Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Saatko sinä olla "heikko nainen" suhteessasi? Minä en!
22.11.2024 |
Tajusin juuri jotain järkyttävää. minun täytyy aina jaksaa, jaksaa ja jaksaa. olla se vahva, heikkoutta ei saa näyttää muuten mies "ärtyy" (kokee siis taakkana ).
Mutta mies saa olla väsynyt, kipeä, suuttunut jne jne...
Minä kuskaan, suoritan, huomioin, hoidan ja toimitan. Kun mies saa valita.
Kun joskus toivoisin huomiota, saan arvostelua.
Toiveeni eivät ole isoja: empatiaa jos on jotain vastoinkäymistä, herrasmiehen eleet (pidä ovea auki, ole kohtelias, tee jotain hänen puolesta, hiero joskus, yllätä pienillä asioilla..)
Enkä tarkoita mitään palvelua ja prinsessa kohtelua. Itse huomioin miestä, toivoisin saavani takaisin itsekin.
Kommentit (136)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen täällä paasannut jo vuosia että naiset ei osaa valita miehiä mutta naiset ei sitä ikinä myönnä. Tässä taas hyvä esimerkki.
Voisko ne miehet heti kättelyssä olla omia itsekään, eikä esittää ja valehdella olevansa jotain mitä eivät ole?
Miksi kukaan ei sano heti suhteen alkuvaiheilla että "hei, mulla on muuten ollut tapana pieksää naisiani" tai "niin, käytän sit alkoholia monta kertaa viikossa, eikai haittaa", tai "joo mun mielestä kaikki kotityöt on akkojen hommia, minähän en niitä tee".
Toisessa ketjussa naiset sanovat että tunnistavat tuollaisen miehen jo ensi tapaamisella. Miten se voi olla sitten ongelma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saan olla, mies nostaa esim painavat tavarat ja kantaa painavat ruokakassit kotiin. Kerran olen joutunut ajamaan kun mies oli yli 40 asteen kuumeessa ja terveyskeskuksesta pistivät päivystykseen, minä ajoin kun ei jaksanut. Mies kävi apteekissa ja kaupassa kun oltiin kumpikin vatsataudissa, eli saan olla se heikompi osapuoli
Vierailija kirjoitti:
Ihaninta on kun mun mies jokus oikein kaappaa mut syliinsä.
Joskus on silloin siinä yhdyttykin!
Toksista maskuliinisuutta pahimmillaan.
Vierailija kirjoitti:
Hämmentävän moni nainen on näköjään totaalinen lapanen ja täysin miehensä kynnysmattona. Onko se yksinolo niin pelottavaa, että on pakko roikkua paskassa suhteessa ettei vaan kukaan pääse sanomaan, että "tuo ei edes miestä saa".
Itse jätin laiskan, itsekkään, pettävän ja lompakollani loisineen miehen. Vanhempani eivät ole vielä 20 vuoden jälkeenkään antaneet minulle eroamistani anteeksi. Mies jäi kuulemma tyhjän päälle ilman tukeani eli olen itsekäs, kun en koko elämääni exääni tuhlannut.
En olisi tässä suhteessa, jos en saisi olla juuri sellainen kuin olen. En ole palvelija, vaan olen vaimo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Normaali suomalainen liitto. Nainen hoitaa sekä tukee ja on perheen vahva perusta.
Sitähän pienille tytöille opetetaan jo päiväkodeissa, kun laitetaan ikäisiään poikia avustamaan: oman taakan lisäksi tulee kantaa myös miesten taakat.
Tuo tuskin oli vinkki meille sinkkumiehille, että muistaisimme ja ymmärtäsimme taantua vaippaikäsien tasolle ja luopumalla vastuun kantamisesta niin johan löydämme itsellemme kumppanin
Ei pahalla mutta koska vastaavia avauksia kuin Ap;n ja tämä mitä kutsuit normaaliksi suomalaisekis liitoksi tuntuu joskus hel-ve-tin pahalta, vaikka tiedän. että en vauhdita sitä kumppanin löytämistäni uhriutumsiella yhtään sen paremmin kuin ketään naista tai (tai miestä) syyllistämällä asiasta. Ja ei en väitä olevani ihan "normaali mies" mutta en myöskään mitenkään erityisen epänormaali ja uniikki lumihiutale.
Jokaisessa meissä on vikamme niin minussakin. Mutta silti itsellleni on tosinaan kiusallsita kokea se pieni kateuden pisto sisälläni joka tökkii ja kyuselee, että pitäiskös minun toimia vastaisuudessa röyhkeämmin ja enempi vain omaa napaani tuijottaen ja jättää vähemmälle muiden huomoiminen ja yritykset elää tasapainossa itseni ja ympäristöni kanssa,
Ja kuinka kaiken tuon pienen sisällä tökkivän pikkupirulaisen toiminnalla tasutalla vain yritys saada minut turhautumaan siitä, miksi niin moni muu tuntuu löytävän mahdollsiuuden edetä ja olla sen kumppaninsa kanssa mutta oma kohtalo on elää hetkestä tosieen sinkkuna löytämätta ja kohtaamatta Sitä Yhtä ja Erityistä,
Katkeroituminen ei ole vaihtoehto, eikä väkivalta ratkaisu. Mutta joskus vain on eksyksiisä kun läheisyyden kaipuu sekoittaa pienen mielen. Hengittää syvään ja huokaisee, jos sitä vaikka seuraavaksi keittäisi teetä....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on itsekäs mies. Mitä vanhemmaksi hän tulee, sitä itsekkäämmäksi muuttuu. Hänen tunteensa, tarpeensa, leponsa, unensa, aikataulunsa, harrastuksensa ja työnsä on tärkeämpää kuin muun perheen. Hän valtaa tilan kotona, muu perhe sitten tekee siinä ohessa mitä pystyy.
Olen aikoinaan itse mieheni valinnut ja naimisiin mennyt, lapset synnyttänyt. En tästä helpolla lähde. Mutta välillä kyllä väsyttää olla vastuussa kaikesta ja antaa kuitenkin miehelle kaikki se tila, minkä hän ottaa.
Hemmetin hyvin kiteytetty. Minäkin olen tähän liittoon sitoutunut, helpolla en luovuta. Joskus silti mietin, että mies melkoisen aarteen minusta sai (apua, kuulostaa itserakkaalta, en ole!). Hän on tottunut siihen että minä hoidan kaiken. Ja saanut lapsuudenkodistaan erittäin huonot eväät roolimalleineen. (taas teen tätä: ymmä
Rajat voi aikuiselle miehelle asettaa vain jättämällä miehen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi on luuseri, jolla matala testosteronitaso.
Vierailija kirjoitti:
Toive, toivoa, toivoisin esiintyi tiheästi aloituksessa. Entä puhe, puhuminen tai jopa keskustelu tai neuvottelu?
Kiitos kun avasit silmäni. TOIVON, varovasti, en uskalla kovaan ääneen "vaatia", ettei mies suutu tai ala väittämään vastaan. On puhuttu, minä olen puhumalla yrittänyt saada ääntäni kuuluviin. Mies on sellainen ruuneperi että pyörtää kaiken. Kykenemätön siis myös kompromisseihin. Huh huh.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on itsekäs mies. Mitä vanhemmaksi hän tulee, sitä itsekkäämmäksi muuttuu. Hänen tunteensa, tarpeensa, leponsa, unensa, aikataulunsa, harrastuksensa ja työnsä on tärkeämpää kuin muun perheen. Hän valtaa tilan kotona, muu perhe sitten tekee siinä ohessa mitä pystyy.
Olen aikoinaan itse mieheni valinnut ja naimisiin mennyt, lapset synnyttänyt. En tästä helpolla lähde. Mutta välillä kyllä väsyttää olla vastuussa kaikesta ja antaa kuitenkin miehelle kaikki se tila, minkä hän ottaa.
Ihmiset on kyllä karmeissa suhteissa. Otan osaa.
Ja siihen tämä yhteiskunta kannustaa. Pysymään karmeissa suhteissa koska on niin helvetin hienoa sanoa että on oltu koko elämä yhdessä. Tässä se glooria sitten näkyy.
Rajat voi aikuiselle miehelle asettaa vain jättämällä miehen.
No mikä estää tekemästä sitä, jos elämä miehen kanssa on yhtä kärsimystä ja passaamista ja uhriutumista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin kauan kuin miehellä on pinkka kunnossa, hän voi vaikka pyyhkiä perseensä naisen helmaan ja nainen vain sanoo "kiitos kultaseni".
Vierailija kirjoitti:
Rajat voi aikuiselle miehelle asettaa vain jättämällä miehen.
No mikä estää tekemästä sitä, jos elämä miehen kanssa on yhtä kärsimystä ja passaamista ja uhriutumista?
Se kestää jokaisella naisella aikansa, kunnes tämän tajuaa. Moni toivoo pitkään rakastamansa kumppanin muuttuvan, kun vain avoimesti kommunikoi toiveensa. Sitten vasta tajuaa, ettei toinen edes halua ottaa toiveitasi huomioon. Valmiina ihmissuhde-eksperttinä ei synny kukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saan kyllä olla kipeä rauhassa ja tarvittaessa heikko ja valittava nykyisessä suhteessani. Tiedän ettei siinä pidä mennä liiallisuuksiin, mutta on tärkeää tietää, että toinen ei suutu jos joskus on heikko hetki.
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kuin miehellä on pinkka kunnossa, hän voi vaikka pyyhkiä perseensä naisen helmaan ja nainen vain sanoo "kiitos kultaseni".
Ja kun nainen on aikansa kärvistellyt epäinhimillisessä suhteessa, nainen saattaa pyyhkiä miestä pataan niin että tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rajat voi aikuiselle miehelle asettaa vain jättämällä miehen.
No mikä estää tekemästä sitä, jos elämä miehen kanssa on yhtä kärsimystä ja passaamista ja uhriutumista?
Se kestää jokaisella naisella aikansa, kunnes tämän tajuaa. Moni toivoo pitkään rakastamansa kumppanin muuttuvan, kun vain avoimesti kommunikoi toiveensa. Sitten vasta tajuaa, ettei toinen edes halua ottaa toiveitasi huomioon. Valmiina ihmissuhde-eksperttinä ei synny kukaan.
Eipä siinä mikään expertti tarvitse olla, että näkee esim. ap:n parisuhteen olevan ihan perseestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rajat voi aikuiselle miehelle asettaa vain jättämällä miehen.
No mikä estää tekemästä sitä, jos elämä miehen kanssa on yhtä kärsimystä ja passaamista ja uhriutumista?
Se kestää jokaisella naisella aikansa, kunnes tämän tajuaa. Moni toivoo pitkään rakastamansa kumppanin muuttuvan, kun vain avoimesti kommunikoi toiveensa. Sitten vasta tajuaa, ettei toinen edes halua ottaa toiveitasi huomioon. Valmiina ihmissuhde-eksperttinä ei synny kukaan.
Eipä siinä mikään expertti tarvitse olla, että näkee esim. ap:n parisuhteen olevan ihan perseestä.
Sen takia minäkään en viitsi maksaa mistään pariterapiasta 90 euroa tunnissa että kuulen saman minkä tiedän itsekin, suhteeni on perseestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kuin miehellä on pinkka kunnossa, hän voi vaikka pyyhkiä perseensä naisen helmaan ja nainen vain sanoo "kiitos kultaseni".
Ja kun nainen on aikansa kärvistellyt epäinhimillisessä suhteessa, nainen saattaa pyyhkiä miestä pataan niin että tuntuu.
Vain vauvapalstalla uhoviesteissään. Todellisessa maailmassa ei ikinä, koska se pinkka lähtisi miehen mukana menemään, jos nainen edes yrittäisi jotain tuollaista. Ettetkä te reppanat noin muutenkaan uskalla miehiänne vastustaa edes sanomalla "nyt jumankauta peset ne kalsarisi itse, minä en ole sinun palvelijasi".
Vierailija kirjoitti:
Rajat voi aikuiselle miehelle asettaa vain jättämällä miehen.
No mikä estää tekemästä sitä, jos elämä miehen kanssa on yhtä kärsimystä ja passaamista ja uhriutumista?
Jos nainen rakastaa miestään niin mielellään "passaa " ja kyllähän mieskin sen jollain lailla huomioi.
Alue: Aihe vapaa
Mikä estää sinua asettamasta rajat ja lopettamasta passaamisen? Pelkäätkö, että mies lähtee, jos et alistu täysin hänen palvelijakseen?