Lue keskustelun säännöt.
Saatko sinä olla "heikko nainen" suhteessasi? Minä en!
22.11.2024 |
Tajusin juuri jotain järkyttävää. minun täytyy aina jaksaa, jaksaa ja jaksaa. olla se vahva, heikkoutta ei saa näyttää muuten mies "ärtyy" (kokee siis taakkana ).
Mutta mies saa olla väsynyt, kipeä, suuttunut jne jne...
Minä kuskaan, suoritan, huomioin, hoidan ja toimitan. Kun mies saa valita.
Kun joskus toivoisin huomiota, saan arvostelua.
Toiveeni eivät ole isoja: empatiaa jos on jotain vastoinkäymistä, herrasmiehen eleet (pidä ovea auki, ole kohtelias, tee jotain hänen puolesta, hiero joskus, yllätä pienillä asioilla..)
Enkä tarkoita mitään palvelua ja prinsessa kohtelua. Itse huomioin miestä, toivoisin saavani takaisin itsekin.
Kommentit (136)
Ja sitten nämä miehet ihmettelee, kun nainen saa lopulta itsekunnioitusta sen verran, että halua erota. Ihan yhtäkkiä yllättäen se vaan lähti, vaikka kaikki oli tosi hyvin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hämmentävän moni nainen on näköjään totaalinen lapanen ja täysin miehensä kynnysmattona. Onko se yksinolo niin pelottavaa, että on pakko roikkua paskassa suhteessa ettei vaan kukaan pääse sanomaan, että "tuo ei edes miestä saa".
Hämmentävän moni ei tajua että se yksinolo ei pelota, vaan se kaikki muu. Ei ole monellekaan taloudellisesti mahdollista lähteä ja lisäksi vielä jos mies pelottelee tekevänsä asiat erittäin hankalaksi esim. perättömillä ilmoituksilla niin on se aika helvetin vaikeaa. Sitten jos vielä ei ole minkäänlaista omaa tukiverkkoa.
Vierailija kirjoitti:
Normaali suomalainen liitto. Nainen hoitaa sekä tukee ja on perheen vahva perusta.
Sitähän pienille tytöille opetetaan jo päiväkodeissa, kun laitetaan ikäisiään poikia avustamaan: oman taakan lisäksi tulee kantaa myös miesten taakat.
Tälläisestä pitää sanoutua irti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hämmentävän moni nainen on näköjään totaalinen lapanen ja täysin miehensä kynnysmattona. Onko se yksinolo niin pelottavaa, että on pakko roikkua paskassa suhteessa ettei vaan kukaan pääse sanomaan, että "tuo ei edes miestä saa".
Hämmentävän moni ei tajua että se yksinolo ei pelota, vaan se kaikki muu. Ei ole monellekaan taloudellisesti mahdollista lähteä ja lisäksi vielä jos mies pelottelee tekevänsä asiat erittäin hankalaksi esim. perättömillä ilmoituksilla niin on se aika helvetin vaikeaa. Sitten jos vielä ei ole minkäänlaista omaa tukiverkkoa.
Joo, minä olen saanut kuulla, ettei kukaan muu minua huolisi, talo jäisi miehelle ja lapset ym ym!! Kyllä ne miehet osaa (vai narsistit?) kaasuvalotusta.
Mitä vanhemmaksi tulen, sen enemmän inhoan puolisoani. Kaikki huomioiminen vähentynyt, ilkeää valittaa jos en ole tehnyt kotitöitä hänen eteen kuten normaalisti! Typerä ukko, mikä minä olen passaamaan kun itse ei ikinä voi tehdä mitään? Haaveilen miehestä, joka pitäisi minua tasavertaisena puolisona, saisin olla "heikko" nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun vaikeat tunteesi herättävät miehessä vaikeita tunteita. Ei se tarkoita sitä, ettet sinä "saisi" niitä tuoda esiin. Mutta myös mies saa tuoda omat tunteensa esiin. Jos haluat jonkun, joka pystyy sietämään sinut vaikeat tunteesi ahdistumatta niistä itse tämä on sinulle väärä mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on suomalaista normimenoa, ettei saa mitään tarvita. Toisaalta ei saa olla liian pärjääväkään eikä onnistua ja menestyä, iskee kademieli ja kivekset tippuu.
60-luku meni jo.
Ei mennyt joillain miespuolisilla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinun vaikeat tunteesi herättävät miehessä vaikeita tunteita. Ei se tarkoita sitä, ettet sinä "saisi" niitä tuoda esiin. Mutta myös mies saa tuoda omat tunteensa esiin. Jos haluat jonkun, joka pystyy sietämään sinut vaikeat tunteesi ahdistumatta niistä itse tämä on sinulle väärä mies.
Minä vastaan miehen tunteisiin ymmärtäen, lohduttaen, auttaen. Hän minun: kritisoimalla,syyllistämällä ja hylkäämällä (kuten vanhempansa).
Vierailija kirjoitti:
Jokainen osoittaa rakkautensa tyylillään. Esim diplomi-insinöörin rakkauden ele ei ehkä ole samanlainen kuin sosiaali- ja terveysalalla toimivan miehen.
Voihan hitto nyt taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on itsekäs mies. Mitä vanhemmaksi hän tulee, sitä itsekkäämmäksi muuttuu. Hänen tunteensa, tarpeensa, leponsa, unensa, aikataulunsa, harrastuksensa ja työnsä on tärkeämpää kuin muun perheen. Hän valtaa tilan kotona, muu perhe sitten tekee siinä ohessa mitä pystyy.
Olen aikoinaan itse mieheni valinnut ja naimisiin mennyt, lapset synnyttänyt. En tästä helpolla lähde. Mutta välillä kyllä väsyttää olla vastuussa kaikesta ja antaa kuitenkin miehelle kaikki se tila, minkä hän ottaa.
En olisi tollasen ukkelin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hämmentävän moni nainen on näköjään totaalinen lapanen ja täysin miehensä kynnysmattona. Onko se yksinolo niin pelottavaa, että on pakko roikkua paskassa suhteessa ettei vaan kukaan pääse sanomaan, että "tuo ei edes miestä saa".
Hämmentävän moni ei tajua että se yksinolo ei pelota, vaan se kaikki muu. Ei ole monellekaan taloudellisesti mahdollista lähteä ja lisäksi vielä jos mies pelottelee tekevänsä asiat erittäin hankalaksi esim. perättömillä ilmoituksilla niin on se aika helvetin vaikeaa. Sitten jos vielä ei ole minkäänlaista omaa tukiverkkoa.
Niinpä. Minunkin eksäni uhkaili aika monella asialla, mm. tappamisella ja koko elämäni tuhoamisella. Kun suhteessa on pakottavaa kontrollia ja muutakin väkivaltaa, lähteminen ei ole ihan yksinkertaista, mitä ei tosiaan kaikki tajua.
Minäkään en saanut olla heikko parisuhteessa, mutta siihen tottui ja turtui ajan mittaan. Lapsen syntymän jälkeen tilanne kuitenkin paheni merkittävästi ja minun olisi pitänyt olla suorastaan ihme-ihminen, joka kykenee jopa olemaan kahdessa paikassa yhtä aikaa - tällaisenkin vaatimuksen eksä minulle esitti pariinkin otteeseen. Kun huomautin tämän mahdottomuudesta, sain kuulla, että minun olisi pitänyt hankkia lapsi nuorempana, niin se olisi onnistunut. Lääkärissäkään en olisi saanut käydä, vaikka olin kovassa kuumeessa ja piti hoitaa yksin niin lapsi kuin koti, vaan siitäkin tuli huutoa ja syyllistystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hämmentävän moni nainen on näköjään totaalinen lapanen ja täysin miehensä kynnysmattona. Onko se yksinolo niin pelottavaa, että on pakko roikkua paskassa suhteessa ettei vaan kukaan pääse sanomaan, että "tuo ei edes miestä saa".
Hämmentävän moni ei tajua että se yksinolo ei pelota, vaan se kaikki muu. Ei ole monellekaan taloudellisesti mahdollista lähteä ja lisäksi vielä jos mies pelottelee tekevänsä asiat erittäin hankalaksi esim. perättömillä ilmoituksilla niin on se aika helvetin vaikeaa. Sitten jos vielä ei ole minkäänlaista omaa tukiverkkoa.
Naistenlinja tai turvakoti on tällaisessa tilanteessa sellainen paikka, jonne voi kääntyä. Ei ole pakko jäädä. Lähteminen on aina mahdollista, vaikka se olisi vaikeaa, kunhan sen tekee oikein ja varoen. Siinä auttavat ammattilaiset tarvittaessa, siksi Naistenlinja tai/ha turvakoti.
Kuulostaa ap ex-mieheltäni, paino sanalla ex. Tietysti hänellä oli rankinta, vaativin työ ja kaikki, minä jos joskus oman ihan myös vaativan työni, kahdesta lapsesta huolehtimisen ja kotitöiden kanssa tunsin väsymystä, se oli kitinää ja epämiellyttävän ilmapiirin luomista.
Se kyllä on totta, että eron jälkeen on kotona ollut huomattavasti miellyttävämpi ilmapiiri ja jotenkin tuntuu kevyemmältä huolehtiminen noista työstä, lapsista ja kodista, vaikka lapsilla nykyään harrastuksia enemmän ja lisäksi koulujutut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun vaikeat tunteesi herättävät miehessä vaikeita tunteita. Ei se tarkoita sitä, ettet sinä "saisi" niitä tuoda esiin. Mutta myös mies saa tuoda omat tunteensa esiin. Jos haluat jonkun, joka pystyy sietämään sinut vaikeat tunteesi ahdistumatta niistä itse tämä on sinulle väärä mies.
Minä vastaan miehen tunteisiin ymmärtäen, lohduttaen, auttaen. Hän minun: kritisoimalla,syyllistämällä ja hylkäämällä (kuten vanhempansa).
Eli pitää sinua lapsena, jota saa kohdella samoin kuin vanhemmat kohtelivat häntä?
Minuakin kohdeltiin kotona kaltoin. Jos elettäisiin 1800-lukua, olisi syksyllä hups keikkaa "susi" vienyt minut, ja mitenkäs se nyt silleen? Voi voi.
En silti kohtele miestäni huonosti. Se on minun vastuuni aikuisena kasvaa yli siitä lapsen roolista ja myrkyllisistä, sairaista tavoita toimia.
Yleensä ihmiset kohtelevat meitä kaltoin, koska he ovat sitä mieltä, että heillä on siihen oikeus. Sinunkin miehesi uskoo siihen, että hänellä on syystä tai toisesta oikeus kohdella sinua hyvin ja samaan aikaan oikeus saada sinulta vain hyvää kohtelua takaisin.
Kyllä olisi taas monella täällä luettavana kirja Why Does He Do That? Inside The Minds of Angry and Controlling Men.
Voi ladata täältä ilmaisena PDF:nä. Valitse kohdasta Download EBUP alhaalta kohta "Convert to PDF"
https://1lib.sk/book/2326162/72c297/why-does-he-do-that-inside-the-mind…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen osoittaa rakkautensa tyylillään. Esim diplomi-insinöörin rakkauden ele ei ehkä ole samanlainen kuin sosiaali- ja terveysalalla toimivan miehen.
Voihan hitto nyt taas.
No älä! Kenen rakkauden suuri osoitus on puolisonsa haukkuminen, alistaminen, vahtiminen, uhkailu, ja ikuisen superihmisen rooliin asettaminen? Tai siis, kodinkoneen rooliin asettaminen, kodinkone jaksaa mukisematta ihan mitä tahansa eikä se ikinä halua mitään takaisin. Sille voi vaikka kiroilla eikä se pahastu, silti vaan hoitaa iloisesti hommansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen osoittaa rakkautensa tyylillään. Esim diplomi-insinöörin rakkauden ele ei ehkä ole samanlainen kuin sosiaali- ja terveysalalla toimivan miehen.
Voihan hitto nyt taas.
No älä! Kenen rakkauden suuri osoitus on puolisonsa haukkuminen, alistaminen, vahtiminen, uhkailu, ja ikuisen superihmisen rooliin asettaminen? Tai siis, kodinkoneen rooliin asettaminen, kodinkone jaksaa mukisematta ihan mitä tahansa eikä se ikinä halua mitään takaisin. Sille voi vaikka kiroilla eikä se pahastu, silti vaan hoitaa iloisesti hommansa.
No siis eihän nämä miehet edes lyö, ryyppää tai tuhlaa perheen kaikkia rahoja uhkapeleihin. Kyllä pitäisi ymmärtää olla kiitollinen.
No oma vika jos vetelet jotain supernaisroolia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen osoittaa rakkautensa tyylillään. Esim diplomi-insinöörin rakkauden ele ei ehkä ole samanlainen kuin sosiaali- ja terveysalalla toimivan miehen.
Voihan hitto nyt taas.
No älä! Kenen rakkauden suuri osoitus on puolisonsa haukkuminen, alistaminen, vahtiminen, uhkailu, ja ikuisen superihmisen rooliin asettaminen? Tai siis, kodinkoneen rooliin asettaminen, kodinkone jaksaa mukisematta ihan mitä tahansa eikä se ikinä halua mitään takaisin. Sille voi vaikka kiroilla eikä se pahastu, silti vaan hoitaa iloisesti hommansa.
Kodinkoneen voi myös uusia helposti, jos vanha kieltäytyy yhteistyöstä. Näin meilläkin kävi: minä lähdin 30 vuoden suhteen jälkeen ja exä löysi saman tien uuden kodinkoneen virkaa toimittavan naisen elämäänsä. Se voisi jopa tuntua pahalta, ellei suhde olisi ollut pitkään niin p*ska.
Saan, mutta kyllä mies enemmän inspiroituu siitä kun voin hyvin ja menen eteenpäin.