Lue keskustelun säännöt.
Saatko sinä olla "heikko nainen" suhteessasi? Minä en!
22.11.2024 |
Tajusin juuri jotain järkyttävää. minun täytyy aina jaksaa, jaksaa ja jaksaa. olla se vahva, heikkoutta ei saa näyttää muuten mies "ärtyy" (kokee siis taakkana ).
Mutta mies saa olla väsynyt, kipeä, suuttunut jne jne...
Minä kuskaan, suoritan, huomioin, hoidan ja toimitan. Kun mies saa valita.
Kun joskus toivoisin huomiota, saan arvostelua.
Toiveeni eivät ole isoja: empatiaa jos on jotain vastoinkäymistä, herrasmiehen eleet (pidä ovea auki, ole kohtelias, tee jotain hänen puolesta, hiero joskus, yllätä pienillä asioilla..)
Enkä tarkoita mitään palvelua ja prinsessa kohtelua. Itse huomioin miestä, toivoisin saavani takaisin itsekin.
Kommentit (136)
Ex-mies suuttui mulle joka kerta, kun tulin kipeäksi. Tiuski ja äyski. Ei puhettakaan, että olisi vaikka tuonut juotavaa. Hän jos oli kipeä, niin olisi pitänyt vuoteen vierellä olla kädestä pitelemässä 24/7.
Ilmeisesti joku sadismi herää joissain miehissä, kun näkee naisen voimattomana ja heikossa kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokainen osoittaa rakkautensa tyylillään. Esim diplomi-insinöörin rakkauden ele ei ehkä ole samanlainen kuin sosiaali- ja terveysalalla toimivan miehen.
DI ei ole mikään tekosyy olla tunnevammainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hämmentävän moni nainen on näköjään totaalinen lapanen ja täysin miehensä kynnysmattona. Onko se yksinolo niin pelottavaa, että on pakko roikkua paskassa suhteessa ettei vaan kukaan pääse sanomaan, että "tuo ei edes miestä saa".
Hämmentävän moni ei tajua että se yksinolo ei pelota, vaan se kaikki muu. Ei ole monellekaan taloudellisesti mahdollista lähteä ja lisäksi vielä jos mies pelottelee tekevänsä asiat erittäin hankalaksi esim. perättömillä ilmoituksilla niin on se aika helvetin vaikeaa. Sitten jos vielä ei ole minkäänlaista omaa tukiverkkoa.
Mulla oli toi tilanne. Lähdin silti. Isommat lapset suuttui koska isä jäi tyhjän päälle. Aikuinen mies joutui ensi kertaa elämässä käymään kaupassa ja tekemään ruokaa. Muista jutuista puhumattakaan.
Teki minkä lupasi. Lasu oli onnessaan kun 5 v ajan 2-3x kk soitteli kun oli huolissaan. Lopulta kävi niin että lapset on nyt hänellä.
Koska kaikki vihaavat minua koska olen narkkari juoppo. Ei auta että aina kaikki otetut testit on ollu samaa ettei alkoholin käyttöä ,ei huumeita, uskovat silti isäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hämmentävän moni nainen on näköjään totaalinen lapanen ja täysin miehensä kynnysmattona. Onko se yksinolo niin pelottavaa, että on pakko roikkua paskassa suhteessa ettei vaan kukaan pääse sanomaan, että "tuo ei edes miestä saa".
Hämmentävän moni ei tajua että se yksinolo ei pelota, vaan se kaikki muu. Ei ole monellekaan taloudellisesti mahdollista lähteä ja lisäksi vielä jos mies pelottelee tekevänsä asiat erittäin hankalaksi esim. perättömillä ilmoituksilla niin on se aika helvetin vaikeaa. Sitten jos vielä ei ole minkäänlaista omaa tukiverkkoa.
Minä lähdin. Rahattomana, ilman tukiverkkoja, kahden pienen kanssa. Sinnittelin, opiskelin uuden ammatin ja miehen viimeisiä velkoja maksan vielä vuoden. Kaikki oli minusta itsestä kiinni.
Kukaan ei tee mun puolesta noita asioita, eikä kukaan muu voi tehdä mua onnellliseksi ku minä itse, esim. valitsemalla asiat oikein. Tsemppiä kaikille samanlaisten asioiden kanssa kamppaileville!
Vierailija kirjoitti:
Ex-mies suuttui mulle joka kerta, kun tulin kipeäksi. Tiuski ja äyski. Ei puhettakaan, että olisi vaikka tuonut juotavaa. Hän jos oli kipeä, niin olisi pitänyt vuoteen vierellä olla kädestä pitelemässä 24/7.
Ilmeisesti joku sadismi herää joissain miehissä, kun näkee naisen voimattomana ja heikossa kunnossa.
Kamala ukko. Empatiakyky ei todellakaan ole itsestäänselvyys kaikissa ihmisissä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten nämä miehet ihmettelee, kun nainen saa lopulta itsekunnioitusta sen verran, että halua erota. Ihan yhtäkkiä yllättäen se vaan lähti, vaikka kaikki oli tosi hyvin!
Hah, niinpä! Miehellä kaikki hyvin, naisen ja perheen hyvinvoinnin kustannuksella vaikka!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan saman. Lisäksi töissä sama tilanne ja suvussa esim. Vanhempien asioiden hoito sekä lasten. Äiti on se tuki ja turva ja selkäranka joka ei voi väsyä tai kaatua. Mies voi olla vaikka minkälainen lapanen mutta naisen on pakko jaksaa. Jaksaa pitää kuunnella muiden itkut ja valitukset mutta itse ei voi olla kipeä tai sanoa ettei osaa tai jaksa.
Juuri näin. Minä en saa olla tarvitseva enkä heikko. Eikä minua tarvitse huomioida edes merkkipäivinä.
Jätän tuon p-skan vielä jokupäivä.
Mitä pikemmin, sen parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen osoittaa rakkautensa tyylillään. Esim diplomi-insinöörin rakkauden ele ei ehkä ole samanlainen kuin sosiaali- ja terveysalalla toimivan miehen.
Voihan hitto nyt taas.
No älä! Kenen rakkauden suuri osoitus on puolisonsa haukkuminen, alistaminen, vahtiminen, uhkailu, ja ikuisen superihmisen rooliin asettaminen? Tai siis, kodinkoneen rooliin asettaminen, kodinkone jaksaa mukisematta ihan mitä tahansa eikä se ikinä halua mitään takaisin. Sille voi vaikka kiroilla eikä se pahastu, silti vaan hoitaa iloisesti hommansa.
Ihan tarpeeksi monta sukupolvea on naisia sumutettu, että kyllä se mies ihan tosi syvällä siellä salarakastaa omalla tutkimattomalla ja käsittämättömällä tavallaan. Sitä vain ei voi nähdä eikä kuulla, ei tuntea tai mitenkään kokea. Se erilainen rakkaus pitää vain olettaa ja kuvitella sinne.
Meillä negatiiviset tunteet ei ole sallittu. Ei saa olla surullinen, uupunut, hermostunut, huolissaan tai ärtynyt, kun ne kaikki on miehelle taakka. Pitäisi olla vain aina iloinen ja pärjäävä, puhua pirtsakalla tuulella ja hoitaa kaikki mukisematta.
Ihan vasta mies sanoi että toivoisi että meillä olisi "hilpeämpi tunnelma". Tuijotin häntä monttu auki, kun hän itse on se joka on jurottanut omissa oloissaan ottamatta osaa mihinkään kun me lasten kanssa on tehty kivoja asioita. Toki siihen lasten kanssa tulee kaupanpäällisinä joskus siirtymävaiheen tuskaa, pientä kinaa tai komentamista, mutta mies ei siedä sellaista yhtään, esim. jos lautapelin aikana joutuu kerrankin ojentamaan lapsia niin jälkikäteen mies on sitä mieltä että koko pelihetki oli pelkkää kurjuutta ja ei kannata enää ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauheissa suhteissa ihmiset elää. Älkää nyt herranjestas tuhlatko ainoaa elämää tuollaisiin miehiin. Yksinkin on sata kertaa kevyempää ja mukavampaa elää.
Suomessa on näköjään jotenkin vinksahtanut käsitys parisuhteesta ja puolisoiden välisistä rooleista. Pitäisi muka olla kova akka tai ukko, toinen toistaan alistaa. Eihän sen niin kuulu mennä. Parisuhteessa molemmat tukevat, kannattelevat ja kannustavat toisiaan. Auttavat ja tekevät kaikkensa toisen hyvinvoinnin eteen joka ikinen päivä. Jos tähän ei ole valmis, olkoon yksin sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin ainakin saada olla. Saada joskus kukkasiakin ja hemmottelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ex-mies suuttui mulle joka kerta, kun tulin kipeäksi. Tiuski ja äyski. Ei puhettakaan, että olisi vaikka tuonut juotavaa. Hän jos oli kipeä, niin olisi pitänyt vuoteen vierellä olla kädestä pitelemässä 24/7.
Ilmeisesti joku sadismi herää joissain miehissä, kun näkee naisen voimattomana ja heikossa kunnossa.
Sama. Tätä en halua kokea uudestaan.
95% parisuhteista asia on juuri toisinpäin. Haistakaa tussu tyhjän valittajat.
Mun naiseni saa ja itse asiassa jopa täytyy. Sellaista urostelua en katsele päivääkään. Jos sellainen maskuliinisuus mua sytyttäisi, niin kääntyisin homoksi ja alkaisin paneskella suosiolla miehiä. Mä nimenomaan haen naiselta herkkyyttä, empaattisuutta, pehmeyttä ja "heikkoutta". Mä olen sitten se joka auttaa, suojelee ja varjelee pahalta maailmalta.
Jos ei käy, niin ei ole mun nainen. Pistän sellaiselle repun selkään ja ohjaan etsimään uusia tuulia jostain aivan muualta.