Häpeätkö graduasi?
Otsikossa se kysymys onkin! Itse olen juuri palauttamassa graduani tarkistukseen, mutta tuntuu että saan hävetä silmäni päästä. Proffa kuitenkin antanut luvan jättää gradun arvosteluun, joten kait se hyväksytty on...
Kommentit (127)
Kieltämättä. Mutta kyseessä onkin vain harjoitustyö. Olen sittemmin kirjoittanut paljon parempaa tieteellistä tekstiä.
Nyt kun gradusta on kulunut kolme vuosikymmentä, kyllähän se lapsellisuus jonkin verran hävettää. Nuorena sitä tiesi niin paljon asioita ihan varmoiksi. Mutta siitä olen yhä ylpeä, että gradu on tehty ja aikanaan ihan kelvolliseksi arvioitu.
Vähän. Olisin pystynyt parempaan, mutta elämäntilanteen vuoksi voimat olivat vähissä. Se lohduttaa, että todella monelta jää kuitenkin gradu tekemättä, tai viivästyy vuosilla. Valmistunut ja julkaistu gradu on satavarmasti parempi kuin se kovalevyn uumenissa lepäävä työ.
Kyllä häpesin silmät päästäni kun lähetin sitä tarkastukseen. Häpesin, että proffa joutuu lukemaan sellaista tekstiä ja häpesin ajatella, että hän ajattelee minun kuvitelleen sen olevan laadukas työ. Sain gradusta yllätyksekseni arvosanan 5. Jostain syystä hävetti silti ajatella gradua vielä vuosienkin päästä sen julkaisusta. Nyt viimeksi kun kävin hieman vilkaisemassa netissä sitä, huomasinkin että teksti oli tosi hyvää, tieteellistä ja asiallista. Turhaa stressasin ja häpesin.
Eli ihan turha sitä on hävetä, tuskin sitä kukaan muu käy edes koskaan lukemassa. Proffa ei muista koko tekelettä kuukauden päästä, eikä edes osaa yhdistää kasvojasi kyseiseen työhön. Pääasia että valmistut!
En. Sain siitä eximian, mikä oli todella iloinen yllätys. Olin ajatellut, että magnaan saattaa olla mahikset, mutta cumukin kelpaa. Sen alle olisi vähän harmittanut. Eipä tuota arvosanaa ole tosin kukaan sittemmin kysellyt, ja hyvin olen edennyt tutkimusmaailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Kieltämättä. Mutta kyseessä onkin vain harjoitustyö. Olen sittemmin kirjoittanut paljon parempaa tieteellistä tekstiä.
99.9999 % tieteellisestä tekstistä on täyttä roskaa. Suurinta osaa julkaisuista ei edes kukaan lue.
Ei hävetä. Tein ihan hyvää työtä.
Eipä siinä mitään hävettävää ole. En kyllä enää muista kyseisestä teoksesta kuin aiheen ja tekotavan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kieltämättä. Mutta kyseessä onkin vain harjoitustyö. Olen sittemmin kirjoittanut paljon parempaa tieteellistä tekstiä.
99.9999 % tieteellisestä tekstistä on täyttä roskaa. Suurinta osaa julkaisuista ei edes kukaan lue.
Niin. Kyllä elämämkoululaisen palstakirjoittelu on aina 100-prosenttisesti laadukkaampaa kuin jonkun tukijanplantun tieteellinen heprea. Kun markopetteri sanoo että ``kyä näi o``, niin se on sitten fakta homma.
Täällä osa kirjoittaa kuin tuntisi asiat, vaikka ei olisi asiaa opiskellut syvemmin eikä yliopistossa. Huono ilmiö, koska seuraava askel on tieteen vastaisuus.
On vain pääsääntöisesti vain kahdenlaisia graduja niitä, jotka on tehty ja niitä, joita ei ole vielä tehty. - Jälkiviisaana voi tietysti sanoa ja ajatella tekevänsä gradiunsa enemmän ja vähemmän eritavoin kuin silloin kun sen teki ja päätti jossain vaiheessa, että nyt se on valmis. - Jos gradunsa on tehty rehellisesti ja ilman syyllistymistä vilppiin tai johonkin tuomittavaan käytökseen, niin mitään isompaa hävettävää ei pitäisi olla.
Uskovainen mies
Päinvastoin, olen ylpeä gradustani. Sain siitä magnan.
Jos saat siitä maisterinpaperit, gradu on hyvä. Tosin on niitä graduja hylättykin.
Vierailija kirjoitti:
Vähän. Olisin pystynyt parempaan, mutta elämäntilanteen vuoksi voimat olivat vähissä. Se lohduttaa, että todella monelta jää kuitenkin gradu tekemättä, tai viivästyy vuosilla. Valmistunut ja julkaistu gradu on satavarmasti parempi kuin se kovalevyn uumenissa lepäävä työ.
Tuskaillessani oman graduni kanssa opiskelukaveri tokaisi: on kahdenlaisia graduja, tehtyjä ja tekemättömiä. Työelämässä kukaan ei ole kysynyt gradusta mitään.
Itse olin yleensä melko keskinkertainen suoriutuja yliopistossa. Gradussa kuitenkin kaikki palat loksahtivat paikoilleen ja tein homman 4 kk valmiiksi. Arvosana korkein mahdollinen. Enkä edes epäillyt, etten saisi sitä arvosanaa, mikä johtui siitä, että syventävät opinnot menivät jo ennen gradua huippuhienosti.
Professori suositteli jatkamaan tohtorin tutkintoon, mutta en halunnut jatkaa opintoja vaan siirtyä oikeisiin töihin.
Ymmärrän nykyisin, että jotkut opiskelevat asiat syvällisemmin ja siitä olen ylpeä.
Ei hävetä. Jos joku tulisikin ilkkumaan, kehottaisin häntä tekemään yhtä hyvän samalla tavalla kuin minä - ilman nettiä ja tekstinkäsittelylaitetta. Sähkökirjoituskone sentään oli.
En hävennyt silloin kun sen jätin arvioitavaksi, mutta silloin minulla ei ollut muuta tavoitetta kuin saada se läpi. Onneksi graduni ei ole luettavana netissä, mutta muutama vuosi sitten eräs opiskelija oli kaivanut sen yliopiston kirjastosta, koska teki omaa graduaan samasta aiheesta ja häpeä oli läsnä kun hän arvosteli julkisesti graduani. Onneksi nimeni on vaihtunut tässä välillä, joten graduani ei moni pysty yhdistämään minuun.
Hävettää. En ole kylläkään sitä palauttanut sen takia että hävettää. Työ on melkein valmis mutta en jotenkin pääse yli siitä että työ on huono. Olenkin miettinyt josko aloittaisin uudelleen alusta paremman aiheen kanssa. Vai pitäisikö palauttaa tuo huono tekele?
Onko gradu laitettava julkiseen jakoon? Jos ei, niin ei kai väliä vaikka hävettäisi.