Sterilisaatiosta mielipiteitä ja kysymyksiä tähän ketjuun

Itse olen halunnut sterilisaation 20-vuotiaasta saakka. Vahinkoraskaus vain vahvisti mielipidettäni - ei missän nimessä enempää lapsia minulle!

Neljä vuotta täytyy vielä odotella. Ja tasan tarkkaan vaadin sen sterilisaation. Lääkärin on ihan turha pyytää minua vielä harkitsemaan tms.

jos uusi raskaus uhkaa esimerkiksi äidin henkeä

kumpikin teistä on tehnyt itseänsä koskevan päätöksen, eikä vaadi miehen johtimia katkaisuun.



ap

Mies mietti noin pari kk ja päätyi sen tekemään.

Kysyin että jos tulee ero ja haluat yhteisen lapsen sitten sen uuden naisen kanssa niin mies sanoi, että jos ei uusi nainen sitä sulata/ymmärrä et hän ei halua enää yhtään vauvaa/lasta niin ei se silloin ole häntä varten.

Kunnioitan mieheni päätöstä ja kyllä nämä 3 lasta meille vallan hyvin riittää!!

Ei tarvinnut yhtään miettiä. 2 lasta on ennestään ja raskaaksi tunnun tulevan pelkästä ajatuksesta ja ehkäisystä huolimatta. Abortteja takana...

Ja ajattelen, että haluan maksaa lasteni koulutukset ym. mahdollisimman pitkään, joten kahdessakin sitä sarkaa riittää minulle.

joka haluaisi lapsia tulevaisuudessa.

Päädyin siihen puhtaasti terveydellisistä syistä, vaikka virallinen indikaatio olikin, harmikseni, kolme lasta synnyttänyt. Eli sain sterilisaation lapsiluku indikaatiolla.



päädyin siihen koska takanani oli 6 raskautta, joissa olin odottanut yhteensä 7 vauvaa. Keskenmenoja oli takana 4 ja kaikki syntyneet lapset syntyivät vaikean raskauden johdosta keskosina. Viimeisin keskoseni syntyi sektiolla, jonka yhteydessä tehtiin sterilisaatio. Kaksi viikkoa tuosta, vauvani kuoli. Nyt mulla on siis kaksi elävää lasta.



Multa kysyttiin heti kadunko sterilisaatiota kun kolmas lapseni kuoli. En kadu, enkä tule koskaan katumaan. Raskaudet olivat niin vaikeita etten koskaan enää halua kokea sellaista. Tilani huonontuisi vain iän myötä.



Jos kroppani olisi ollut ns terve, en olisi sterilisaatiota tehnyt. Halusin ison perheen, mutta luonto päätti toisin. Olosuhteiden ollessa tälläiset päätös oli ainoa oikea. Harmi vaan että viralliseksi syyksi tuli lapsiluku, vaikka niin monet lääkärit olivat myös terveydellisten syiden kannalla.



Tilanteeni nyt vain on tämä, sille en voi mitään. Kaikki ei mene niinkuin itse haluaisi.

joten tuskin se väärin on miehelle, että hän voi estää vaimonsa sterilisaation

Vierailija:

Miksi/miten n. 30-v. nainen päätyy niinkin radikaaliin toimenpiteeseen? Mitäs jos mieli vielä vanhetessa muuttuu tuon peruuttamattoman päätöksen jälkeen?

Miestäni en voisi vaatia sterilisaatioon. Kyllä sen on oltava jokaisen oma ratkaisu.

Mun piti ainakin kirjoittaa vapaamuotoinen perustelu miksi sen haluan eikä mieheltä kysytty mitään, saati allekirjoitusta pyydetty. Lääkäri kyllä tiesi että mies on myös mun steriloinnin kannalla koska " vika" oli mussa.

Oletko valmis ottamaan riskin että mies etsii lapsia haluavan kumppanin?

t. äskettäin sterilisaatiossa ollut

Voi tulla vaikka maailmanloppu. Lapsen avulla ei ketään pidetä. Jos on mennäkseen, sitten menee. Elämä on.

Mies saa kuumeilla ihan rauhassa. Minun lapsikiintiöni on täynnä eikä siihen miehen kuumeilut vaikuta.



Tosin tämäkin asia on puitu jo seurustelun alkuvaiheessa. Olemme molemmat jyrkästi sitä mieltä, että tämä yksi otus riittää :)

Lähtökohtana ja oletuksena on, että tulemme myös jatkossa pysymään yhdessä. Olemme olleet lähes 20 v yhdessä. Ikää on 35 v., joten vaikka eroaisimme, niin rupeamme olemaan jo aika " vanhoja" .

Eli, vaikka mieheni uuden naisen vielä löytäisi, niin on syytä olla jo tehtailematta niitä lapsia lisää=)



No niin - nyt vasta saankin satikutia, mutta valmiina ollaan!