Miksi apteekissa henkilökunta alkaa kyselemään niinkuin lääkäri että kauanko ja miten oireilee
vaikka käsikauppatuotteita menen ostamaan ja jotka ovat vapaasti valittavissa? Ärsyttää koska kyllä minä tiedän mitä haluan ja tarvitsen.
Kommentit (157)
mun mielestä, jos farmaseutti ei suosittele ostamaan jotain tuotetta (aiemmin oli täällä mainittuna B12-vitamiini), niin eikö se just kerro, että se farmaseutti välittää enemmän sun hyvinvoinnista, kun siitä että sais myyntiä lisää apteekille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apteekissa noloilevat on noloja. Ilmeisesti kuvittelevat, että muita asiakkaita kiinnostaa niiden pimpan kuivuus ja kyrvän syylät.
Toisille intiimivaivat nyt vaan voivat olla noloja ja niistä on hankala puhua edes farmaseutille. Eivät ujostelevat ihmiset ole yhtään sen huonompia kuin he, jotka jakavat peräpukamansa muille työpaikan kahvipöydässä.
Vaikka olisi kuinka noloa, farmaseutin velvollisuuksiin kuuluu huolehtia asiakkaasta. Farmaseutit törmäävät päivittäin ihmisten vääriin käsityksiin omasta lääkityksestään.
Puolisolla oli todettu toistuvia flimmereitä ja näköhäiriö ja lopulta hänelle määrättiin uudehko verenohennuslääkitys, joka oli aika kallis ja Kelan isommasta korvattavuudesta ei ollut tullut vielä päätöstä.
Apteekissa farmaseutti aloitti puolison kovaäänisen tenttauksen mihin lääke oli määrätty ja miksi, ilmeisesti arvioidakseen korvattavuutta?
Oltiin muutenkin valmiiksi jo stressaantuneita ja säikähtäneitä miehen ambulanssilla sairaalaan kyydityksen jälkeen. Ei millään olisi halunnut enää käydä läpi koko tapahtumaa.
Vaihdettiin toiseen apteekkiin kesken kuulustelun ja lääkkeen osto onnistui ilman kuulusteluita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mya ärsyttää, kun ostan 17-v teinilleni esim. Buranaa endometrioosiin. Alkaa lässytys ja ohjeistetaan jostain taaperoitten litkuista. Aina saa tarkentaa, että lapseni on 17v, ei 7v.
Yleensä isot ihmiset ostavat lääkkeensä itse. Ei ole ihme, että olettavat, että ostat pikkulapselle.
Juu, mut jos mulla on asiaa apteekkiin tai sen vieressä olevaan markettiin, saatan ostaa teininkin lääkkeet samalla. Ei meillä jokainen erikseen siellä marketissakaan käy ruokaostoksilla .
Vierailija kirjoitti:
Puolisolla oli todettu toistuvia flimmereitä ja näköhäiriö ja lopulta hänelle määrättiin uudehko verenohennuslääkitys, joka oli aika kallis ja Kelan isommasta korvattavuudesta ei ollut tullut vielä päätöstä.
Apteekissa farmaseutti aloitti puolison kovaäänisen tenttauksen mihin lääke oli määrätty ja miksi, ilmeisesti arvioidakseen korvattavuutta?
Oltiin muutenkin valmiiksi jo stressaantuneita ja säikähtäneitä miehen ambulanssilla sairaalaan kyydityksen jälkeen. Ei millään olisi halunnut enää käydä läpi koko tapahtumaa.
Vaihdettiin toiseen apteekkiin kesken kuulustelun ja lääkkeen osto onnistui ilman kuulusteluita.
Voi luoja mikä tampio. Ei se ole mikään kuulustelu, vaan heidän työtään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisolla oli todettu toistuvia flimmereitä ja näköhäiriö ja lopulta hänelle määrättiin uudehko verenohennuslääkitys, joka oli aika kallis ja Kelan isommasta korvattavuudesta ei ollut tullut vielä päätöstä.
Apteekissa farmaseutti aloitti puolison kovaäänisen tenttauksen mihin lääke oli määrätty ja miksi, ilmeisesti arvioidakseen korvattavuutta?
Oltiin muutenkin valmiiksi jo stressaantuneita ja säikähtäneitä miehen ambulanssilla sairaalaan kyydityksen jälkeen. Ei millään olisi halunnut enää käydä läpi koko tapahtumaa.
Vaihdettiin toiseen apteekkiin kesken kuulustelun ja lääkkeen osto onnistui ilman kuulusteluita.
Voi luoja mikä tampio. Ei se ole mikään kuulustelu, vaan heidän työtään.
Puolisolla oli lääkärin määräämä resepti ja lääkkeenosto onnistui oikein hyvin siinä toisessa (isommassa) apteekissa. Ilman kovaäänistä farmaseuttia.
En ole ennen enkä tuon jälkeenkään törmännyt noin omituiseen asiakaspalveluun, vaan asiat ovat aina sujuneet ilman koko epikriisin läpikäyntiä.
Enemmän mua huolestuttaisi, jos meet hakemaan lääkettä ja farmaseutti ei kyselisi/kertoisi lääkkeeestä mitään
Vierailija kirjoitti:
Mya ärsyttää, kun ostan 17-v teinilleni esim. Buranaa endometrioosiin. Alkaa lässytys ja ohjeistetaan jostain taaperoitten litkuista. Aina saa tarkentaa, että lapseni on 17v, ei 7v.
Vaikea uskoa, että tämä olisi toistuva tilanne apteekissa? Ja jos oikeasti on niin voisitko mahdollisesti itse ohajta keskustelua suoraan aikuisten lääkkeisiin "Ostan Buranaa 17-vuotiaalle lapselleni"
Kun mainitsee sanan "lapselleni", alkaa lässytys. Nykyään puhun aina teinistä, siltikin voi joku lässyttää.
Apteekilla on se velvollisuus kertoa lääkkeistä, mutta onko seuraamuksia jos sitä ei ole tehnyt ja asiakas joutuu siksi vaikeuksiin? Asiakas joka on torjunut neuvonnan, valittaa sitten että kun ei apteekissakaan neuvottu?
Voi luoja näitä kommentteja. Jos tekisitte yhdenkin päivän töitä apteekin asiakaspalvelussa, kyllä teidän silmät avautuisivat miksi niitä farmaseutteja tarvitaan ja yhteiskunnan rahaa säästyy miljoonia vuodessa lääkeneuvonnan ansiosta. Toki ne pikaiset burananhakijat sitä ei ymmärrä eivätkä halua ymmärtää ja se on ihan ok. Vaikka ei itse sillä hetkellä tarvitse apua, miksi on niin vaikea ymmärtää että joku muu asiakas sitä tarvitsee? Ylipäänsä ihmetyttää että miksi pitää raivostua siitä jos toinen tekee työtään ja toimii lakien ja viranomaismääräyksien mukaan?
Hullua edes ajatella jos farmaseutit ei tsekkaisi ja tuplatarkistaisi lääkäreiden reseptejä, kyllä sitä saa ihan viikoittain soitella lääkäreille jotka on määrännyt väärää lääkettä, allergiselle sopimatonta lääkettä, väärää annosta tai muuta vastaavaa. Ja sitten jos sanot tiskissä että sait ohjeet lääkäriltä, en halua keskustella näistä apteekissa. Kyllä sitä vihat niskaansa sitten saisi jos sattuukin virhe siinä kohtaa, voisi asiakkaalta kyllä äkkiä mieli muuttua kun osuukin pilkka omalle kohdalle pelkästä ylimielisyydestä. Erikoinen asenne kun farmaseutti koittaa vain tehdä työtään ja huolehtia lääkitysturvallisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Siksi että apteekki ei ole supermarketti vaan paikka josta asiakkaalle pyritään hankkimaan tarkoituksen mukainen apu. Esimerkiksi nykyinen pääministeri Petteri Orpo meni vuonna 2021 ostamaan närästyslääkettä huonoon oloonsa, mutta kokenut farmaseutti ymmärsi että kyse on jostain muusta ja lähetti Petterin sairaalaan. Ilman kyseistä farmaseuttia Petteri Orpo olisi tällä hetkellä todennäköisesti kuollut.
Harmin paikka..
Miksi ne farmaseutit aina kysyy onko tuttu lääke, vaikka koneelta kyllä näkevät että olen käyttänyt sitä lääkettä jo lähes 20 vuotta? Tai jotain toista 10 vuotta? Luuleeko ne että ei siitä huolimatta ole yhtään tuttu se lääke?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mya ärsyttää, kun ostan 17-v teinilleni esim. Buranaa endometrioosiin. Alkaa lässytys ja ohjeistetaan jostain taaperoitten litkuista. Aina saa tarkentaa, että lapseni on 17v, ei 7v.
Yleensä isot ihmiset ostavat lääkkeensä itse. Ei ole ihme, että olettavat, että ostat pikkulapselle.
Niinpä! Eihän kukaan hae apteekista lääkkeitä vaikka perheenjäsenelle jolla on jalka poikki. Kyllä isot ihmiset hakevat lääkkeensä aina ihan itse!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No varmaan vaikka siksi, että asiakas osaisi tarvittaessa hakeutua lääkärille sen sijaan, että syö vaikkapa närästyslääkettä tai käyttää lyhytaikaiseen käyttöön tarkoitettua nenäsuihketta jatkuvasti.
Ja farmaseuttia korkeammin koulutettu asiakas tietää 60-vuoden kokemuksella itse tilanteensa paremmin, joten ilmoittaa (turhaan), että ei tarvitse opastusta. Farmaseutit eivät edelleenkään ole lääkäreitä, vaan monopolia puolustavia kauppiaita. Orpo tuo onneksi muutoksen tähänkin.
Apteekit eivät ole mikään monopoli vaan lähes jokaisella on eri yrittäjä. Lääkkeiden myynti on syystäkin luvanvaraista toimintaa.
Väärin. Ovat lainsäädännössä monopoli, jota viranomaiset
Monopoli, jos jokaisella eri yrittäjä? Et ehkä nyt tiefä monopolin määritelmää. No joo, apteekkien ulkopuolella lääkkeitä ei juuri myydä se on totta. Keskolle muuten kävisi monopoli asiasta, ei siinä mitään.
Niin, toiset ne väen väkisin haluaisi, että s-ketju-kesko-duopoli saisi valtaansa lääkkeiden myynnin kaiken muun lisäksi, tai vaihtoehtoisesti ulkomaiset/monikansalliset lääkealan jättiyritykset joitten myötä voitot valuu ulkomaille, sen sijaan että lääkkeitä myy yksityiset pienyrittäjät jotka maksaa veronsa Suomeen. Ihan tietty miten haluaa sen "monopolin" ajatella.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ne farmaseutit aina kysyy onko tuttu lääke, vaikka koneelta kyllä näkevät että olen käyttänyt sitä lääkettä jo lähes 20 vuotta? Tai jotain toista 10 vuotta? Luuleeko ne että ei siitä huolimatta ole yhtään tuttu se lääke?
Miksi luulet että näkee koneelta että olet käyttänyt lääkettä aiemmin? Ei näe eikä tarvitsekaan näkyä! Kun ainoa näkymä on oletuksena hakiessa reseptit on vain voimassa olevat reseptit. Resepti on esim uusittu tänään ja sinä menet sitä hakemaan. Mistä se farmaseutti lukee sinun ajatukset että lääke on ollut iät ajat käytössä. Reseptihistorian (2-3v ajalta) voi mennä katsomaan erikseen vain asiakkaan luvalla esim jos asiakas ihmettelee että miksi jokin resepti ei olekaan enää voimassa. Toki ostohistoria tietyssä apteekissa n. 2v ajalta tallentuu mutta se ei varsinaisesti näy reseptiä toimitettaessa, vaan eri paikasta kaivamalla.
Vierailija kirjoitti:
Mya ärsyttää, kun ostan 17-v teinilleni esim. Buranaa endometrioosiin. Alkaa lässytys ja ohjeistetaan jostain taaperoitten litkuista. Aina saa tarkentaa, että lapseni on 17v, ei 7v.
No miksi sanot että olet ostamassa lapselle lääkettä, jos olet ostamassa sitä lähes aikuiselle? Tietenkin myydään lasten lääkkeitä jos pyydät lasten lääkkeitä. Puhu ensi kerralla teinistä niin ongelma ratkeaa. Kaikenlaisesta sitä ihmiset viitsiikin pahoittaa mielensä.
Vierailija kirjoitti:
Taaperolla ei ole endoa.
Niin, mutta mistäs se farmaseutti tietää asiakkaan lapsen olevan 17v endometrioosista kärsivä, jos tämä pyytää buranaa lapselleen?
Yleensä isot ihmiset ostavat lääkkeensä itse. Ei ole ihme, että olettavat, että ostat pikkulapselle.