Pelokkaat ja stressaantuneet nuoret naiset
Vietin hiljattain aikaa parikymppisten nuorten naisten kanssa. Kiinnitin huomiota siihen, kuinka hirvittävän ahdistuneita ja pelokkaita he olivat. Puheenaiheet palasivat yhä uudelleen ja uudelleen siihen, kuinka erilaiset tilanteet, ihmiset, sosiaaliset kontaktit, työpaikan asiat, opiskelu jne jne minun korviini hyvin tavalliset asiat stressasivat "ihan kauheesti", ahdistivat "mä halusin vaan pois/en pystyny meneen". Kuormituksesta puhuttiin moneen kertaan. Vähän kaikki tuntui kuormittavan, kuormittumista murehdittiin esim. työssä jo ennen kuin oli töihin oikein päästykään. Kaikilla tuntui olevan jotakin mt-ongelmia, univaikeuksia, masennusta. Ja tosiaan se erilainen uhkakuvien maalailu ja kaikkinainen ahdidtuminen ja kuormittuminen tuntui hallitsevan hyvin pitkälti elämää ja valintoja
Kyseessä on ihan tavallisia opiskelijatyttöjä. Törmäsinkö nyt johonkin erikoisporukkaan vai onko tämä yleistä näiden reilu parikymppisenä keskuudessa?
Tuli tosi hämmentynyt ja surkea olo heidän puolestaan. Omat opiskeluvuoteni 2000-luvun alussa olivat huolettomia, sosiaalisia, täynnä kavereita ja bileitä, opintolainalla rahoitettuja interreilejä... ei ahdistanut eikä kuormittanut.
Kommentit (98)
Mun tytär on nyt 20 v. Hänellä meni lukioaika aika pieleen kaikkien niiden koronarajoitusten vuoksi. Tärkeät teini-iän vuodet vietettiin yksin, harrastukset loppuivat. Sosiaaliset tilanteet alkoivat ahdistaa. Varmasti monella muilla on samanlaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen oikeasti niin onnellinen, että olen saanut elää nuoruuden 1995-2005. Ja että nyt keski-ikäisenä naisena olo on itsevarma, tyytyväinen, hilpeä... eipä todellakaan viisikymppisten naisten porukassa tai puida neurooseja ja lääkityksiä. Tilataan vaan lisää skumppaa pöytään.
Eli mahdolliset murheet hukutetaan alkoholismiin? Hienoa! Vanhaa koulukuntaa tosiaankin.
Ei, vaan kyse on siitä, että elämästä osataan nauttia. Ilman turhaa syyllisyyttä.
🇺🇦🇮🇱
Jos kysyit yhdeltä helsinkiläiseltä mt-porukalta, kysy joltain normaaliporukalta. Maalta tulleilta on terveempi meno eikä tarvi hipsutella.
Kaffebulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukupuolten eriytymisen myötä niistä on tullut enemmän naisia.
Sukupuolten eriytymisen? Eikö sukupuolia ole aina ollut kaksi? Käsittääkseni asia ei ole muuttunut.
Voisiko tässä kuitenkin olla kyse naisten ja miesten välisestä kuilusta, josta viime aikoina on puhuttu?
SoMe halllitsee liikaa kaikkien elämää, sieltä se stressikin kumpuaa. Tietotulvayhteiskunta
Vierailija kirjoitti:
Juuri noin se menee. Tuntuu, etteivät nuoret naiset enää pärjää elämän ihan normaaleiden asioiden kanssa? Onko kohdeltu sitte silkkihansikkain läpi elämän ja ahdistutaan aikuisena kun pitäisi itse ottaa ohjat, kantaa vastuuta ja hoitaa asiansa.
Totta kai nuorena ahdistaa välillä. Se kuuluu aikuistumiseen, kasvamiseen. 18-vuotias ei ole aikuinen, ei oikein vielä 21-vuotiaskaan, ja ihan oikea aikuisten elämä tuntuu pelottavalta, jännittävältä, kauhistuttavalta. Muistan tämän itsekin. Tunsin itsekin ties mitä maailmantuskaa, pelkoa, ahdistusta.
Eri asia on se, miten nuori siihen suhtautuu - ja millaisin keinoin hän kohtaa omat pelkonsa ja ahdistuksensa.
Nyt on tosiaan trendikästä tunnistaa omat tunteet - - ja jäädä vellomaan niihin. Ajatelkaa, miten kamalaa toisaalta - jos et tunne ahdistusta, olet tunnetaidoiltasi vajavainen, etkä ollenkaan in. Jos "pystyt" kertomaan ahdistuksestasi, peloistasi, ym. olet cool ja vakavasti otettava.
Vierailija kirjoitti:
Mun tytär on nyt 20 v. Hänellä meni lukioaika aika pieleen kaikkien niiden koronarajoitusten vuoksi. Tärkeät teini-iän vuodet vietettiin yksin, harrastukset loppuivat. Sosiaaliset tilanteet alkoivat ahdistaa. Varmasti monella muilla on samanlaista.
Jatkan vielä... Yksinäisyys jatkuu helposti nyt korkeakouluopinnoissakin. Monet opinnot on edelleen etänä, zoom-yhteyksin jne. Sosiaalisia kontakteja ei synny. Opiskelijoilla ei myöskään ole rahaa vapaa-ajanrientoihin. Ns. pelkääjille tarkoitetut suulliset kurssit (virkamiesruotsi yms. joissa pitää esiintyä) ovat vuosi vuodelta suositumpia. Tuo ikäpolvi on oppinut pelkäämään muita ihmisiä.
Ai kauhee kuinka karsealta kuulostaa! Onko mitään mitä näille voitais tehdä?
Olen 42 ja näiden silmissä tietty ihan kalkkis. Mikään siloinen ja tyylipuhdas putki ei oma uraputki todellalkaan ole ollut, pätkää ja hanttihommaa piisannut. Kaikenlaista sairautta ja ihmissuhdedraamaa pyytämättä.. Nyt kuitenkin ekonomin paprut ja hyvä duunivaihe, perhekin koossa.
Silti en nyt hirveästi ole ahdistunut enkä lääkkeitä syönyt, vaikka pari vaihetta on ollut sellaista, että nyt loppuu kohta keinot..
Kaksikymppisenä vedettiin viunaa, strippasin pojille etkoilla, rampattiin yökerhoissa, reissattiin, tultiin, mentiin ja häröiltiin. Silti valmistuttiin kukin aikanaan. Oli iloista ja huoletonta.
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukupuolten eriytymisen myötä niistä on tullut enemmän naisia.
Sukupuolten eriytymisen? Eikö sukupuolia ole aina ollut kaksi? Käsittääkseni asia ei ole muuttunut.
Voisiko tässä kuitenkin olla kyse naisten ja miesten välisestä kuilusta, josta viime aikoina on puhuttu?
Käsittääkseni mitään kuilua ei ole. Ihan samassa maailmassa eletään edelleen.
Toki nuoret naiset pärjäävät elämässään keskimäärin paljon paremmin kuin pojat, joista aika iso osa tuntuu syrjäytyvän nykyään jostain syystä.
🇺🇦🇮🇱
Tätä lietsotaan heille jo pienestä pitäen. Sanoitetaan, että ymmärrän, että ahdistaa, pelottaa, jännittää jne sen sijaan, että rohkaistaisiin, että sinne vaan, kivaa siitä tulee. Jäävät sitten hämmentyneenä ihmettelemään, että ai nyt ahdistaa, en voi mennä vaikka leikkimään. Koulussa ahdistaa, ei voi olla ryhmässä, joku katsoi päin tai kynä jäi kotiin. Helpompi jäädä kotiin peitonalle. Uutisissa sanotaan, että nuoret on niin ahdistuneita. Sota tulee ja me kuollaan kaikki. Jengi ryöstää ja rai s k aa sut jos meet ulos. Ympäristötuho etenee. Tätä tulee joka tuutista ja sitten vapistaan kotona kun ei uskalleta tehdä mitään vaan tunnustellaan vaan itseä koko ajan, ettei vaan olis ahdistus tulossa taas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun tytär on nyt 20 v. Hänellä meni lukioaika aika pieleen kaikkien niiden koronarajoitusten vuoksi. Tärkeät teini-iän vuodet vietettiin yksin, harrastukset loppuivat. Sosiaaliset tilanteet alkoivat ahdistaa. Varmasti monella muilla on samanlaista.
Jatkan vielä... Yksinäisyys jatkuu helposti nyt korkeakouluopinnoissakin. Monet opinnot on edelleen etänä, zoom-yhteyksin jne. Sosiaalisia kontakteja ei synny. Opiskelijoilla ei myöskään ole rahaa vapaa-ajanrientoihin. Ns. pelkääjille tarkoitetut suulliset kurssit (virkamiesruotsi yms. joissa pitää esiintyä) ovat vuosi vuodelta suositumpia. Tuo ikäpolvi on oppinut pelkäämään muita ihmisiä.
Vau, onko tällaisia pelkääjille suunnattuja kursseja? Olisin itse aikanaan tarvinnut sellaisen.
Vierailija kirjoitti:
SoMe halllitsee liikaa kaikkien elämää, sieltä se stressikin kumpuaa. Tietotulvayhteiskunta
Se on juuri tämä. Kaikki tuijottaa TikTokia päivät pitkät.
Niin että voihan se ahdistuminen tulla siitäkin, että tytöt vaativat itseltään aika paljon?
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun tytär on nyt 20 v. Hänellä meni lukioaika aika pieleen kaikkien niiden koronarajoitusten vuoksi. Tärkeät teini-iän vuodet vietettiin yksin, harrastukset loppuivat. Sosiaaliset tilanteet alkoivat ahdistaa. Varmasti monella muilla on samanlaista.
Jatkan vielä... Yksinäisyys jatkuu helposti nyt korkeakouluopinnoissakin. Monet opinnot on edelleen etänä, zoom-yhteyksin jne. Sosiaalisia kontakteja ei synny. Opiskelijoilla ei myöskään ole rahaa vapaa-ajanrientoihin. Ns. pelkääjille tarkoitetut suulliset kurssit (virkamiesruotsi yms. joissa pitää esiintyä) ovat vuosi vuodelta suositumpia. Tuo ikäpolvi on oppinut pelkäämään muita ihmisiä.
Vau, onko tällaisia pelkääjille suunnattuja kursseja? Olisin itse aikanaan tarvinnut sellaisen.
Jep on. Mutta ongelma tosiaan on siinä että aiemmin jännittäjät ovat saaneet olla keskenään pienryhmissä mutta nyt nuo ryhmät alkavat olla yhä suurempia, koska niin moni nykyisistä opiskelijoista jännittää esiintymistä.
Kaffebulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukupuolten eriytymisen myötä niistä on tullut enemmän naisia.
Sukupuolten eriytymisen? Eikö sukupuolia ole aina ollut kaksi? Käsittääkseni asia ei ole muuttunut.
Voisiko tässä kuitenkin olla kyse naisten ja miesten välisestä kuilusta, josta viime aikoina on puhuttu?
Käsittääkseni mitään kuilua ei ole. Ihan samassa maailmassa eletään edelleen.
Toki nuoret naiset pärjäävät elämässään keskimäärin paljon paremmin kuin pojat, joista aika iso osa tuntuu syrjäytyvän nykyään jostain syystä.
Jep. Käsittääksesi.
Vierailija kirjoitti:
Kunhan Venäjä hyökkää Suomeen niin pullapersesukupolvi saa opetuksen. Siinä ei ahdistukset auta kun jäinen juoksuhauta kutsuu:D
Kyllä se sota koskettaa sitten myös sinua, tavalla tai toisella.
Kaffebulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukupuolten eriytymisen myötä niistä on tullut enemmän naisia.
Sukupuolten eriytymisen? Eikö sukupuolia ole aina ollut kaksi? Käsittääkseni asia ei ole muuttunut.
Ehkä hän tarkoittikin sitä kuilua, joka on nuorten naisten ja miesten välillä. Eriytyvät ja eriatäytyvät. Perspektiivi katoaa kun kaivaa omaa napaa. Näkyy sekä nuorissa naisissa että miehissä.
Itse väitän että tämä johtuu siitä ettei lapset saa olla rauhassa aikuisiltä missään. Koko ajan joku valvoo, ohjaa, tuomaroi, hallitsee..
Kodeissakin vanhemmat kopteroi. Huh uuvuttavaa lapsille, nuorille, vanhemmille, isovanhemmille.
Relatkaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun tytär on nyt 20 v. Hänellä meni lukioaika aika pieleen kaikkien niiden koronarajoitusten vuoksi. Tärkeät teini-iän vuodet vietettiin yksin, harrastukset loppuivat. Sosiaaliset tilanteet alkoivat ahdistaa. Varmasti monella muilla on samanlaista.
Jatkan vielä... Yksinäisyys jatkuu helposti nyt korkeakouluopinnoissakin. Monet opinnot on edelleen etänä, zoom-yhteyksin jne. Sosiaalisia kontakteja ei synny. Opiskelijoilla ei myöskään ole rahaa vapaa-ajanrientoihin. Ns. pelkääjille tarkoitetut suulliset kurssit (virkamiesruotsi yms. joissa pitää esiintyä) ovat vuosi vuodelta suositumpia. Tuo ikäpolvi on oppinut pelkäämään muita ihmisiä.
Vau, onko tällaisia pelkääjille suunnattuja kursseja? Olisin itse aikanaan tarvinnut sellaisen.
Olen nelikymppinen mies, aloitin opinnot tekniikan alalla yliopistossa parikymmentä vuotta sitten. Minua kiusattiin lapsennäköisyyden takia yläaste, lukio ja armeija. Kun pääsin vanhoista piireistä pois, päätin alkaa bilettämään ja ottamaan alkoholia, se oli elämäni paras päätös, opiskelijapiireistä löytyi kavereita, osa rauhallisia ja osa bilettävämpiä. Toinen vaihtoehto olisi ollut jäädä neljän seinän sisään yksinäni. Puheliaisuutta ja huolettomuutta _pystyy_ kehittämään. Nykyään ainoa paikka jossa pelkään esiintymistä on se kun joutuu puhumaan englantia.
Samat sanat. En haluaisi olla nuori tällaisina aikoina.
🇺🇦🇮🇱