Lue keskustelun säännöt.
Saatko sinä olla "heikko nainen" suhteessasi? Minä en!
22.11.2024 |
Tajusin juuri jotain järkyttävää. minun täytyy aina jaksaa, jaksaa ja jaksaa. olla se vahva, heikkoutta ei saa näyttää muuten mies "ärtyy" (kokee siis taakkana ).
Mutta mies saa olla väsynyt, kipeä, suuttunut jne jne...
Minä kuskaan, suoritan, huomioin, hoidan ja toimitan. Kun mies saa valita.
Kun joskus toivoisin huomiota, saan arvostelua.
Toiveeni eivät ole isoja: empatiaa jos on jotain vastoinkäymistä, herrasmiehen eleet (pidä ovea auki, ole kohtelias, tee jotain hänen puolesta, hiero joskus, yllätä pienillä asioilla..)
Enkä tarkoita mitään palvelua ja prinsessa kohtelua. Itse huomioin miestä, toivoisin saavani takaisin itsekin.
Kommentit (136)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saan olla heikko tai vahva, koska en enää puhu miehelleni mistään.
Niin, kahden ääripään narsistien suhteessa ei yleensä uskalleta puhua säästä tai uutisista kummemmista asioista. Parisuhde on jo liian arkoja aiheita keskusteltavaksi, koska niissä jouduttaisiin puhumaan tunteista.
En ole narsisti. Olen yrittänyt puhua 20 vuotta kaikenlaista tunteista ja parisuhteesta, mutta mies ei vastaa mihinkään keskustelunavauksiin, kieltäytyy keskustelemasta ja räplää kännykkää. Viitisen vuotta hän alkoi rähjätä heti kun minä aloitin puhumaan. Joten olen luovuttanut enkä viitsi puhua enää mitään. Jos hän soittaa, saatan laittaa kännykän taskuun ja hän jatkaa omaa jorinaansa yksikseen. Useimmiten hän ei huomaa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen täällä paasannut jo vuosia että naiset ei osaa valita miehiä mutta naiset ei sitä ikinä myönnä. Tässä taas hyvä esimerkki.
Voisko ne miehet heti kättelyssä olla omia itsekään, eikä esittää ja valehdella olevansa jotain mitä eivät ole?
Miksi kukaan ei sano heti suhteen alkuvaiheilla että "hei, mulla on muuten ollut tapana pieksää naisiani" tai "niin, käytän sit alkoholia monta kertaa viikossa, eikai haittaa", tai "joo mun mielestä kaikki kotityöt on akkojen hommia, minähän en niitä tee".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen täällä paasannut jo vuosia että naiset ei osaa valita miehiä mutta naiset ei sitä ikinä myönnä. Tässä taas hyvä esimerkki.
Eikö siis kannattaisi jo lopettaa? Ajattele, mitä olisit voinut saavuttaa, jos olisit käyttänyt nuo vuodet johonkin järkevään.
Tai edes hauskaan
Täällähän on todella hauskaa nauraa naisille. Olette uskomattoman tyhmiä. En täällä toki kaikkea aikaani kuluta, on paljon muutakin tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Olen täällä paasannut jo vuosia että naiset ei osaa valita miehiä mutta naiset ei sitä ikinä myönnä. Tässä taas hyvä esimerkki.
Ja minä olen sanonut vuosia että 80% miehistä on sysipaskoja ja täysin epäinhimillisiä kusipäitä joita ei toivo pahimmalle vihollisellenkaan, joten sen hyvän löytyminen on täysin mahdoton paikka. On itsensä kusettamista jos luulee, että tuolta löytyy mies jonka sisällä on jotain muuta kuin naista vihaava perverssi opportunisti.
Ensimmäisessä avioliitossa en saanut. Muistan hyvin kuinka olin lopen uupunut (kaksi pientä lasta, flunssaa, vaativaa asiantuntija työ) ja joskus illalla makasin vaan piemeässä huoneessa lapsia nukuttamassa ja nukahdin sinne itsekin. Myöhemmin mies raivosi kuinka se pimeässä makoilu ei mitään jaksamiseen auta. Lisäksi apua ei saanut, minun piti osata kaikki ja kyetä kaikkeen.
Toisessa suhteessani olen saanut olla juuri niin väsynyt tai heikko kuin olen. Mies peittelee sohvalle, hieroo jalkoja ja hoitaa jos en jaksa. Pitää puolia ja auttaa. Hänen kanssa ei tarvitse osata kaikkea. Ja tekee minun puolesta asioita jotka koen hankalaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on seksikästä, kun mies on mies ja ottaa välillä vastuun. Olen nainen ja osaan paljon. Vasara ja sahakin pysyy kädessä. Mutta on se vaan niin ihanaa, kun mies sanoo, että minä hoidan tämän, sinun ei tarvitse huolehtia. En tiedä, ehkä siinä on jotain alkukantaisen seksikästä minä Tarzan, sinä Jane-tyyppistä..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen täällä paasannut jo vuosia että naiset ei osaa valita miehiä mutta naiset ei sitä ikinä myönnä. Tässä taas hyvä esimerkki.
Ja minä olen sanonut vuosia että 80% miehistä on sysipaskoja ja täysin epäinhimillisiä kusipäitä joita ei toivo pahimmalle vihollisellenkaan, joten sen hyvän löytyminen on täysin mahdoton paikka. On itsensä kusettamista jos luulee, että tuolta löytyy mies jonka sisällä on jotain muuta kuin naista vihaava perverssi opportunisti.
Näin ja niistä 20 prosentista vain 10 prosenttia kelpaa ulkonäön puolesta. Ei ole helppoa naisilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta on seksikästä, kun mies on mies ja ottaa välillä vastuun. Olen nainen ja osaan paljon. Vasara ja sahakin pysyy kädessä. Mutta on se vaan niin ihanaa, kun mies sanoo, että minä hoidan tämän, sinun ei tarvitse huolehtia. En tiedä, ehkä siinä on jotain alkukantaisen seksikästä minä Tarzan, sinä Jane-tyyppistä..
Törkeää naisvihaa 🤮
Olen välillä heikko ja välillä vahva. En oikeastaan edes kysy mieheltä lupaa. Mies on myös välillä heikko ja välillä vahva minulta kysymättä. Kumpikin kyllä koittaa tukea toista kun toinen on heikoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisessä avioliitossa en saanut. Muistan hyvin kuinka olin lopen uupunut (kaksi pientä lasta, flunssaa, vaativaa asiantuntija työ) ja joskus illalla makasin vaan piemeässä huoneessa lapsia nukuttamassa ja nukahdin sinne itsekin. Myöhemmin mies raivosi kuinka se pimeässä makoilu ei mitään jaksamiseen auta. Lisäksi apua ei saanut, minun piti osata kaikki ja kyetä kaikkeen.
Toisessa suhteessani olen saanut olla juuri niin väsynyt tai heikko kuin olen. Mies peittelee sohvalle, hieroo jalkoja ja hoitaa jos en jaksa. Pitää puolia ja auttaa. Hänen kanssa ei tarvitse osata kaikkea. Ja tekee minun puolesta asioita jotka koen hankalaksi.
Sama juttu, olen sietänyt mokomaa apinaa jo 25 vuotta ja 20 vuotta siitä haaveillut avioerosta. Nyt kun lapset on jo lähteneet, olen päättänyt säästää rahaa ja marssia käräjäoikeuteen heti kun mahdollista.En voi sietää koko ukkoa enää päivääkään.
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisessä avioliitossa en saanut. Muistan hyvin kuinka olin lopen uupunut (kaksi pientä lasta, flunssaa, vaativaa asiantuntija työ) ja joskus illalla makasin vaan piemeässä huoneessa lapsia nukuttamassa ja nukahdin sinne itsekin. Myöhemmin mies raivosi kuinka se pimeässä makoilu ei mitään jaksamiseen auta. Lisäksi apua ei saanut, minun piti osata kaikki ja kyetä kaikkeen.
Toisessa suhteessani olen saanut olla juuri niin väsynyt tai heikko kuin olen. Mies peittelee sohvalle, hieroo jalkoja ja hoitaa jos en jaksa. Pitää puolia ja auttaa. Hänen kanssa ei tarvitse osata kaikkea. Ja tekee minun puolesta asioita jotka koen hankalaksi.
Samaa koettu, tosin voi hoitaa pakolliset (hakee lääkkeet apteekista), mutta vuosien kuluessa itsekkyys lisääntynyt. Viimeksi olin koronassa todella kipeä, makasin päiviä sängyssä, niin ei edes kysynyt että voiko tuoda juomista tai muuta?? Kyvyttömyys empatiaan.
Jos minä koen jotain hankalaksi, tulee vaan keljuilua että yritä enemmän!
Voin vaan uneksia tuollaisesta, ihana mies sinulla <3
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuetenkään ei voi olla heikko. Pitää kantaa mies, lapset, itsensä täysin yksin ilman minkäänlaista tukea. Ja juuri sen vuoksi moni nainen valitsee parisuhteen päätyttyä ikisinkkuuden, koska itsensä kantaminen on paljon helpompaa kuin miehen siihen päälle.
Jep, nuorena tapailin ja seurustelinkin tällaisten miesten kanssa. Yksikin näistä kertoi, että etsii tulevien lastensa äitiä ja hän kertoi olevansa valmis panostamaan uraansa ja tekemään paljon töitä SITTEN, KUN perustaa perheen. Hänellä oli hyvä koulutus ja työpaikka, että olisi voinut panostaa siihen uraansa sinkkunakin. Se tyyppi asui opiskelija-asuntoa muistuttavassa miesluolassa, jossa hänen äitinsä tai siskonsa kävivät siivoamassa, kun eivät jaksaneet enää sotkua. Siellä kämpässä haisi lika ja kaveri ihan tyytyväisenä kertoili, että haluaa perustaa perheen. Olin alkuun ollut kovin ihastunut tähän tyyppiin, mutta onneksi tulin järkiini.
Kuka sinut pakottaa tuollaiseen äidin rooliin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen täällä paasannut jo vuosia että naiset ei osaa valita miehiä mutta naiset ei sitä ikinä myönnä. Tässä taas hyvä esimerkki.
Ihmiset muuttuvat. Parisuhteessa pitäisi muuttua samaan suuntaan. Yleensä siinä mies taantuu ja laiskistuu.
Et voi pakottaa toista muuttumaan sinun haluamaasi suuntaan. Jos muutos ei ole sinulle mieleinen, ota vastuu elämästäsi äläkä ulise. Olet jo iso tyttö ja voit vaikka erota, jos miehen meno ei miellytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saan olla heikko tai vahva, koska en enää puhu miehelleni mistään.
Niin, kahden ääripään narsistien suhteessa ei yleensä uskalleta puhua säästä tai uutisista kummemmista asioista. Parisuhde on jo liian arkoja aiheita keskusteltavaksi, koska niissä jouduttaisiin puhumaan tunteista.
En ole narsisti. Olen yrittänyt puhua 20 vuotta kaikenlaista tunteista ja parisuhteesta, mutta mies ei vastaa mihinkään keskustelunavauksiin, kieltäytyy keskustelemasta ja räplää kännykkää. Viitisen vuotta hän alkoi rähjätä heti kun minä aloitin puhumaan. Joten olen luovuttanut enkä viitsi puhua enää mitään. Jos hän soittaa, saatan laittaa kännykän taskuun ja hän jatkaa omaa jorinaansa yksikseen. Useimmiten hän ei huomaa mitään.
Ja mikä onkaan se syy, miksi roikut tuollaisessa suhteessa etkä eroa? Raha?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saan olla heikko tai vahva, koska en enää puhu miehelleni mistään.
Niin, kahden ääripään narsistien suhteessa ei yleensä uskalleta puhua säästä tai uutisista kummemmista asioista. Parisuhde on jo liian arkoja aiheita keskusteltavaksi, koska niissä jouduttaisiin puhumaan tunteista.
En ole narsisti. Olen yrittänyt puhua 20 vuotta kaikenlaista tunteista ja parisuhteesta, mutta mies ei vastaa mihinkään keskustelunavauksiin, kieltäytyy keskustelemasta ja räplää kännykkää. Viitisen vuotta hän alkoi rähjätä heti kun minä aloitin puhumaan. Joten olen luovuttanut enkä viitsi puhua enää mitään. Jos hän soittaa, saatan laittaa kännykän taskuun ja hän jatkaa omaa jorinaansa yksikseen. Useimmiten hän ei huomaa mitään.
Et tosiaan ole narsisti. Olet läheisriippuvainen, joka roikkuu miehen lahkeessa kynsin ja hampain uskaltamatta ottaa vastuuta omasta elämästäsi.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on itsekäs mies. Mitä vanhemmaksi hän tulee, sitä itsekkäämmäksi muuttuu. Hänen tunteensa, tarpeensa, leponsa, unensa, aikataulunsa, harrastuksensa ja työnsä on tärkeämpää kuin muun perheen. Hän valtaa tilan kotona, muu perhe sitten tekee siinä ohessa mitä pystyy.
Olen aikoinaan itse mieheni valinnut ja naimisiin mennyt, lapset synnyttänyt. En tästä helpolla lähde. Mutta välillä kyllä väsyttää olla vastuussa kaikesta ja antaa kuitenkin miehelle kaikki se tila, minkä hän ottaa.
Hemmetin hyvin kiteytetty. Minäkin olen tähän liittoon sitoutunut, helpolla en luovuta. Joskus silti mietin, että mies melkoisen aarteen minusta sai (apua, kuulostaa itserakkaalta, en ole!). Hän on tottunut siihen että minä hoidan kaiken. Ja saanut lapsuudenkodistaan erittäin huonot eväät roolimalleineen. (taas teen tätä: ymmärrän HÄNTÄ!)
ap
Hämmentävän moni nainen on näköjään totaalinen lapanen ja täysin miehensä kynnysmattona. Onko se yksinolo niin pelottavaa, että on pakko roikkua paskassa suhteessa ettei vaan kukaan pääse sanomaan, että "tuo ei edes miestä saa".
Ihaninta on kun mun mies jokus oikein kaappaa mut syliinsä.
Joskus on silloin siinä yhdyttykin!
Ota ero ja puoli valtakuntaa.