Suututko lapsellesi, jos hän ei yhtään tottele?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kurinpito vaadi suuttumista. Sen voi tehdä tyynesti.

En minä aloituksessa kysynytkään kurinpidosta. Vaan kiinnosti millainen tunnetila muodostuu vamhemmalle silloin kun lapsi perseilee. Ja että näyttääkö vanhempi sen oman tunnetilansa ulospäin. Ap

Enpä minä sinulle vastannutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulussa lapsella menee hyvin, opettajilta ei ole koskaan tullut valitusta lapsen käyttäytymisestä eikä päiväkodistakaan tullut koskaan. Isänsä kanssa lapsi toimii samoin kuin aloituksessa kirjoitin, tosin ehkä pahemmin kuin minun kanssa. Isovanhemmat ei enää elä, niin niistä ei voi sanoa miten lapsi heihin suhtautuu, mutta kavereihinsa ja muihin sukulaisiimme oikein kivasti. Ap

Muistan psykologin, joka teki valmisteluja kotona. Lapsi 4 vuotias olisi halunnut äitinsä töihin juuri sillä hetkellä, eli seuraan sotkeutua häiritsemään. Äiti lukitsi oven ja teki töitään ja lapsi hakkasi ovea ja kiljui ja makasi lattialla ja teki kaikkea huomiota herättävää. Niin siis äiti jatkoi töitään sillä hetkellä, mutta muulloin toki lapsi oli tärkeä.  Joten ei kaikki aika voi kulua vain lapsen hyväksi.

Nyk

No tuskin kuitenkaan, kun lapsi itse ohjaa huutamistaan ja potkimistaan. Lapselle selvitettiin, että työt on tehtävä valmiiksi, eikä hän voi olla sotkemaassa ajatuksia.

Ei nurkassa seisottamiset tuossa mitään auta tosiaan. Vaan lapsi menee työntämään pyykkikoneen putkiin serlaa tai pudottelee lusikoita ikkunasta alas sen nurkassa seisottamisen jälkeen. Ja tulee kierre. Seisotetaan nurkassa, sen jälkeen käy piirtämässä tapettiin. Seisotetaan nurkassa pidempään, sen jälkeen käy piirtämässä myös sohvaan ja lakanoihin. Seisotetaan vielä pidempään, sen jälkeen käy yksi kerrallaan tiputtamassa ikkunasta alas mummon perintökupit. Jne jne.

Vierailija kirjoitti:

Ei nurkassa seisottamiset tuossa mitään auta tosiaan. Vaan lapsi menee työntämään pyykkikoneen putkiin serlaa tai pudottelee lusikoita ikkunasta alas sen nurkassa seisottamisen jälkeen. Ja tulee kierre. Seisotetaan nurkassa, sen jälkeen käy piirtämässä tapettiin. Seisotetaan nurkassa pidempään, sen jälkeen käy piirtämässä myös sohvaan ja lakanoihin. Seisotetaan vielä pidempään, sen jälkeen käy yksi kerrallaan tiputtamassa ikkunasta alas mummon perintökupit. Jne jne.

Noinko ne lapset toimivat? Ei minkäänlaista syy- ja seuraussuhteiden tajua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei nurkassa seisottamiset tuossa mitään auta tosiaan. Vaan lapsi menee työntämään pyykkikoneen putkiin serlaa tai pudottelee lusikoita ikkunasta alas sen nurkassa seisottamisen jälkeen. Ja tulee kierre. Seisotetaan nurkassa, sen jälkeen käy piirtämässä tapettiin. Seisotetaan nurkassa pidempään, sen jälkeen käy piirtämässä myös sohvaan ja lakanoihin. Seisotetaan vielä pidempään, sen jälkeen käy yksi kerrallaan tiputtamassa ikkunasta alas mummon perintökupit. Jne jne.

Noinko ne lapset toimivat? Ei minkäänlaista syy- ja seuraussuhteiden tajua?

Eihän tuossa ole tajusta eikä ymmärryksestä kyse. Vaan uhmaamisen kierteestä, huomionhausta, valtataistelusta ja lisää uhmaamisesta. 

On se hillintää ja rajojen asettamista enemmän itselleen äidille kuin lapselle. Unettomat yöt ja ajatusken kaaos lapsen käyttäytymisen takia. Miten on asiat kun lapsi tulee teini-ikään. Monella vanhemmalla on se ihana lapsuus ja kasvatuksen helppois mielessä.

Ap, milloin lapsesi alkoi tekemään kepposia ja tottelemattomuutta? Ostaisit hänelle maalaustelineen, kierrätyskeskuskesta niitä saa ja suuren kankaan, jotta saa öljyväreillä töhriä kiusanhalunsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei nurkassa seisottamiset tuossa mitään auta tosiaan. Vaan lapsi menee työntämään pyykkikoneen putkiin serlaa tai pudottelee lusikoita ikkunasta alas sen nurkassa seisottamisen jälkeen. Ja tulee kierre. Seisotetaan nurkassa, sen jälkeen käy piirtämässä tapettiin. Seisotetaan nurkassa pidempään, sen jälkeen käy piirtämässä myös sohvaan ja lakanoihin. Seisotetaan vielä pidempään, sen jälkeen käy yksi kerrallaan tiputtamassa ikkunasta alas mummon perintökupit. Jne jne.

Noinko ne lapset toimivat? Ei minkäänlaista syy- ja seuraussuhteiden tajua?

Eihän tuossa ole tajusta eikä ymmärryksestä kyse. Vaan uhmaamisen kierteestä, huomionhausta, valtataistelusta ja lisää uhmaamisesta. 

Nykypäivän aikuiset eivät uskalla taistella kunnolla, ja siksi lapsi on lähes aina se joka voittaa taistelun. Aikuiset on kuohittu. Toista se oli ennen, jolloin koivuniemen herran teki työtään niin kauan kunnes kaikki uhma oli poissa.

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin lapsille saa suuttua, jos se ns. ns ansaittua eli lapsi perseilee ja ärsyttää tai kiusaa sisaruksiaan, ei tottele vaan aikoo toteuttaa jotain järjettömyyksiä  (itselleen vaarallista ) jne. Miten muuten luulette että lapsi pärjää tulevassa työelämässä kun pomo ensimmäisen kerran karjaisee tai muuten ojentaa /antaa kritiikkiä Nythän on jo työelämässä ihan todennettua miten nykynuoret eivät kestä työelämää, vaan eläköityvät sankoin joukoin jo alle kolmekymppisinä. Pomo kun ensimmäisen kerran ilmoittaa nuorelle työntekijälle että täällä maksetaan palkkaa työnteosta eikä kännykän tuijottamisesta, niin siitähän lähtee uniikki lumihiutale saikulle ja traumaterapiaan.

Eli hyvät vanhemmat, älkää tehkä lapsellenne tuollaista palvelusta.

Mä olen ollut työelämässä kohta 30 vuotta enkä päivääkään työttömänä. Ekassa kesätyöpaikassa oli tuollainen hullu karjuja pomona. Enhän minä sitä kestänyt vaan aloin itkeä. Sen jälkeen on selvitty aina puhumalla, enkä kyllä halua nykynuorenkaan joutuvan kuuntelemaan törkykäytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kurinpito vaadi suuttumista. Sen voi tehdä tyynesti.

En minä aloituksessa kysynytkään kurinpidosta. Vaan kiinnosti millainen tunnetila muodostuu vamhemmalle silloin kun lapsi perseilee. Ja että näyttääkö vanhempi sen oman tunnetilansa ulospäin. Ap

Aikuinen turhautuu itseensä ja geeneihinsä. Kun lapsi toimii kertomallasi tavalla, niin vanhempi kokee, että on epäonnistunut jossain todella yksinkertaisessa ja tuntee samalla syyllisyyttä siitä, että lapsi on samanlainen kuin itse oli pienenä. Surukin tunkee esille: lapsesta ei koskaan tule mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei nurkassa seisottamiset tuossa mitään auta tosiaan. Vaan lapsi menee työntämään pyykkikoneen putkiin serlaa tai pudottelee lusikoita ikkunasta alas sen nurkassa seisottamisen jälkeen. Ja tulee kierre. Seisotetaan nurkassa, sen jälkeen käy piirtämässä tapettiin. Seisotetaan nurkassa pidempään, sen jälkeen käy piirtämässä myös sohvaan ja lakanoihin. Seisotetaan vielä pidempään, sen jälkeen käy yksi kerrallaan tiputtamassa ikkunasta alas mummon perintökupit. Jne jne.

Noinko ne lapset toimivat? Ei minkäänlaista syy- ja seuraussuhteiden tajua?

Eihän tuossa ole tajusta eikä ymmärryksestä kyse. Vaan uhmaamisen kierteestä, huomionhausta, valtataistelusta ja lisää uhmaamisesta. 

Vanhemman tulee ottaa dominanssi jämäkämmin haltuun.

Olisi sinun itsellesi haettava apua, kyllä noin hankalassa tilanteessa saat.

Mutta oletko erillään miehestäsi , tähän et vastannut, vaan tuntui, että on välimatkaa myös yhteisillä ajatuksilla?

Olisiko sinulla, omaa aikaasi saadaksesi, mahdollista hankkia jotain innostavaa tekemistä tälle termiitille, anteeksi, se maalaaminen voisi rauhoittaa, ja saisit tehtyä rauhassa muita asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulussa lapsella menee hyvin, opettajilta ei ole koskaan tullut valitusta lapsen käyttäytymisestä eikä päiväkodistakaan tullut koskaan. Isänsä kanssa lapsi toimii samoin kuin aloituksessa kirjoitin, tosin ehkä pahemmin kuin minun kanssa. Isovanhemmat ei enää elä, niin niistä ei voi sanoa miten lapsi heihin suhtautuu, mutta kavereihinsa ja muihin sukulaisiimme oikein kivasti. Ap

Hyvin valotit lapsen käytöstä. Auktoriteetti kysymys varmaan. Tunteeko hän olevansa teidän kahden välissä. Ja sitten vielä, onko teillä mahdollisesti toinen kumppani?

Muistan psykologin, joka teki valmisteluja kotona. Lapsi 4 vuotias olisi halunnut äitinsä töihin juuri sillä hetkellä, eli seuraan sotkeutua häiritsemään. Äiti lukitsi oven ja teki töitään ja lapsi hakkasi ovea ja kiljui ja makasi lattialla ja teki kaikkea huomiota herättävää. Niin siis äiti jatkoi töitään sillä hetk

Minun olisi kyllä äärimmäisen vaikea tehdä töitä lapsen raivotessa oven takana. Eli järjestäisin lapselle jotain muuta tekemistä, vaikka askartelua. Mutta en olekaan psykologi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kurinpito vaadi suuttumista. Sen voi tehdä tyynesti.

En minä aloituksessa kysynytkään kurinpidosta. Vaan kiinnosti millainen tunnetila muodostuu vamhemmalle silloin kun lapsi perseilee. Ja että näyttääkö vanhempi sen oman tunnetilansa ulospäin. Ap

Aikuinen turhautuu itseensä ja geeneihinsä. Kun lapsi toimii kertomallasi tavalla, niin vanhempi kokee, että on epäonnistunut jossain todella yksinkertaisessa ja tuntee samalla syyllisyyttä siitä, että lapsi on samanlainen kuin itse oli pienenä. Surukin tunkee esille: lapsesta ei koskaan tule mitään.

Siitä lapsesta ei tule mitään, joka ei koskaan perseile.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei nurkassa seisottamiset tuossa mitään auta tosiaan. Vaan lapsi menee työntämään pyykkikoneen putkiin serlaa tai pudottelee lusikoita ikkunasta alas sen nurkassa seisottamisen jälkeen. Ja tulee kierre. Seisotetaan nurkassa, sen jälkeen käy piirtämässä tapettiin. Seisotetaan nurkassa pidempään, sen jälkeen käy piirtämässä myös sohvaan ja lakanoihin. Seisotetaan vielä pidempään, sen jälkeen käy yksi kerrallaan tiputtamassa ikkunasta alas mummon perintökupit. Jne jne.

Noinko ne lapset toimivat? Ei minkäänlaista syy- ja seuraussuhteiden tajua?

Eihän tuossa ole tajusta eikä ymmärryksestä kyse. Vaan uhmaamisen kierteestä, huomionhausta, valtataistelusta ja lisää uhmaamisesta. 

Entä jos olisi jotain sisäsyntyistä tuo mielettömyys. Jokin todellinen häiriö, jonka saisi korjattua lääkkeellä kun tutkimukset on tehty. Itsellesi ei jää aikaa mihinkään ja raunioidut jos lapsen toimintaa ei saada korjattua.

Kannattaa väsätä jonkinlainen arestihuone jossa lapsi saa riehua rauhassa, olematta vaaraksi itselleen, muille tai omaisuudelle. Sellainen mielisairaalan pehmustetun huoneen tyylinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulussa lapsella menee hyvin, opettajilta ei ole koskaan tullut valitusta lapsen käyttäytymisestä eikä päiväkodistakaan tullut koskaan. Isänsä kanssa lapsi toimii samoin kuin aloituksessa kirjoitin, tosin ehkä pahemmin kuin minun kanssa. Isovanhemmat ei enää elä, niin niistä ei voi sanoa miten lapsi heihin suhtautuu, mutta kavereihinsa ja muihin sukulaisiimme oikein kivasti. Ap

Hyvin valotit lapsen käytöstä. Auktoriteetti kysymys varmaan. Tunteeko hän olevansa teidän kahden välissä. Ja sitten vielä, onko teillä mahdollisesti toinen kumppani?

Muistan psykologin, joka teki valmisteluja kotona. Lapsi 4 vuotias olisi halunnut äitinsä töihin juuri sillä hetkellä, eli seuraan sotkeutua häiritsemään. Äiti lukitsi oven ja teki töitään ja lapsi hakkasi ovea ja kiljui ja makasi lattialla ja teki kaikkea huomiota herättä

Mutta tämä äiti on psykologi. Ei lapsi tyytynyt isänkään apuun, vaan raivosi ja tahtoi toimia omalla tavallaan. Ei auttanut mikään, mutta äidillä oli korvatulpat ja kai jotkut kuulokkeet.

 

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa väsätä jonkinlainen arestihuone jossa lapsi saa riehua rauhassa, olematta vaaraksi itselleen, muille tai omaisuudelle. Sellainen mielisairaalan pehmustetun huoneen tyylinen.

Höpön höpö sulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En suutu, mutta minua kiinnostaa se, miksi lapsi ei tottele ja miksi hänen pitäisi totella, mitä kummallista olen vaatimassa. Joku "laita pipo päähän" ei ole niin iso asia, että siitä menisi hermot, lapsi kun tietää, että jos pipo ei ole päässä, ei mennä ulos. Kurja se on ihmisenalun istua haalarissa eteisessä räytymässä vain siksi, että ei halua pitää pipoa.

Toistaiseksi on aina selvitty huumorilla.

Tarkoitin aloituksessa oikeastaan vähän isompia lapsia, sellaisia yli viisi vuotiaita tai alakoululaisia. Ja paljon pahempia tilanteita kuin yksi pipo. Sellaisia, että jo tunteja lapsi on kieltäytynyt aivan kaikesta mitä pyydetään tekemään, kulkenut tarkoituksella tekemässä kaikkea hölmöä tai kiellettyä (esim. piirtänyt salaa tapettiin, vetänyt kirjahyllystä kaikki kirjat alas, maalannut meetwurstilla ruokapöy

Meillä joutuisi pihalle/parvekkeelle "jäähylle". 

Jotkut etenkin pojat on todella kovapäisiä. Ei siihen auta kuin johdonmukaisuus ja aika. Tsemppiä. Lapsi saattaa oireilla myös sitä että isä on aina pois. Ja kohdistaa oireilun sinuun.

Ärsyttää niin kauan, että laitetaan ruotuun. Jos on vaan kuin ei huomaisi, kepillä tökkiminen jatkuu.

Kun suutut niin tee se riittävän pelottavasti ja niin, että lapsi tajuaa sinun olevan vahvempi ja pomo ja ettet aio katsoa tuollaista käytöstä. Lapsi ei koe turvaa, ellei hänelle aseteta rajoja.