Häpeätkö graduasi?
Otsikossa se kysymys onkin! Itse olen juuri palauttamassa graduani tarkistukseen, mutta tuntuu että saan hävetä silmäni päästä. Proffa kuitenkin antanut luvan jättää gradun arvosteluun, joten kait se hyväksytty on...
Kommentit (127)
Todellakin häpeän mutta ei sen väliä. En pyrkinyt edes mihinkään huippusuoritukseen vaan ainoastaan siihen että saan sen tehtyä. Sekään ei nimittäin ollut itsestään selvää, koska opintoni takkuilivat motivaation puutteen vuoksi pahasti ja monta kertaa mietin jättäväni kesken.
Olen näin jälkikäteen lukiessa ylpeämpi gradustani kuin myöhemmin tekemästäni väitöskirjasta.
*En tiedä, mitä kommentoija viestilläsi yrität ilkkua: Minä olen ihan graduni tehnyt ja valmistunut sillä väkisin maisteriksi vaikka en tosiaan saanut siihen mitään tukea laitokselta, kun aihe ei heitä miellyttänyt. Jos olisin ollut jossain niistä muista yliopistoista, joissa tällaisista aiheista tehtiin graduja ja väännettiin korkeampiakin tutkimuksia, niin tilanne olisi todennäköisesti ollut toinen. Mutta olen siis valmis maisteri tästä ikävyydestä huolimatta. Sekö sinua kaivelee? Mitenkäs oman gradusi laita?*
En ilmi, mutta jossitella aina voi ja uhriutua. Kuitenkin sait *vain* magnan ilman ohjausta ja aiheesta, josta ei yliopistossa pidetty. Mikset vaihtanut aihetta tai yliopistoa?
Oma gradu oli niin huono, ettei tutkijaksi ollut asiaa, mutta niin hyvä, ettei hävetä ja kehtaan näyttää sitä, jos joku on kiinnostunut näkemään. Tein siitä myös muutaman artikkelin pariin lehteen ja ne jopa maksoivat hieman, muutaman satasen markoissa.
Vierailija kirjoitti:
*En tiedä, mitä kommentoija viestilläsi yrität ilkkua: Minä olen ihan graduni tehnyt ja valmistunut sillä väkisin maisteriksi vaikka en tosiaan saanut siihen mitään tukea laitokselta, kun aihe ei heitä miellyttänyt. Jos olisin ollut jossain niistä muista yliopistoista, joissa tällaisista aiheista tehtiin graduja ja väännettiin korkeampiakin tutkimuksia, niin tilanne olisi todennäköisesti ollut toinen. Mutta olen siis valmis maisteri tästä ikävyydestä huolimatta. Sekö sinua kaivelee? Mitenkäs oman gradusi laita?*
En ilmi, mutta jossitella aina voi ja uhriutua. Kuitenkin sait *vain* magnan ilman ohjausta ja aiheesta, josta ei yliopistossa pidetty. Mikset vaihtanut aihetta tai yliopistoa?
Oma gradu oli niin huono, ettei tutkijaksi ollut asiaa, mutta niin hyvä, ettei hävetä ja kehtaan näyttää sitä, jos joku on kiinnostunut näkemään. Tein siitä myös muutaman artikkelin pariin lehteen ja ne jopa maksoiva
Piti olla, en ilku
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kieltämättä. Mutta kyseessä onkin vain harjoitustyö. Olen sittemmin kirjoittanut paljon parempaa tieteellistä tekstiä.
99.9999 % tieteellisestä tekstistä on täyttä roskaa. Suurinta osaa julkaisuista ei edes kukaan lue.
Millä tieteellisellä metodilla päädyit juuri tähän prosenttilukuun ja merkitsevän numeron tarkkuuteen?
Ettei vain olisi hatusta vedetty mutu-tieto?
Vuonna 2022 maailmassa julkaistiin 5,14 miljoonaa tieteellistä julkaisua (lähde: https://wordsrated.com/number-of-academic-papers-published-per-year/) eli tällä vauva-palstan asiantuntijalla on hyvinkin varma käsitys siitä, että tästä määrästä kokonaista viisi (5) julkaisua on muuta kuin täyttä roskaa.
Kuuluiko oma väitöskirjasi roskan vai ei-roskan puolelle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttuni luetutti gradunsa professorilla, joka arvosteli työn. Juuri ennen painoon menoa (joo, tämä tapahtui paperigradujen aikaan) tuttavani kuitenkin lisäsi keskelle gradutekstiä lauseen: 'Jos luet tämän tekstin, tarjoan kahvit'.
Tiettävästi kukaan ei ole häneltä kahveja tullut kyselemään, vaikka tuttavani on tehnyt jo pitkän uran työelämässä. Hän jäi töihin itse asiassa yliopistolle samalle osastolle, josta valmistuikin. Opettaa opiskelijoille perusopintoja ja tekee tutkimusta käsittääkseni. (Teknisistä tieteistä kyse; ja yhdenlainen jäynä tämäkin).
Terveiset tutulleni, jos tunnistaa!
Mä laitoin valkoisella fontilla terveiset gradun joukkoon.
On nuo gradut silti joku saattanut lukea, mutta ei ole lähtenyt kahville. En itse ainakaan kehtais pyytää kahville vaikka näkisin tuoll
Minä vilkaisin kerran yliopiston kirjastossa olevaa kappaletta. Sitä oli joku käyttänyt kahvilla! Todiste oli jäänyt tahrana gradun sivulle.
En häpeä. Sutaisin vaan jotain kasaan jotta valmistun.
Häpeääkö gradusi sinua olisi monenkin kohdalla parempi kysymys. Kaiken sen tieteellisen ajattelun opettelun jälkeen sinusta tulikin joku internetistä löytynyttä "tietoa" ympäriinsä hokeva ja olkiukoilla väittelevä "maisteri" jota ei kiinnosta mistä tieto on peräisin kunhan se sopii omiin ennakkoluuloihin tai työkaluksi omien tavoitteiden saavuttamiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Häpeääkö gradusi sinua olisi monenkin kohdalla parempi kysymys. Kaiken sen tieteellisen ajattelun opettelun jälkeen sinusta tulikin joku internetistä löytynyttä "tietoa" ympäriinsä hokeva ja olkiukoilla väittelevä "maisteri" jota ei kiinnosta mistä tieto on peräisin kunhan se sopii omiin ennakkoluuloihin tai työkaluksi omien tavoitteiden saavuttamiseksi.
Olkiukko tämäkin.
En häpeä. Graduni oli omaperäinen ja opin paljon sitä tehdessäni. Ihan sellaista osaamista, mikä edelleen relevanttia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kieltämättä. Mutta kyseessä onkin vain harjoitustyö. Olen sittemmin kirjoittanut paljon parempaa tieteellistä tekstiä.
99.9999 % tieteellisestä tekstistä on täyttä roskaa. Suurinta osaa julkaisuista ei edes kukaan lue.
Millä tieteellisellä metodilla päädyit juuri tähän prosenttilukuun ja merkitsevän numeron tarkkuuteen?
Ettei vain olisi hatusta vedetty mutu-tieto?
Vuonna 2022 maailmassa julkaistiin 5,14 miljoonaa tieteellistä julkaisua (lähde: https://wordsrated.com/number-of-academic-papers-published-per-year/) eli tällä vauva-palstan asiantuntijalla on hyvinkin varma käsitys siitä, että tästä määrästä kokonaista viisi (5) julkaisua on muuta kuin täyttä roskaa.
Kuuluiko oma väitöskirjasi roskan vai ei-roskan puolelle?
Onpas sinulla pätemisen tarve. Silti sait tuotettua vain epämääräistä käsienheiluttelua etkä todellista argumenttia. Lisäksi unohdat ettei tämä ole väitöstilaisuus vaan keskustelu jossa kommentin idean kyllä ymmärtää vaikka numero olisi desimaalin tai pari pielessäkin.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häpeääkö gradusi sinua olisi monenkin kohdalla parempi kysymys. Kaiken sen tieteellisen ajattelun opettelun jälkeen sinusta tulikin joku internetistä löytynyttä "tietoa" ympäriinsä hokeva ja olkiukoilla väittelevä "maisteri" jota ei kiinnosta mistä tieto on peräisin kunhan se sopii omiin ennakkoluuloihin tai työkaluksi omien tavoitteiden saavuttamiseksi.
Olkiukko tämäkin.
Ehkä tarkistat jostain mitä olkiukko tarkoittaa.
En, mutta harmittaa vähän että otain koulun tarjoaman aiheen ja mahdollisuuden tehdä sitä tutkija-assarin palkalla sen sijaan että olisin tehnyt sen jostain itseäni oikeasti kiinnostavasta ja hyödyllisestä aiheesta. No, paperit tuli kouraan yhtäkaikki eikä sitä ole kukaan kyllä koskaan valmistumisen jälkeen kysellyt.
Eipä ole hävettävää, eikä taida tullakaan, sillä graduni on naftaliinissa, ollut siellä jo miltei puoli vuosisataa.
Eräällä yliopistossa työskennelleellä kuulosti olevan neuroosi graduista.
Osa gradun kirjoittaneista on julkaissut omansa verkossa, mutta lukijamääristä henkilö kommentoi että yliopiston työntekijät vaan päivittävät kirjaston sivuja ja lukijamäärän muutos johtuu siitä.
Ajatteli muka että kukaan ei lue vaan työntekijät tekevät työtään.
Ihmeellinen keino mitätöidä kirjoittaneiden työtä. "Tietysti työntekijät tekevät". Oli nuori ihminen mutta kaikenlaisia suhtautumisia voi olla.
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäistä kyllä, toista en.
Ensimmäinen, vuonna 2004 englantilaisesta filologiasta tehty sai arvosanan non sine laude approbatur, eli suomeksi sanottuna nippanappa läpi. Työ oli omastakin mielestäni huono. Olin raskaana, joten motivaationi oli vain saada gradu valmiiksi ja paperit ulos. Silti arvosana vaivasi pitkään, sillä ajattelin kyllä olevani fiksumpi, sentään eximian ylioppilas. Parempaan en kuitenkaan tuossa kohtaa pystynyt.
Toisen graduni tein reilut 10 vuotta myöhemmin kasvatustieteen laitokselle. Sen arvosana oli 4, eli pääsin petraamaan. Tuo työ palautti myös uskoni omiin kykyihini. Toki vaatimustasokin oli vähän toinen, kun FM tutkinnon opinnäyte kirjoitettiin englanniksi ja tämä toinen KM suomeksi.
Kasvatustieteessä tuntuu saavan helpommin hyvän. Soveltuuko ala luontevammin gradutekstiin?
Tein myös ensimmäisen englantilaisesta filologiasta. Toista tehdessä osaaminen oli parantunut mutta sosiologian vaatimukset ja lähestyminen tuntuivat hankalilta.
Ennen valmistumista samalla kurssilla oli toinenkin toista gradua tekevä ja häntä oli kehotettu vaihtamaan jo aloittamaansa aihetta. Oli saanut kasvatustieteen gradusta erinomaisen arvosanan mutta sosiologiassa siis hänen lähestymistapansa ei ollut tarpeeksi sosiologinen. Ehkä lopulta sai jostain aiheesta tarpeeksi hyvin tehtyä.
Vierailija kirjoitti:
En, mutta harmittaa vähän että otain koulun tarjoaman aiheen ja mahdollisuuden tehdä sitä tutkija-assarin palkalla sen sijaan että olisin tehnyt sen jostain itseäni oikeasti kiinnostavasta ja hyödyllisestä aiheesta. No, paperit tuli kouraan yhtäkaikki eikä sitä ole kukaan kyllä koskaan valmistumisen jälkeen kysellyt.
Veikkaus: et keksinyt parempaakaan aihetta silloin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kieltämättä. Mutta kyseessä onkin vain harjoitustyö. Olen sittemmin kirjoittanut paljon parempaa tieteellistä tekstiä.
99.9999 % tieteellisestä tekstistä on täyttä roskaa. Suurinta osaa julkaisuista ei edes kukaan lue.
Millä tieteellisellä metodilla päädyit juuri tähän prosenttilukuun ja merkitsevän numeron tarkkuuteen?
Ettei vain olisi hatusta vedetty mutu-tieto?
Vuonna 2022 maailmassa julkaistiin 5,14 miljoonaa tieteellistä julkaisua (lähde: https://wordsrated.com/number-of-academic-papers-published-per-year/) eli tällä vauva-palstan asiantuntijalla on hyvinkin varma käsitys siitä, että tästä määrästä kokonaista viisi (5) julkaisua on muuta kuin täyttä roskaa.
Kuuluiko oma väitöskirjasi roskan vai ei-roskan puolelle?
Kuulostaa ihan realistiselta. Aina naurattaa kun luen kollegoiden julkaisuja. Taas on tehty "tiädettä". Saman tasoista roskaa kuin pätemisesi. Tässä tapauksessa et tosin tainnut maksaa sen julkaisemisesta?
Perseestähän se on, mutta en saanut juurikaan ohjausta. Jotain nillitystä lähteiden merkitsemisestä liian tarkasti. Otsikko ja sisältö ei juurikaan kohtaa ja ihme että sain niinkin hyvä arvosanan. Käytin siihen pari kk. Mulla on nimi muuttunut, joten ei sitä minuun yhdistetä. Lisäksi gradun aihe on jo vanhentunut, joten tuskinpa kukaan sitä edes huvikseen lukee. Meidän aikana (noin viisitoista vuotta sitten) vietiin kirjastoon yksi painos ja yhden sai itselleen, lisäksi nettiin tuli vähintään kuvailulehti. Halutessaan sai koko sisällön julkaista netissä. Missään sitä ei ole myöskään kysytty. Enemmän merkitsee työkokemus.
Hirmu pitkiä gradua. Mun gradu oli 17 sivua lähteineen ja sisällyksineen. Ja arvosanana eximia.
T. Matikanlaitos