Kaverivanhemmuuden tuhoisat seuraukset: yhä useampi "hyvän perheen lapsi" joudutaan ottamaan huostaan - eivät pääse irti puhelimistaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä vähän tämän tyylistä. Lapset 9v, 12v ja 14v. Olemme miehen kanssa molemmat todella rikkonaisista ja rumista perheistä. Emme ole haluneet mitään sellaista omille lapsille, mutta ehkä olemme olleet liian kilttejä ja lepsuja.

Antakaa hyviä konkreetisia vinkkejä miten toimia.

Jos kotona on hyvä yhteishenki eli asioista puhutaan yhdessä ja kaikkien sanomiset ja mielipiteet otetaan huomioon voidaan ikäviäkin asioita pohtia yhdessä. Onko reilua toimia niin tai miltä itsestä tuntuisi ....

Fyysinen kuritus kuuluu viime vuosisadalle ja se on jo rikosasia. 

Just tuo "kaikkien mielipiteiden huomioonottaminen" ajaa suohon. Toki se toinenkin ääripää missä vanhempia pelätään. Mutta esim ruokailu: vanhemmat ja heistäkin vielä se ruuan tekevä päättää mitä syödään, ei mikään demokraattinen perheneuvosto. Vanhemmat päättää milloin mennään suihkuun ja milloin pestään hampaat. Jos lapsi on eri mieltä, hän syö tai pesee ne hampaat silti. Tai sitten menee nukkumaan ilman iltapalaa ja hyvän yön pusua, sen saa poskelle vaan jos on pessyt hampaat. Vaihtoehto ei ole että iltajugurtti vaihtuu pullaan ja hampaiden pesun saa valita tekeekö vai ei.

Lastenkasvatus ei ole mitään kaikkien asukkaisen demokratiaa vaan siinä opetetaan lapselle rajat, joissa toimitaan. Rajat, kiellot, rangaistukset. Perseilit kaupassa? Muut sai jälkiruokaa, perseilijä ei saa. Heitit leivän lattialle? Syöt sen sieltä tai et syö mitään. Et halua perunoita? Muutakaan ei ole tulossa.

Tämän ajan suurin ongelma on se, että lapset luulevat olevansa samalla viivalla aikuisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruumiillinen kuritus pitäisi palauttaa lailliseksi Suomessakin. Silloin lähes kuka tahansa voisi saada lapset kuriin. Uhkaisi remmillä niin lapsi tottelee, jolloin ei tarvita mitään anelua ja pyytelyä. Toimisi kouluissakin, eli remmi vaan luokan seinälle roikkumaan.

Itse olen saanut remmistä, ja usein, ja en todellakaan kannata väkivaltaa enkä sillä uhkailua. Lässytyksen, kaveruuden, loputtoman ymmärtämisen, 'lasten ehtojen' ja väkivallan/ väkivallan uhan välillä on ihan terveitä ja toimivia keinoja kasvattaa. Ne kyllä vaatii vanhemmilta enemmän töitä, kuin nämä kaksi ääripäätä. 

Kerropa konkreettisesti mikä vika remmissä sinusta on.

Millasta kotona on kun pelkää ja vihaa niitä lähimpiä aikuisia, joiden pitäisi olla tuki ja turva.

Minkä takia lapsi pelkäisi ja vihaisi vanhempiaan sen vuoksi, että vanhemmat rankaisevat häntä silloin jos hän tekee jotain kiellettyä?

Jos tuollainen asenne missä rangaistus tarkoittaa vihaa on yleinen nykypäivän kasvattajien keskuudessa, niin silloin ymmärrän kyllä entistäkin paremmin sen, että miksi valta perheissä ja kouluissa on siirtynyt lapsille.

Ja taas tällaista uutisspämmip*skaa🥱🥱 nyt joku "nerokas" tyyppi tulee huutelemaan, että olen itse vapaan kasvatuksen tulos tai vapaa kasvattaja ja kalikka kalahti minuun. No voin kertoa molempiin väitteisiin että ei pidä paikkaansa eikä minulla edes ole kakaroita. En vain jaksa näitä uutisten spämmäyksiä palstalla.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on tuollainen lapsi 12v. Silmille tulee jos puhelinajan yrittää lopettaa, rääkyy ja haukkuu hirveillä sanoilla. 

Ruokapöytään tuo puhelimen vaikka yritän kieltää, läksyjä ei lue vaan tuijottaa sitä, ulos tai kavereille ei lähde ikinä.. lista on loputon kuinka pilalla elämä on.

Sama täällä! Vuodet 13-18 oli yhtä helvettiä lapsen kanssa. Kun ei puhe tehonnut illalla, laitoin koko liittymän ja wifin kiinni, kerran heräsin kolmelta yöllä että puhui jonkun kanssa jne jne. En antanut yhtään periksi vaikka lapsi raivosi milloin mitäkin asiaa, yritti tulla päälle, töni jne. Nyt 23v opiskelee kauppatieteitä ja on fiksu tyyppi. Itse kyllä vähän traumatisoiduin noista vuosista vaikka nyt huomaan sen kantaneen hedelmää. Toisen lapsen kanssa ei ole tarvinnut vääntää samassa määrin.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on tuollainen lapsi 12v. Silmille tulee jos puhelinajan yrittää lopettaa, rääkyy ja haukkuu hirveillä sanoilla. 

Ruokapöytään tuo puhelimen vaikka yritän kieltää, läksyjä ei lue vaan tuijottaa sitä, ulos tai kavereille ei lähde ikinä.. lista on loputon kuinka pilalla elämä on.

Eikö olisi syytä kurittaa sitä haukkujaa jotenkin jotta haukkuminen loppuu.

Sepä. Tämähän oli odotettavissa kun aikoinaan rangaistukset kiellettiin, nyt niillä sen ajan lapsilla on lapsia, ja tämä on tulos. Varsinkin nuoret vanhemmat eivät osaa olla VANHEMPIA, vaan ovat helikopteri vanhempia. Lisäksi on vielä tiktok josta kakarat saavat typeriä ideoita.. Eivätkä edes ymmärrä että kameroita on nykyään joka paikassa ja se mitä tekee nyt ja jää kiinni on "mustaa valkoisella". 

Ihmettelen vain ettei lapsia ymmärretä kasvattaa. Kasvatus alkaa heti syntymän jäljeen ja se työ pitää tehdä ennen kouluikää. Senkin jälkeen murrosikä ym koettelevat, mutta kun niitä rajoista pitää kiinni ja on johdonmukainen niin yleensä homma toimii. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä vähän tämän tyylistä. Lapset 9v, 12v ja 14v. Olemme miehen kanssa molemmat todella rikkonaisista ja rumista perheistä. Emme ole haluneet mitään sellaista omille lapsille, mutta ehkä olemme olleet liian kilttejä ja lepsuja.

Antakaa hyviä konkreetisia vinkkejä miten toimia.

Jos kotona on hyvä yhteishenki eli asioista puhutaan yhdessä ja kaikkien sanomiset ja mielipiteet otetaan huomioon voidaan ikäviäkin asioita pohtia yhdessä. Onko reilua toimia niin tai miltä itsestä tuntuisi ....

Fyysinen kuritus kuuluu viime vuosisadalle ja se on jo rikosasia. 

Just tuo "kaikkien mielipiteiden huomioonottaminen" ajaa suohon. Toki se toinenkin ääripää missä vanhempia pelätään. Mutta esim ruokailu: vanhemmat ja heistäkin vielä se ruuan tekevä päättää mitä syödään, ei mikään de

Tässä tapauksessa lapset jo 9, 12, 14 eli ei ihan pieniä, heidän kanssaan pystyy jo neuvottelemaan. Ihan pienet tarvitsevat vanhempien tarkkoja rajoja ja ohjeita. 

Kannattaa seurata noiden haastateltavien instaa: @kasvatuksentukena, itse olen saanut sieltä paljon hyviä vinkkejä ja ajatuksia.

Keskimmäinen poika oli pienenä aivan "mahdoton", jonka kanssa ei mitkään lässytykset auttaneet. Joskus otin kiinni tukasta, mutta en tukistanut ja satuttanut. Sitä poika joskus kiukuspäissäänn huusikin, ei tuo edes satu! Ei ollut tarkoituskaan. Useamman varoituksen jälkeen sai juosta pari kertaa kotitalon ympäri, vaikka pimeällä otsalampun valossa. Joskus "istuin" (en tietystikään painanut) hänen päällään lumihangessa tai melkein painin hänen kanssaan. Kuritin fyysisesti mutta en satuttanut. Nyt tuo riiviö on kohta jo aikuinen, fiksu ja rauhallinen. Minkälainen mahtaisi olla, jos en olisi tavallani toiminut?

Asuin lapsena lastenkodissa. Ei silloin ollut kännyköitä eikä tietokoneita.  Ei siellä kukaan puuttunut minun tekemisiini. 14 vuotiaana join jo kaljaa usein.

Vierailija kirjoitti:

Keskimmäinen poika oli pienenä aivan "mahdoton", jonka kanssa ei mitkään lässytykset auttaneet. Joskus otin kiinni tukasta, mutta en tukistanut ja satuttanut. Sitä poika joskus kiukuspäissäänn huusikin, ei tuo edes satu! Ei ollut tarkoituskaan. Useamman varoituksen jälkeen sai juosta pari kertaa kotitalon ympäri, vaikka pimeällä otsalampun valossa. Joskus "istuin" (en tietystikään painanut) hänen päällään lumihangessa tai melkein painin hänen kanssaan. Kuritin fyysisesti mutta en satuttanut. Nyt tuo riiviö on kohta jo aikuinen, fiksu ja rauhallinen. Minkälainen mahtaisi olla, jos en olisi tavallani toiminut?

Lastenkasvatus on aina toteutettava niin, että pystyy tarvittaessa vastaamaan teoistaan lastensuojelun tarkastajien edessä. Parhaiten tämä onnistuu siten, että kuvittelee aina taakseen valvontakameran josta on suora yhteys lastensuojelun tilannekeskukseen. Esimerkiksi lapsen päällä istuminen ei ole hyvä juttu, koska jälkikäteen voi olla vaikea todistaa, että ei painanut lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katselin kesällä leikkipuistossa lapsia ja vanhempia. 12 lasta, 9 vanhempaa ja 8 näistä vanhemmista syventynyt puhelimeensa. Jos asiasta huomauttaisi, saisi kuulla, että se on sen vanhemman oma asia, oma pieni hetki, mikä sinä olet sanomaan, ettei hänelle edes sitä suoda.

Aika monelle se oma pieni hetki oli yli 30 min.

Itse te lapsenne puhelimen orjiksi kasvatatte ja puhelimella vaiennatte. Kun tuolla oli aika lähteä kotiin syömään, lykättiin huutavalle lapselle puhelin tai tabletti käteen, jotta saatiin rauhassa työnnellä rattaita. Kun sitä digiä on alusta asti tarjottu palkinnoksi ja sovinnoksi ja oman ajan saamiseksi, niin miten ihmeessä joku esiteini ymmärtää, että hei, tää puhelin on pahasta ja netti on pahasta, kun se on siihen asti hyvänä asiana hänelle tarjottu.

Mun, ja varmasti monen muun, vanhemmat eivät edes tulleet mukaan leikkipuistoo! 

Älä selittele. Lapset oppivat mallista joten kyllä, olisi parempi että ottaisit kirjan mukaan etkä selaisi puhelinta. Ei se puhelimella vietetty aika ole yhdessäoloa vaikka niin kuvittelet.

Voisiko joku selittää: kotioloissa ei ole mitään vikaa, mutta vanhemmat eivät pärjää. Eiköhän silloin ole kotioloissa vikaa. Kyllä se on vika kotioloissa, jos vanhemmat eivät pärjää!

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku selittää: kotioloissa ei ole mitään vikaa, mutta vanhemmat eivät pärjää. Eiköhän silloin ole kotioloissa vikaa. Kyllä se on vika kotioloissa, jos vanhemmat eivät pärjää!

Riippuu miten vika määritellään. Yleensä viallisuus tarkoittaa sitä, että kotiolot ovat suositusten vastaiset. Toisaalta suositukset eivät ole täydellisiä.

Asiaan liittyy myös ns. nepsykortti. Eli jos suositusten mukainen kasvatus ei tepsi lapseen, niin lapsi tulkitaan nepsyksi, mikä vapauttaa vanhemmat vastuusta.