Pystytkö aidosti olla välittämättä siitä mitä toiset sinusta ajattelee?
Miten reagoit/ ajattelet jos huomaat vaikka että joku ei pidä sinusta? Tai esim. jos huomaat jonkun pitävän sinua pilkkanaan tai katsovan huvittuneesti tai alentavasti?
Törmäätkö tällaisiin tilanteisiin ylipäänsä koskaan?
Jos tällainen ei vaikuta sinuun niin kerro kuinks olet rakentanut niin hyvän itsetunnon.
Kommentit (49)
On vaarallista olla välittämättä
Voit vaikka kuolla
Eli vain vammainen ei välitä, ei normaalia
Siitä pitää välittää ja kaikki normaalit välittää
Vierailija kirjoitti:
En voi
En ole vammainen
Mikä vammainen??
Harvoin on tuollaisia tilanteita, mutta joskus ei vaan kemiat kohtaa. Yleensä vältän ihmisiä joiden seurassa ei ole hyvä olla ja toki minua kiinnostaa muiden mielipiteet (tietyissä rajoissa kuitenkin).
Vierailija kirjoitti:
On vaarallista olla välittämättä
Voit vaikka kuolla
Eli vain vammainen ei välitä, ei normaalia
Tämä
Asia muuttuu helpommaksi kun tajuaa ettei se konkreettisesti muuta sinun elämää. Et sinä heidän kanssa muutenkaan viettäisi aikaa. Se voi yhtä hyvin olla harakka joka nauraa.
Törmään, ja en ole tällaisten ihmisten kanssa tekemisissä. Jos kyseessä työyhteisö, kirjaan tapahtumat ylös ja sopivan hetken tullen nostan ne esiin esimiehelle tai valtuutetulle. En reagoi mitenkään, maailma on täynnä pikkumaisia kusipäitä. Jos tuhlaa oman elämänsä heidän ajatuksiinsa samaistumiseen, ei ole sen kummempi itsekään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi
En ole vammainen
Mikä vammainen??
Jos et välitä, sinut voidaan hylätä, uhrata, tappaa. Et saa töitä, ylennyksiä tai apua.
Niin
Vierailija kirjoitti:
Törmään, ja en ole tällaisten ihmisten kanssa tekemisissä. Jos kyseessä työyhteisö, kirjaan tapahtumat ylös ja sopivan hetken tullen nostan ne esiin esimiehelle tai valtuutetulle. En reagoi mitenkään, maailma on täynnä pikkumaisia kusipäitä. Jos tuhlaa oman elämänsä heidän ajatuksiinsa samaistumiseen, ei ole sen kummempi itsekään
Eli välität paljon. Kirjaat oikein ylös 👍
Vierailija kirjoitti:
Asia muuttuu helpommaksi kun tajuaa ettei se konkreettisesti muuta sinun elämää. Et sinä heidän kanssa muutenkaan viettäisi aikaa. Se voi yhtä hyvin olla harakka joka nauraa.
Tottakai muuttaa ja voi jopa päättäsen tai laskea elämänlaatuasia paljon
Ihminen on sosiaalinen eläin. Laumasta eroon joutunut kuoli savannilla yksinään muutamassa päivässä. Siksi jokaisen normaalin ihmisen geeneihin on evoluutio kirjoittanut tarpeen saada arvostusta ja hyväksyntää muilta ihmisiltä.
Ikävä kyllä on "pahoja" ihmisiä ja heistä kannattaa pyrkiä erilleen. Se että jossain virallisella taholla on ihmisten tietoja joita eivät saa pois, on toinen kysymys, jos on epäasiallisessa käytössä. Kannattaa muualla nyt pyrkiä ettei ole tekemisissä ikävien tyyppien kanssa tai puheenaihe.
No esimerkiksi ajattele, että olet vankilassa ja sellissäsi on väkivaltaisia murhaajia.
Kannattaako välittää mitä sinusta ajattelevat?
Kannattaako?
Kyllä ja kannataa vaikuttaa aktiivisesti siihen mitä sinusta ajattelevat.
Riippuu ihan siitä, kuka tällainen henkilö on. Tietenkin mulle on tärkeää, mitä mulle läheiset kuten omat lapseni, lähisukulaiseni tai ystäväni ajattelevat, mutta jos on kyse jostain random-tyypistä, niin pystyn olemaan välittämättä. Ja miksi sitten pystyn olemaan välittämättä? Koska sillä toisella ihmisellä ja hänen mielipiteillään ei ole mulle mitään merkitystä. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos enkä ajattele koko asiaa.
Jokainen törmää jatkuvasti, että mitä tässä nyt haetaan.
Siitä en välitä, jos joku ei pidä minusta. En tiedä miksi se ei hetkauta, ihan sama. En vaan tunne tarvetta miellyttää sellaisia ihmisiä. Olen kuitenkin perusystävällinen ja kohtelias luonteeltani ja välitän heistä joilta ei tarvitse kerjätä mitään.
Mutta tuo alentavasti suhtautuminen on punainen vaate. Onko se sitten heikko itsetunto vai mikä, mutta sitä en siedä, että joku katsoo olevansa parempi jostain syystä. Koulutetumpi, rikkaampi, paremmista piireistä tai muuten vaan itseään muita parempana pitävä. En alennu ja puolustan itseäni sekä muita.
Ap on vähän naivi.
"Elämä on taistelua selviämisestä ja resursseista"
A. H.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on sosiaalinen eläin. Laumasta eroon joutunut kuoli savannilla yksinään muutamassa päivässä. Siksi jokaisen normaalin ihmisen geeneihin on evoluutio kirjoittanut tarpeen saada arvostusta ja hyväksyntää muilta ihmisiltä.
Ennen oli yhteisöjä ja niissä oli hyvä olla mutta yhteisöjen aika on ohi. Nyt on yksilöiden ja eristäytymisen aika.
Pystyn, mutta tämä kyky on mulle tullut vasta 40 ikävuoden jälkeen. Nyt se on helppoa, koska en kaipaa muilta ihmisiltä enää mitään. En halua kumppania, olen hyvässä asemassa taloudellisesti ja työelämässä, olen jo henkisesti niin itsevarma etten tarvi enää muilta validaatiota itsestäni ihmisenä enkä työntekijänä.
Jos joku ei pidä minusta, se on minulle yhdentekevää. Totta kai jos sille on joku ihan asiaperuste, ja hän sen kertoo, kuuntelen kyllä ja harkitsen onko minun toiminnassani korjattavaa. Mutta jos muuten vaan ei pidä, niin siitä vaan. Ei kaikista voi pitää, eikä tarvikaan. Asiatonta kohtelua en kyllä siedä, tai esim. työni hankaloittamista jos joku ei minusta pidä. Mutta jos muuten vaan on vähän naama väärinpäin tms. niin en suo ajatustakaan sille miksihän hän ei nyt minusta pidä, saati yritä tehdä sille mitään.
Nuorena olin ihan erilainen, vatvoin liiallisuuksiin asti sitä mitähän muut minusta ajattelee. Olenko tarpeeksi kaunis, osaanko olla sosiaalisesti tarpeeksi sujuva vai olinko nolo, olenko riittävän hyvä työssäni. Suunnilleen kulmakarvan asennosta arvioin, mahtaako keskustelukumppani pitää minusta, ja arvoin päässäni syitä miksi ei. Ihan turhaa oman energian käyttöä, koska toisen ajatuksia ei voi lukea, pelkkiä arvailuja. Nykyään osaan keskittyä omaan elämääni. Taas yksi vaihdevuosien ja testosteronivoittoisuuden tuoma supervoima!
En voi
En ole vammainen