Jos tasoja ei ole olemassa niin miksi sitten tavallinen mies ei voi saada kaunista naista?

676. 1800-luvun yhteiskunta oli tiukka luokkayhteiskunta, missä älyllä oli valtava merkitys sen oman yhteiskuntaluokan sisällä. En nyt oikein käsitä mitä miehen fyysisellä vahvuudella oikein edes viittaat. Pitää mennä luolamiehen aikoihin asti, tosin miehet eivät silloinkaan painineet karhun kanssa, vaan aika äkkiä keksittiin joukolla saalistaminen eli ansaan ajaminen.

Miehen fiksuus on aina ollut maskuliinisuuden ytimessä, ainoa poikkeus tästä ehkä ne ajat, jolloin oltiin sodassa tai resurssit olivat niin vähäiset, että niistä pitää taistella. Silloin ratkaisevaa on monesti raakuus. Se jännämies siis. Myös diktatuureissa saavuttaa yhteiskunnallista statusta raakuuden avulla nykyäänkin.

Yhteiskuntaluokat ovat kutoutuneet tasoteoriaan statuksen kautta ja sehän on historiassa paras keino edetä luokkauhteiskunnassa, että älliä löytyy. Esimerkiksi Roomassa älykkäistä orjista saattoi tulla vapaita roomalaisia, jos he olivat riittävän kyvykkäitä isännilleen. Gladiaattori tai suomalainen talonpoikaisaateli taas ovat esimerkkejä julkkiksen tyylisestä etenenmisestä parempaan varallisuuteen. Siinä tarvittiin raakuutta ja voimaa, mutta myös älyä. Talonpoikaisaateli saattoi ansaita aatelisarvon esimerkiksi pelastamalla kuninkaan hengen tai tekemällä muita urotekoja sotilasuralla.

Vierailija kirjoitti:

" Mutta määrä ei kuitenkaan ole ratkaiseva, "

Määrää on hyvä olla sen verran että siellä on todennäköisesti joku sinulle hyvin sopiva joukossa. Sen ylimenevä määrä ei tuo enää oikein mitään lisäarvoa.

Aivan, todennäköisyyden näkökulmasta on mukavinta olla tavis.

Kun nyt lukee tätä tekstin tasoa täällä niin ei ole mikään ihme, ettei nämä ruikuttajamiehet ole minkään tason naista löytäneet. Koko valinta pohjautuu heidän puolesta vain naisen ulkonäköön. Argumenteista päätellen teillä ei parisuhteeseen juuri mitään annettavaa pääkopan sisältä löydy, jolloin myös naiset teitä karttavat kuin ruttoa.

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäkö ei kerro mitään jonkun ihmisen yleisestä älykkyydestä, mutta ei se ulkonäkö ole myöskään ainoa järkevä valintaperuste. Useimmat ihmiset sijoittuvat eivät sijoitu kauneuden ja rumuuden ääripäihin vaan siihen välimaastoon. Kyse on myös makuasioista, jonkun mielestä joku filmitähti on todella upean näköinen, ja toinen runttaa hänen ulkonäkönsä aivan tavalllisena ja keskivertona.

Itse asiassa kyllä kertoo. Tätä on tutkittu. Kauniit ovat keskimäärin älykkäämpiä kuin muut, hyvät geenit näkyvät myös päälle päin. Tietysti yksilöllistä vaihtelua on, mutta näillä on niin selkeä korrelaatio että asiaa ei voi kieltää. 

Kauniit ovat älykkäämpiä. 

Vierailija kirjoitti:

"Väitätkö, että ainakin sinä olet täysin immuuni sille ihailulle jota saat vastakkaiselta sukupuolelta tai et saa? Minä väitän, että aika monille sillä on  merkitystä, että kokee käytännössä, että on vastakkaisen sukupuolen mielestä puoleensavetävä, vaikka olisikin parisuhteessa. "

Ehkä olen sitten joku poikkeusyksilö koska en kyllä mitenkään kaipaa naisten romanttista huomiota kun olen parisuhteessa. Enemmänkin koen sen kiusallisena ja hankalana.

Sen sijaan minusta on kyllä ihan mukava jos minua pidetään hyvänä tyyppinä joka hoitaa asiansa hyvin ja siksi minua kysytään vaikka luottamustehtäviin tai vastaaviin. Se kertoo paljon enemmän siitä millaisena miehenä minua pidetään kuin jonkun random naisen huomio.

Kyse ei ole niinkään romanttisesta huomiosta, vaan siitä kokemuksesta, että sinusta ollaan kiinnostuneita miehenä, ei sukupuolettomana setänä tai kaveripoikana kuten yritin selittää. Mutta voi olla, että sinä olet sellaiselle immuuni,  onhan se mahdollista. Ei minuakaan naisena kiinnosta se miten päät kääntyvät, mutta se vaikuttaa siihen millaiseksi olen kasvanut naisena edelleen. Siis vaikka se loppuisi huomenna kokonaan, se rakentaa ihmistä johonkin suuntaan eli sillä on merkitystä. Koska olemme seksuaalisia olentoja kaikki. Jopa nunna ja munkki ottaa siihen kantaa, radikaalisti, kieltämällä sen kokonaan itseltään. Tai ainakaan ekstaattinen spiritualisuus ei enää ole muodissa, vaan se nähdään mielenterveyden häiriönä

Kauneus on katsojan silmässä, tai oikeastaan geeneissä ja/tai ( varhaislapsuuden ) kokemuksissa. Sen takia toisen mielestä kaunis voi toisen mielestä olla ruma. Esimerkiksi missikisoja on voittanut mielestäni moni ruma nainen, mutta kun vertaa heidän piirteitään omien vanhempieni piirteisiin ymmärrän, että oma ihanteeni on vain eri. Järjellä tiedostan, että he eivät oikeasti voi olla rumia kun kerran ovat voittaneet missikisoja.  Vauvana ihmisen ensirakkaus on omat vanhemmat ja heidän piirteitään saattaa aikuisenakin tiedostamattaan pitää kauniina, ellei jokin trauma väritä kokemusta. Esimerkiksi jotkut äititrauman omaavat sarjamurhaajat tappavat äitinsä näköisiä ja oloisia naisia ( esim. jos oma äiti oli tummapiirteinen juoppo, niin tappavat sitten tummapiirteisiä juoppoja ). 

TästäKIN syystä nämä " tasoteoriat " ovat täyttä hölynpölyä. Näissä ei oteta yhtään huomioon ihmisten eri makuja. Esim. itseäni ei voisi vähempää viehättää mikään tumma, pitkä, puku päällä menestynyttä bisnestä pyörittävä " laatikkoleuka " vaan enemmänkin pyöreäkasvoinen, lempeä ja vähän vatsakas vaalea mies jolla on partaa, ja joka on keskimittainen. Oma kasvatti-isäni on sellainen. Biologinen isänikin on vaalea, mutta hänet tunnen vain kuvista koska hän häipyi omille teilleen jo kun äitini odotti minua. 

On totta että on olemassa joitain yleisiä kauneusihanteita, kuten länsimainen kauneusihanne, mutta elämä ei kulje aina todellakaan tilastojen keskiarvon mukaan. Jos uskoo kaiken maailman tasoteorioihin, saattaa hyvinkin kulkea oman onnensa ohi. 

Tietysti jos on hirveän loukkaantunut, niin tällaiset teoriat voivat tuoda valheellista lohtua. 

Itsekin tulin nuorena ja kauniina monen itseäni viehättäneen " ihan tavallisen miehen " ( mitä se kellekin on ) torjumaksi, koska heidän oma itsetuntonsa esti heitä uskaltamasta tutustua minuun pintaa syvemmältä. Moni sanoi ihan suoraan, että kumminkin vaihdan heidät komeampaan tai eivät kestä kilpailua minusta. Todellisuudessa mitään kilpailua ei ollut ,eivätkä he ottaneet huomioon sitä, että itse olin sellainen joka torjui järjestelmällisesti nk. ihanteita vastaavat miehet, jotka yrittivät minua iskeä koska sellaiset " komeat pelimiehet " eivät herätä itsessäni turvallisuuden tunnetta, eivätkä viehätä vaan vaikuttavat " limaisilta ". Sellaiset jotka " saivat kaikki naiset " olivat ylimielisiä ja siten vastenmielisiä, ja kelpasivat mulle korkeintaan yhden illan iloiksi kun jouduin olemaan pitkiä aikoja sinkkuna. 

Tämä siis siitäkin huolimatta että sain somessa jatkuvasti huomiota ja kehuja kauneudestani. Kesti pitkälle yli kolmenkymmenen ikävuoden ennen kuin löysin mieheni. Hän on mielestäni komea, mutta hän ei ole esimerkiksi rikas, pitkä tai muutakaan mitä täällä aina kuvataan naisten ihanteeksi. 

Suosittelen omien traumojen läpikäyntiä koska olet niin kauan yksin kuin pidät yllä kuplaasi.

" 1800-luvun yhteiskunta oli tiukka luokkayhteiskunta, missä älyllä oli valtava merkitys sen oman yhteiskuntaluokan sisällä. En nyt oikein käsitä mitä miehen fyysisellä vahvuudella oikein edes viittaat."

Siihen faktaan että 1800-luvulla yli 90% ihmisistä kuului tavalliseen maatalousväestöön ja siinä fyysisellä pystyvyydellä oli valtava merkitys koska maatalouden työt olivat niin fyysisiä. Noita muita luokkia kuten porvareita, papistoa ja aatelistoa oli vain häviävän pieni osuus kansasta joten niiden pariutuminen ei ollut kokonaisuuden kannalta mitenkään merkityksellistä.

Vierailija kirjoitti:

Tasoteoria on teinien tasolle jääneiden sinkkumiesten epätieteellinen kyhäelmä. Se on sitä tasoa, mitä jenkkien teinileffoissa on. Nörtti kuolaa koulun kuningatarta. Viis siitä, että se kuningatar on ilkeä, tyhmä ja onneton. Nörtti kun kääntäisi katseensa, näkisi sen tavistytön, jonka kanssa voisi olla samalla aaltopituudella. Kysymys kuuluu, miksi tosielämässä tavikset pariutuu, mutta tasoteoriamiesten päässä ei? 

Kysymys kuuluu, miten harhainen nörtti oikeasti olisi samalla aallonpituudella kivan ja tavallisen tytön kanssa? Hänhän kiinnostuisi siitä tavistytöstä, jos olisi pääkopassa kaikki kunnossa. Mutta kun ei ole, ei kiinnostu. Se on mielen suojamekanismi, että ihastuu vain saavuttamattomiin kohteisiin, kunnes on valmis oikeisiin suhteisiin. 

En oikein miehenä ymmärrä, miksi monilla on pakkomielle naisen kauneuteen. Samanlaisia ihmisiä ne kauneimmatkin ovat kokemukseni mukaan.

Huvittavaa, kuinka itsensä älykkääksi kuvitteleva ruma nainen raivoaa, kun himoitsemansa rikkaat miehet ja älykkäät nörttimiehet haluavat kauniin naisen, eivätkä häntä, vaikka hän on omasta mielestään niin älykäs ja kukaan kaunishan ei voi sitä olla. 

Vierailija kirjoitti:

En oikein miehenä ymmärrä, miksi monilla on pakkomielle naisen kauneuteen. Samanlaisia ihmisiä ne kauneimmatkin ovat kokemukseni mukaan.

Yhdellä sanalla: esineellistäminen

Isompi kysymys on se miksi niin moni mies tavoittelee parinvalinnassa vain pinnallisia asioita. Tämä pätee myös toki naisiin mutta etenkin miehiin. Jos haet kumppania VAIN ulkoisilla mittareilla, saat yleensä myös vain ulkoisesti motivoitunutta huomiota.

Siksi petetään, ja katkeroidutaan vastakkaisesta sukupuolesta. Jos taas kriteerinä olisi enemmänkin syvemmät asiat kuten yhteyden kokeminen yhdessä, samanlaiset arvot ja huumori, kunnioitus puolin toisin ja kemia, miehet ja naiset muodostaisivat parempia suhteita.

"Kyse ei ole niinkään romanttisesta huomiosta, vaan siitä kokemuksesta, että sinusta ollaan kiinnostuneita miehenä, ei sukupuolettomana setänä tai kaveripoikana kuten yritin selittää. "

No minun on vähän vaikea analysoida että milloin minut huomoidaan erityisesti miehenä jos kuitenkaan suoraa romanttista kiinnostusta ei osoiteta. Jos huomaan että joku nainen viihtyy seurassani (ja tietää hyvin minun olevan varattu), ei ole mitenkään selvää tekeeko niin siksi että on kiinnostunut miehenä vai olenko vain yleisesti kaverillisesti hyvää seuraa.

Sinälläänhän on aina mairittelevaa ja itsetuntoa rakentavaa jos muut viihtyvät seurassasi, on kyse sitten vastakkaisesta sukupuolesta tai omasta.

Mikä on tavismies?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tasoteoria on teinien tasolle jääneiden sinkkumiesten epätieteellinen kyhäelmä. Se on sitä tasoa, mitä jenkkien teinileffoissa on. Nörtti kuolaa koulun kuningatarta. Viis siitä, että se kuningatar on ilkeä, tyhmä ja onneton. Nörtti kun kääntäisi katseensa, näkisi sen tavistytön, jonka kanssa voisi olla samalla aaltopituudella. Kysymys kuuluu, miksi tosielämässä tavikset pariutuu, mutta tasoteoriamiesten päässä ei? 

Kysymys kuuluu, miten harhainen nörtti oikeasti olisi samalla aallonpituudella kivan ja tavallisen tytön kanssa? Hänhän kiinnostuisi siitä tavistytöstä, jos olisi pääkopassa kaikki kunnossa. Mutta kun ei ole, ei kiinnostu. Se on mielen suojamekanismi, että ihastuu vain saavuttamattomiin kohteisiin, kunnes on valmis oikeisiin suhteisiin. 

 

Tämä on vähän kuin lapsuuden julkkisihastukset. 

Vierailija kirjoitti:

" 1800-luvun yhteiskunta oli tiukka luokkayhteiskunta, missä älyllä oli valtava merkitys sen oman yhteiskuntaluokan sisällä. En nyt oikein käsitä mitä miehen fyysisellä vahvuudella oikein edes viittaat."

Siihen faktaan että 1800-luvulla yli 90% ihmisistä kuului tavalliseen maatalousväestöön ja siinä fyysisellä pystyvyydellä oli valtava merkitys koska maatalouden työt olivat niin fyysisiä. Noita muita luokkia kuten porvareita, papistoa ja aatelistoa oli vain häviävän pieni osuus kansasta joten niiden pariutuminen ei ollut kokonaisuuden kannalta mitenkään merkityksellistä.

Fyysinen vahvuus maataloustöitä tehdessä oli varmasti tärkeää sikäli, että sairauksiin ei ollut kovin tehokkaita lääkkeitä. Ei se vähämielinen, mutta vahva poika silti ollut pariutumislistalla kärjessä, vaan ne fiksut ja vahvat miehet, jotka ymmärsivät talouden, tekniikan ja markkoinoiden päälle. Entisaikoina käytiin kauppaa kuten nykyäänkin. Monesti historian ihmiset ja yhteiskunta nähdään jotenkin yksinkertaisempana ja kehittymättömämpänä kuin nykyinen, mutta näinhän asia ei ole. Ihminen on säilynyt aika samanlaisena, vaikka kulissit vaihtuvat. 

" Kauniit ovat keskimäärin älykkäämpiä kuin muut, hyvät geenit näkyvät myös päälle päin."

Tuo sikäli ristiriitaista että älykkyyden taas ei ole havaittu olevan mitenkään erityisen periytyvää. Kyse sattaa olla enemmänkin siitä kasvaako ihmisen äly siihen täyteen potentiaaliinsa vai ei. Ihmiset jotka saavat paljon huomiota, tukea ja muuta vastaavaa eivät niin helposti pidä "kynttiläänsä vakan alla" vaan uskovat itseensä ja silloin se geneettinen älykin tulee parhaiten esiin.

Evoluutiopsykologian dosentin mukaan " Kaunis on rumaa huonompi puoliso ": https://yle.fi/a/3-8271499

Yleisesti ottaen kannattaisi tarkistaa omia mielipiteitään muualta kuin jostain kuvalaudoilta. Kannattaa lukea entisten inceleiden juttuja ja hyödyntää Mielenterveystalon omahoito-ohjelmia masennukseen. 

Vierailija kirjoitti:

"Kyse ei ole niinkään romanttisesta huomiosta, vaan siitä kokemuksesta, että sinusta ollaan kiinnostuneita miehenä, ei sukupuolettomana setänä tai kaveripoikana kuten yritin selittää. "

No minun on vähän vaikea analysoida että milloin minut huomoidaan erityisesti miehenä jos kuitenkaan suoraa romanttista kiinnostusta ei osoiteta. Jos huomaan että joku nainen viihtyy seurassani (ja tietää hyvin minun olevan varattu), ei ole mitenkään selvää tekeeko niin siksi että on kiinnostunut miehenä vai olenko vain yleisesti kaverillisesti hyvää seuraa.

Sinälläänhän on aina mairittelevaa ja itsetuntoa rakentavaa jos muut viihtyvät seurassasi, on kyse sitten vastakkaisesta sukupuolesta tai omasta.

Naiset ovat lähestulkoon aina kohteliaita kaikille miehille kaikissa tilanteissa. Siksi kohteliaasta käytöksestä ei voi päätellä, onko nainen kiinnostunut miehestä vai ei. 

Vierailija kirjoitti:

Kauneus on katsojan silmässä, tai oikeastaan geeneissä ja/tai ( varhaislapsuuden ) kokemuksissa. Sen takia toisen mielestä kaunis voi toisen mielestä olla ruma. Esimerkiksi missikisoja on voittanut mielestäni moni ruma nainen, mutta kun vertaa heidän piirteitään omien vanhempieni piirteisiin ymmärrän, että oma ihanteeni on vain eri. Järjellä tiedostan, että he eivät oikeasti voi olla rumia kun kerran ovat voittaneet missikisoja.  Vauvana ihmisen ensirakkaus on omat vanhemmat ja heidän piirteitään saattaa aikuisenakin tiedostamattaan pitää kauniina, ellei jokin trauma väritä kokemusta. Esimerkiksi jotkut äititrauman omaavat sarjamurhaajat tappavat äitinsä näköisiä ja oloisia naisia ( esim. jos oma äiti oli tummapiirteinen juoppo, niin tappavat sitten tummapiirteisiä juoppoja ). 

TästäKIN syystä nämä " tasoteoriat " ovat täyttä hölynpölyä. Näissä ei oteta yhtään huomioon ihmisten eri makuja. Esim. itseäni ei voisi vähe

Hyvin sanottu!