Pelokkaat ja stressaantuneet nuoret naiset

Sukupuolten eriytymisen myötä niistä on tullut enemmän naisia.

Se on ihan normaalia Suomen olosuhteissa. Ei tämä yhteiskuntamalli ole kaikille se "normaali", voi olla stressaava. Ihmisiä on erilaisia ja ajatusmuotoja, tuntemuksia. Pitää ymmärtää. Etsiä sitä hyvää maailmaa. Ehkä on rohkeitakin tyttöjä.

Ahdistuminen ja uupuminen on trendikästä, ja niistä on tullut taikasanoja joilla voi helpottaa omaa arkea, luistella vastuusta ja vältellä kaikkea epämieluista.

Katsele vaikka amerikkalaisia poliisivideoita, joka ikinen kännissä ajamisesta tai muusta perseilystä epäilty nuori nainen mainitsee taikasanat I HAVE ANXIETY takuuvarmasti pidätystilanteessa.

Kun minä olin sen ikäinen ysärillä, roolimallit olivat tyyliin Kurt Cobain. En nyt tiedä, oliko elämä silloin sen tervehenkisempää. 

Tuollaista se taitaa nykyään olla aika yleisesti.

Istuin jokin aika sitten iltaa tyttäreni ja hänen ystäviensä kanssa. He ovat kaikki parikymppisiä yliopisto-opiskelijoita. Keskustelu oli hyvin pitkälti juuri tuollaista, keskittyi paljon erilaisiin pelkoihin ja pelkotiloihin, neurooseihin ja lääkityksiin mitä kullakin heistä oli.

On yleistä. Ahdistuspuheesta ja kuormittumisesta ja kaikenlaisesta tunteissa vellomisesta on tullut trendikästä. Ja väitän, että kun ainakin omassa tuttavapiirissäni nämä nuoret naiset viettävät somessa, pääasiassa kai tiktokissa ja instassa, aikaa tuntikausia joka päivä, niin ei se kyllä aivoille tai mielelle hyvää tee. Paljon on vertailua ja huonoa itsetuntoa, kun jollain influensserilla näyttää menevän niin täydellisesti. On erikoinen sukupolvi nyt kasvamassa.

Vierailija kirjoitti:

Tuollaista se taitaa nykyään olla aika yleisesti.

Istuin jokin aika sitten iltaa tyttäreni ja hänen ystäviensä kanssa. He ovat kaikki parikymppisiä yliopisto-opiskelijoita. Keskustelu oli hyvin pitkälti juuri tuollaista, keskittyi paljon erilaisiin pelkoihin ja pelkotiloihin, neurooseihin ja lääkityksiin mitä kullakin heistä oli.

Tämä. Juuri sama kokemus itselläni. Kaikki tuntuu heitä pelottavan ja huolestuttavan. 

Vierailija kirjoitti:

Kun minä olin sen ikäinen ysärillä, roolimallit olivat tyyliin Kurt Cobain. En nyt tiedä, oliko elämä silloin sen tervehenkisempää. 

Ei se tervehenkistä ollut muttei näin mt-ongelmaista.

Olin samanlainen, mutta silloin asioista ei puhuttu. 

Kunhan Venäjä hyökkää Suomeen niin pullapersesukupolvi saa opetuksen. Siinä ei ahdistukset auta kun jäinen juoksuhauta kutsuu:D

Itse olin 2000-luvun alussa hirvittävän pelokas ja ahdistunut oltuani vuosikausia koulukiusattu. Kyllä sitä ahdistusta silloinkin oli monella. Erona nykyiseen oli se, että omista ongelmista ei voinut puhua juuri kenellekään vaan itse piti selvitä. 

Eikö ole ihan hyväkin, jos nykynuoret puhuvat vaikeuksistaan? 

Some nyt on selvästi tosiaan erona vaikkapa 20 vuoden takaiseen tilanteeseen. Samoin jatkuva uhkakuvien rummutus mediassa, pahimpana nyt tämä ilmastonmuutos jota aletaan iskostaa lasten mieliin jo koulussa. Epäilen ettei kasvavan nuoren alikehittyneet aivot kykene näitä käsittelemään.

Mä olen oikeasti niin onnellinen, että olen saanut elää nuoruuden 1995-2005. Ja että nyt keski-ikäisenä naisena olo on itsevarma, tyytyväinen, hilpeä... eipä todellakaan viisikymppisten naisten porukassa tai puida neurooseja ja lääkityksiä. Tilataan vaan lisää skumppaa pöytään.

Vierailija kirjoitti:

Ahdistuminen ja uupuminen on trendikästä, ja niistä on tullut taikasanoja joilla voi helpottaa omaa arkea, luistella vastuusta ja vältellä kaikkea epämieluista.

Katsele vaikka amerikkalaisia poliisivideoita, joka ikinen kännissä ajamisesta tai muusta perseilystä epäilty nuori nainen mainitsee taikasanat I HAVE ANXIETY takuuvarmasti pidätystilanteessa.

Tunnekylmyys on myös trendikästä. Sen varjolla voi arvioida tuntemattomien ihmisten elämää omien negatiivisten arvojensa pohjalta. Ei ihme, että tällaisessa ilmapiirissä voi vähän ahdistaakin.

Elämänhallinta, sellaiset peruspilarit, on todi monelta ihan tavalliselta opiskelijalta hukassa. Ruutuaika on ääretön, puhelin on koko ajan kädessä - viimeisenä illalla ja ensimmäisenä aamulla. Yöt nukutaan huonosti. Woltataan roskaruokaa. Ollaan tosi paljon yksin sen ruudun ääressä, kavereita ei tavata livenä. 

Eihän se mikään kumma ole, että ahdistaa.

Vierailija kirjoitti:

Elämänhallinta, sellaiset peruspilarit, on todi monelta ihan tavalliselta opiskelijalta hukassa. Ruutuaika on ääretön, puhelin on koko ajan kädessä - viimeisenä illalla ja ensimmäisenä aamulla. Yöt nukutaan huonosti. Woltataan roskaruokaa. Ollaan tosi paljon yksin sen ruudun ääressä, kavereita ei tavata livenä. 

Eihän se mikään kumma ole, että ahdistaa.

Onko opiskelijoilla rahaa Woltata? Eikö niiltä koko ajan leikata? 

Juuri noin se menee. Tuntuu, etteivät nuoret naiset enää pärjää elämän ihan normaaleiden asioiden kanssa? Onko kohdeltu sitte silkkihansikkain läpi elämän ja ahdistutaan aikuisena kun pitäisi itse ottaa ohjat, kantaa vastuuta ja hoitaa asiansa.

On tavallista, kyllä. Ja miehet kokevat varmasti paljon samaa, mutta pitävät tämän sisällään ja/tai eristäytyvät omiin oloihinsa joskus lähes täysin. Sellaista on nykymaailma. Tietenkin tässä riippuu varmaan paljon myös siitä, mitä opiskellaan ja missä piireissä pyöritään. Yleensä älykkäämmät ovat neuroottisempia jne. Mutta silti lienee aika yleistä kaikissa piireissä. 

Vierailija kirjoitti:

Sukupuolten eriytymisen myötä niistä on tullut enemmän naisia.

Sukupuolten eriytymisen? Eikö sukupuolia ole aina ollut kaksi? Käsittääkseni asia ei ole muuttunut.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen oikeasti niin onnellinen, että olen saanut elää nuoruuden 1995-2005. Ja että nyt keski-ikäisenä naisena olo on itsevarma, tyytyväinen, hilpeä... eipä todellakaan viisikymppisten naisten porukassa tai puida neurooseja ja lääkityksiä. Tilataan vaan lisää skumppaa pöytään.

Eli mahdolliset murheet hukutetaan alkoholismiin? Hienoa! Vanhaa koulukuntaa tosiaankin.