Lue keskustelun säännöt.
Miten te muut laihduttajat kieltäydytte tarjoiluista/tuputtamisesta ?
25.11.2024 |
Esimerkiksi jos joku, joka tietää teidän laihduttavan tietyllä ruokavaliolla, sanoo (taas kerran), että "jos mietit sitä ruokavaliota niin voithan ottaa pienemmän annoksen sitä makaronilaatikkoa ja enemmän salaattia". Ja kun kieltäydyt vedoten dieettiisi niin sama jatkuu seuraavan kerran erään tilaisuuden jälkeen, hän sanoo painostavasti "meillä on lounas". Ja taas joudut sanomaan saman koskien ruokavaliotasi. Hän ei lainkaan kannusta kuten pitäisi eli sanoa että onpa hyvä kun sinulla on itsekuria, tsemppiä laihdutukseen, anteeksi kun tuputin, en tee enää toisten.
Millaisia tilanteita olet laihdutuksen aikana kohdannut tarjoamiseen tai jopa tuputtamiseen liittyen, ja mitä sanoit? Oletko alkanut vältellä kokonaan tilanteita joissa tarjoillaan jotain?
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
En kieltäydy tarjottavista, vaan syön hyvällä ruokahalulla. Arkena sitten tiukempi linja. Laihdutan ja laihdun.
Tässä oli kysymys arjesta, ei juhlista.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmisiä riivaa edelleenkin nykyaikana, että pitää tuputtaa? Se oli ennen niin, kun kursailtiin kaikin tavoin ja sitä pidettiin hyvänä tapana. Nykyään jokainen tietää mitä haluaa ottaa tai jättää ottamatta. Minuakin ärsytti toden teolla kun äidin hautajaisissa tuli pitoemäntä tuputtamaan, hillitsin sentään itseni vaikka olisi tehnyt mieli ajaa ihminen samantien ovesta ulos. Ettei hautajaisissakaan saanut olla tuputukselta rauhassa.
Juu, tässä ilmiössä menee myös varmasti hyvät tarkoitukset hieman sekaisin. Eli jos osa vieraista on tottunut kursailemaan, he kokevat kohteliaaksi sen että ei kehdata ottaa ensimmäisenä tai syödä vahingossakaan liikaa silloinkaan kun oikeasti tekisi mieli ottaa lisää. Toisen sen sijaan eivät ole mitenkään tarkoituksella varovaisia, vaan eivät ota ruokaa edes kenenkään mieliksi silloin, jos ei vaan tee mieli. Kieltäytyminen ole mikään kohteliaisuuden osoitus, mutta ei myöskään syödä pelkästään kohteliaisuudesta. Tässä voi mennä emännällä hieman tulkitsemiseksi, onko parempi käydä kehoittamassa että syökää ihmeessä kaikki vaan mahat täyteen. Mielestäni tuollainen yleinen kehotus on ihan ok ja se ei vielä mene minusta tuputtamiseksi, jos varmistetaan että ottaako joku vielä lisää tms. Mutta jos aletaan grillaamaan yksittäisiä ihmisiä tai vaatimaan selityksiä kieltäytymiselle, niin silloin se ei ole enää kohteliasta tai ymmärrettävää. Pitää uskoa, jos joku sanoo ei kiitos. Jos sen sijaan aistii, että kaikki vain odottavat kuka kehtaisi aloittaa esim. kakun ensimmäisenä, siinä kohtaa voi ihan hyvin rohkaista että 'siitä vain halukkaat aloittamaan, syötäväksi nämä on tehty' tms. mutta ei mitään vihjailuja tai kuittailuja, jos joku ei ota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vältän ruokaa tuputtavia henkilöitä. Tuputtaminen on moukkamaista toimintaa.
Kyllä. Onko vinkkejä työpaikalle? Jos joutuu olemaan samassa taukotilassa tuputtajan kanssa?
Ap
On. Sanot sille tuputtajalle tiukasti, että nyt tuo jankutus loppuu, onko selvä. Jos tuputtaja yrittää jatkaa, sanot kovemmalla äänellä, että etkö kuullut, tai ymmärtänyt, vai menenkö pomon puheille. Helppoa.
Onko oikeasti vielä noin torveloita ihmisiä, jotka ei usko, jos sanoo, kiitos en ota, ja kunnioittaisi sitä.
Mäkin kerran sanoin olevani gluteenittomalla, niin sitten emäntä oli hankkinut seuraavalla kerralla jonkun helvetin kalliin ja pahanmakuisen gluteenittoman tarjottavan, jota en todellakaan halunnut syödä. Oikein tuojottettiin, että syöhän tuo sen varmasti. Panin sen sitten kassiin ja sanoin syöväni kotona, jossa annoin sen miehelleni. Koiralle ei voinut, kun siinä oli jotain suklaata päällä.
Ei luulisi olevan vaikea kenenkään ymmärtää sanaa EI.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, vaan ihmisten kuuluu ymmärtää olla puuttumatta toisten syömisiin tai syömättä jättämisiin
Ei, vaan ihmisten kuuluisi ymmärtää olla toitottamatta omia syömisiään tai syömättä jättämisiään, niin kuin se olisi joku universumin tärkein asia. Syö tai ole syömättä. Se siitä.
No kun hän rupesi ehdottamaan seurakunnan tilaisuuden jälkeen kahvittelua/ruokailua (joka siis tarjoillaan siellä seurakunnan tilassa tilaisuuden jälkeen), niin sanoin siihen vain laihduttavani omalla ruokavaliosuunnitelmallani, ettet ihmettele etten näihin osallistu. Tuli vastaukseksi naurahdus, seuraavalla kerralla maininta ruoasta (en mennyt) ja taas jatkui että "jos mietit sitä ruokavaliota niin ota sen ja sen verran ruokaa ja enemmän salaattia". Kyllä tuo nyt minun mielestäni on jo ihmeellistä toisen syömisiin puuttumista. Ja hän vieläpä muisti että olen ruokavaliollani koska sanoi noin. Eri asia jos ei olisi muistanut asiaa, mutta hänhän muisti ja ihan tietoisesti teki tuon.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea se on vauvapalstalla alkaa kenellekään opettaa sosiaalisia taitoja kuten rajojen vetämistä hankalille ihmisille. Tsempit
Kirjakaupassa näin kirjan "Vedä rajat ja ota oma elämä haltuusi". Jotenkin se rajojen vetäminen olisi opittava. Töykeäkään en haluaisi olla.
Ap
Tuosta töykeyden pelosta siinä varmaan onkin juuri kysymys. Pelätään niin paljon toisten mielten pahoittamista, että mielummin otetaan ruokaa silloinkin kun ei haluta. Tehdään asioita toisten mieliksi, oman mielenrauhan kustannuksella. Oikeasti ainut töykeä henkilö näissä tilanteissa on se, joka ei kunnioita toisen sanaa vaan jatkaa pakottamista kohteliaan kieltäytymisen jälkeenkin. Sinulla on myös mielestäni lupa olla töykeä takaisin, jos sinua ei kunnioiteta tuon vertaa. Et ole vastuussa muiden tunt
Kiitos ymmärryksestä. Minulla on tekemistä itseni kanssa tuon asian suhteen. Ei vain laihdutuksen vuoksi vaan ihan koko elämän kannalta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Onko oikeasti vielä noin torveloita ihmisiä, jotka ei usko, jos sanoo, kiitos en ota, ja kunnioittaisi sitä.
Mäkin kerran sanoin olevani gluteenittomalla, niin sitten emäntä oli hankkinut seuraavalla kerralla jonkun helvetin kalliin ja pahanmakuisen gluteenittoman tarjottavan, jota en todellakaan halunnut syödä. Oikein tuojottettiin, että syöhän tuo sen varmasti. Panin sen sitten kassiin ja sanoin syöväni kotona, jossa annoin sen miehelleni. Koiralle ei voinut, kun siinä oli jotain suklaata päällä.
Ei luulisi olevan vaikea kenenkään ymmärtää sanaa EI.
Ikävä tilanne. Tuossahan emäntä on saattanut oikeasti tarkoittaa hyvää, eli on yrittänyt ottaa erilaiset ruokavaliot huomioon. Itsekin juhlia järjestävänä yritän miettiä vaihtoehtoiset tarjottavat esim. vegaaneille ja gluteenittomille. En vahdi sitä, ottavatko he varmasti tuota heille varattua tarjottavaa, vaan yritän sillä vain osoittaa että heidät on huomioitu ja heillekin varattu edes jotakin sopivaa. Tosi vaikea tietää sen tarkemmin, mistä kukakin pitää tai ei pidä, jos on paljon vieraita. Tuijottaminen tuossa siis ei kuulosta kivalta, mutta ehkä alkuperäinen tarkoitus on kuitenkin ollut vilpitön?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kieltäydy tarjottavista, vaan syön hyvällä ruokahalulla. Arkena sitten tiukempi linja. Laihdutan ja laihdun.
Tässä oli kysymys arjesta, ei juhlista.
Ap
Mitenkä monessa arkisessa yhteydessä syöt jonkun muun tarjoamaa makaronilaatikkoa ja salaattia tai jotain muuta tuputettua ruokaa? Oletko joku lokki? En itse ainakaan ehdi kenenkään muiden ruokapöydissä alvariinsa illastaa ja meillä työpaikan lounaallakin syödään ne omat eväät itsekseen, ei tuputeta sieltä tupperwaresta kenenkään muun syötäväksi. Tämä on jonkun onnettoman laihislaisen trollin itsensäkohotusketju. Jos ei ole itsehillintää, syö komerossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä aloittajan kaltaiset lihovat aina tuplana takaisin, kun lakkavat kieltäytymästä. Tällaisen dieetin kun lopettaa kumminkin joskus. Ei voi olla dieetillä koko loppuikänsä.
Itsellä toimii paremmin, kun en kieltäydy mistään, mutta jätän sitten muulloin herkut väliin tekemättä mistään numeroa. Pelkkä annoskoon pienentäminen riittää ja runsas veden juonti.
Esim. Ketogeeninen ruokavalio on sellainen, että muiden perusruoka sotkee koko idean. Ymmärrän hyvin harmituksen. Ehkä helpoin on sanoa, että syön tosi tarkasti sen takia, että haluan päästä mahakivuista eroon. Jos tulee tarkentavia kysymyksiä, niin aina voi sanoa, että vähän foodmapin ohjeita mukaillen olet pyrkinyt rauhoittamaan tilannetta, eikä todellakaan huvita sotkea tätä millään satunnaisilla annoksilla. Ja että nyt on niin hyvä tilanne, että et riskeeraa sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samassa veneessä ollaan sitten, ja todellakin koko elämän kannalta olisi rajojen veto elintärkeää opetella. :) Itsellä luultavasti myös ylipaino liittyy tavallaan tuohon ihmisten miellyttämiseen ja tunnesäätelyn vaikeuteen. Syön tunteisiini stressaavien sosiaalisten tilanteiden jälkeen, siis esim. silloin kun en ole osannut vetää rajoja jollekin tökerölle tai alistavalle ihmiselle tai kun en ole keksinyt mitään muuta pakokeinoa vaikeista tunteista. En edes tajunnut vasta kuin pitkällä aikuisiällä, että teen tuota tai että näillä asioilla olisi kenties jokin yhteys. Koin vaan sosiaaliset tilanteet kuormittaviksi ja ajattelin että kai olen vain niin introvertti. Ylipainon ajattelin johtuvan ihan vain siitä että pidän herkuista, mutta en ajatellut sen syvemmin, miksi ne herkut maistuvat liikaa silloin kun koen ettei minua kunnioiteta tai en itsekään kunnioita itseäni. Kaikki muutos kuitenkin lähtee siitä itsekunnioituksesta, eli päätöksestä olla omalla puolella vaikka muut eivät sitä kestäisi ja haluaisivat jatkuvasti testata minua. Kai tämä kokonaisvaltainen elämänmuutos olisi myös kestävämpi ratkaisu kuin laihdutuskuurit, ainakin siis omalla kohdallani. Kenenkään muun ruokavalioihin tai syihin rajojen vetämisen vaikeuksien taustalla, en ota kantaa. Toivon sulle AP kaikkea hyvää ja kehotan olemaan rohkeasti vaikka vähän töykeä takaisin. Luultavasti et sitä ole jos sinussa on yhtään miellyttäjää, vaan sinusta vain tuntuu siltä. Se voi olla esim. traumareaktio. Oikeasti töykeät ihmiset eivät tunnu pelkäävän sitä loukkaavatko he ihmisiä käytöksellään, koska ei heitä kiinnosta tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kieltäydy tarjottavista, vaan syön hyvällä ruokahalulla. Arkena sitten tiukempi linja. Laihdutan ja laihdun.
Tässä oli kysymys arjesta, ei juhlista.
Ap
Mitenkä monessa arkisessa yhteydessä syöt jonkun muun tarjoamaa makaronilaatikkoa ja salaattia tai jotain muuta tuputettua ruokaa? Oletko joku lokki? En itse ainakaan ehdi kenenkään muiden ruokapöydissä alvariinsa illastaa ja meillä työpaikan lounaallakin syödään ne omat eväät itsekseen, ei tuputeta sieltä tupperwaresta kenenkään muun syötäväksi. Tämä on jonkun onnettoman laihislaisen trollin itsensäkohotusketju. Jos ei ole itsehillintää, syö komerossa.
Mitä sinä muiden arkisista tilanteista tiedät? Jotkut tekevät työkseen esim. kotikäyntejä. Vanhukset erityisesti ovat kovia tarjoamaan kaikenlaisille työntekijöille kahveja ja lounaita, koska heillä on aikaa ja ovat saattaneet tottua siihen että kaikille vieraille tarjotaan jotain. Eivät he ymmärrä, että sama työntekijä saattaa käydä useammassa kodissa joka päivä ja silloin kohteliaisuudesta maistettu makaronilaatikko tai kakkukahvit toistuvat jopa useamman kerran päivässä. Kaikki työpaikat eivät ole samanlaisia ja arkielämää on monenlaista. Ota lääkkees ja mene nukkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kieltäydy tarjottavista, vaan syön hyvällä ruokahalulla. Arkena sitten tiukempi linja. Laihdutan ja laihdun.
Tässä oli kysymys arjesta, ei juhlista.
Ap
Mitenkä monessa arkisessa yhteydessä syöt jonkun muun tarjoamaa makaronilaatikkoa ja salaattia tai jotain muuta tuputettua ruokaa? Oletko joku lokki? En itse ainakaan ehdi kenenkään muiden ruokapöydissä alvariinsa illastaa ja meillä työpaikan lounaallakin syödään ne omat eväät itsekseen, ei tuputeta sieltä tupperwaresta kenenkään muun syötäväksi. Tämä on jonkun onnettoman laihislaisen trollin itsensäkohotusketju. Jos ei ole itsehillintää, syö komerossa.
No en kuule ole mikään lokki, juurihan kerroin etten siedä tuputtamista! Kyse on seurakunnan tilaisuuden jälkeen tarjottavasta ruokailusta/kahvittelusta, joka on siis tilaisuuden JÄLKEEN eli sen voi jättää väliin. Syön siis kotona itse tekemääni ruokaa, joka kuuluu ruokavaliooni. Jos en laihduttaisi niin voisin tietty mennäkin sinne saliin lounaalle tai kahville ja pullalle. Herkkupäivän toki pidän kuukauden välein, mutta jos se ei satu tuolle päivälle niin ei satu. On se kumma ettei ihmiselle anneta ihan täyttä vapautta valita meneekö sinne vai syökö kotona vaan siihen puututaan.
Ap
Jo on ongelmat elämässä. Sanot että "ei kiitos" ja toistat niin monta kertaa kuin tarve. Älä tee numeroa itsestäsi tai ruokavaliostasi. Et voi kontrolloida muiden tekemisiä ja sanomisia.
Vierailija kirjoitti:
Nämä aloittajan kaltaiset lihovat aina tuplana takaisin, kun lakkavat kieltäytymästä. Tällaisen dieetin kun lopettaa kumminkin joskus. Ei voi olla dieetillä koko loppuikänsä.
Itsellä toimii paremmin, kun en kieltäydy mistään, mutta jätän sitten muulloin herkut väliin tekemättä mistään numeroa. Pelkkä annoskoon pienentäminen riittää ja runsas veden juonti.
En liho takaisin koska elintavoissani ei ole se vika vaan tunnesöin itseni pyöreämmäksi nopeasti. Minulla on tietty ruokavalio ja sillä selvä. Ja jos olisin jo tehnyt kotona ruuan valmiiksi tai tarpeet olisi valmiina, niin miksi helvetissä söisin muualla? Ei se työttömän kukkarollekaan ole kovin suotuisaa maksaa yhdestä annoksesta summaa, jolla saa jo ruokatarpeita.
Ap
Vierailija kirjoitti:
No en kuule ole mikään lokki, juurihan kerroin etten siedä tuputtamista! Kyse on seurakunnan tilaisuuden jälkeen tarjottavasta ruokailusta/kahvittelusta, joka on siis tilaisuuden JÄLKEEN eli sen voi jättää väliin. Syön siis kotona itse tekemääni ruokaa, joka kuuluu ruokavaliooni. Jos en laihduttaisi niin voisin tietty mennäkin sinne saliin lounaalle tai kahville ja pullalle. Herkkupäivän toki pidän kuukauden välein, mutta jos se ei satu tuolle päivälle niin ei satu. On se kumma ettei ihmiselle anneta ihan täyttä vapautta valita meneekö sinne vai syökö kotona vaan siihen puututaan.
No hyvänen aika, jätä se syöminen sitten siellä seurakunnalla VÄLIIN! Sehän on vaihtoehto ja sinulla on ihan täysi vapaus olla menemättä sinne mässyttämään niitä tarjottavia ja kahvipullia. Syytät muita nyt omasta ahneudestasi. Lopeta länkytys täällä ja mussutus siellä ruokavadeilla, niin ongelmasi on ratkaistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en kuule ole mikään lokki, juurihan kerroin etten siedä tuputtamista! Kyse on seurakunnan tilaisuuden jälkeen tarjottavasta ruokailusta/kahvittelusta, joka on siis tilaisuuden JÄLKEEN eli sen voi jättää väliin. Syön siis kotona itse tekemääni ruokaa, joka kuuluu ruokavaliooni. Jos en laihduttaisi niin voisin tietty mennäkin sinne saliin lounaalle tai kahville ja pullalle. Herkkupäivän toki pidän kuukauden välein, mutta jos se ei satu tuolle päivälle niin ei satu. On se kumma ettei ihmiselle anneta ihan täyttä vapautta valita meneekö sinne vai syökö kotona vaan siihen puututaan.
No hyvänen aika, jätä se syöminen sitten siellä seurakunnalla VÄLIIN! Sehän on vaihtoehto ja sinulla on ihan täysi vapaus olla menemättä sinne mässyttämään niitä tarjottavia ja kahvipullia. Syytät muita nyt omasta ahneudestasi. Lopeta länkytys tääl
No niinhän minä teenkin mutta tämä yksi henkilö jankuttaa vaikka sanon etten tule sinne syömään ja tullut jopa painostavat fiilikset. En minä ketään loukkaa sillä että syön kotona oman ruokavalioni mukaisesti, kyllä siellä seurakunnassa syöjiä riittää. Ja minulle siis jaettiin pyytämättä neuvoja miten kannattaisi tulla sinne syömään jos mietin ruokavaliotani! Jouduin taas sanomaan että kuule kun minä laihdutan tietyn suunnitelman mukaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä aloittajan kaltaiset lihovat aina tuplana takaisin, kun lakkavat kieltäytymästä. Tällaisen dieetin kun lopettaa kumminkin joskus. Ei voi olla dieetillä koko loppuikänsä.
Itsellä toimii paremmin, kun en kieltäydy mistään, mutta jätän sitten muulloin herkut väliin tekemättä mistään numeroa. Pelkkä annoskoon pienentäminen riittää ja runsas veden juonti.
En liho takaisin koska elintavoissani ei ole se vika vaan tunnesöin itseni pyöreämmäksi nopeasti. Minulla on tietty ruokavalio ja sillä selvä. Ja jos olisin jo tehnyt kotona ruuan valmiiksi tai tarpeet olisi valmiina, niin miksi helvetissä söisin muualla? Ei se työttömän kukkarollekaan ole kovin suotuisaa maksaa yhdestä annoksesta summaa, jolla saa jo ruokatarpeita.
Ap
Meinaat, ettet sitten enää koskaan repsahda tunnesyömään? Kävitkö läpi pitkänkin terapian?
Toivon, että onnistut, mutta kaikki merkit viittaa siihen, että näin ei tule tapahtumaan. Kieltäytyminen ei toimi pidemmän päälle. Toki toisten väkisin tuputtamaa ei tarvitse eikä pidä ottaa, etenkään jos ei tykkää.
Meillä töissä kukaan ei tiedä, että laihdutan. Ihmettelevät toki, miten olen laihtunut niin paljon, kun näytän syövän normaalisti. Mutta eiväthän he ole seurassani 24/7. 😆
Ei, en edes tarkoita juhliin menoa (en menisi jos laihduttaisin). Vaan muunlaista tuputusta esim. jonkin tilaisuuden jälkeen eikä ymmärretä kun sanon että olen dieetillä ja syön oman ruokavaliosuunnitelmani mukaan.
Ja minä en mitään ruokatoiveitani tuputa kun en ole minnekään menossakaan syömään ollessani dieetillä. En tajua mistä helvetistä tuollaista sait päähäsi. Ei kannata tehdä omia olettamuksia. Daiju.
Ap