Jos tasoja ei ole olemassa niin miksi sitten tavallinen mies ei voi saada kaunista naista?

Vierailija kirjoitti:

Miehenä ajattelen niin että naiset yliarvioivat tasonsa koska hömppäelokuvat,prinsessaleikit ja se tärkein syy on se että naisia kehutaan kauniiksi vaikka nainen ei olisi edes kaunis.

Tästä johtuu se että ne vähän huonommat naiset luulee olevansa kauniita jonka takia heille ei kelpaa ihan tavallinen mies.

Olet väärässä. Naisille kelpaa juuri se mies, joka herättää heissä tiettyjä tunteita. Eivät he arvioi sen mukaan miltä itse näyttävät. Itse naisena en pystyisi minkäänlaiseen lähikontaktiin sellaisen miehen kanssa, ketä kohtaan en aidosti tuntisi vetovoimaa. Muilla asioilla ei olikeastaan edes ole väliä, mutta se tietty vahva vetovoima täytyy olla. Muuten ei ole mitään mahdollisuutta. 

Olin nuorena kaunis ja asuin yhdessä suht ruman, kaljun ja lyhyen miehen kanssa. Miehet ihmettelivät minulle miksi olen sen kanssa ja yrittivät erottaa,ja luulivat että kaikki käy, etten ole nirso. Rakastin kuitenkin tätä miestäni koska meillä oli samat harrastukset, luonto ja taide, ja hän oli hauskaa seuraa. Elämä sittemmin erotti ja nyt olen nirso sinkku. 

Vierailija kirjoitti:

Turhaa täältä vastakkainasettelupalstalta haet vastauksia.

N=H

Vastakkainasettelupalsta = joku oli eri mieltä mun inkkelisaduista :D 

Tasojen mukaan ihmisiä lajittelevat ovat varmasti epätoivoisia etsiessään mielestään omaa tasoaan tietyillä kriteereillä vastaavaa kumppania. Sitten jos etsittyään kuin neulaa heinäsuovasta löytävätkin jonkun joka täyttää kriteerit ja suostuu kumppaniksi, voikin liitto olla onneton, koska valinta on tehty vain laskelmoinnilla ja tietyt faktat listaamalla. Normaalit ihmiset eivät luokittele ihmisiä näin, vaan tutustuvat aidosti ja löytävän aidosti itselleen sopivan ihmisen jonka kanssa saavat hyvän ja rakastavan parisuhteen. Hyvän suhteen edellytys on se, että molemmat haluavat olla juuri toistensa kanssa. Eivät kenenkään muun. He ovat rakastuneet ihmiseen, eivät mihinkään tiettyyn ulkopäin määriteltävään asiaan. Normaalit ihmiset elää elämäänsä ja ovat onnellisia, tasoteorioihin jumiutuneet ovat jotenkin häiriintyneitä, ja elävät elämäänsä tyytymättäminä etsien sekä itseään, että mahdollista riittävän tasokasta kumppania. Käy oikeastaan vähän sääliksi. Kyseessä täytyy kai olla jonkinlainen tunne-elämän häiriö. Ei ole kosketusta oiin tunteisiin, eikä ole sinut itsensä kanssa, niin kuvittelee, että ihmisen voi arvioida ihan samoin kuin esineen laadukkaaksi tai heikkolaatuiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Tasojen mukaan ihmisiä lajittelevat ovat varmasti epätoivoisia etsiessään mielestään omaa tasoaan tietyillä kriteereillä vastaavaa kumppania. Sitten jos etsittyään kuin neulaa heinäsuovasta löytävätkin jonkun joka täyttää kriteerit ja suostuu kumppaniksi, voikin liitto olla onneton, koska valinta on tehty vain laskelmoinnilla ja tietyt faktat listaamalla. Normaalit ihmiset eivät luokittele ihmisiä näin, vaan tutustuvat aidosti ja löytävän aidosti itselleen sopivan ihmisen jonka kanssa saavat hyvän ja rakastavan parisuhteen. Hyvän suhteen edellytys on se, että molemmat haluavat olla juuri toistensa kanssa. Eivät kenenkään muun. He ovat rakastuneet ihmiseen, eivät mihinkään tiettyyn ulkopäin määriteltävään asiaan. Normaalit ihmiset elää elämäänsä ja ovat onnellisia, tasoteorioihin jumiutuneet ovat jotenkin häiriintyneitä, ja elävät elämäänsä tyytymättäminä etsien sekä itseään, että mahdollista riittävän tasokasta kumppania.

Kuvailit juuri lähes jokaisen tinder-naisen.

Vierailija kirjoitti:

Miehet tunnistavat tasot ja ne ovat miehille realiteetti.

Naiset eivät myönnä tunnistavansa tasoja ja niistä puhuminen herättää kiukkua naisissa.

Naisten kiukustuminen tasoista ärsyttää osaa miehistä, koska se kieltää todellisuuden jossa miehet elävät.

Yleensä ihminen tunnistaa tasonsa suht oikein ja ymmärtää missä sarjassa pelaa. Tämä suojaa myös pettymyksiltä ja voi toimia myös tiedostomattomasti: "Yleisesti kauniina pidetyt naiset/ komeat miehet eivät ole omaan makuuni" tarkoittaa useimmiten, ettei olisi myöskään mahkuja sellaiseen kumppaniin.

Heikko itsetuntoiset tai omasta ulkoisesta vetovoimastaan epävarmat tai suorastaan sitä tiedostomattomat ihmiset päätyvät usein tasoaan heikomman kumppaneiksi ja esimerkeiksi, joilla yritetään todistaa yksittäistapauksilla ettei tasoja ole.

Tasoja"järjestelmiä" on lukuisia. Pitkä komea vahva karismaattinen johtajatyyppi on parisuhdehierarkiassa vahvoil

Muuten hyvä viesti, jonka väitteistä olen samaa mieltä (ja olen kaikista niistä täällä puhunutkin), mutta se on väärin, että kaikki naiset tai täällä olevat naiset eivät hyväksyisi tai ymmärtäisi tasoja. Aika moni itseni lisäksi on ymmärtänyt idean heti enkä tosielämässä tunne ainoatakaan naista, joka kiistäisi tasojen olemassaolon juuri kuvaamallasi tavalla. Tasot ovat tiedostamattomia, mutta kaiken taustalla.

Palstalla olevista miehistä suuri osa ei vain halua hyväksyä tasoja, siitähän näissä keskusteluissa on kyse. Vuosi toisensa perään saamme lukea sitä, miten tavallinen mies ei kelpaa tavalliselle naiselle. Mutta tasoteoria on "kellontarkka" kuten eräs palstalla oleva hahmo sitä kuvaa. Omasta mielestäni poikkeuksia on, mutta aika vähän. Ja juuri sillä tavalla kuin tasoteoria kuvaa eli molemmat sukupuolet voivat kompensoida puuuteitaan muilla, arvostetuilla ominaisuuksilla. Kyse ei milloinkaan ole tasoteoriassa pelkästä ulkonäöstä ollutkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Tasojen mukaan ihmisiä lajittelevat ovat varmasti epätoivoisia etsiessään mielestään omaa tasoaan tietyillä kriteereillä vastaavaa kumppania. Sitten jos etsittyään kuin neulaa heinäsuovasta löytävätkin jonkun joka täyttää kriteerit ja suostuu kumppaniksi, voikin liitto olla onneton, koska valinta on tehty vain laskelmoinnilla ja tietyt faktat listaamalla. Normaalit ihmiset eivät luokittele ihmisiä näin, vaan tutustuvat aidosti ja löytävän aidosti itselleen sopivan ihmisen jonka kanssa saavat hyvän ja rakastavan parisuhteen. Hyvän suhteen edellytys on se, että molemmat haluavat olla juuri toistensa kanssa. Eivät kenenkään muun. He ovat rakastuneet ihmiseen, eivät mihinkään tiettyyn ulkopäin määriteltävään asiaan. Normaalit ihmiset elää elämäänsä ja ovat onnellisia, tasoteorioihin jumiutuneet ovat jotenkin häiriintyneitä, ja elävät elämäänsä tyytymättäminä etsien sekä itseään, että mahdollista riittävän tasokasta kumppania.

Omasta kokemuksesta, kyllä se ennemmin tai myöhemmin nousee pintaan jos kumppaniinsa ei ole aidosti tyytyväinen.

Itse olen suoraan sanoen traumatisoitunut muutamasta parisuhteesta, jossa kävi selväksi että minuun oli tyydytty. 

Minulle saatettiin kertoa ihan suodattamatta, miten harmittaa kun ei ollut enempää vientiä deittaillessa, miten ihailee sen ja sen tyyppisiä naisia jne.

Minulle siis puhuttiin kuin jollekin kaverille, "yhdelle jätkistä". Ja tuli erittäin selväksi, että jos valinnanvaraa olisi ollut, en todellakaan olisi ollut se ykkösvalinta. 

Joten en enää lähde suhteeseen, ellen selkeästi näe olevani toiselle aidosti valinta, eikä mikään "noh, otetaan tämä kun en parempaakaan varmaan saa".

Että sellainen tarina tämän "nirsoilun" taustalla.

"Kun on aika etsiä loppuelämän suhdetta, komeimmat miehet haluavat kauneimpia naisia - ja saadakseen heitä, näiden miesten on muutettava käyttäytymistään. Tasoero on se mikä mahdollisti sikailun nuoruuden suhteissa."

Ranskalaisin viivoin kirjoitteleva on monessa asiassa oikeassa, mutta tämä asia ei riipu tasoista eikä sukupuolesta. Se riippuu siitä onko kyseinen ihminen rakastunut vai eikö ole. Rakastunut haluaa miellyttää kumppaniaan ja siksi olen kymmeniä kertoja kirjoittanut sen tänne ketjuihin, joissa valitellaan kumppanin huonoa käytöstä.

Jos kumppani kohtelee ikävästi, hän ei ole rakastunut. Rakastunut haluaa miellyttää, jos ei halua, ei ole rakastunut. Mutta tätä ihmisten on ilmeisesti hyvin vaikea uskoa kiintymyssuhdevaurion takia. Eli kiinnitytään ja rakastutaan juuri siihen, joka kohtelee huonosti. Tällainen kumppani voi hyvin olla huomattavasti alle oman tason eli se juoppo ja renttu, hän voi olla nainenkin - tosin on harvinaisempaa, että mies sietää alkoholistoitunutta ja väkivaltaista naista kuin toisin päin. 

Sikailusta sanoisin, että myös naiset sikailevat nuorena (myönnän, en tosin tahallisesti ilkeyttäni), koska nuori ihminen ei vielä ole moraalisesti kehittynyt täyteen mittaansa ja on normaalia kypsää aikuista huomattavasti itsekeskeisempi. Hän on ajattelematon, ei välttämättä ilkeä. Minusta suurin osa näistä täälläkin olevista kertomuksista sikailevista miehistä on värittyneitä sitä kautta, että nainen on kuvitellut omia odotuksiaan realiteeteiksi eli luullut, että mies vastaa hänen tunteisiinsa, vaikka mies ei olisi mitään sellaista sanonut. Olen itsekin saanut vihaisen purkauksen siitä millainen vedättäjä muka olen, vaikka en ole koskaan luvannut mitään suhdetta enkä edes tapailua jollekin nuoruuden kaverille. Hän on vain itse kuvitellut, että välillämme on jotain. Miehen kohdalla tuo jotain on voinut olla seksiä naisen kanssa. Harva nuori mies siitä kieltäytyy, eikä se tee hänestä mitään sikailijaa, jos tarttuu tilaisuuteen.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tasojen mukaan ihmisiä lajittelevat ovat varmasti epätoivoisia etsiessään mielestään omaa tasoaan tietyillä kriteereillä vastaavaa kumppania. Sitten jos etsittyään kuin neulaa heinäsuovasta löytävätkin jonkun joka täyttää kriteerit ja suostuu kumppaniksi, voikin liitto olla onneton, koska valinta on tehty vain laskelmoinnilla ja tietyt faktat listaamalla. Normaalit ihmiset eivät luokittele ihmisiä näin, vaan tutustuvat aidosti ja löytävän aidosti itselleen sopivan ihmisen jonka kanssa saavat hyvän ja rakastavan parisuhteen. Hyvän suhteen edellytys on se, että molemmat haluavat olla juuri toistensa kanssa. Eivät kenenkään muun. He ovat rakastuneet ihmiseen, eivät mihinkään tiettyyn ulkopäin määriteltävään asiaan. Normaalit ihmiset elää elämäänsä ja ovat onnellisia, tasoteorioihin jumiutuneet ovat jotenkin häiriintyneitä, ja elävät elämäänsä tyytymättäminä etsien sekä itseään,

Ymmärrettävää. Varmaan haluat myös itse kokea että se toinen on juuri se kenen kanssa haluat olla, etkä itsekään halua vain tyytyä häneen, koska hän sattuu haluamaan juuri sinut? Tunteen on oltava molemminpuolinen, muuten kyllä kosahtaa kiville jossain vaiheessa.

"Minulle siis puhuttiin kuin jollekin kaverille, "yhdelle jätkistä". Ja tuli erittäin selväksi, että jos valinnanvaraa olisi ollut, en todellakaan olisi ollut se ykkösvalinta. 

Joten en enää lähde suhteeseen, ellen selkeästi näe olevani toiselle aidosti valinta, eikä mikään "noh, otetaan tämä kun en parempaakaan varmaan saa"."

Olet tehnyt hyödyllisen oivalluksen. Eli että jos mies tai poika kohtelee sinua kuin jätkää, hän ei ole kiinnostunut romanttisessa mielessä. Ei koskaan, milloinkaan eikä ikinä - olet kaverisektorilla. Hirveän moni nainen ajattelee palstallakin (tosielämässä tunnen yhden), että jos mies uskoutuu asioistaan minulle, se merkitsee luottamusta ja kiintymystä kuten se merkitsisi, jos tuo mies olisi tyttökaveri. Mutta mies ei ole nainen. Jos hän on romanttisesti kiinnostunut, hän käyttäytyy aivan toisella tavalla, haluaa esittää parhaat puolensa kaikessa ja haluaa miellyttää. Hän ei pidä naista Leelian lepotuolina eikä siihen pidä lähteä, jos itse on romanttisessa mielessä kiinnostunut. Ystävystymisen kannalta tietysti kyllä.

Poikkeuksena tuosta on ns. Surkukoira-mies, joka esittää aina itsestään nyykytarinoita ja koetta sillä verukkeella saada seksiä ja usein myös elatusta. Nämä ovat juuri niitä juoppoja, joilta voi saada pitkässä juoksussa turpaansa. Eikä kyse silloinkaan ole rakkaudesta, vaan usein tavoitteena on saada elatus tai muita etuja. (Vastaavalla tavalla käyttäytyviä naisia on jopa enemmän: uhripositio on narsistinen viritelmä ja naisen on sosiaalisesti hyväksytympää toimia uhripositiosta, mutta olen vanhemmiten oppinut väistämään näitä naisia visusti, koska olen ymmärtänyt päätyväni itse heti siihen pahiksen rooliin noissa stooreissa, kun sukset menevät ristiin.)

Vierailija kirjoitti:

"Minulle siis puhuttiin kuin jollekin kaverille, "yhdelle jätkistä". Ja tuli erittäin selväksi, että jos valinnanvaraa olisi ollut, en todellakaan olisi ollut se ykkösvalinta. 

Joten en enää lähde suhteeseen, ellen selkeästi näe olevani toiselle aidosti valinta, eikä mikään "noh, otetaan tämä kun en parempaakaan varmaan saa"."

Olet tehnyt hyödyllisen oivalluksen. Eli että jos mies tai poika kohtelee sinua kuin jätkää, hän ei ole kiinnostunut romanttisessa mielessä. Ei koskaan, milloinkaan eikä ikinä - olet kaverisektorilla. Hirveän moni nainen ajattelee palstallakin (tosielämässä tunnen yhden), että jos mies uskoutuu asioistaan minulle, se merkitsee luottamusta ja kiintymystä kuten se merkitsisi, jos tuo mies olisi tyttökaveri. Mutta mies ei ole nainen. Jos hän on romanttisesti kiinnostunut, hän käyttäytyy aivan toisella tavalla, haluaa esittää parhaat puolensa kaikessa ja haluaa miellyttää. Hän ei pidä naista Leelia

Ps. siis olen oppinut välttelemään Surkukissa-naisia ystävinä, en kumppaneina (olen heteronainen). Ovat siis ystävinä lähes yhtä hankalia kuin kumppaneina oman kokemukseni mukaan. Onneksi tuon taipumuksen tunnistaa nopeasti siitä, että näiden ihmsten taustalla on paljon savuavia raunioita jo nuorena ja heidän puheensa sisällöt ovat pääasiassa sitä miten he ovat aina olleet väärinkohdeltuja. Vika on aina muissa, ei milloinkaan heissä itsessään (narsistisuuden asteesta riippuen jopa sata prosenttia tarinoista voi olla valetta).

En nyt löydä sitä viestiä, mutta jossain kommentissa sanottiin, että nuorilla naisilla on kovimmat kriteerit. Tästä olen kyllä eri mieltä, vaikka on totta, että eri ikäisinä painotetaan eri asioita. 

Koska nuori on kokematon, häntä ohjaavat liskoaivot, mutta kiintymyssuhdevauriot ovat nuorella ihmisellä määräävämpiä kuin vanhemmilla, koska vaurioissa (osassa) tapahtuu myös spontaaniparanemista (tutkitusti) elämänkokemuksen myötä, jos nuo kokemukset ovat korjaavia.

Vain 30 prosentin suomalaisista on arvioitu olevan turvallisesti kiintyneitä. Siitä voi päätellä, että aika moni nuori törmäilee rakkauselämässään alkuun, kunnes viisastuu. Ainakin omaan teiniaikaan jo 11-12v. alkaen kuuluivat varoitukset ja huhut siitä kuka oli "pukki" eli kenellä oli huono maine ja ketä kannatti välttää. Heille piti ikään kuin iskeä luu kurkkuun. Ja varman pojilla oli samanlaiset kuviot eli jaettiin tietoa asioista, vaikka ne tiedot ja jutut eivät aina niin järkeviä olisikaan olleet.

Joka tapauksessa on se ei mielestäni pidä paikkansa, että arvostetuimpia ominaisuuksia nuorten naisten keskuudessa olisivat geneettisen komeuden ja itsevarmuuden osalta juuri ne kovimmat ydinasiat. Koska oli varsin hyvin tiedossa, että silloin oli mahdollista olla "pukki". Eli nuoruuden kovan logiikan mukaan vain tyhmä tyttö uskoo mitä pukki sanoo.Heihin tuli suhtautua viihteenä. Osittain sen takia opin jo nuorena mitkä merkit miehessä kertovat onko hän tosissaan vai eikö ole. Minulle on ollut aina hyvin helppoa huomata se, en tiedä miksi. Kertaakaan en ole erehtynyt, en kavereidenkaan miesten suhteen. Ehkä olisi pitänyt tuotteistaa tuo kyky ja ryhtyä miljonääriksi. Tosin ikävien totuuksien kertomisesta ei useinkaan makseta, vaan olisi tullut haukut palkaksi ;)  Vaatii melkoista diplomatiaa sanoa toiselle, että ei, tuo mies tai nainen ei välitä susta oikeasti pätkääkään.

Vierailija kirjoitti:

Miehenä ajattelen niin että naiset yliarvioivat tasonsa koska hömppäelokuvat,prinsessaleikit ja se tärkein syy on se että naisia kehutaan kauniiksi vaikka nainen ei olisi edes kaunis.

Tästä johtuu se että ne vähän huonommat naiset luulee olevansa kauniita jonka takia heille ei kelpaa ihan tavallinen mies.

Naiset, eli tarkoitatko kaikkia naisia vai niitä harvoja tuntemiasi naisia? 

Mielenkiintoinen ja outo väite, sillä itse en pidä itseäni millään tapaa kauniina mutta mies jota deittailen näkee minut todella kauniina naisena. Kauneus on katsojan silmässä, näinhän sitä on sanottu ja näköjään se on totta jollain osalta.

No varmaan sen takia että nainen päättää itse kenen kanssa seurustelee? : p 

413. Tuo väite, että naiset yliarvioivat tasonsa esiintyy täällä usein. Minusta yliarviointia on enemmänkin miehissä, mutta voi olla, että kumpikin sukupuoli on taipuvainen näkemään oman sukupuolensa myönteisemmässä valossa.

Mitä tulee oman itsensä arviointiin, niin siinä voi olla gäppiä molempiin suuntiin; on (tutkitusti) harvinaista nähdä itsensä aivan realistisesti. Huonolla itsentunnolla näkee itsensä heikompana kuin muut, hyvällä itsetunnolla taas hieman päinvastoin, mistä (tutkitusti) on hyötyä elämässä. Eli positiivisuusharha tuo hyvinvointia. Negatiisisuusharhasta eli itsensä näkemisestä kielteisesti on myös olemassa tutkittua tietoa eli se on tyypillistä mm. masentuneille ihmisille. Masentunut on  myös usein itsekeskeinen eli hänen on vaikea havainnoida asioita realistisesti, muista kuin omasta näkökulmastaan, jolloin hän olettaa muiden näkevän itsensä samalla tavalla kuin hän itse eli negatiivisesti. Itsekeskeisyys merkitsee myös sitä, että kyky havainnoida muiden toimintaa ja motiiveja on huono. Näin ihmissuhteisiin tulee vaikeuksia, henkilö vetäytyy kuin kuvittelee vaikkapa toisen ajattelevan itsestä negatiivisesti jne. vaikkei toinen tosiasiassa olisi ajatellut yhtään mitään, neutraalisti tai positiivisesti.

Itsetunnolla on iso merkitys pariutumisessa. Se ei ole mitään hyvän herjan heittoa (usein tuonkaltaisen mahtailun ja esittämisen taustalla on vaurioita itsetunnossa), vaan kokonaisvaltaista "kartalla olemista" muiden tekemisten suhteen. Kun kyky tulkita muiden toimintaa on hyvä eikä liiaksi värittynyt omilla odotuksilla ja peloilla, sujuvat ihmissuhteet yleensä mallikkaasti, vaikkeivat aina täydellisesti (epäonnistumiset ja kuprut tuovat lisää tietoa ja kokemusta siitä miten asiat ovat ja menevät).

Ja mitä viestisi jälkimmäiseen osaan tulee, niin rakastunut näkee kumppaninsa kauniina. Jos ei näe, ei kyse ole rakkaudesta eli rakastunut ihailee ja rakastaa rakastetun virheitä myös. Juuri epätäydellisyys ikään kuin tekee rakastetusta täydellisen. 

Täällä joskus joku tunnusti elävänsä tyytymissuhteessa eikä pitänyt vaimoaan kauniina. Joku isompi porukka sitten taas pitää valheena ja loukkaantuu, jos heitä sanoo kauniiksi, vaikka he eivät ole missejä. Edeltävä mies ei minun käsitykseni mukaan rakasta vaimoaan oikeasti. Jälkimmäinen ryhmä taas on karun koulukunnan kasvatteja, joiden on vaikea ottaa vastaan rakkautta ja antaa sitä, uskoa rakkauteen, vaikka sitä olisikin saatavilla. He ovat epäileviä, nihilistisiä rakkauden kerjäläisiä, mikä on traagista, sillä eihän todellakaan riitä, että rakastetaan, pitää myös osata ottaa rakkautta vastaan. Se on tasan yhtä tärkeää kuin rakkauden osoittaminen, koska vain rakkauden tekojen ja sanojen vastaanottaminen voi synnyttää onnellisuuden kierteen, missä hyvä tuottaa lisää hyvää. Ilman sitä ei ole kuin alkuvaiheen huuma, joka vähitellen hiipuu, mutta itse ilmiö (kyvyttömyys ottaa vastaan rakkautta) ei ole peräisin kyseisestä parisuhteesta, vaan kasvatuksesta ja henkilöhistoriasta sekä persoonallisuuden rakenteesta laajemmin. Nämä henkilöt myös herkästi hakeutuvat suhteisiin, jossa dynamiikka on alun alkaen rakennettu erilaisten valtapelien ja vaihtokauppojen varaan (vaikka jokin osa naimakaupoista oikeastikin on vaihtokauppaa).

Vierailija kirjoitti:

413. Tuo väite, että naiset yliarvioivat tasonsa esiintyy täällä usein. Minusta yliarviointia on enemmänkin miehissä, mutta voi olla, että kumpikin sukupuoli on taipuvainen näkemään oman sukupuolensa myönteisemmässä valossa.

Mitä tulee oman itsensä arviointiin, niin siinä voi olla gäppiä molempiin suuntiin; on (tutkitusti) harvinaista nähdä itsensä aivan realistisesti. Huonolla itsentunnolla näkee itsensä heikompana kuin muut, hyvällä itsetunnolla taas hieman päinvastoin, mistä (tutkitusti) on hyötyä elämässä. Eli positiivisuusharha tuo hyvinvointia. Negatiisisuusharhasta eli itsensä näkemisestä kielteisesti on myös olemassa tutkittua tietoa eli se on tyypillistä mm. masentuneille ihmisille. Masentunut on  myös usein itsekeskeinen eli hänen on vaikea havainnoida asioita realistisesti, muista kuin omasta näkökulmastaan, jolloin hän olettaa muiden näkevän itsensä samalla tavalla kuin hän itse eli negatiivi

Lyhensin viestiä kun ei mennyt läpi, lopputulemana tämä systeemi laittoin boksiin ekan kappaleeni. Hienosti uudistettu tämä palstan lainaussysteemi silloin aikoinaan. Ennen uudistusta kaikki toimi paremmin. Palsta on jätetty oman onnensa nojaan, siksi täällä enää käy vain vähän porukkaa. Itsekin enää harvoin käyn (ihme ettei ketju ole poistunut).

Jos joku mies sanoo minua kauniiksi, niin se on sen miehen asia. Ei minua kiinnosta saada mitään kauneuskehuja, kun tiedän, etten ole mitenkään erityisen kaunis enkä itse edes laita mitään painoarvoa kauneudelle. Omat vahvuuteni ovat ihan muualla. 

Jos joku mies kuvittelee voivansa manipuloida minua kehumalla kauniiksi, kun ajattelee minun vaatimattomamman näköisenä oleva niitä kehuja vailla niin sitten kuvittelee. Se ei kuitenkaan ole totuus. Itse asiassa alan pitää miestä vähän kummallisena. 

Vierailija kirjoitti:

Jos joku mies sanoo minua kauniiksi, niin se on sen miehen asia. Ei minua kiinnosta saada mitään kauneuskehuja, kun tiedän, etten ole mitenkään erityisen kaunis enkä itse edes laita mitään painoarvoa kauneudelle. Omat vahvuuteni ovat ihan muualla. 

Jos joku mies kuvittelee voivansa manipuloida minua kehumalla kauniiksi, kun ajattelee minun vaatimattomamman näköisenä oleva niitä kehuja vailla niin sitten kuvittelee. Se ei kuitenkaan ole totuus. Itse asiassa alan pitää miestä vähän kummallisena. 

Mistä asioista haluaisit saada kehuja vai etkö halua saada kehuja lainkaan? Voisihan sinua nimittäin manipuloida niilläkin asioilla, joita sinä arvostat, jopa onnistuneemmin kuin kauneudesta kehumalla. Mistä ajattelet voivasi niissä tapauksissa erottaa aidon kehun? Me emme nimittäin ole ajatuksenlukijoita.

Olen joskus kehunut vilpittömästi ystävääni eräässä kuvassa, mutta hän vaivaantui, ellei suorastaan loukkaantunut. Hän ei selvästikään nähnyt itseään kuten minä näin hänet ja kehu oli hänelle vieras. Se tuntui surulliselta.

Itse suhtaudun kaikkiin kehuihin samanveroisesti eli kiitän niistä kauniisti ja ilahdun. Jos joku tulee sanomaan minulle jotain kivaa, on se positiivinen asia eikä sillä useimmiten ole mitään sen kummempaa päämäärää. En jaksa uskoa, että kukaan mies kuvittelisi voivansa manipuloida minua sanomalla ulkonäöstäni jotain kivaa. Miten se muka edes onnistuisi.

Parisuhteessa se voi olla mahdollista, että kehumalla jonkun konfliktin jälkeen tai vaikka sumuttamalla, että olennaisemmat asiat jäisivät piiloon, voi manipuloida toista. Ja sitä usein varmasti tapahtuukin dynamiikaltaan vääristyneissä suhteissa. Suurin osa kehuista on kuitenkin aitoja, pyrkimystä ilahduttaa ja halua tuoda esille oma oikea ajatus. En näe kehuja uhkaavina, en näe miehiä manipulaattoreina sen enempää kuin naisiakaan. Suurin osa saamistani kehuista on mielestäni ollut ihan tavallista kivaa small talkia ja pyrkimystä ottaa kontaktia. Manipulointi kuulostaa aika vahvalta sanalta.

Vierailija kirjoitti:

"Minulle siis puhuttiin kuin jollekin kaverille, "yhdelle jätkistä". Ja tuli erittäin selväksi, että jos valinnanvaraa olisi ollut, en todellakaan olisi ollut se ykkösvalinta. 

Joten en enää lähde suhteeseen, ellen selkeästi näe olevani toiselle aidosti valinta, eikä mikään "noh, otetaan tämä kun en parempaakaan varmaan saa"."

Olet tehnyt hyödyllisen oivalluksen. Eli että jos mies tai poika kohtelee sinua kuin jätkää, hän ei ole kiinnostunut romanttisessa mielessä. Ei koskaan, milloinkaan eikä ikinä - olet kaverisektorilla. Hirveän moni nainen ajattelee palstallakin (tosielämässä tunnen yhden), että jos mies uskoutuu asioistaan minulle, se merkitsee luottamusta ja kiintymystä kuten se merkitsisi, jos tuo mies olisi tyttökaveri. Mutta mies ei ole nainen. Jos hän on romanttisesti kiinnostunut, hän käyttäytyy aivan toisella tavalla, haluaa esittää parhaat puolensa kaikessa ja haluaa miellyttää. Hän ei pidä naista Leelia

Niin. Nuorempana tosiaan naiivisti ajattelin, että kun en ole nirso tai vaadi kummoisia, niin saan sitten sen loppuelämäni parisuhteen ja perheen,  jotka olivat silloin ne suurimmat haaveeni.

Jos olisin ollut nirsompi ja vaativampi, olisin heti ekoista "olet hyvä kaveri, kerron nyt minkälaisen naisen olisin halunnut tyttöystäväkseni" -merkeistä lähtenyt lätkimään.

Mutta ei. Minähän yritin olla sellainen, jonka näkisi unelmiensa tyttöystävänä. Vaan kun sitten jossain vaiheessa heräät siihen tosiasiaan, ettei toinen käy vuoksesi edes suihkussa, niin se on aika musertavaa.

Taviksella pitää olla rohkeutta olla normaali ja oltava myös hyvä supliikki. Ja osattava myös kuunnella naista eikä olla liian päällepuhuva ja naisen mielipiteitä kunnioittamaton.