Psykoosista
Voiko nykyään ihminen oikeasti saada psykoosi diagnoosin ilman kuulo-, näköharhoja, ilman harhaluuloja. Mitä kaikkea voi olla käytännössä outo käytös, joka tulkitaan psykoosioireeksi (voiko tästä kohtaa tulla väärin käsityksiä eli ei olekaan kyse oikeasti psykoosista vaan jostain muusta)?
Kommentit (28)
Mulle syötettiin psykoosilääkkeitä kun mitkään masennuslääkkeet ei toiminut. Tai yrittivät. Oikeasti mulla oli adhd, autismiin liittyviä piirteitä ja korkea älykkyys. Ulkonäön takia lääkärit heittivät olan takaa lääke vaihtoehtoja. Sain niin pahat oireet ihan yhdestä pilleristä, että lopetin enkä suostu yhtään vähääkään psykoosilaakkeisiin viittaavaa lääkettä syömään.
Eniten vituttaa se, että itse ehdotin alussa, että voisi olla adhd, mutta lääkärit julkisella sitä vahvasti vastaan ja että on vaan masennusta ja että oon vaan tyhmä kun koulussa en menesty. Maksoin itseni kipeäksi sitten yksityisellä jossa myös älykkyystesti tehtiin ja tuli korkea tulos. Nyt adhd lääkkeiden kanssa saan melkein kaikista koulutöistä korkeimman arvosanan.
Vierailija kirjoitti:
Sekoittuuko joskus dissosiaatio oireilukin psykoosiksi? Oikenemaan päinhän diagnoosit olisi hyvä saada terveydenhuollossakin eri ikäisten kohdalta (jos dg:t ei vielä ole oikeasti kohdallaan; ja mitkä edes onkaan lopunikää pysyviä) niin resurssit kohdentuisi apuna ja tukena yhteiskunnassa nopeammin kohdalleen.
Kyllä sekoittuu, mua pidettiin kolme kertaa psykoosi potilaana ilman varsinaista psykoosia. Lopulta sain erikoislääkäriltä dissosiaativinen identiteetti häiriö dg mikä on hankalin traumoista johtuva häiriö missä persoonat vaihtuu. Kuulostaa naurettavalta mutta mulla on erilaisia persoonia, lapsi persoona , seksi persoona ja mies persoona ja muita lisäpersoonia. Dissosiaativinen identiteetti häiriö johtui vakavasta traumatoisimusesta ja toistuvista seksuaalisista hyväksikäytöstä lapsuudessa.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Dissosiatiivinen_identiteettih%C3%A4iri…
Tätä ei turhaan lätkäistä kellekään ja esiintyminen näin vakavana on tosi pientä. Mutta olen ollut jo alle 10 vuotiiana psykiatrisessa hoidossa osastolla.
Vierailija kirjoitti:
Mulle syötettiin psykoosilääkkeitä kun mitkään masennuslääkkeet ei toiminut. Tai yrittivät. Oikeasti mulla oli adhd, autismiin liittyviä piirteitä ja korkea älykkyys. Ulkonäön takia lääkärit heittivät olan takaa lääke vaihtoehtoja. Sain niin pahat oireet ihan yhdestä pilleristä, että lopetin enkä suostu yhtään vähääkään psykoosilaakkeisiin viittaavaa lääkettä syömään.
Eniten vituttaa se, että itse ehdotin alussa, että voisi olla adhd, mutta lääkärit julkisella sitä vahvasti vastaan ja että on vaan masennusta ja että oon vaan tyhmä kun koulussa en menesty. Maksoin itseni kipeäksi sitten yksityisellä jossa myös älykkyystesti tehtiin ja tuli korkea tulos. Nyt adhd lääkkeiden kanssa saan melkein kaikista koulutöistä korkeimman arvosanan.
Kiitos kokemuksesi jakamisesta.
Keskittymisen vaikeuksista ei välttämättä löydy kirjauksista tietoa menneiltä vuosikymmeniltäkään, mikäli ihminen on kyennyt ne asiat jotenkin ratkomaan itse lapsena ja tämähän voi olla yhtenä haaste kohtana, miten terveydenhuollossa asioista tulkitaan aikuisten kohdalta. Perheen lasten diagnoositko voi olla ratkaisevia oikaisemaan asioita, vaikka aikuisille ei välttämättä oikeita diagnooseja voisikaan olemassa olevien käytäntöjen takia kohdentaa, koska menneinä aikoina ei ole ollut samaa tietoa ja osaamista kuin nykyään jo on alaikäisten osalta. Kaikille ei välttämättä adhd lääkkeetkään käy, mikäli ne vie esim. ruokahalun kokonaan pois.
Ainakin väärästä poliittisesta mielipiteestä tms. voi saada tuon diagnoosin.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin väärästä poliittisesta mielipiteestä tms. voi saada tuon diagnoosin.
Pienetkin vastuupaikat tai muut mukana olot puolueissa on todistettavissa, jos sellaisia oikeasti on ihmisellä ollut elämän aikana eli siltä osin ainakin on teoreettinen mahdollisuus, että hoitava taho voisi joutua havahtumaan, mikäli on oikeasti väärinkäsityksiä asioiden kuluissa. Ihmisiä vaan ollaan, eikä kukaan voi kaikkea tietää yksinään tai pienen porukan kesken.
Nykyään tuntuu siltä, että kaikki halutaan diagnosoida. Jos sulla vaikkua korvissa niin siitäkin tehdään diagnoosi. Sitten vielä ylidiagnosoidaan. Jos sulle tulee haava sormeen niin sekin pitää dg-soida. "Miksi tuli pipi sormeen?", "Missä vika?"
Vierailija kirjoitti:
Nykyään tuntuu siltä, että kaikki halutaan diagnosoida. Jos sulla vaikkua korvissa niin siitäkin tehdään diagnoosi. Sitten vielä ylidiagnosoidaan. Jos sulle tulee haava sormeen niin sekin pitää dg-soida. "Miksi tuli pipi sormeen?", "Missä vika?"
Ei sentään korvien vaikusta diagnoosia tehty tänä syksynä, vaikka lääkäri ei tärykalvoja nähnyt. Kirjauksiin toki ilmestyi suositus maininta removax: on käytöstä. Kiitos, että edes jossain ei sellaista ylidiagnosointi sentään ole.
Lääkkeitä pitääkin syödä tarvittaessa. Tosiaan lääkkeiden syönnistä pitää olla hyötyä. Kääntöpuolena on myös lääkeiden sivuvaikutukset. Voihan käydä niin, että enemmän haittaa kuin hyötyä. Kevyin perustein, turhaan ei kannata syödä.