Kuka voi väittää ettei ulkonäkö olisi kriteerinä kumppanille lähtökohtaisesti tärkein?

Väitän kyllä vastaan. En ole koskaan ihastunut kenenkään ulkonäköön, enkä oikeastaan edes ajattele ihmisistä, kuka on hyvän näköinen ja kuka ei. Osaan myös löytää oikeastaan kaikista ihmisistä jonkunlaista "kaunetta", enkä ole ikinä mieltänyt ketään rumaksi.

Tietysti sitten on sellaisia piirteitä, jotka kertovat enemmän siitä, pitääkö ihminen itsestään huolta. Esimerkiksi ihan järjetön yli- tai alipaino, tai muuten hyvin ns. rapajuoppomainen olemus. Ehkä nämä olisi sitten miellettävissä "ulkonäköseikoiksi"? 

Mutta meitä on moneen junaan, eikä todellakaan kaikille se ulkonäkö ole ainakaan tärkein kriteeri.

Tupakoiva mies on sellainen miehekäs ja minun makuuni. Ei mikään mikki hiiri :)

Vierailija kirjoitti:

Mä oon kaunis nainen ja oon jotenkin aina ihastunut miehistä, jotka ei oo kovin komeita. Siis eivät kasvoiltaan koneita, tai ovat vähän vatsakkaita tms. Oma mieheni on aika lyhyt, on vatsaa ja kaljuuntuu. Mutta hyvä luonne ja mukava mies.

Eivätkö nämä miehet ole siis edes omaan silmääsi komeita? 

Ovatko komeat mielestäsi kategorisesti epäkiinnostavia, vai...

onko se ollut enemmänkin sattumaa, että luonteensa puolesta sinuun vetoavat miehet ovat olleet vähemmän komeita?

Näin miehenä on pakko ajatella peniksellä, kun puhutaan parisuhteesta. Jos nainen ei ole riittävän seksuaalisesti vetovoimainen, penikseni ei suostu erektoitumaan, vaikka sitä käskisi, koska sillä on oma tahto. 

Vierailija kirjoitti:

Näin miehenä on pakko ajatella peniksellä, kun puhutaan parisuhteesta. Jos nainen ei ole riittävän seksuaalisesti vetovoimainen, penikseni ei suostu erektoitumaan, vaikka sitä käskisi, koska sillä on oma tahto. 

Ei sitä suotta sanota, että mies ajattelee munallaan. Siksi onkin tärkeää, että naisella on imeväinen suu, jotta saadaan yhdistettyä tietokannat.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on ruma naama, kaunis luonne ja hyvä perse.

Sen verran ytimekkäästi ja auktoriteetilla ilmoitettu, että veikkaan jokaisen kohdan olevan totta.

Hyvästä luonteesta kertoo se, että voi tyyneydellä hyväksyä sekä hyvät että huonot puolensa.

Määrittele käsite "lähtökohtainen". Yleensä ihminen havainnoi toisesta ensin ulkonäön. Siten se voi olla "lähtökohta". Nykyisin on paljon muitakin keinoja tavata mahdollisia kumppaneita, joten ulkonäön merkitys ei ole niin suuri kuin muuten vain ensi tapaamisen perusteella tutustuessa.

Pitkäaikaisissa parisuhteissa ulkonäkö väistämättä rapistuu, joten aivan muut asiat ovat tärkeämpiä.

Totta kai on, mutta ulkonäkö ei ole yksiselitteinen asia eikä kaikilla ole samanlainen maku. Se joka on sinun mielestäsi hyvännäköinen ei minun mielestäni ole jne. Ja rumakin voi olla rumankaunis. Harva meistä on symmetrinen kiiltokuva.

Jos toiseen tutustuu pitkän kaavan kautta, eli ensin tunnetaan muista yhteyksistä ja sitten vasta ihastutaan, ulkonäön merkitys voi olla hyvinkin pieni. Jos on kyse esim. baarituttavuudesta, ulkonäkö ratkaisee. Silloin ei sellaisen tyypin kanssa viitsi edes alkaa jutella, joka ei kiinnosta ulkonäön puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi lässyn mussun tätä paskaincelien ulinaa taas. Me tutustuttiin kumppanin kanssa äänipuheluiden kautta ja fiilikset tuli molemmilla jo ennen kuin oltiin tavattu tai nähty kuvaa. 2 vuotta tulee keväällä täyteen. 

Veikkaan silti jos ei olis ulkonäkö natsannu niin se olis kyllä saanut vähintäänkin pohtimaan että onko tää sittenkään mun juttu

Olet väärässä. Nyt ole hyvä ja tunge vaikka kurkku perseeseesi jos tulisi parempi mieli. 

Minulle tärkeintä on ollut ja on edelleen älykkyys yhdistettynä samantyyppiseen arvopohjaan. Olen seurustellut muutaman hyvännäköisen miehen kanssa, mutta elämä kävi tylsäksi, kun ei ollut tarpeeksi älyllistä keskustelua. 

Vierailija kirjoitti:

Mä oon kaunis nainen ja oon jotenkin aina ihastunut miehistä, jotka ei oo kovin komeita. Siis eivät kasvoiltaan koneita, tai ovat vähän vatsakkaita tms. Oma mieheni on aika lyhyt, on vatsaa ja kaljuuntuu. Mutta hyvä luonne ja mukava mies.

Ja paksu lompakko?

Ei me naiset olla kaikki niin yksinkertaisia, että meidätvoisi valloittaa vain nätillä naamalla ja/tai paksulla lompakolla. Suomessa ja mediassa annetaan näin ymmärtää. Me tienataan itse omat rahamme. Ikinä ei ole seurusteluvaiheessa tullut edes mieleen, mitä kumppani tienaa. Meitä on moneen junaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei me naiset olla kaikki niin yksinkertaisia, että meidätvoisi valloittaa vain nätillä naamalla ja/tai paksulla lompakolla. Suomessa ja mediassa annetaan näin ymmärtää. Me tienataan itse omat rahamme. Ikinä ei ole seurusteluvaiheessa tullut edes mieleen, mitä kumppani tienaa. Meitä on moneen junaan.

Miehenäkin ihmettelen, että miksi varsinkin tällä palstalla sellaista käsitystä viljellään.

Ei siinä lompakko tai lärvi auta, jos ulosanti ei ole kunnossa tai ei koko suuta saa edes auki.

Kyllä loppujen lopuksi luonteella on enemmän väliä, ulkonäköä kuitenkin tarvitaan kiinnostuksen herättämiseen

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, mutta se ei riitä mielenkiinnon heräämiseen.

Jep semmonen ulospäin loistava ylemmyydentunne on puistattavaa

Ammatti ja tilin suuruus on tärkein.

N22

Vierailija kirjoitti:

Ammatti ja tilin suuruus on tärkein.

N22

Ei kukaan minua saisi vaikka olisi miten paljon rahaa tilillä ja miten hieno titteli tahansa jos ei kohtele minua hyvin

Vierailija kirjoitti:

Minä taas olen sitä mieltä, että paras kombo on hyvä luonne ja hyvä ulkonäkö.

Juu mutta kyllä kauniit ihmiset valitsevat kumppanikseen sen hyvän luoneen omaavan henkilön kauniiden joukosta, eikä rumien.

En ole vielä nähnyt rikkaalla/kuuluisalla miehellä kovin rumaa naista, kertonee jotain!?