Suututko lapsellesi, jos hän ei yhtään tottele?

Tottakai.

Miksi suuttuisin? Ohjaan paremmin. 

Ei tuollaista tilannetta tule, jos on kasvattanut lasta johdonmukaisesti. 

Lähinnä kysyisin, onko joku hätänä

Saako vanhempi sanoittaa tunteensa tuollaisessa tilanteessa? Vai koskeeko se vain lapsia, että tunteita ei tule ikinä piilottaa tai niiden ilmaisua estää?

Kyllä, sillä olen vain ihminen, en täydellinen minäkään. 

En suutu, mutta minua kiinnostaa se, miksi lapsi ei tottele ja miksi hänen pitäisi totella, mitä kummallista olen vaatimassa. Joku "laita pipo päähän" ei ole niin iso asia, että siitä menisi hermot, lapsi kun tietää, että jos pipo ei ole päässä, ei mennä ulos. Kurja se on ihmisenalun istua haalarissa eteisessä räytymässä vain siksi, että ei halua pitää pipoa.

Toistaiseksi on aina selvitty huumorilla.

En sanoisi että suutun pikemminkin se on turhauttavaa.

No olen kyllä suuttunut, ja aina on huono omatunto sen jälkeen ja mietin, missä meni vikaan.

Meillä on kyllä aina kasvatettu johdonmukaisesti, ja siinähän se ongelma on. Kouluun mennessä lapset ovat huomanneet, että kavereilla on eri säännöt, ja se on selvästi kiukuttnut ja aiheuttanut "temppuilua", että meillä on samoista pidetty kiinni, eikä joustettu sen takia että "kaikki muutkin saa".

Mutta, eipä siinäkään auta kuin mennä itseensä ja miettiä, mitä voisi tehdä vielä paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi suuttuisin? Ohjaan paremmin. 

Miksikö suuttuisit? Koska on inhimillistä lopulta suuttua, jos joku (tässä tapauksessa lapsi) tahallaan vain kulkee ärsyttämässä ja temppuilemassa ja mistään ei tule sen vuoksi mitään, kun lapsi ei suostu yhtään mihinkään vaan tahallaan temppuilee vain. Ei siinä auta parempi ohjaaminen jos omapäinen lapsi on päättänyt kulkea ärsyttämässä muita. 

Miten se menee kun joidenkin lapset ja vanhemmat tulevat ilman huutamista toimeen keskenään.

Mikä sitten on kun lapsi ei ollenkaan tottele. Sehän isompana laittaa koko huushollin uuteen jörjestykseen ja paiskoo kaiken kösiinsä saamansa. Ja vanhemmilla ei ole mitään valtaa tällaista kohtaan. Viimeiset ruokarahat se varastaa rahapussista. Miten näin voi käydä? Olen miettinyt, että jos selvittää asian oikean laidan niin lapsen pitäisi ymmärtää ja toimia rauhallisesti.

Toiset jättää yksin kiukkuamaan ja makaamaan lattialle, onko se oikein?

Vierailija kirjoitti:

Saako vanhempi sanoittaa tunteensa tuollaisessa tilanteessa? Vai koskeeko se vain lapsia, että tunteita ei tule ikinä piilottaa tai niiden ilmaisua estää?

Miksi vanhemman pitäisi sanoittaa tunteensa?

Suutun, toki ikätaso huomioiden. Perseilyllä on seuraukset ja jos ei nätisti sanomalla mene viesti perille niin sitten sanotaan pahalla. Hyvä se on lapsellekin opettaa että omalla toiminnallaan vaikuttaa myös muihin

Kannattaa pitää niin kova kuri, ettei ajauduta tuollaiseen tilanteeseen.

Tottakai, jokaiselle kuudelle olen joskus suuttunut. Se on ihan luonnollista ja kuuluu ihmisyyteen, luonnotonta on jos ei koskaan suutu. Näin lastensuojelun työntekijän näkökulmasta on huolestuttavaa jos lapsi ei koskaan uhmaa vanhempiaan.

Tietysti. Saatan jopa lyödä.

Olisi outo viestilapsille, että saa tehdä mitä vaan ja olla miten kamala vaan, eikä vanhemmatsuutu koskaan. Elikyllä, suutun joskus, ja sanon sen, ja olen vihainen, mutta en pelottava tai väkivaltainen. Sitten taas pyydetään anteeksi ja sovitaan.

Vierailija kirjoitti:

En suutu, mutta minua kiinnostaa se, miksi lapsi ei tottele ja miksi hänen pitäisi totella, mitä kummallista olen vaatimassa. Joku "laita pipo päähän" ei ole niin iso asia, että siitä menisi hermot, lapsi kun tietää, että jos pipo ei ole päässä, ei mennä ulos. Kurja se on ihmisenalun istua haalarissa eteisessä räytymässä vain siksi, että ei halua pitää pipoa.

Toistaiseksi on aina selvitty huumorilla.

Tarkoitin aloituksessa oikeastaan vähän isompia lapsia, sellaisia yli viisi vuotiaita tai alakoululaisia. Ja paljon pahempia tilanteita kuin yksi pipo. Sellaisia, että jo tunteja lapsi on kieltäytynyt aivan kaikesta mitä pyydetään tekemään, kulkenut tarkoituksella tekemässä kaikkea hölmöä tai kiellettyä (esim. piirtänyt salaa tapettiin, vetänyt kirjahyllystä kaikki kirjat alas, maalannut meetwurstilla ruokapöydän pinnat jne). Ja kaikista keskusteluista, kielloista, ohjaamisista ym. huolimatta tämä vain jatkuu kun vähänkin silmä välttää. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako vanhempi sanoittaa tunteensa tuollaisessa tilanteessa? Vai koskeeko se vain lapsia, että tunteita ei tule ikinä piilottaa tai niiden ilmaisua estää?

Miksi vanhemman pitäisi sanoittaa tunteensa?

Tietty jotta lapsi oppii, miltä toisesta tuntuu, kun on ilkeä tai käyttäytyy huonosti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En suutu, mutta minua kiinnostaa se, miksi lapsi ei tottele ja miksi hänen pitäisi totella, mitä kummallista olen vaatimassa. Joku "laita pipo päähän" ei ole niin iso asia, että siitä menisi hermot, lapsi kun tietää, että jos pipo ei ole päässä, ei mennä ulos. Kurja se on ihmisenalun istua haalarissa eteisessä räytymässä vain siksi, että ei halua pitää pipoa.

Toistaiseksi on aina selvitty huumorilla.

Tarkoitin aloituksessa oikeastaan vähän isompia lapsia, sellaisia yli viisi vuotiaita tai alakoululaisia. Ja paljon pahempia tilanteita kuin yksi pipo. Sellaisia, että jo tunteja lapsi on kieltäytynyt aivan kaikesta mitä pyydetään tekemään, kulkenut tarkoituksella tekemässä kaikkea hölmöä tai kiellettyä (esim. piirtänyt salaa tapettiin, vetänyt kirjahyllystä kaikki kirjat alas, maalannut meetwurstilla ruokapöydän pinnat jne). Ja kaikista keskusteluista, kiello

Miksi lapsi tekee tuota?