Kaverivanhemmuuden tuhoisat seuraukset: yhä useampi "hyvän perheen lapsi" joudutaan ottamaan huostaan - eivät pääse irti puhelimistaan

Vanha sanonta sanoo, että jos niitä rajoja ei kukaan koskaan aseta, niin viimeinen paikka, missä ne sitten asetetaan, on vankila. Nuorilla tietysti sitten lastensuojelulaitos. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutustuin pari vuotta sitten perheeseen, jossa melkein 5 v tytär pomotti vanhempiaan täysin. Vanhemmat suorastaan pelkäsivät häntä. He tekivät sitä ruokaa, jonka tytär päätti haluta, tytär halusi olla vauva ja juoda tuttipullosta, halusi sotata seinänsä ihan oikealla maalilla, nätin pikku vajan pihalla samoin, huusi ja kiljui ka riiteli. Vanhemmat antoivat kaikessa periksi ja isäparka leikki tuntikausia hänen kanssaan kuin olisi itsekin 5 v lapsi. Kavereita ei tietenkään ollut, eikä päiväkotiin halunnut. Ei taatusti kouluunkaan. Se olisi edessä ensi syksynä. 

Ymmärrän tätä perhettä. Ulkopuolisena ei kannata aina arvostella niin rankasti. Joustettava on toisinaan, järkevä ihminen ymmärtää kuinka joustaa fiksusti.

Liiallinen ymmärtäminen ei auta ketään. Se kotona liikaa joustoa saanut vaatii joustoa myös siellä koulussa. Käytöksellään terrorisoi kaikkien muiden oppimista. Paikka löytyy lopulta luultavasti sairaalakoulusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on tuollainen lapsi 12v. Silmille tulee jos puhelinajan yrittää lopettaa, rääkyy ja haukkuu hirveillä sanoilla. 

Ruokapöytään tuo puhelimen vaikka yritän kieltää, läksyjä ei lue vaan tuijottaa sitä, ulos tai kavereille ei lähde ikinä.. lista on loputon kuinka pilalla elämä on.

No näitä on kaikkialla. Se on vain jaksettava ja oltava johdonmukainen. Aikaa ja rakkautta lapsille. 

Rajoja! Ei mitään lässytystä. 

Vierailija kirjoitti:

Vanha sanonta sanoo, että jos niitä rajoja ei kukaan koskaan aseta, niin viimeinen paikka, missä ne sitten asetetaan, on vankila. Nuorilla tietysti sitten lastensuojelulaitos. 

Suomen vankilat ovat todella lepsuja paikkoja. Ja lastenkodeissa taas on sama positiivinen sanoituskasvatus käytössä kuin muuallakin, eli ei kuria.

"Lapsen fyysistä rajoittamista ei enää hyväksytä. Esimerkiksi varhaiskasvattajilta se on ihan virallisesti kiellettykin. Jos kosket lapsiin niin saat potkut. Poikkeuksena akuutissa vaaratilanteesas voi koskea, mutta silloin siitä seuraa sellainen byrokratia- ja selvittelykierre mihin harva haluaa ryhtyä."

Ei oltu päiväkodissa, vaan äiti lapsensa kanssa matkalla jonnekin ja tauolla huoltoasemalla. Johan nyt on, jos ei omaan lapseensa saa koskea! Itse olen omille kaupassa remuaville sanonut, että jos ei nyt sana kuulu, niin sitten lähdetään autoon. Yksi kerran kokeili, olenko tosissani, ja sitten lähdettiin autoon. Tiukasti kainalossa läpi kaupan kiljuen. Ei soittanut kukaan lasua paikalle ja lapsi ei toista kertaa kokeillut onneaan. Oikein terve nuorimies on nyt. 

Vierailija kirjoitti:

Näin lentokoneessa yhden tällaisen perheen, lento Espanjaan. N. 5v lapsi juoksi käytävällä ees taas koko lennon ajan. Kun laskeutumisen turvavyövalo syttyi, alkoi ongelmat. Lapsi ei HALUNNUT istua ja vanhemmat eivät tehneet muuta kuin maanittelivat että istuisit nyt. Eivät siis fyysisesti koskeneet lapseen lainkaan. Lapsi juoksee ees taas. Ensin talutti lentoemäntä lapsen penkkiin ja neuvoi laittamaan turvavyöt - ei vanhemmat voineet tai saaneet. Alkoi huuto ja juoksu. Kaksi lentoemäntää, aika tylysti jo neuvoivat että sitä lasta pitää pitää kiinni sen aikaa että saat sen turvavyön. Ei onnistunut äidiltä. Isä esitti tässä kohtaa nukkuvansa.

Ja taas juoksua ja huutoa. Loppui sitten siihen, kun perämies tulee kahden lentoemännän kanssa kertomaan että jos lapsi ei ole minuutin sisällä turvavöissä, perhe ei lennä Finnairilla takaisin Espanjasta. Äiti jotenkin epätoivoisesti yritti pitää lasta siinä penkissä KOSKEMATTA lapseen, vähä

Lentoyhtiön pitää ehdottomasti asettaa porttikielto tällaisille matkustajille. Turvamääräykset on turvamääräyksiä ja niitä ei rikota. Pitää olla harvinaisen typeriä aikuisia, jos tätä ei ymmärrä. 

Vierailija kirjoitti:

"Lapsen fyysistä rajoittamista ei enää hyväksytä. Esimerkiksi varhaiskasvattajilta se on ihan virallisesti kiellettykin. Jos kosket lapsiin niin saat potkut. Poikkeuksena akuutissa vaaratilanteesas voi koskea, mutta silloin siitä seuraa sellainen byrokratia- ja selvittelykierre mihin harva haluaa ryhtyä."

Ei oltu päiväkodissa, vaan äiti lapsensa kanssa matkalla jonnekin ja tauolla huoltoasemalla. Johan nyt on, jos ei omaan lapseensa saa koskea! Itse olen omille kaupassa remuaville sanonut, että jos ei nyt sana kuulu, niin sitten lähdetään autoon. Yksi kerran kokeili, olenko tosissani, ja sitten lähdettiin autoon. Tiukasti kainalossa läpi kaupan kiljuen. Ei soittanut kukaan lasua paikalle ja lapsi ei toista kertaa kokeillut onneaan. Oikein terve nuorimies on nyt. 

Vanhempi saa koskea lapsiinsa, mutta ei sitä pidetä hyvänä kasvatuksena ja siksi suuri osa vanhemmista ei halua toimia niin.

Koulujen oppilaiden ja vanhempien "asiakasajattelu" ei ole yhtään parempi.

Tuo Hyvän Perheen Lapsi vaikuttaa olevan klikkiotsikko.   

Alkuperäisessä haastattelussa haastateltava puhuu siitä, että lastensuojelun asiakkaina on nykyään myös perheitä joissa lapsen sijoituksen syynä eivät ole ensisijaisesti vanhempien päihde- tai mielenterveysongelmat. 

Onko ns Hyvän Perheen(mitä ikinä se tarkoittaakaan) kriteeri pelkästään se, vanhemmilla ei ole vakavaa päihde- tai mielenterveysongelmaa?

Huostabisnekseltä ovat nistit loppuneet niin nyt keksitään uusia uhreja. Kohta kaikki biovanhemmat ovat vain synnyttäjiä ja siittäjiä ja lapset ovat laitoksissa heti synnäriltä asti

Vierailija kirjoitti:

"Lapsen fyysistä rajoittamista ei enää hyväksytä. Esimerkiksi varhaiskasvattajilta se on ihan virallisesti kiellettykin. Jos kosket lapsiin niin saat potkut. Poikkeuksena akuutissa vaaratilanteesas voi koskea, mutta silloin siitä seuraa sellainen byrokratia- ja selvittelykierre mihin harva haluaa ryhtyä."

Ei oltu päiväkodissa, vaan äiti lapsensa kanssa matkalla jonnekin ja tauolla huoltoasemalla. Johan nyt on, jos ei omaan lapseensa saa koskea! Itse olen omille kaupassa remuaville sanonut, että jos ei nyt sana kuulu, niin sitten lähdetään autoon. Yksi kerran kokeili, olenko tosissani, ja sitten lähdettiin autoon. Tiukasti kainalossa läpi kaupan kiljuen. Ei soittanut kukaan lasua paikalle ja lapsi ei toista kertaa kokeillut onneaan. Oikein terve nuorimies on nyt. 

Niin, kriitinen tekijähän tässä oli siis se, että kukaan ei soittanut lasua paikalle. Jos olisi soittanut, olisitte huostakierteessä.

Onhan niissä kotioloissa nyt vikaa jos lapsilla ei ole mitään rutiineja ja sääntöjä! Onko hyvän perheen määritelmä taas hyvätuloinen ydinperhe? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha sanonta sanoo, että jos niitä rajoja ei kukaan koskaan aseta, niin viimeinen paikka, missä ne sitten asetetaan, on vankila. Nuorilla tietysti sitten lastensuojelulaitos. 

Suomen vankilat ovat todella lepsuja paikkoja. Ja lastenkodeissa taas on sama positiivinen sanoituskasvatus käytössä kuin muuallakin, eli ei kuria.

Laitoksissa on säännöt, mutta työkaluja työntekijöillä ei hirveästi ole, jos lapsi uhmaa. Kotona puhelin voidaan ottaa pois noin vain ja rajoittaa muutenkin, mutta laitoksessa siihen pitää olla rajoituspäätös, mikä pitää perustella hyvin. 

Ei siitä montaa vuotta ole, kun laitoksissakin oli lupa ottaa puhelin pois yöksi. Sitten laki muuttui. 

Meillä vähän tämän tyylistä. Lapset 9v, 12v ja 14v. Olemme miehen kanssa molemmat todella rikkonaisista ja rumista perheistä. Emme ole haluneet mitään sellaista omille lapsille, mutta ehkä olemme olleet liian kilttejä ja lepsuja.

Antakaa hyviä konkreetisia vinkkejä miten toimia.

Vanhemmat on keinottomia. Lasten valta taas on lisääntynyt. Eletään murroksessa, jossa on paljon hyvää (lasten kuritusväkivallan poistuminen) mutta myös isoja haasteita (miten pidät kuria ilman väkivaltaa, kun et ole sellaisia keinoja mistään oppinut). 

 

Olen kokenut ihan samaa omien lasteni kanssa. He tietää kyllä oikeutensa (esim. että äiti ei saa heihin koskea), mutta minun pitänyt opettaa rautalangan kautta että kyllä muuten saa, jos sinä yrität pelata puhelimella keskiyöllä niin otan sen pois vaikka väkisin. Tai kun lapsi ei mene kouluun vaan haluaa jäädä kotiin pelaamaan, on ne pelit otettu pois väkisin ja nyörrytty koulun edessä ja kerrottu rehdisti mistä nyt on kyse ja mitä haasteita meillä on. Itse en lastensuojelua pelkää, tai omien kasvojen menetystä tms niin olen siihen pystynyt. 

 

Moni vanhempi kohtaa lastensa kanssa samoja haasteita, mutta ei uskalla kertoa niistä esim. häpeän vuoksi. Sitten annetaan sen lapsen jäädä kotiin ja kuitataan niitä wilman poissaoloja ongelmien peittelemiseksi. 

 

Mielestäni nykyinen ruutu- ja someongelma on niin iso yhteiskunnallinen haaste, että siitä ei voida vastuuttaa yksin vanhempia. Vanhemmat tarvitsee tukea sen edessä ja esim. lailla pitäisi rajoittaa tiettyjä somealustoja nuorten käyttäjien osalta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Lapsen fyysistä rajoittamista ei enää hyväksytä. Esimerkiksi varhaiskasvattajilta se on ihan virallisesti kiellettykin. Jos kosket lapsiin niin saat potkut. Poikkeuksena akuutissa vaaratilanteesas voi koskea, mutta silloin siitä seuraa sellainen byrokratia- ja selvittelykierre mihin harva haluaa ryhtyä."

Ei oltu päiväkodissa, vaan äiti lapsensa kanssa matkalla jonnekin ja tauolla huoltoasemalla. Johan nyt on, jos ei omaan lapseensa saa koskea! Itse olen omille kaupassa remuaville sanonut, että jos ei nyt sana kuulu, niin sitten lähdetään autoon. Yksi kerran kokeili, olenko tosissani, ja sitten lähdettiin autoon. Tiukasti kainalossa läpi kaupan kiljuen. Ei soittanut kukaan lasua paikalle ja lapsi ei toista kertaa kokeillut onneaan. Oikein terve nuorimies on nyt. 

Vanhempi saa koskea lapsiinsa, mutta ei sitä pidetä hyvänä kasvatuksena ja siksi suuri osa vanhemmista

Mikä siinä on huonoa kasvatusta? Miten opetat sille lapselle toivottua käytöstä, jolle ei pelkkä sana riitä? Pitäisikö ei toivotun käytöksen antaa vain jatkua kyseisessä tilanteessa? Vai täytyykö se lapsi pitää poissa julkisilta paikoilta ja toivoa ihmettä, että oppii myöhemmin itsestään tavat käyttäytyä erilaisissa paikoissa ja tilanteissa? Toiset tarvitsevat tiukempia keinoja, kyse ei kuitenkaan ole väkivallasta, eikä vahingoittamisesta. 

Eli viranomksille saa nyt sitten ilmoitta lapsista, jotka tuijottaa koko ajan kännykkää? Saako viimein tehdä lasuja myös ylipainoisista lapsista, kun niiden vanhemmathan ei selvästi ole huolehtineet sopivasta ruokavaliosta? Jos näin, niin hyvä suunta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Lapsen fyysistä rajoittamista ei enää hyväksytä. Esimerkiksi varhaiskasvattajilta se on ihan virallisesti kiellettykin. Jos kosket lapsiin niin saat potkut. Poikkeuksena akuutissa vaaratilanteesas voi koskea, mutta silloin siitä seuraa sellainen byrokratia- ja selvittelykierre mihin harva haluaa ryhtyä."

Ei oltu päiväkodissa, vaan äiti lapsensa kanssa matkalla jonnekin ja tauolla huoltoasemalla. Johan nyt on, jos ei omaan lapseensa saa koskea! Itse olen omille kaupassa remuaville sanonut, että jos ei nyt sana kuulu, niin sitten lähdetään autoon. Yksi kerran kokeili, olenko tosissani, ja sitten lähdettiin autoon. Tiukasti kainalossa läpi kaupan kiljuen. Ei soittanut kukaan lasua paikalle ja lapsi ei toista kertaa kokeillut onneaan. Oikein terve nuorimies on nyt. 

Niin, kriitinen tekijähän tässä oli siis se, että kukaan ei soittanut lasua paikalle. Jos olisi soitt

No ihan varmasti näin. Oletko kuullut, että perheessä, jossa on kaikki kunnossa, joudutaan huostakierteeseen yhden kaupassa kiukuttelun vuoksi? Jos näin on, niin kyllä on siellä lasussa löysää aikaa ja rahaa. 

Katselin kesällä leikkipuistossa lapsia ja vanhempia. 12 lasta, 9 vanhempaa ja 8 näistä vanhemmista syventynyt puhelimeensa. Jos asiasta huomauttaisi, saisi kuulla, että se on sen vanhemman oma asia, oma pieni hetki, mikä sinä olet sanomaan, ettei hänelle edes sitä suoda.

Aika monelle se oma pieni hetki oli yli 30 min.

Itse te lapsenne puhelimen orjiksi kasvatatte ja puhelimella vaiennatte. Kun tuolla oli aika lähteä kotiin syömään, lykättiin huutavalle lapselle puhelin tai tabletti käteen, jotta saatiin rauhassa työnnellä rattaita. Kun sitä digiä on alusta asti tarjottu palkinnoksi ja sovinnoksi ja oman ajan saamiseksi, niin miten ihmeessä joku esiteini ymmärtää, että hei, tää puhelin on pahasta ja netti on pahasta, kun se on siihen asti hyvänä asiana hänelle tarjottu.

Ruumiillinen kuritus pitäisi palauttaa lailliseksi Suomessakin. Silloin lähes kuka tahansa voisi saada lapset kuriin. Uhkaisi remmillä niin lapsi tottelee, jolloin ei tarvita mitään anelua ja pyytelyä. Toimisi kouluissakin, eli remmi vaan luokan seinälle roikkumaan.