Lue keskustelun säännöt.
Saatko sinä olla "heikko nainen" suhteessasi? Minä en!
22.11.2024 |
Tajusin juuri jotain järkyttävää. minun täytyy aina jaksaa, jaksaa ja jaksaa. olla se vahva, heikkoutta ei saa näyttää muuten mies "ärtyy" (kokee siis taakkana ).
Mutta mies saa olla väsynyt, kipeä, suuttunut jne jne...
Minä kuskaan, suoritan, huomioin, hoidan ja toimitan. Kun mies saa valita.
Kun joskus toivoisin huomiota, saan arvostelua.
Toiveeni eivät ole isoja: empatiaa jos on jotain vastoinkäymistä, herrasmiehen eleet (pidä ovea auki, ole kohtelias, tee jotain hänen puolesta, hiero joskus, yllätä pienillä asioilla..)
Enkä tarkoita mitään palvelua ja prinsessa kohtelua. Itse huomioin miestä, toivoisin saavani takaisin itsekin.
Kommentit (136)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kuin miehellä on pinkka kunnossa, hän voi vaikka pyyhkiä perseensä naisen helmaan ja nainen vain sanoo "kiitos kultaseni".
Ja kun nainen on aikansa kärvistellyt epäinhimillisessä suhteessa, nainen saattaa pyyhkiä miestä pataan niin että tuntuu.
Vain vauvapalstalla uhoviesteissään. Todellisessa maailmassa ei ikinä, koska se pinkka lähtisi miehen mukana menemään, jos nainen edes yrittäisi jotain tuollaista. Ettetkä te reppanat noin muutenkaan uskalla miehiänne vastustaa edes sanomalla "nyt jumankauta peset ne kalsarisi itse, minä en ole sinun palvelijasi".
Näinpä. Todellisessa maailmassa hankitaan rakastaja joka puhuu ja tekee ehkä muutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on itsekäs mies. Mitä vanhemmaksi hän tulee, sitä itsekkäämmäksi muuttuu. Hänen tunteensa, tarpeensa, leponsa, unensa, aikataulunsa, harrastuksensa ja työnsä on tärkeämpää kuin muun perheen. Hän valtaa tilan kotona, muu perhe sitten tekee siinä ohessa mitä pystyy.
Olen aikoinaan itse mieheni valinnut ja naimisiin mennyt, lapset synnyttänyt. En tästä helpolla lähde. Mutta välillä kyllä väsyttää olla vastuussa kaikesta ja antaa kuitenkin miehelle kaikki se tila, minkä hän ottaa.
Ihmiset on kyllä karmeissa suhteissa. Otan osaa.
Ja siihen tämä yhteiskunta kannustaa. Pysymään karmeissa suhteissa koska on niin helvetin hienoa sanoa että on oltu koko elämä yhdessä. Tässä se glooria sitten näkyy.
Niin. Olen aiemminkin kertonut, että minä mies olisin varmasti päässyt tosinaan treffeillä vähemmällä, jos olsin valehdellut parisuhdehistoriani toiseksi. - Mutta onneksi olen kohdannut myös naisia, joille se, että en ole ollut pidemmässä parisuhteessa (=vastaus heidän esittämäänsä kysymykseen ex-kumppanien määrästä) ei ole ollut vastaus, jonka johdosta olisin saanut vastaukseksi aika piikikkäitäkin ja satuttaviakin vastauksia.
Mutta toisaalta, jos en vosii olla kumppanin kanssa rehellinen omasta historiastani ja hän pitäisi sitä uhkana tulevaiuuden kannalta niin ehkä on parempi, että emme yritä rakentaa yhteistä tulevaisuutta myöskään valheen varaan. -
Ei vaikka joku saattaa perustellsutikin kysyä, että mitä se edes muuttaisi, jos kertoisin asiasta muuneltua totuuttua kun mennyttä ei kuitenkaan saa enää takaisin.
Toisaalta ymmärrän erinoamsein hyvin,että "koekmattomuutteni" on herättänyt ennakkoluuloisuutta; olsin minä itsekin vähän ennakkoluulonen tai varuillaam jos suunnilleen ikäsieni nainen kertoisi, ettei ole ollut eläessään pidemmässä parisuhteessa...
Mutta sitä en ymmärrä, että jos nainen tai mies on elänyt aina sinkkuna niin se automaattisesti tekisi hänestä jotenkin vajaan ja vastenmielisen, jonka elämä olisi jäänyt aina korkeintaan puolinaiseksi, eikä saavuttanut täyttä mittaana, joka olisi mahdollista vain parisuhteen tai parisuhteiden myötä (PArisuhteiden monikossa siksi, että osa potää mahdottomana sitäkin, että yksi kumppani, jonka joskus -yleensä nuorena- voisi olla se ainoa ilman, että jossain vaiheessa suhdette jommalle kummalle tulsi vastustamaton halu vähintään käydä kokieilemassa, milten seksi sujuisii, jonkun toiien kanssa),
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rajat voi aikuiselle miehelle asettaa vain jättämällä miehen.
No mikä estää tekemästä sitä, jos elämä miehen kanssa on yhtä kärsimystä ja passaamista ja uhriutumista?
Jos nainen rakastaa miestään niin mielellään "passaa " ja kyllähän mieskin sen jollain lailla huomioi.
No eipä välttämättä huomioi. Oppii vain pitämään itsestäänselvyytenä.
Tunnistan saman. Lisäksi töissä sama tilanne ja suvussa esim. Vanhempien asioiden hoito sekä lasten. Äiti on se tuki ja turva ja selkäranka joka ei voi väsyä tai kaatua. Mies voi olla vaikka minkälainen lapanen mutta naisen on pakko jaksaa. Jaksaa pitää kuunnella muiden itkut ja valitukset mutta itse ei voi olla kipeä tai sanoa ettei osaa tai jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kuin miehellä on pinkka kunnossa, hän voi vaikka pyyhkiä perseensä naisen helmaan ja nainen vain sanoo "kiitos kultaseni".
Ja kun nainen on aikansa kärvistellyt epäinhimillisessä suhteessa, nainen saattaa pyyhkiä miestä pataan niin että tuntuu.
Vain vauvapalstalla uhoviesteissään. Todellisessa maailmassa ei ikinä, koska se pinkka lähtisi miehen mukana menemään, jos nainen edes yrittäisi jotain tuollaista. Ettetkä te reppanat noin muutenkaan uskalla miehiänne vastustaa edes sanomalla "nyt jumankauta peset ne kalsarisi itse, minä en ole sinun palvelijasi".
Näinpä. Todellisessa maailmassa hankitaan rakastaja joka puhuu ja tekee ehkä muutakin.
Tuokin on vain vauvapalstafantasiaasi. Oikeasti te toimitte niin kuin ap eli passaatte niitä miesvauvojanne ihan kiltisti ja kun miesvauvava on mennyt nukkumaan tai kavereiden kanssa kaljalle tulette tänne uhriutumaan, kun "minä aina kaikki ja mies ei koskaan mitään". Ja jokainen tämän viestin saama alapeukku vahvistaa, että olen oikeassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kuin miehellä on pinkka kunnossa, hän voi vaikka pyyhkiä perseensä naisen helmaan ja nainen vain sanoo "kiitos kultaseni".
Ja kun nainen on aikansa kärvistellyt epäinhimillisessä suhteessa, nainen saattaa pyyhkiä miestä pataan niin että tuntuu.
Vain vauvapalstalla uhoviesteissään. Todellisessa maailmassa ei ikinä, koska se pinkka lähtisi miehen mukana menemään, jos nainen edes yrittäisi jotain tuollaista. Ettetkä te reppanat noin muutenkaan uskalla miehiänne vastustaa edes sanomalla "nyt jumankauta peset ne kalsarisi itse, minä en ole sinun palvelijasi".
Näinpä. Todellisessa maailmassa hankitaan rakastaja joka puhuu ja tekee ehkä muutakin.
Ja sinäkö luulet ettei kukaan nainen tässä maailmassa ole käynyt vähän avautumassa vieraalle miehelle jos oma mies on täysi apina, eikä ymmärrä vuosikymmenien sanomisen jälkeenkään mikä on ongelma? Silloin olet kyllä aika vaaleanpunaiset lasit päässä.
Ja sinäkö luulet ettei kukaan nainen tässä maailmassa ole käynyt vähän avautumassa vieraalle miehelle jos oma mies on täysi apina, eikä ymmärrä vuosikymmenien sanomisen jälkeenkään mikä on ongelma? Silloin olet kyllä aika vaaleanpunaiset lasit päässä.
--
En tietenkään luule. Kerroin vain, että teillä mammapalstalla parkuvilla uhriutujilla ei ole siihen uskallusta muualla kuin uhopuheissanne. Miksi kukaan itseäänkunnioittava nainen edes olisi suhteessa, jossa mies on "täysi apina"? Jos sellaiseen alistut, olet kyllä vielä enemmän lapanen kuin pystyin edes kuvittelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan turhaan alapeukutat totuutta. Uhoaminen ei muutu teoiksi vaikka miten alapeukkua painelet.
On kahta erityyppistä marttyyriä. Uhriutuva marttyyri raataa ja kärsii muiden puolesta. Läheisriippuvainen marttyyri taas tarvitsee lähelleen avuttomia reppanoita, joiden kautta elää.
Uhriutuja rypee itsesäälissä.
Uhriutuja kaihtaa vastuun ottamista omasta elämästään. Kun hänellä on vaikeaa, syy siihen löytyy jostain muualta kuin itsestä.
Uhriutuja nauttii syyllistämisestä ja rakastaa itsesäälissä rypemistä. Hän elää menneessä ja muistelee vuosien takaisia epäkohtia ja epäonnistumisia, joiden syyt on ulkoistettu muiden harteille.
Toisaalta uhriutuja rakastaa itsestään kertovia sankaritarinoita. Sellaisia, joiden mukaan hän on riutumalla, raatamalla ja muista huolehtimalla saanut urotöitä aikaiseksi. Tällöin uhriutujan ympärille voi muodostua häntä ihaileva ja myötäilevä hovi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On kahta erityyppistä marttyyriä. Uhriutuva marttyyri raataa ja kärsii muiden puolesta. Läheisriippuvainen marttyyri taas tarvitsee lähelleen avuttomia reppanoita, joiden kautta elää.
Uhriutuja rypee itsesäälissä.
Uhriutuja kaihtaa vastuun ottamista omasta elämästään. Kun hänellä on vaikeaa, syy siihen löytyy jostain muualta kuin itsestä.
Uhriutuja nauttii syyllistämisestä ja rakastaa itsesäälissä rypemistä. Hän elää menneessä ja muistelee vuosien takaisia epäkohtia ja epäonnistumisia, joiden syyt on ulkoistettu muiden harteille.
Toisaalta uhriutuja rakastaa itsestään kertovia sankaritarinoita. Sellaisia, joiden mukaan hän on riutumalla, raatamalla ja muista huolehtimalla saanut urotöitä aikaiseksi. Tällöin uhriutujan ympärille voi muodostua häntä ihaileva ja myötäilevä hovi.
Toisaalta uhriutuja rakastaa itsestään kertovia sankaritarinoita. Sellaisia, joiden mukaan hän on riutumalla, raatamalla ja muista huolehtimalla saanut urotöitä aikaiseksi. Tällöin uhriutujan ympärille voi muodostua häntä ihaileva ja myötäilevä hovi.
Hovina voi toimia myös AV-palstan muut naiset 😁
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan saman. Lisäksi töissä sama tilanne ja suvussa esim. Vanhempien asioiden hoito sekä lasten. Äiti on se tuki ja turva ja selkäranka joka ei voi väsyä tai kaatua. Mies voi olla vaikka minkälainen lapanen mutta naisen on pakko jaksaa. Jaksaa pitää kuunnella muiden itkut ja valitukset mutta itse ei voi olla kipeä tai sanoa ettei osaa tai jaksa.
Juuri näin. Minä en saa olla tarvitseva enkä heikko. Eikä minua tarvitse huomioida edes merkkipäivinä.
Jätän tuon p-skan vielä jokupäivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rajat voi aikuiselle miehelle asettaa vain jättämällä miehen.
No mikä estää tekemästä sitä, jos elämä miehen kanssa on yhtä kärsimystä ja passaamista ja uhriutumista?
Jos nainen rakastaa miestään niin mielellään "passaa " ja kyllähän mieskin sen jollain lailla huomioi.
Lopetin mieslapsen passaamisen. Kyllä se pärjää ilmankin.
En saa olla. Kriisitilanteissa minä olen se joka sanoo että "nyt tehdään näin.." Minun pitää olla vahva ja kestää vastoinkäymiset, surut jne yksin ja selviytyä.
Joskus jossain videossa ulkomaalainen mies sanoi että suomalaiset miehet valittaa että suomalaiset naiset eivät tarvitse miestä mihinkään, ovat liian itsenäisiä. Ja totesi loppuun että miehet itse tekevät naisista sellaisia. Ja se pitää kyllä paikkansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En saa, mun mies on tunnevammainen, v-tuttaa että ikinä piti mennä yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Olen täällä paasannut jo vuosia että naiset ei osaa valita miehiä mutta naiset ei sitä ikinä myönnä. Tässä taas hyvä esimerkki.
Suosittelen pitämään taukoa palstasta ja tutustumaan tosielämään. Tämä on keskustelupalsta jonne tullaan purnaamaan anonyymisti ärsytystä puolisoa kohtaan. Kai on selvää, että palstan perusteella kaikki elää ihan p*skoissa suhteissa ja naiset ja miehet vihaa toisiaan.
En en ole koskaan kokenut että olisin miehelle se kaikista tärkein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on itsekäs mies. Mitä vanhemmaksi hän tulee, sitä itsekkäämmäksi muuttuu. Hänen tunteensa, tarpeensa, leponsa, unensa, aikataulunsa, harrastuksensa ja työnsä on tärkeämpää kuin muun perheen. Hän valtaa tilan kotona, muu perhe sitten tekee siinä ohessa mitä pystyy.
Olen aikoinaan itse mieheni valinnut ja naimisiin mennyt, lapset synnyttänyt. En tästä helpolla lähde. Mutta välillä kyllä väsyttää olla vastuussa kaikesta ja antaa kuitenkin miehelle kaikki se tila, minkä hän ottaa.
Hemmetin hyvin kiteytetty. Minäkin olen tähän liittoon sitoutunut, helpolla en luovuta. Joskus silti mietin, että mies melkoisen aarteen minusta sai (apua, kuulostaa itserakkaalta, en ole!). Hän on tottunut siihen että minä hoidan kaiken. Ja saanut lapsuudenkodistaan erittäin huonot eväät roolimalleineen. (taas teen tätä: ymmärrän HÄNTÄ!)
ap
Mutta miksi sitoutuisit mieheen noin sinnikkäästi, kun hän ei ole tippaakaan sitoutunut sinuun? Jos olisi, kohtelisi sinua kuin parasta ystäväänsä eikä kuin käskytettävää kuormajuhtaa tai orjaa.
Parisuhteen tehtävä ei ole selvittää, miten kauan jaksat olla samassa suhteessa ja mitään erikoispalkintoa ei kukaan saa siitä, että sinnikkäästi jaksoi sietää puolisonsa pazkaa kohtelua. Jos minulta kysytään, parisuhteen tehtävä on tehdä elämästä parempaa kuin mitä se olisi ilman tuota kumppania ja suhdetta häneen. Jos kumppani tai suhde huonontaa elämänlaatua, se on ihan tietoista itsensä kiduttamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kahta erityyppistä marttyyriä. Uhriutuva marttyyri raataa ja kärsii muiden puolesta. Läheisriippuvainen marttyyri taas tarvitsee lähelleen avuttomia reppanoita, joiden kautta elää.
Uhriutuja rypee itsesäälissä.
Uhriutuja kaihtaa vastuun ottamista omasta elämästään. Kun hänellä on vaikeaa, syy siihen löytyy jostain muualta kuin itsestä.
Uhriutuja nauttii syyllistämisestä ja rakastaa itsesäälissä rypemistä. Hän elää menneessä ja muistelee vuosien takaisia epäkohtia ja epäonnistumisia, joiden syyt on ulkoistettu muiden harteille.
Toisaalta uhriutuja rakastaa itsestään kertovia sankaritarinoita. Sellaisia, joiden mukaan hän on riutumalla, raatamalla ja muista huolehtimalla saanut urotöitä aikaiseksi. Tällöin uhriutujan ympärille voi muodostua häntä ihaileva ja myötäilevä hovi.Toisaalta uhriutuja rakastaa itsestään kertovia sank
Hovina voi toimia myös AV-palstan muut naiset 😁
Kyllä, niitä tarinoita täällä riittää. Varsinkin jos joku kehtaa sanoa ettei ala paapomaan miestä tai tarvitsisi apua lasten kanssa, on lauma uhriutujanaisia syyllistämässä. Kyllä minäkin ihan yksin hoidin viisi lastani eikä kukaan koskaan auttanut ollenkaan, kävelin taaperolauman kanssa kauppaan ja kannoin ruokaostokset ja taaperot, noroviruksessakin kokkasin koko perheen ruuat, aina olen tehnyt kaikki kotityöt yksin ja maksoinkin (vähintään) puolet kaikesta vaikka oli pienempi palkka ja hoitovapaat, jne.
Erikoinen käsitys rakkaudesta, jos rakkaus tarkoittaa sinulle sitä, että nainen on palvelija (ja uhriutuu siitä vauvapalstalla) eikä miehen tarvitse tehdä muuta kuin maata sohvalla odottamassa passausta.