Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Pelokkaat ja stressaantuneet nuoret naiset
03.12.2024 |
Vietin hiljattain aikaa parikymppisten nuorten naisten kanssa. Kiinnitin huomiota siihen, kuinka hirvittävän ahdistuneita ja pelokkaita he olivat. Puheenaiheet palasivat yhä uudelleen ja uudelleen siihen, kuinka erilaiset tilanteet, ihmiset, sosiaaliset kontaktit, työpaikan asiat, opiskelu jne jne minun korviini hyvin tavalliset asiat stressasivat "ihan kauheesti", ahdistivat "mä halusin vaan pois/en pystyny meneen". Kuormituksesta puhuttiin moneen kertaan. Vähän kaikki tuntui kuormittavan, kuormittumista murehdittiin esim. työssä jo ennen kuin oli töihin oikein päästykään. Kaikilla tuntui olevan jotakin mt-ongelmia, univaikeuksia, masennusta. Ja tosiaan se erilainen uhkakuvien maalailu ja kaikkinainen ahdidtuminen ja kuormittuminen tuntui hallitsevan hyvin pitkälti elämää ja valintoja
Kyseessä on ihan tavallisia opiskelijatyttöjä. Törmäsinkö nyt johonkin erikoisporukkaan vai onko tämä yleistä näiden reilu parikymppisenä keskuudessa?
Tuli tosi hämmentynyt ja surkea olo heidän puolestaan. Omat opiskeluvuoteni 2000-luvun alussa olivat huolettomia, sosiaalisia, täynnä kavereita ja bileitä, opintolainalla rahoitettuja interreilejä... ei ahdistanut eikä kuormittanut.
Kommentit (98)
Kuuntelin bussissa takanani istuvia nuoria naisia. Toinen kertoi, että hänellä on ihana poikaystävä, joka on sanonut rakastavansa. Hänkin rakastaa poikaa, muttei voi sanoa sitä, koska pelkää, että silloin rakkaus "viedään häneltä pois". Toisaalta hän oli hyvin ahdistunut siitä, ettei sanoisi mitään ja menettäisi tilaisuutensa. Kaveri komppasi, että juuri tuollaista se on. Teki mieli kääntyä ja kehottaa, että antakaa mennä tytöt, ei tuosta muuten mitään tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Usko,toivo ja rakkaus.
Jos nämä elämän peruspilarit puuttuvat elämästäsi,varmasti ahdistaa.
Näitä arvoja vain pilkataan nykyään ja pidetään turhana hölynpölynä.
Eipä ne ehkä olekaan ihan turhia, jos niiden avulla koet mielenrauhaa ,olipa maailmassa millainen myllerrys tahansa.
Mikäpä olisi tärkeämpää kuin mielenrauha, ei niin mikään.
Jos seurata uutisia, niin kuinka paljon ne luovat toivoa?
Kyllä nuorilla miehilläkin on stressinaiheita ja vaikeuksia - ne vain hukutetaan viinaan, videopeleihin tai netin vihaideologioihin.
Oman lähipiirin parikymppistä naista ja hänen ystäviään ahdistavat, stressaavat ja traumatisoivat mm. kaikki sosiaaliset tilanteet kuten asiakaspalvelutyö ja pelko, että tulee asiakkaalta huonoa palautetta, uusien ihmisten tapaaminen ja heille puhuminen, juhlat, stressi siitä juoko vai ei juhlissa ja miten pääsee kotiin, huoli siitä että auto vaatisi huoltoa ja sen takia pitäisi puhua vieraalle huoltomiehelle... Ahdistuksella tarkoitan sitä, että jättävät näiden tunteiden takia auton hankkimatta, työpaikan hakematta, juhlat juhlimatta jne. Kun jännittää ja stressaa kuulemma viikkoja etukäteen nämä kauhukuvat.
Kuuntelin tuota pari päivää ja olin niin häkeltynyt tästä uhkakuvien täyttämästä maailmankuvasta, etten osannut sanoa oikein mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin kyllä ahdistunut ja arka 2000-luvullakin. Mutta ei sitä silloin saanut näyttää. Piti olla rempseä ja menevä, että oli cool.
Mutta muuten elämä saattoi noihin aikoihin olla rennompaa. Ei ollut somea eikä jatkuvia uutisia. Kaikkea oli vähemmän, ihminen pystyi välillä rentoutumaankin.
Kuulostaa ihan minulta nuorempana ja olen nyt 35v.
Ehkä nykyajassa on jotain pahaa mikä saa ihmiset tuollaiseksi. Itseäni kiusattiin ja kotona hoitamattomia mt ongelmia vanhemmalla. Ne on yhä hoitamatta ja en koskaan täysin toivu kiusaamisesta, mutta osaan nykyään hallita ahdistusta vähän paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväni opettaa yliopistolla ja sanoi, että nimenomaan kuormitus/ahdistus/työuupumus nousee jatkuvasti opiskelijoiden puheessa esiin isona huolenaiheena. Nuoret eivät edes vielä ole työelämässä, vaan hakevat vasta harjoittelupaikkoja ja kesätyötä omalta alalta, mutta puhuvat jo valmiiksi siitä, kuinka kuormittavaa työ on ja kuinka se uuvuttaa ja ahdistaa.
Ystäväni on ollut ilmiöstä ihmeissään. Ala vielä on sellainen, että tietty määrä sitä "kuormitusta" nyt vain kuuluu asiaan eli on esim. Kiireiset sesongit, aikataulupainetta jne - se kuuluu alaan.
Erikoinen sukupolvi on kasvamassa. Saa nähdä, millaisia työntekijöitä ja vanhempia heistä tulee aikanaan.
Kohtasin nuoren suomalaisen naisen joka ei uskaltanut mennä Oulun kauppakeskus Valkeaan ostamaan jouluvaloja koska siellä oli tapahtunut rasistininen puukotus kesäkuussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kuuntelin tuota pari päivää ja olin niin häkeltynyt tästä uhkakuvien täyttämästä maailmankuvasta, etten osannut sanoa oikein mitään."
Eipä tuo ole ihan vieras ajattelumaailma vanhemmillekaan ikäluokille. Aika paljon lietsotaan pelkoja vaikkapa siitä miten väkivaltaa on muka niin paljon että kadulla ei enää uskalla kävellä, lapsia ei uskalla enää päästää yksin mihinkään ja kohta kuitenkin tulee sota tai ainakin woke tulee ja pakottaa kaikki homoiksi.
Maailma saattaa romahtaa keski-ikäiseltäkin mieheltä jos ravintosuositus kehotaa jättämään makkaran leivän päältä tai jos jäätelö vaihtaa nimensä tutusta eskimosta joksikin muuksi. Mitään ei kuulemma saa muutenkaan sanoa vaikka nykyäänhän ei muuta tehdäkään kuin julkisesti sanotaan kaikki mielipiteen joita kukaan ei ole edes kysynyt.
Minäkin olen ollut tuollainen. Kuitenkin siinä kun tuli muutto opiskelupaikkakunnalle, ne uudet opinnot jossa oli vaan pakko hoitaa asioita ja pari vuotta töissä valmistumisen jälkeen niin altistuin elämälle ja nyt menee jo ihan mukavasti. Itsellä lapsuudessa taustalla emotionaalista yksin jäämistä, kannattelun puutetta ja odotettiin niin paljon itseohjautuvuutta ja pärjäämistä että en vaan luottanut yhtään itseeni enkä kestänyt takaiskuja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole enää tuota kategoriaa, mutta vielä tuossa iässä olin toiveikas ja tulevaisuus näytti melko valoisalta. Työpaikkoja löytyi ja omistusasunto oli realistinen tavoite. Se että kouluttautui, meni töihin ja eteni siellä ajan myötä oli vielä se tavallinen, ahkeran ihmisen tulevaisuus. Myös matkalle pääsi halvemmalla eikä ollut pandemiaa, suuria sähkölaskuja, korkeita korkoja ja inflaatiota. Nyt 3-kymppisenä olen ahdistunut ja pelokas koska elämästä puuttuu tietty varmuus. Taloustilanne on globaalisti karmea ja kehityssuunta länsimaalaisen keskiluokkaisen kannalta huono. On ilmastonmuutosta, pandemiaa, sotilaallisia konflikteja, piikkihaittoja ja muuta. Haluaisin vain elää siinä maailmassa jossa oli mahdollisuuksia ja toivoa ja tulevaisuus näytti melko valoisalta. Nyt se on monelle selviytymistaistelua. Ja se näkyy myös siinä millainen yleinen ilmapiiri on ja miten kanssaihmiset kohtelevat toisiaan.
Vierailija kirjoitti:
aloitin työt 7-vuotiaana maatilalla. Ei siinä ollut aikaa ahdistua kun työt oli tehtävä. Päivän olen ollut 65-vuotisen työurani aikana saikulla. Silloin leikattiin umppari ja lääkärin ohjeen mukaan lepäilin. Hiihdän 30 kilometriä helposti.
Joo siellä maaseudulla ei varmaan kauheasti ahdista kun lehmä on lehmä ja liiteri liiteri. Asiat on konkreettisia. Yhteiskuntamme on muuttunut enemmän epäkonkreettiseksi. Ihminen voi opiskella kokonaisen tutkinnon tapaamatta ketään tai olematta koulurakennuksessa konkreettisesti. Luulen että aineettomuuden lisääntyminen lisää ahdistusta. Sehän tarkoittaa että ihminen elää enemmän päänsä sisällä. Ajatukset ovat kääntyneet sisäänpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opetan nuora naisia työssäni, ja suurimmalla osalla heistä menee kyllä ihan hyvin.
" Nyt 3-kymppisenä olen ahdistunut ja pelokas koska elämästä puuttuu tietty varmuus. Taloustilanne on globaalisti karmea ja kehityssuunta länsimaalaisen keskiluokkaisen kannalta huono. On ilmastonmuutosta, pandemiaa, sotilaallisia konflikteja, piikkihaittoja ja muuta. Haluaisin vain elää siinä maailmassa jossa oli mahdollisuuksia ja toivoa ja tulevaisuus näytti melko valoisalta. "
Tässä on juuri se ahdistuksen juurisyy. Kuvitellaan että nyt juuri eletään jotain ihan poikkeuksellisen epävarmaa aikaa eikä koskaan ennen kukaan ole joutunut moista kestämään. Tämähän ei pidä paikkaansa. Suurin osa ihmisistä joutuu elämään ainakin jossain vaihessa aikoja joihin liittyy kaikenlaisia uhkia. Niitä tulee kaikille eteen. Seesteinen ja helppo aika on historiallisesti suuri poikkeus, ei mikään normaalitilanne.
Olen -82 ja musta tuntuu, että kaikesta ympärillä olevasta skeidasta huolimatta ikävuosina 15-25 oli tärkeintä kaverit, musiikki, reissut ja seksi! Seksiä ajateltiin jo koko ajan vaikka vasta lähemmäs 20v uskalsi tositoimiin, ja yhtä kuksimista se olikin. Opinnot ihme kyllä jotenkin sivussa suoritettiin.
Joo, voi olla että oltiin sitten kollektiivisesti vajaita ja tunnevammaisia, mutta ainakin oli hauskaa!
Nyt sit keski-ikäisen tylsää tietotyötä ja elinikäistä oppimista ja muuta.. Seksihimotkin enää haalea heijastus vanhasta. Elämän murheet painaa.
Nauttikaa nyt hitsi niistä hyvistä vuosista!
Vierailija kirjoitti:
Olen -82 ja musta tuntuu, että kaikesta ympärillä olevasta skeidasta huolimatta ikävuosina 15-25 oli tärkeintä kaverit, musiikki, reissut ja seksi! Seksiä ajateltiin jo koko ajan vaikka vasta lähemmäs 20v uskalsi tositoimiin, ja yhtä kuksimista se olikin. Opinnot ihme kyllä jotenkin sivussa suoritettiin.
Joo, voi olla että oltiin sitten kollektiivisesti vajaita ja tunnevammaisia, mutta ainakin oli hauskaa!
Nyt sit keski-ikäisen tylsää tietotyötä ja elinikäistä oppimista ja muuta.. Seksihimotkin enää haalea heijastus vanhasta. Elämän murheet painaa.
Nauttikaa nyt hitsi niistä hyvistä vuosista!
Naisena ei ainakaan saa tota seksiä harrastella, bodycount on tosi iso asia miehille t 28v, mielenkiintoinen ketju koska itsekin mietin mikä tähän oloon auttaisi
Alue: Aihe vapaa
Kovin mustavalkoinen ajatus. Murheista puhumisellekin on aikansa, mutta ei niistä puhuminen ole tarpeellista aina kun kokoonnutaan ystävien kanssa yhteen. Ei ole tarvetta kilpailla siitä, kenellä on eniten ongelmia. Ongelmia on ihan jokaisella.