Mies petti joululahjalupauksensa

Ap. Ymmärrän kyllä miestäsi jos se on persu. Sai tietenkin vielä potkut joulun alla, ja nyt ei ole rahaa. Ehkä riikka lainaisi?

Miksi laitatte tänne tyhmiä provojanne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikää sulla taitaa olla 13v. "Mäkään en anna sulle mun suklaalevystä koska sä et antanut mulle salmiakkipastillia viime viikolla"  :D

Sulla saa luututa lattioita, etkä pistä hanttiin?

Miten ihmeessä tv:n kanssa takkuaminen on sama asia kuin lattian luutuaminen naisella? Jos ukko ei lupauksistaan huolimatta pistä töllötintä makkariin niin miten joku kostaminen jouluruokien laittamattomuudella auttaa asiaa? Tuohan on teinimäistä touhua.

Se on luutuamista, kun lupaus petetään ja sä oot vain kuin aurinko. Kosto ei ehkä ole paras ratkaisu, mutta kaikkea ei tarvitse sietää. Ole sä vaan aikuinen ja anna käyttää itseäsi hyväkseen.

Jännä että sun pitää vääntää asiat ihan oudoksi. Mistä päättelit että olisin kuin aurinko? Ja että antaisin käyttää itseäni hyväksi? Mitä hyväksikäyttöä muuten se on jos ukko ei lupauksistaan huolimatta laita töllöä makkariin, mikä siinä on se hyväksikäyttöä? Asian voi hoitaa puhumalla, sanoa topakasti mutta asiallisesti miehelle että "lupasit laittaa sen teeveen paikoilleen joten odotan notta homma hoituu ja mieluusti äkkiä". Jos ei ala tapahtua mitään niin ainakin oman äijäni saisin istutettua pöydän ääreen ja tivaisin miksi lupaa jotain jota ei hoidakaan, pakko sen olisi jotain vastata. Kostamaan en alkaisi, siitä ei ole pienintäkään hyötyä. Ja miksi siinä samalla kiusaisin itteeni ja lapsia jos en jotain jouluruokia väsäisi.

Sitäpaisti jos mies toimisi jatkuvasti noin, luvaten kaikenlaista mutta ei meininkiäkään tehdä mitään, en edes odottaisi siltä mitään. Ja jos elämä tuollaisen puolison kanssa kävisi raskaaksi ja kurjaksi, siinä sitten kerrotaan toiselle rehdisti tuntemuksensa ja päätetään mitä sen parisuhteen kanssa tehdään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilaa telkku ja asentaja kotiin itse? 

Ei kai tässä nyt ole siitä kiinni, vaan PERIAATTEESTA kun jotain luvataan.

Ahaa. Jos nyt lähdetään siitä kuiteskin että ap haluaa telkkarin makkariin. Mies lupaa ja lupaa mitään ei tapahdu. Tossa vaiheessa todellakin oma apu on paras apu eli telkun saa kun sellaisen itse käy ostamassa ja hommaa asennuksen samalla keikalla. Paras näpäytys saamattomalle vellihousulle on kun joku toinen laittaa tuulemaan. Vielä kun hoitaa homman niin ettei ukonköriläs ole paikalla telkkarin asennuksen aikana vaan näkee valmiin lopputuloksen. Kun äijä alkaa kiukutella niin siinähän voi sitten tokasta että olet luvannut asian hoitaa x kertaa/vuotta. Mitään ei ole tapahtunut etkä selvästi asialle koskaan mitään aikonut tehdä joten hoidin sen itse. Mikä siis oli kiukuttelun syynä? Kun jotian lupaa se tulee myös pitää. Antaa äijän tikahtua kiukkuunsa XDD

Kertakaikkisen karmea tapaus on sattunut Aplle. Todella ennenkuulumaton. Mitenköhän hän pärjää nyt? Tällaista ei soisi tapahtuvan kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että suunnittelet riitaa etukäteen. Ihanaa!

Hyvä pari, 2 idioottia sopii hyvin toisilleen.

3 idiootti olet sinä, sinua vain harmittaa, kun sinulla ei ole ketään muita kuin itsesi, jota haukkua idiootiksi. Painu töihin ja ansaitse ne telkkarirahat, Kelan luukku on jo tältä päivältä kiinni, voi jälleen huomenna mennä niiden tummempien kanssa jonoon käsi ojossa. Tiedoksesi, ei Kela ole mikään Hyvä Joulumielikeräyksen luukku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikää sulla taitaa olla 13v. "Mäkään en anna sulle mun suklaalevystä koska sä et antanut mulle salmiakkipastillia viime viikolla"  :D

Sulla saa luututa lattioita, etkä pistä hanttiin?

Miten ihmeessä tv:n kanssa takkuaminen on sama asia kuin lattian luutuaminen naisella? Jos ukko ei lupauksistaan huolimatta pistä töllötintä makkariin niin miten joku kostaminen jouluruokien laittamattomuudella auttaa asiaa? Tuohan on teinimäistä touhua.

Se on luutuamista, kun lupaus petetään ja sä oot vain kuin aurinko. Kosto ei ehkä ole paras ratkaisu, mutta kaikkea ei tarvitse sietää. Ole sä vaan aikuinen ja anna käyttää itseäsi hyväkseen.

Jännä että sun pitää

Onko Kauhavalla miehet erilaisia kuin Etelässä, notta noin ?

Onneksi jätin tuollaisen tyhjänlupaajamiehen. Ei nyt ideaalia olla yksin lasten kanssa, mutta myöa silmät avaavaa, miten saan kaiken hoidettua yksin niin tekemisen kuin maksamisenkin puolesta sen sijaan, että odotan maailman tappiin sitä, että mies saisi jotain aikaiseksi, petyn ja päälle kuuntelen kitinää siitä, miten paljon kaikki maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Kertakaikkisen karmea tapaus on sattunut Aplle. Todella ennenkuulumaton. Mitenköhän hän pärjää nyt? Tällaista ei soisi tapahtuvan kenellekään.

Jos mies on tumpelo eikä saa lupaamaansa telkkua makuuhuoneeseen, pitää vaihtaa miestä.

Parisuhteessa voi käydä niin, että toiveet ja odotukset eivät kohtaa. Ikävimpiä tapauksia ovat ne, joissa jompikumpi osapuolinkokee toisen pettäneen lupauksensa.

Ap:lle näyttää käyneen juuri näin. Tulee vahvasti mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.

Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.

Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.

Mummon neuvot olivat aina niin syvämietteisiä. Niissä puhui pitkän elämänkokemuksen tuoma sydämen viisaus. Surullista, että mummo on jo edesmennyt.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteessa voi käydä niin, että toiveet ja odotukset eivät kohtaa. Ikävimpiä tapauksia ovat ne, joissa jompikumpi osapuolinkokee toisen pettäneen lupauksensa.

Ap:lle näyttää käyneen juuri näin. Tulee vahvasti mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alko

Oliko mummon mies myös vätys, miksi mummo opetti miehensä vätykseksi ?

En koskaan kuullut mummon lausuvan miehestään pahaa sanaa. Vaari oli suora, rehti, ahkera ja raitis suomalainrn mies.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteessa voi käydä niin, että toiveet ja odotukset eivät kohtaa. Ikävimpiä tapauksia ovat ne, joissa jompikumpi osapuolinkokee toisen pettäneen lupauksensa.

Ap:lle näyttää käyneen juuri näin. Tulee vahvasti mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alko

Minä puolestani suren teidän köyhää lapsuutta, jossa mummo pamputti kaikkia kaulimen kanssa ja piti kaikkia peloissaan, josta vieläkin on sinulla kamalat muistot. Oletko yrittänyt hakea ulkopuolista apua, terapiaa, suljettua osastoa tai vastaavaa, jossa ikävät mummo-muistosi eivät kerta toisensa jälkeen palaa mieleesi. Näetkö myös mummo-painajaisia, mitä siinä mummon sopassa oli niin kauheaa kun syötti sitä myös kulkukissoille, miksi mummosi inhosi kissoja ?

Tämä menee vähän hämäräksi. Oliko kyseessä ap:n mummo vai ap:n miehen mummo?

Itse kirjoitat JOULULAHJALUPAUKSEN. Ei vielä ole joulu. Ei niitä lahjoja etukäteen availla/saada. 

Vierailija kirjoitti:

En koskaan kuullut mummon lausuvan miehestään pahaa sanaa. Vaari oli suora, rehti, ahkera ja raitis suomalainrn mies.

Vaari oli seonnut sodassa ja yritti ampua ensin perheensä mutta onnistui vain ampumaan itsensä. Vaari söi rintamalla huumeeksi luokiteltuja aineita ja potta sekosi täysin, kotiin rintamalta palasi seonnut ja vaarallinen vaari, josta myöhempi sukupolvi vieläkin näkee painajaisia. Vaari oli tyypillinen suomalainen tuppisuu ja pottapää.

Vierailija kirjoitti:

Itse kirjoitat JOULULAHJALUPAUKSEN. Ei vielä ole joulu. Ei niitä lahjoja etukäteen availla/saada. 

Hyi, jos joululahjaksi onkin kattilallinen mummon lapsuudennaapurin kissanlihakeittoa 🤢🤮

Vierailija kirjoitti:

Mulla on mies ja ihan tekeväinen onkin. Mutta kyllä mä tollaset televisio ym siirrot kykenen silti hoitamaan. Kysyn ihan naisena että mikä näissä nykynaisissa oikein on kun mitään pikkuhommaa ei kyetä tekemään. Ei myöskään sitten näitä ns naisten hommia. Ruokaa ei osata tehdä, ei siivota, ei hoitaa omia lapsia. Naamaa ja pers..ettäkö vaan osataan kuvata ja jakaa...siis nettiin. 

Minä olen sitä mieltä, että tehdyt lupaukset pidetään. Teillä ei varmaan sen suhteen ole niin nuukaa, kuka niitä lupauksia muistaa, vai?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En koskaan kuullut mummon lausuvan miehestään pahaa sanaa. Vaari oli suora, rehti, ahkera ja raitis suomalainrn mies.

Vaari oli seonnut sodassa ja yritti ampua ensin perheensä mutta onnistui vain ampumaan itsensä. Vaari söi rintamalla huumeeksi luokiteltuja aineita ja potta sekosi täysin, kotiin rintamalta palasi seonnut ja vaarallinen vaari, josta myöhempi sukupolvi vieläkin näkee painajaisia. Vaari oli tyypillinen suomalainen tuppisuu ja pottapää.

Ehkä joillekin kävi näinkin. Mutta minun vaarini oli 1940-luvun puolivälissä, jolloin tämä kissanlihakeittojuttu tapahtui, vasta kansakoulun alaluokilla, ehkä 7-8 vuotias. Vaari oli kyllä saman kylän poikia ja samanikäinenkin, mutta ei asunut edes samoilla kulmilla, eikä liity tähän kissajuttuun mitenkään.