Lue keskustelun säännöt.
Häpeätkö graduasi?
23.11.2024 |
Otsikossa se kysymys onkin! Itse olen juuri palauttamassa graduani tarkistukseen, mutta tuntuu että saan hävetä silmäni päästä. Proffa kuitenkin antanut luvan jättää gradun arvosteluun, joten kait se hyväksytty on...
Kommentit (127)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin paljon, että en lopulta palauttanut sitä, jolloin en koskaan valmistunut. Aloitin alusta aivan toisella alalla, ja pian maksan viimeisen erän opintolainaa ja voin vihdoin jättää koko fiaskon taakseni. Maisterin opintosuoritusotteen ja kandin tutkintotodistuksen heitin paperinkeräykseen viime jouluksi siivotessani.
En voi sanoa muuta kuin sen, että kuunnelkaa itseänne. Ala oli minulle väärä, mutta ajattelin aina, että katson nyt ekan vuoden, ei puutu enää paljoa kandiin, maisterikin on vähää vaille valmis yms.
Miksei sitä tutkintoa tuossa vaiheessa vetäisi loppuun? Jos graduun ei liity suuria tavoitteita, sen tekee nopeasti alta pois.
Noissa tapauksissa on useimmiten hitonmoinen määrä kursseja suorittamatta. On helpompi olla "gradua vailla maisteri" kuin tunnustaa, että eipä ole ka
Ahaa, uutta tietoa minulle. Meillä ei gradua saanut aloittaa, jos oli kauheasti kursseja jäljellä, eikä seminaarikurssilla pysynyt jos kurssit eivät edenneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tein ensin gradun ja sitten vasta muut opinnot.
Vierailija kirjoitti:
Tuttuni luetutti gradunsa professorilla, joka arvosteli työn. Juuri ennen painoon menoa (joo, tämä tapahtui paperigradujen aikaan) tuttavani kuitenkin lisäsi keskelle gradutekstiä lauseen: 'Jos luet tämän tekstin, tarjoan kahvit'.
Tiettävästi kukaan ei ole häneltä kahveja tullut kyselemään, vaikka tuttavani on tehnyt jo pitkän uran työelämässä. Hän jäi töihin itse asiassa yliopistolle samalle osastolle, josta valmistuikin. Opettaa opiskelijoille perusopintoja ja tekee tutkimusta käsittääkseni. (Teknisistä tieteistä kyse; ja yhdenlainen jäynä tämäkin).
Terveiset tutulleni, jos tunnistaa!
Mä laitoin valkoisella fontilla terveiset gradun joukkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin paljon, että en lopulta palauttanut sitä, jolloin en koskaan valmistunut. Aloitin alusta aivan toisella alalla, ja pian maksan viimeisen erän opintolainaa ja voin vihdoin jättää koko fiaskon taakseni. Maisterin opintosuoritusotteen ja kandin tutkintotodistuksen heitin paperinkeräykseen viime jouluksi siivotessani.
En voi sanoa muuta kuin sen, että kuunnelkaa itseänne. Ala oli minulle väärä, mutta ajattelin aina, että katson nyt ekan vuoden, ei puutu enää paljoa kandiin, maisterikin on vähää vaille valmis yms.
Miksei sitä tutkintoa tuossa vaiheessa vetäisi loppuun? Jos graduun ei liity suuria tavoitteita, sen tekee nopeasti alta pois.
Noissa tapauksissa on useimmiten hitonmoinen määrä kursseja suorittamatta. On helpompi olla "gradua
"Ahaa, uutta tietoa minulle. Meillä ei gradua saanut aloittaa, jos oli kauheasti kursseja jäljellä, eikä seminaarikurssilla pysynyt jos kurssit eivät edenneet."
Laitoksilla on isoja eroja. Minulla oli gradutalvena suoritettavana gradun lisäksi kolmekymmentä opintoviikkoa.
Meillä ei tehty kandintutkielmaa ollenkaan. Kandin titteliä sai anoa tietyn opintoviikkomäärän kasattuaan. Useimmat yliopistoperinteet muutenkin loistivat poissaolollaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttuni luetutti gradunsa professorilla, joka arvosteli työn. Juuri ennen painoon menoa (joo, tämä tapahtui paperigradujen aikaan) tuttavani kuitenkin lisäsi keskelle gradutekstiä lauseen: 'Jos luet tämän tekstin, tarjoan kahvit'.
Tiettävästi kukaan ei ole häneltä kahveja tullut kyselemään, vaikka tuttavani on tehnyt jo pitkän uran työelämässä. Hän jäi töihin itse asiassa yliopistolle samalle osastolle, josta valmistuikin. Opettaa opiskelijoille perusopintoja ja tekee tutkimusta käsittääkseni. (Teknisistä tieteistä kyse; ja yhdenlainen jäynä tämäkin).
Terveiset tutulleni, jos tunnistaa!
Mä laitoin valkoisella fontilla terveiset gradun joukkoon.
On nuo gradut silti joku saattanut lukea, mutta ei ole lähtenyt kahville. En itse ainakaan kehtais pyytää kahville vaikka näkisin tuollaisen tekstin gradun keskellä. Harva suomalainen mahtaa kehdata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä olen iloinen, että se tuli silloin tehtyä ja sain haluamani työpaikan, jota varten tutkinnon piti valmistua kuukauden sisään.
Itse työ vähän hävettää, kun on niin surkea. Kolmessa viikossa putkeen kirjoitettu 100 sivuinen tekele, joka nippa nappa meni läpi. Lähetin sen siis proffalle saatetekstillä, että jos tämä menee läpi, niin en enää korjaile ja selitin tilanteen. Aihe olisi ollut mielenkiintoinen ja ansainnut enemmän paneutumista, mutta välillä se elämä tulee väliin.
Onneksi sitä ei löydy netistä ja lupasin painattaa ja viedä kirjastoon myöhemmin, mitä en tarkoituksella koskaan tehnyt, että liekö löytyy sieltäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttuni luetutti gradunsa professorilla, joka arvosteli työn. Juuri ennen painoon menoa (joo, tämä tapahtui paperigradujen aikaan) tuttavani kuitenkin lisäsi keskelle gradutekstiä lauseen: 'Jos luet tämän tekstin, tarjoan kahvit'.
Tiettävästi kukaan ei ole häneltä kahveja tullut kyselemään, vaikka tuttavani on tehnyt jo pitkän uran työelämässä. Hän jäi töihin itse asiassa yliopistolle samalle osastolle, josta valmistuikin. Opettaa opiskelijoille perusopintoja ja tekee tutkimusta käsittääkseni. (Teknisistä tieteistä kyse; ja yhdenlainen jäynä tämäkin).
Terveiset tutulleni, jos tunnistaa!
Mä laitoin valkoisella fontilla terveiset gradun joukkoon.
On nuo gradut silti joku saattanut lukea, mutta ei ole lähtenyt kahville. En itse ainakaan kehtais pyytää kahville vaikka näkisin tuoll
Gradun keskelle kirjoitetut terveiset ovat niin törppöä luettavaa, että proffa on saattanut vain jättää mokoman omaan arvoonsa.
Toisaalta sitten minun graduni toinen tarkastaja, suuresti arvostettu emerita, niuhotti vain yhdestä asiasta: liian vanhasta teoksesta lähdeluettelossa. Tekstissä kerroin tarkasti, miksi olin käyttänyt tuota lähdettä, mutta emerita ei ollut sattunut lukemaan juuri sitä(kään) kappaletta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikeastaan. Olin jo työelämässä mutta olin jättänyt gradun viimeistä vaille jättämättä vaikka olin kirjoittanut sen lähes kokonaan valmiiksi pari vuotta aiemmin. Sitten vain tempaisin ja jätin sen.
Mielestäni gradussani oli ihan vetävä juoni ja idea. Ei siitä aiheesta oltu aiemmin gradua kirjoitettu. Olisin varmasti voinut viimeistellä paremmin mutta yhtä kaikki olen edelleen ylpeä keksimästäni tavasta käsitellä aihetta.
Vierailija kirjoitti:
En minä häpeä. Harmi toki, että sain vain magnan. Sille suurin syy ja koko gradun pohjaongelma oli siinä, että minua eivät kiinnostaneet sen tyyppiset aiheet, jotka vanhaa professoria kiinnostivat. Tein sitten graduni täysin itse ilman mitään ohjausta. Tai oli meillä joku graduseminaari, johon jokaisen piti esitellä suunnitelma sisällysluettelosta, ja neuvottiin, miten muka olisi pitänyt istua kirjastossa lukemassa lähdekirjoja ja tehdä niistä jotain muistiinpanoja vihkoon käsin.
Jätin asian sitten muutamaksi vuodeksi oikeastaan täysin, kunnes sitten tuli jokin yliopiston opinto-ohjelman uudistus ja opintoni olisivat vanhentuneet. Gradun teinkin sitten parissa kuukaudessa työn ohessa iltaisin, palautin sen proffaa näkemättä hänen luukkuunsa yliopistolla ja korjasin kehotuksesta pari kirjoitusvirhettä ja vein painoon. Se siitä. Kirjallisessa arviossa tuli juurikin esille se, että aiheeni ei miellyttänyt laitoksella.
Minua harmitt
Se on mukava kuvitella tuollaista. Tiedän erään tyypin, joka ei päässyt lääkikseen monista yrityksistä huolimatta ja kun yhtenä vuonna tuhlattiin sisäänotettujen määrä, ei tämä hakenut sinne. Nyt hän sitten kertoo kuvitelmissaan, että OLISI lääketieteen lisensiaatti, jos olisi viitsinyt hakea. Nyt tekee ihan suorittavan tason työtä, jota en väheksy, mutta aivan kuin se lääkäriksi valmistuminen olisi ollut hakemisesta kiinni. Toinen yliopistotutkinto jäi häneltä suorittamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päämääränäni oli vain päästä läpi ja saada tutkinto. Olisin hyväksynyt vaikka ykkösenkin. Kolmosen sain. Paskaa tuli, mutta kirjoitinkin sen vain kuukaudessa kesälomalla. Ei ollut oma intohimo edes koko aihe tai tutkinto. Kunhan vain oli läpi saatava, että voi jatkaa elämässään eteen päin. Sain tutkinnolla sitten töitä ja se oli pääasia.
Jos toimeksiantaja tilaa gradun, miten se voi olla aiheen vierestä? Otsikon ja tutkimustehtävän voi muokata sopivaksi. Joskus voi olla niinkin, ettei gradun ohjaaja/tarkastaja tiedä ko. aiheesta tarpeeksi voidakseen arvioida sen objektiivisesti.
Kerran erästä toista työtä tehdessäni selvisi, ettei työn ohjaaja ollut edes lukenut työtäni. Ehdotti lisättäväksi asioita, jotka siellä jo oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselle kävi niin, että ensiksi ehdottamiani aihe ei kelvannut professorille, oli kuulemma liian suppea aihe graduksi. Tein sitten toisesta aiheesta.
Muutamaa vuotta myöhemmin toisesta yliopistosta eräs tutkija väitteli ensin ehdottamastani aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä häpeä. Harmi toki, että sain vain magnan. Sille suurin syy ja koko gradun pohjaongelma oli siinä, että minua eivät kiinnostaneet sen tyyppiset aiheet, jotka vanhaa professoria kiinnostivat. Tein sitten graduni täysin itse ilman mitään ohjausta. Tai oli meillä joku graduseminaari, johon jokaisen piti esitellä suunnitelma sisällysluettelosta, ja neuvottiin, miten muka olisi pitänyt istua kirjastossa lukemassa lähdekirjoja ja tehdä niistä jotain muistiinpanoja vihkoon käsin.
Jätin asian sitten muutamaksi vuodeksi oikeastaan täysin, kunnes sitten tuli jokin yliopiston opinto-ohjelman uudistus ja opintoni olisivat vanhentuneet. Gradun teinkin sitten parissa kuukaudessa työn ohessa iltaisin, palautin sen proffaa näkemättä hänen luukkuunsa yliopistolla ja korjasin kehotuksesta pari kirjoitusvirhettä ja vein painoon. Se siitä. Kirjallisessa arviossa tuli juurikin esille se, että aiheeni ei miel
"Se on mukava kuvitella tuollaista. Tiedän erään tyypin, joka ei päässyt lääkikseen monista yrityksistä huolimatta ja kun yhtenä vuonna tuhlattiin sisäänotettujen määrä, ei tämä hakenut sinne. Nyt hän sitten kertoo kuvitelmissaan, että OLISI lääketieteen lisensiaatti, jos olisi viitsinyt hakea. Nyt tekee ihan suorittavan tason työtä, jota en väheksy, mutta aivan kuin se lääkäriksi valmistuminen olisi ollut hakemisesta kiinni. Toinen yliopistotutkinto jäi häneltä suorittamatta."
En tiedä, mitä kommentoija viestilläsi yrität ilkkua: Minä olen ihan graduni tehnyt ja valmistunut sillä väkisin maisteriksi vaikka en tosiaan saanut siihen mitään tukea laitokselta, kun aihe ei heitä miellyttänyt. Jos olisin ollut jossain niistä muista yliopistoista, joissa tällaisista aiheista tehtiin graduja ja väännettiin korkeampiakin tutkimuksia, niin tilanne olisi todennäköisesti ollut toinen. Mutta olen siis valmis maisteri tästä ikävyydestä huolimatta. Sekö sinua kaivelee? Mitenkäs oman gradusi laita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En häpeä. Silloin aikoinaan ajattelin, ja ajattelen edelleenkin, että gradu on vain pakollinen paha joka pitää hoitaa pois alta. En todellakaan tavoitellut mitään mestariteosta, vaan tavoite oli saada paperit kouraan ja työelämään.
Ihmisen aivot ja henkinen kypsyys on vielä 25 vuotiaana lapsen tasolla
Vierailija kirjoitti:
Itselle kävi niin, että ensiksi ehdottamiani aihe ei kelvannut professorille, oli kuulemma liian suppea aihe graduksi. Tein sitten toisesta aiheesta.
Muutamaa vuotta myöhemmin toisesta yliopistosta eräs tutkija väitteli ensin ehdottamastani aiheesta.
Meillä graduja olisi pitänyt tehdä kaikenlaisista korkeakirjallisista aiheista. Työelämään realistisemmin liittyvä erikoisalaviestintä ei proffaa kiinnostanut, vaikka se kuului oppiaineeseen ainakin periaatteessa.
Ekaa gradua tein historiaan vuoden koska tykkäsin lukea aiheen kirjaölisuutta eli 1600 luvun puritanismia. Paska gradu sain silti eximian. 20 v myöhemmin tein saman grafun teologiaan 2 päivässä. Ostin korin olutta. Kopsasin entisen. Poistin 40 sivua ja muutin otsikot. Sain cum lauden.
Vierailija kirjoitti:
Ekaa gradua tein historiaan vuoden koska tykkäsin lukea aiheen kirjaölisuutta eli 1600 luvun puritanismia. Paska gradu sain silti eximian. 20 v myöhemmin tein saman grafun teologiaan 2 päivässä. Ostin korin olutta. Kopsasin entisen. Poistin 40 sivua ja muutin otsikot. Sain cum lauden.
Hyvä. Gradun tekoa ja muuta hauskaa -you tube lie sinun tekstitkin on
Minun graduni oli venäjänkielinen, 88 sivua. Sanakirjojen kontrastiivista ja vertailevaa tutkimusta!
Häpeän mutta lähinnä siksi että googlesta sen löytää. Suoraan sanoen en muista omaa graduani. Kukaan ei ole sen perään valmistumisen jälkeen kysellyt. Mihinkään en ole tarvinnut. Että google on siinä mielessä kätevä jotta siitä voi sentään tarkistaa otsikon. Mistä tulikin mieleeni, että kandista en muista sitäkään vähää mitä gradusta. En edes sitä otsikkoa.