Kuka voi väittää ettei ulkonäkö olisi kriteerinä kumppanille lähtökohtaisesti tärkein?
Jos vastapuoli ei ole riittävän hyvännäköinen omaan silmääsi, niin et anna hänelle edes mahdollisuutta, vaikka muutoin vaikuttaisi mukavalta tyypiltä. Jos taas ulkonäkö miellyttää sinua kovasti, niin annat mahdollisuuden, vaikka et luonteesta vielä täysin varma olisikaan.
Näinhän se menee. Joka muuta väittää niin paskaa puhuu. Tähän arvatenkin joku kohta jeesustelee jotain kliseistä, että jos on huono luonne, niin ei se ulkonäkökään pelasta. Joo ei niin, mutta siitähän tässä ei kyse olekaan. Tässä on kyse siitä, mitä yllä jo mainitaan, että jos ei ulkonäkökriteerit täyty, niin ei saa hyvällä luonteella edes mahdollisuutta. Ulkonäkö siis ratkaisee, että eteneekö asia, eli on se ykkösjuttu ja piste.
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Joskus muinaisia aikoina kumppani saattoi löytyä kirjeenvaihtoon kautta. Siinä tutustui usein jo toisen elämänarvoihin ennenkuin edes näki koko ihmistä. Oma puoliso löytyi näin. Ulkonäkö oli siinä vaiheessa kun tavattiin jo ihan sivuseikka, kun olimme jo rakastuneet toistemme luonteeseen ja arvoihin.
Mulla taas se miespuolinen lopetti sen kirjeenvaihdon, kun olin lähettänyt hänelle kuvani (oltiin parikymppisiä) .
Aloittaja puhuu paskaa itse. Kyllä jokainen suostuu ainakin juttelemaan ei-niin-hyvännäköisen kanssa ja tutustuessa alkaa luonne joko viehättää tai sitten ei.
Toinen pointti on se että maailma on täynnä meitä taviksia ja kas kummaa olemme vieläpä pariutuneet keskenämme. Jos itse et ole täydellinen, miksi vaatisit sitä toiselta?
Vanhempana me emme enää ole kauniita kukaan mutta silti pariudutaan.
Vierailija kirjoitti:
Väitän kyllä vastaan. En ole koskaan ihastunut kenenkään ulkonäköön, enkä oikeastaan edes ajattele ihmisistä, kuka on hyvän näköinen ja kuka ei. Osaan myös löytää oikeastaan kaikista ihmisistä jonkunlaista "kaunetta", enkä ole ikinä mieltänyt ketään rumaksi.
Tietysti sitten on sellaisia piirteitä, jotka kertovat enemmän siitä, pitääkö ihminen itsestään huolta. Esimerkiksi ihan järjetön yli- tai alipaino, tai muuten hyvin ns. rapajuoppomainen olemus. Ehkä nämä olisi sitten miellettävissä "ulkonäköseikoiksi"?
Mutta meitä on moneen junaan, eikä todellakaan kaikille se ulkonäkö ole ainakaan tärkein kriteeri.
Minä olen aina ollut tuota mieltä, että en ihastu ikinä ulkonäköön ja että se on täysin sivuseikka, ja olen aiemmin seurustellut ihan tavallisen näköisten kaljuuntuvien, lyhyiden, ylipainoisten tai kasvoiltaan jopa rumieen miesten kanssa, jotka kuitenkin ovat olleet kultaisia luonteeltaan. Nämä suhteet eivät kuitenkaan kestäneet, ja vaikka viimeisinkin suhde oli ihan onnellinen ja tasapainoinen, siitäkin tuntui puuttuvan jotain ja se jokin oli intohimo ja huumaantuminen. Sitten tapasinkin suunnilleen universumin komeimman miehen, joka myös kiinnostui minusta. SIinä vaiheessa olin täysin myyty, jalat alta ja polvet vetelänä, eikä suoraan sanottuna kiinnostanut luonne ollenkaan. No, alkoi se sitten jossain vaiheessa kiinnostaa, mutta ensi alkuun oli kyse todellakin vain ja ainoastaan siitä majesteettisen ylimaallisen komeasta ulkonäöstä! Sinä et vain ole vielä tavannut tarpeeksi hyvännäköistä ihmistä. Ne oikeasti komeat ja ulkonäöltään täydelliset ovat nimittäin todella harvinaisia.
Onko riittävä peruste erota parisuhteesta jos eukko alkoi heti lihoamaan kun se muutti minun luokse? Varmaan 8-10kg, ja kaikki on tullut yhdessä vuodessa! Hurja on tahti, ja mihin lie päädytään?
Vierailija kirjoitti:
Onko riittävä peruste erota parisuhteesta jos eukko alkoi heti lihoamaan kun se muutti minun luokse? Varmaan 8-10kg, ja kaikki on tullut yhdessä vuodessa! Hurja on tahti, ja mihin lie päädytään?
Ei sinun tarvitse meiltä kysellä. Jos olet sellainen ihminen jonka mielestä on niin sitten eroat.
Vierailija kirjoitti:
Minä voin väittää. Mieheni ei ollut ulkoisesti sitä mistä ehkä haaveilin, mutta luonne kyllä... Kyllä minä aluksi ehkä kipuilin sitä, että onkohan hän nyt ihan samaa tasoa ulkoisesti kanssani.
Sama minulla, ja kaverit ihmetteli, mitä miä näin siinä miehessä. Ylin50 v ollaan oltu yhdessä ja intohimokaan ei ole kadonnut. Itsekään en enää ole se kauniimpi osapuoli😏
Vierailija kirjoitti:
Minä voin väittää. Mieheni ei ollut ulkoisesti sitä mistä ehkä haaveilin, mutta luonne kyllä... Kyllä minä aluksi ehkä kipuilin sitä, että onkohan hän nyt ihan samaa tasoa ulkoisesti kanssani.
Eli hänellä on rahaa.
Kyllä minä miehenä voin väittää että niin on. Ei mulla ole mitään ekaa suodatusta ulkonäön perusteella, koska koko asia on jokseenkin toissijainen. En parinhaussa etsi runkkumatskulähdettä vaan elämänkumppania. Siinä on ainakin 47 tärkeämpää asiaa ensin ennen kuin ehkä ulkonäön perusteella voi alkaa valikoida muuten tasapisteisiin päätyneitä hakijoita jos tällainen vertaus sallitaan. Tosiasiassaham mitään valikointia tai kilpailua ei ole, vaan sitä kiinnostuu ja tutustuu ja ehkä pariutuu yhteen ihmiseen kerrallaan ihan erillään muista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ammatti ja tilin suuruus on tärkein.
N22
Ei kukaan minua saisi vaikka olisi miten paljon rahaa tilillä ja miten hieno titteli tahansa jos ei kohtele minua hyvin
Se on oma häpeäsi.
Vierailija kirjoitti:
Onko riittävä peruste erota parisuhteesta jos eukko alkoi heti lihoamaan kun se muutti minun luokse? Varmaan 8-10kg, ja kaikki on tullut yhdessä vuodessa! Hurja on tahti, ja mihin lie päädytään?
Mulle olisi eroperuste, jos mies sanoisi lihoamaan, vaikka se nykyään muka hyväksyttyä onkin. Sanoisit lihomaan, niin peruisin eron.🤣
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä voin väittää. Mieheni ei ollut ulkoisesti sitä mistä ehkä haaveilin, mutta luonne kyllä... Kyllä minä aluksi ehkä kipuilin sitä, että onkohan hän nyt ihan samaa tasoa ulkoisesti kanssani.
Sama minulla, ja kaverit ihmetteli, mitä miä näin siinä miehessä. Ylin50 v ollaan oltu yhdessä ja intohimokaan ei ole kadonnut. Itsekään en enää ole se kauniimpi osapuoli😏
Siis minä näin🤨
Vierailija kirjoitti:
Ei me naiset olla kaikki niin yksinkertaisia, että meidätvoisi valloittaa vain nätillä naamalla ja/tai paksulla lompakolla. Suomessa ja mediassa annetaan näin ymmärtää. Me tienataan itse omat rahamme. Ikinä ei ole seurusteluvaiheessa tullut edes mieleen, mitä kumppani tienaa. Meitä on moneen junaan.
No parisuhteessa jo tiedät miehen statuksen ja tulotason, mutta tapailuvaiheessa se vaikuttaisi varmasti, jos mies olisi kovin takalistoaukinen ja tekisi aina esim jotain pätkätöitä.
Minä annan ulkoisesti suht paljon anteeksi naiselle, mutta naaman pitää miellyttää omaa silmää. Naama nyt vaan on mielestäni tietynlainen koko paketin "sielu".
Ai, näinkö on. Jännä asia, että minä en alkuun kiinnittänyt millään tavalla mieheni ulkonäköön huomiota. Hän oli tumma ja yleensä en niistä viehäty. Kun opin tuntemaan, alkoi mieheni näyttää päivä päivältä komealta. Eli en todella ole samaa mieltä kanssasi. Luonne on se, joka loppu viimein ratkaisee ihmisen viehättävyyden.
Nyt en enää ollenkaan ymmärrä, miksi hän ei alkuun ollut minusta hyvännäköinen.
Ulkonäkö ei ole tärkein asia. Vaikka mies olisi upein näky ikinä niin kiinnostukseni voi loppua kun hän avaa suunsa.
Haluan ensisijaisesti itseäni älykkäämmän puolison, jolla on vähintään yhtä korkea koulutus kuin minulla. Monta kertaa työpiireissä olevan tavannut tutkijan tai DIn, joka ei aluksi vaikuta kovin kummoiselta, mutta kun älykkyys tulee selväksi keskustelun lomassa niin muutan mieleni. Toki ulkonäkö pitää olla sillä tavalla kohdallaan, että seksin harrastaminen ei ajatuksena ällötä.
Katselepa noita varakkaita miehiä... ei tunnu olevan vaikeuksia saada kumppania. Raha korvaa kyllä kummasti puutteet ulkonäössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä voin väittää. Mieheni ei ollut ulkoisesti sitä mistä ehkä haaveilin, mutta luonne kyllä... Kyllä minä aluksi ehkä kipuilin sitä, että onkohan hän nyt ihan samaa tasoa ulkoisesti kanssani.
Ei tasoja kuulemma ole olemassa.
T: Näin väittää palstamammat
Mikä merkitys tasoilla on, jos sinä kaverisi kanssa voitte samaa naista katsoessa pitää tuota naista tyystin eritasoisena?
Jos mies ei ole komea niin ei tarvitse niin laittaa itseään. Helpompaa.
Lähtökohtaisesti mua ei kiinnosta kukaan ketä en tunne. Sitten kun tutustuu esim työn tai harrastuksen kautta ja toinen alkaa vaikuttaa ihan mahtavan hyvältä tyypiltä eli ollaan sillä kuuluisalla samalla taajuudella ja yhdessä on helppoa ja kiva olla jne niin siinä sitten kiinnostuu (jos toinen on vapaa) ja ihastuukin, jonka jälkeen ihminen onkin omissa silmissä aivan vastustamattoman ihanan näköinen. Se kiinnostus siis herää ihan muusta syystä kuin ulkonäöllisistä seikoista, mutta ne vaaleanpunaiset lasit kyllä tekee toisesta tosi hyvännäköisen.
Sen sijaan jos toisen kanssa ei ole tuota kemiaa eikä siinä seurassa oikein viihdykään niin ihan sama minkä näköinen se tyyppi on. Ei vaan herätä minkäänlaista kiinnostusta.