teki töitään ja lapsi hakkasi ovea ja kiljui ja makasi lattialla ja teki kaikkea huomiota herättävää. Niin siis äiti jatkoi töitään sillä hetkellä, mutta muulloin toki lapsi oli tärkeä.  Joten ei kaikki aika voi kulua vain lapsen hyväksi.

Nykyään tuo olisi lasun paikka koska lapselle tuotetaan hylkäämiskokemus ja hänen tunteitaan ei huomioida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen käytännössä ainoa vanhempi (lapsen isä on melkein aina pois) ja silmäni välttää välillä, koska kuitenkin käyn välillä vessassa, suihkussa ja muuta normaalia. Tai teen ruokaa tai laitan pyykit koneeseen. Isompaa lasta ei voi pakottaa siihen metrin päähän koko ajan vahdittavaksi, eihän se siinä suostu pysymään enkä ota lasta vessaan mukaan (lapsi täyttää 1 kk päästä 7). 

 

Ja kyllä otan lapsen lähelle, silmiin katsoen puhun siitä miten perseilyn täytyy loppua jne, mutta kun taas silmäni vähän välttää (käyn vessassa tms), niin se kuitenkin jatkuu. Olkaa onnellisia te, joiden lapseen tehoaa tiukalla äänellä silmiin katsoen pidetty saarna tai vaihtoehtoisesti huomion antaminen ja kehuilla kasvattaminen. Omaan lapseeni kumpikaan ei ole koskaan tehonnut silloin, kun lapsi sattuu sille päälle, että se päättää

Ei se lapsi mihinkään nurkkaan mene seisomaan.  Tässä on syvemmät asiat kyseessä. Suttaisi se kaikesta huolimatta ja keksisi uutta. Voitko antaa tehtäviä esim. hakea perunoita tai laittaa kukille uutta vettä.