Miten te muut laihduttajat kieltäydytte tarjoiluista/tuputtamisesta ?

Vierailija kirjoitti:

No niinhän minä teenkin mutta tämä yksi henkilö jankuttaa vaikka sanon etten tule sinne syömään ja tullut jopa painostavat fiilikset. En minä ketään loukkaa sillä että syön kotona oman ruokavalioni mukaisesti, kyllä siellä seurakunnassa syöjiä riittää. Ja minulle siis jaettiin pyytämättä neuvoja miten kannattaisi tulla sinne syömään jos mietin ruokavaliotani! Jouduin taas sanomaan että kuule kun minä laihdutan tietyn suunnitelman mukaan. 

Ap

 

No mitä jos sanot, että kuulkaas NYT MINUN PITÄÄ LÄHTEÄ TÄMÄN VIRRENVEISUUN JÄLKEEN NUKKUMAAN! Että menkää te muut syömään, mutta minulla on nyt nukkuma-aika tai vaikka tässä perään alkaakin sitten munanvatkauskurssi jonne pitää lähtä, että ens kertaan sitten hei. Edelleen ei ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos painon pudotus on terveellä pohjalla voi pitää vaikka kerran viikossa päivän jolloin voi syödä kohtuudella jotain herkkuakin joka ei muuten kuulu ruokavalioon joten jossain kutsuilla/juhlatilaisuuksissa voi ihan hyvällä omalla tunnolla syödä sitä mitä on tarjolla. Minä toimin näin ja saavutin tavoitepainoni -20 kg vajaassa vuodessa eli pudotin painoa 2 kg/kuukausi. Paino pysyy hallinnassa tavoitepainon saavuttamisen jälkeenkin, kun pääasiassa syö terveellisesti ja kohtuullisen kokoisia ruoka-annoksia jolloin voi silloin tällöin sallia itselleen normaalista ruokavaliosta poikkeavaakin herkuttelua.

Tavoitepaino -20kg. Onpa kunnallista miten joku voi painaa negatiivisen kilomäärän. Onko sulla perse pumpattu täyteen heliumia?

Helpoimmalla pääsee kun välttää tilannetta. 

Työpaikalla voi kaiketi siirtyä toiseen pöytään? Onko ainoa vaihtoehto syödä samassa kahvipöydässä? No jossain päiväkodissa ehkä? Missä muualla ei voi syödä omassa rauhassa? 

Onpa erittäin hyvä aloitus. Nämä ketjut keräävät aina myös asian ohi meneviä  jopa ilkeämielisiä kommentteja, mutta mukana on myös vastauksia, joissa selkeästi ymmärretään tilanteesi.

Tunnistan hyvin tuon "tuputtajatyypin". Monet heistä toimivat noin riippumatta siitä oletko dieetillä vai et. Taustamotiiveja tällaiselle käytökselle voi olla esim.

-  tarve toisen nöyryyttämiseen 

-  lähtökohtaisesti huonot tavat ja kyvyttömyys kuunnella toista

-  palvelemisen tarve, eli kokevat että on kohteliasta tuputtaa (heikko itsetunto?)

-  empatian puute

Minulla on perhepiirissä tällainen tuputtaja eikä tuputtaminen liity edes siihen, jos joku tarkkailee syömistään vaan se on kaikkien painostamista. Se on todella raskasta ja todella raivostuttavaa. Tuputtajat eivät  ehkä tunnista, että he pilaavat kaikkien tunnelman. Se on todella noloa ja raskasta myös muille, jotka joutuvat sivusta seuraamaan tuputtajan töykeyttä ja sitä, kun tuputuksen kohde pyrkii ystävällisesti rimpuilemaan tilanteesta irti. 

Miten sinun sitten tulisi toimia? Valitettavasti minulla ei ole yleispätevää vastausta. Suosittelen kuitenkin, että "ohitat" asian, etkä ainakaan missään tapauksessa näytä että asia ärsyttää sinua. Se saa tuputtajan tuputtamaan entisestään. Keskeytät puheen, otat tiiviin katsekontaktin, pidät tauon ja sanot "Ei kiitos". Se jälkeen käännät katseesi pois etkä jatka enää keskustelua . = et "kuule", etkä vastaa henkilölle ao. asiaan liittyen. Sinun ei tarvitse selitellä, etkä ole tilivelvollinen muille siitä miksi kieltäydyt. 

Voimia!!

Ensiksikin, noin ehdoton suhtautuminen ruokavalioon ja mahdottomuus poiketa yhdestä herkkupäivästä kuukaudessa kuulostaa jonkinasteiselta syömishäiriöltä. Tuollaista on vaikea jatkaa koko loppuelämää, ja ainoa järkevä tapa pudottaa painoa on laatia sen verran realistinen ja joustava ruokavalio että sitä pystyy oikeasti noudattamaan kymmeniä vuosia ilman että se rajoittaa esim. sosiaalista elämää ja muiden ihmisten kanssa vietettyä aikaa.

Toisekseen, ei kannata alkaa selostaa kenellekään mistään laihduttamisesta, sanoo vain että ei kiitos, en syö nyt kun söin kotona eikä ole nälkä. Jos sanoo laihduttavansa, niin todennäköisesti joku alkaa omasta mielestään avuliaaksi ja yrittää keksiä ratkaisuja jotta se laihduttajakin voisi osallistua ja syödä edes jotakin.

Toki on tökeröä tuputtaa jos toinen on jo useita kertoja kieltäytynyt, mutta ei ap:nkaan asenne kovin rakentavalta kuullosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksi sanaa: "Ei kiitos"

Mitään muita temppuja ei tarvii.

Kyllä, mutta mitäs sitten sanot/teet, jos aletaan tuputtaa tai jankuttaa tai painostamaan? Tai peräti manipuloimaan "eikö sinulle kelpaa"?

Ap

Otat ja et syö. 

Ei kiitos. Ei tarvitse mitään selittää sen jälkeen. 

Jos tuputtaminen jatkuu, vaihtaa puheenaihetta tai paikkaa. Jos olet kylässä, sanot, että sinun täytyy käydä wc:ssä. 

Kukaan ei voi väkisin tunkea ruokaa suuhusi, joten .....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tee asiasta numeroa ja otan pienet annokset, makealle on toiminut " ei kiitos"

Okei, no siinä tapauksessa et ilmeisesti laihduta minkään tietyn, etukäteen suunnitellun ruokavalion mukaan. 

Ap

LaIhduttaminen on vanhanaikaista! Syön ihan tavallisesti, otan vain vähemmän. En jätä mitään ottamatta, ptan puolikkaan annoksen ja loput heinää en selittele,

mitään, otan myös pullaa mutta vain palan tai pienen leivoksen tms.

Osoitan itslleni luonteenlujuutta ja syön tasantarkalleen saman verran kuin muutkin, syömisensä ehtii kuitata sitten kotona, ei siihen montaa päivää tarvita.

Oon ollut vehnättömällä ja sokerittomalla ja oon vaan sanonut ei kiitos / en mä nyt kiitos. "Söin juuri" on ihan hyvä.

Jos aletaan tuputtamaan niin totean vaan että en mä syö nyt. Ei ne sitä ruokaa suuhun tunge.

Kun olin kasvisruokailija, niin joka paikkaan omat eväät mukaan. Luulisi sen olevan selvää ihan jokaiselle, joka jotain erikoisruokavaliota noudattaa.

Ymmärrän kyllä aloittajaa, jos haluaa kieltäytyä herkkupäivästä. Muiden tulisi kunnioittaa kieltäytymisesi ja arvostaa itsemääräämisoikeuttasi.

Henkilö, joka tekee elämänmuutosta tai on jollain muulla dieetillä ja näihin liittyen ei halua edes sitä "olen kohtelias"- herkkupäivää, niin ymmärrän kyllä. Riippuvuudet on sellainen juttu, joita kaikki ei vain ymmärrä. Tosin esim. alkoholistien osalta tietoisuus on kasvanut siltä osin, että ymmärretään jos toinen kieltäytyy. Yksinkin kerta voi johtaa totaalirepsahdukseen.

Ihmettelen tuputtajien pakottamisen/painostamisen vimmaa. On erikoista mistä syntyy mielikuva, että juuri minä voi painostaa toista. Jos olisi kyse esim. seksuaaliseen kanssakäymiseen pakottamisesta, toisen itsemääräämisoikeus ehkä hahmotettaisiin paremmin?