Kuka voi väittää ettei ulkonäkö olisi kriteerinä kumppanille lähtökohtaisesti tärkein?

Vierailija kirjoitti:

Jos mies ei ole  komea niin ei tarvitse niin laittaa itseään. Helpompaa. 

Saa olla oma itsensä ja voi leikata lyhyet hiukset, jos haluaa. 

Harvat ihmiset ovat merkittävän hyvännäköisiä. Monet ihmiset silti löytävät kumppanin. 

Vierailija kirjoitti:

Katselepa noita varakkaita miehiä... ei tunnu olevan vaikeuksia saada kumppania. Raha korvaa kyllä kummasti puutteet ulkonäössä.

Jos miehellä on lapsia edellisestä suhteesta niin miehen asunto menee niille perinnöksi ja rahat. 

Eli ei mitään hyötyä paitsi jos mennään naimisiin ilman avioehtoa. 

SE onn riittävä peruste erota, että sanot kumpoanuasi eukoksi. 

Kyllä on tärkeää, tulee olla pitkä ja raamikas, kun miettii aviomieskriteereitä, mutta yhtä lailla tärkeää on hyvä ja flksu luonne sekä ei addiktioita, mt-ongelmia ja elämänhallintapulmia tai persoonallisuushäiriöitä/ tai tunteiden hallintavaikeuksia. Tuollainen mies on täysi kymppi ja teen kaikkeni pitääkseni tuollaisen.

Yhden illan seksikumppaniksi varmaan se ulkonäkö on se tärkein asia. Onhan se lisääntyminen sellainen asia että nopeasti ihminen arvioi toisesta sen, millaiset geenit mahdollisella lisääntymiskumppanilla on.

Jos pelkkää lisääntymiskumppania etsii niin ulkonäöllä on erittäin suuri merkitys.

Parisuhteessa sama lainalaisuus ei päde. Parisuhteeseen etsitään se yksilö, jonka kanssa pystyy elämään vakaata ja turvallista elämää. Luotettavaa kumppania, jonka kanssa on hyvä elää ja asua yhdessä. Siihen ulkonäkö vaikuttaa vain vähän tai ei ollenkaan.

Monesti käy jopa niin että parit löytävät toisensa arvaamatta, vaikka esim. vuosikaudet hengailleet samoissa piireissä, mutta eivät ole noteeraaneet toisiaan. Jonain päivänä sitten alkavat juttelemaan, ja kas, onkin sen verran mielenkiintoinen tyyppi, että pariutuvatkin loppuelämäkseen.

Vierailija kirjoitti:

1.Jos vastapuoli ei ole riittävän hyvännäköinen omaan silmääsi, niin et anna hänelle edes mahdollisuutta, vaikka muutoin vaikuttaisi mukavalta tyypiltä.

2.Jos taas ulkonäkö miellyttää sinua kovasti, niin annat mahdollisuuden, vaikka et luonteesta vielä täysin varma olisikaan.

Aloittajan väite 1.: tavallaan totta, mutta riittävän hyvännäköinen  on rima, joka esimerkiksi minulla on niin alhaalla, että todella monennäköinen ihminen ylittää sen. Näen kauneutta monenlaisissa ihmisissä.

Aloittajan väite 2.: tämä ei vain ole totta kohdallani eikä monenkaan muun kohdalla. Kyse ei ole mistään hyväntekeväisyydestä, vaan minä esimerkiksi olen sapioseksuaali, enkä jaksa kovin tylsämielistä tyyppiä minuuttia kauempaa. Ja ei, en nauttisi edes seksistä tällaisen kanssa. Sitä se sapioseksuaali tarkoittaa. 

Minä.

Mun mieheni on pitkä ja raamikas muttei komea, kuvauksellinen kylläkin. Kropassa piirteitä joita rakastan ja toisia joista en pidä lainkaan. 

Minä vain tunsin oloni hyväksi hänen lähellään heti ja tunnen vielä 30v myöhemminkin. 

Sokea

Tiettyjen ammattien miehet pettää. Ne onkin keski-iässä eronneita kaikki. 

Otsikon yleistys ei toki päde kaikkiin, mutta ei kyllä mene hirveästi pieleenkään. Mahdollisen kumppanin luonteesta otetaan yleensä selvää vasta sen jälkeen kuin on joitain kipinää syntynyt ulkonäön suhteen. 

Flirtti ja ihastuminen alkavat usein katseesta ja hymystä. Ei sellaista oikein synny ihmisen kanssa, jonka kasvot ja ilmeet eivät miellytä. 

Nettideittailussa taas ohitetaan vielä herkemmin kaikki, joiden naama ei sytytä. Esim, joku muuten ok näköinen ei välttämättä saa ollenkaan mahdollisuutta, vaikka livenä se sama "ok näköinen" saattaisi olla viehättävämpi olemuksen, eleiden ja ehkä kuvasta puuttuvan hymyn vuoksi.

Ja jos aihe siirretään ihastumisen (ja potentiaalisen parisuhteen) ulkopuolelle eli mennään pelkän seksiseuran hakuun, niin silloin kasvojen sijaan korostuu muu ulkonäkö eli hyvä kroppa. Mutta ei se naamataulu tietenkään yhdentekeväksi seksuaalisen vetovoiman kannaltakaan muutu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katselepa noita varakkaita miehiä... ei tunnu olevan vaikeuksia saada kumppania. Raha korvaa kyllä kummasti puutteet ulkonäössä.

 

 

Jos miehellä on lapsia edellisestä suhteesta niin miehen asunto menee niille perinnöksi ja rahat. 

Eli ei mitään hyötyä paitsi jos mennään naimisiin ilman avioehtoa. 

Mietipäs uudestaan. Ei ne kaikki kauniit naiset, jotka ruman, mutta rikkaan miehen kanssa elävät odota pelkästään leskenperintöä. Niille naisille suurin hyöty on siinä, että he saavat elää materian puolesta rikasta elämää miehen laskuun. Ja nykyään on niitä sinisiä pillereitäkin, jos ukko on lisäksi vanha. Edustusvaimoja on ollut iät ja ajat.

Mun yksikään parisuhde (niitä on ollut 3 ja olen 50 v. Viimeisin avioliitto ja kestänyt nyt 12 vuotta) ei ole alkanut ulkonäkö edellä. Kaikissa on kaverustuttu ilman aikomusta seksi- tai parisuhteesta opiskelun, harrastuksen tai töiden merkeissä, ja vähitellen on tullut ihastuminen kun on huomannut että juttu luistaa ja toisen seurassa viihtyy. Aviopuolisoni on sen näköinen, etten ikinä olisi tinderissä kiinnostunut kuvan perusteella: lyhyt, päältä kalju, kuivan laiha, ei millään tapaa objektiivisesti komea mistään kohtaa. Mutta kun ihastuin hänen älykkyyteensä ja huumorintajuunsa, niin sen kautta hänestä tuli minulle maailman söpöin ja seksikkäin mies.

Kyllä sen miehen pitää näyttää siltä, että siinä on minun mies. Vaikka minkälainen uros tulisi kadulla vastaan, niin on voitava ajatella että mulla onkin tuollainen jo kotona. 

Vierailija kirjoitti:

Yhden illan seksikumppaniksi varmaan se ulkonäkö on se tärkein asia.

Mulle tämä toimii kyllä toisinpäin. Yhden kerran voi sänkyyn päästä ihan vain hauska mies, joka saa minut nauramaan, oli ulkonäkö melkein mitä vain. Mutta kun kyse on pidempiaikaisesta sitoutumisesta, niin silloin sen toisen täytyy miellyttää silmää. Täytyy ajatella niitä päiviä, kun molempia ärsyttää ja ollaan perseelle ammuttuja ahmoja. Silloinkin pitää toista jaksaa katsella, ja viehättävä ulkonäkö auttaa kummasti. 

Tuossa toisessa vauvaketjussa on tilastollisesti jo melko edustava ote ja todiste sen puolesta, että ulkonäkö ratkaisee kipinät ja sen annetaanko luonteelle edes mahdollisuutta. Koskee yhtä lailla miehiä kuin naisia:

https://www.vauva.fi/keskustelu/4924795/kuinka-nopeasti-huomaat-treffei…

Ihan mielenkiintoinen ketju, mutta ei sinänsä mitään uutta, vaan vahvisti lähinnä entisestään käsitystäni. Kummasti ne ihastumiset ovat omalla kohdallanikin sattuneet minuuteissa tai alle. Ei se tarkoita aina pitkää tai mitään suhdetta, mutta se on edellytys jatkolle.

Enkä ole itsekään mikään unelmien adonis, mutta kiitän geneettistä onneani, etten syntynyt rumaksikaan ja olen ns. katseenkestävä.