Minne opiskelijat pitäisi saada töihin?

Vierailija kirjoitti:

"Töiden teko opintojen ohella alkaa olla järkevää sitten, kun saa niitä oman alan töitä. Silloin ne työt ja opiskelu tukevat toisiaan. "

Noin asiat toimivat aikoinaan. Nyt kilpailu työmarkkinoilla on niin kovaa että se "uraputki" pitää monilla aloilla saada alkuun melkein heti eikä niitä oman alan töitä voi lykätä jonnekin opiskelun loppuun. Silloin on jo auttamatta myöhässä ja ne parhaat urapolut on jo menneet muille.

Tietenkin parhaat urapolut on menneet muille. Kautta aikojen on ollut niin, että etevin ja pärjäävin vie paikan. Ja kuuluukin olla niin. Jos joku kykenee hoitamaan sekä työt että opinnot hyvin, tottakai hän on houkuttelevampi ja vakuuttavampi työnantajan silmissä kuin sellainen, jonka kapasiteetti riittää vain opinnoista selviämiseen, eikä mihinkään muuhun.

Sehän se idea on työskentelystä opintojen ohessa, että rahan lisäksi saat jalkaa oven väliin ja kerrytettyä työkokemusta. Koko peruskoulu ja lukio on jo menty heikoimpien ehdoilla ja tasapäistämällä. Valitettavasti realiteetit on, että loputtomiin se paapominen ei jatku. Työelämässä parhaat paikat vievät ne ikäluokan terävimmät kärjet, joilla on hyvä osaaminen, sosiaaliset kyvyt ja resilienssi. Tietenkin. Muut jakavat sen mitä jäljelle jää. Itsekin palkkaisit parhaan ehdokkaan, eikö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen ajankäytön tarkastelua ja harjoittelua jos missään välissä ei muka lapseton opiskelija töihin ehdi tai jaksa mennä. Olen itse perheellinen opiskelija ja alanvaihtaja. Opisken hakupainealalla ja ihan normaalisti, en monimuotona. Lapsia 3, joista yksi päiväkodissa ja kaksi alakoulussa.

Opiskelu ei todellakaan vie päivästä kaikkea aikaa jos sen hoitaa reippaasti ja pitää kiinni suunnitelmista, eikä nuku kymppiin, somettele jne. Luentoja on ehkä 0-3 päivässä, se ei ole lähelläkään tavallisen työpäivän kuormitusta. Minä (ja lukuisat muut perheelliset) hoidan ihan JOKA päivä opiskelun, ryhmätöiden ja tenttien päälle lapsille lämpimän ruoan, kotityöt, pyykit, harrastuskuskaukset, haen ja vien päiväkotiin, lasten sairastelut, kokeisiin valmistautumisen, tarkistan läksyt, ison perheen ostokset, huolehdin lasten varusteet, lääkärit, vasut, arviointikeskustelut, vanhempainillat,

Mitä ihmettä selittää? En todellakaan asu opiskelupaikkakunnalla. Ja silti onnistuu kun ryhtyy toimeen, eikä ryve itsesäälissä.

Vierailija kirjoitti:

Mutta tilanne on aina ollut sama. Jokaisen pitää löytää oma paikkansa yhteiskunnassa. Hyväntekijät ei kauaa kestä taloudellista rasitetta. "Tänne näin, rahaa annetaan, vaikka ette mitään tuota."

Olen ensimmäiseen ammattiin opiskelevien kohdalla eri mieltä, jos ala on työllistävä. Opiskelijoita pitäisi auttaa enemmän. Itse sinnittelin 25v sitten 5 vuotta ilman opintotukea tai töissä käymistä. (Meidän luokalta 4 kävi töissä, yksikään noista ei valmistunut. Ala oli niin vaativa. Itse halusin hyvät paperit, jotka sainkin.) Tuo onnistui siihen aikaan, kun söin koulussa kunnolla, sen jälkeen vaan pussin makaroneja päivässä. Asuin asuntolassa koulun vieressä. Toivoisin tälläistä mahdollisuutta tämän päivän nuorillekin. "Ikuiset opiskelijat", joilla hyvinkin 5 tutkintoa ei -työllistäviltä aloilta tämänkin pilasivat.

Ei meillä tytär valita ja opiskelee lääkiksessä kolmatta vuotta. Hyvin on töitä riittänyt vanhustenhoidossa ja kohta pääsee omalle alalle jo kandiksi. Hyvin tuntuu riittävän aika opiskeluun, töihin, bileisiin ja usein ehtii silti kotonakin käymään (300km matka). Silmin nähden nauttii opiskelijaelämästä. Kyllä jotain muuta on pielessä jos pelkästä opiskelusta nuori ihminen väsyy niin ettei muuta jaksa. 

Vierailija kirjoitti:

Ammattikoulussa opiskellessa opiskelija yksiöni vuokra johon kuului sähkö, netti ja vesi oli 150e/kk. Kävin katsomassa oman kaupungin halvimman opiskelija yksiön ja se on 397,54e/kk Sain helposti keikkatöitä omalta alalta niille päiville kun itselle sopi. Itse en käynyt juhlimassa juurikaan, ala oli mielenkiintoinen ja aika meni kirjastossa ja kotona opiskelemassa. Töistä sai extra rahaa autoon jotta pääsi töihin pidemmällekin ja uimarannalle kavereiden kanssa.

Nykyään ei ole mahdollista elää samanlaista opiskelija elämää koska kaikki on kallistunut ja töitä saisi kyllä tehdä enemmän kuin opiskelua jotta pysyyisi itsensä elättämään. Rahoitusta on karsittu rankalla kädellä kokoajan kouluilta joten opiskelukin on jätetty paljon opiskelijan omaan harkintaan - opettajilla ei ole aikaa käydä läpi ja opettaa asioita, annetaan oppikirjojen nimiä ja sivuja että katsokaa kotona ja koittakaa ymmärtää asia. Kokeessa katsotaan sitten oletteko

Elintaso on myös noussut. Mä olen soittanut kotiin kolikkopuhelimella ja tehnyt koulutöitä koululla. 

Hain opiskelemaan sinne, missä oli ilmainen asuntola, kun muuhun ei ollut varaa. 

Vierailija kirjoitti:

Pakollista opiskelua ei yhdessäkään korkeakoulussa ole jokaisena arkipäivänä säännöllisesti 8-16, saatika jokaista iltaa. Viikonloput on aina vapaat. Myös lääkiksessä on usein välipäiviä pitkin viikkoa ja säännöllisesti pidempiäkin taukoja. Ai mistäkö tiedä? Siitä, että satun opiskelemaan siellä.

Miksi opiskelijat olisivat jokin etuoikeutettu joukko, jonka ei tulisi kyetä joustamaan omista haluamisistaan ja harrastuksistaan? Kun muutkin niin tekevät elättääkseen itsensä ja perheensä. Kyllähän perheellisetkin käyvät kokopäivätöissä ja jopa vuorotöissä ja hoitavat ihan automaattisesti siihen päälle kodin ja lapset. Ei muillakaan mikään loma ja vapaa-aika ala kun työpäivä loppuu. Poislukien velat ja jo varttuneemmat työntekijät.

Miksi oletat että veloilla tai iäkkäämmillä alkaisi vapaa aika työn loputtua automaattisesti?!? Oletko esim.omaishoitajista kuullut?

Ennen oli ihan normaalia asua kimppakämpissä ja soluissa, käydä töissä opintojen ohella, syödä mihin nyt sattui rahat riittämään. 

Nykyään ei kelpaa kuin oma asunto, matkustellaan, vaatteet, kosmetiikka, elektroniikka, sisustus jne. on viimeisen päälle oltava. Kaikkea on totuttu pitämään itsestäänselvyytenä ja ikään kuin automaattisesti jokaiselle kuuluvana. Ne ovat elämän ylellisyyksiä, joita ilman pärjää mainiosti muutaman vuoden ja jos ei pärjää, sitten pitää tinkiä vapaa-ajasta ja palkalla ostaa haluamansa. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän suhteilla voi opiskelijakin päästä hyviin töihin jo opiskeluaikana. Kaikilta meiltä varmasti löytyy edes jonkin näköisiä suhteita työelämään, ero on vain se kuka uskaltaa kysyä.

Aika harvaan työpaikkaan pääsee ilman alan koulutusta. Itseäni ei opiskeluaikana hirveästi lämmittänyt, että suvussa ja naapuristossa oli sairaanhoitajia, bussikuskia, kampaajaa, putkaria, hammashoitajaa, ahtaajaa, luokanopettajaa (jotka itsekin ovat kesät työttöminä, heh), kääntäjää, koulunkäyntiavustajaa, veturinkuljettajaa jnejne. Monesti eivät myöskään olleet asemassa, jossa olisivat paljoa voineet vaikuttaa siihen kuka otetaan hommiin. Jos pomojen tutut niin ikään etsivät töitä, ilmiselvästi valinta osuu heihin. 

Minä olen opiskelija. En aio mennä mihinkään töihin. Keskityn opiskeluihin. Varmaan hallitus haluaisi minut johonkin hanttihommaan mistä saisi muutaman rovon. Mutta ei kiitos. 

Vierailija kirjoitti:

Keikkatöitä on kunhan lopettaa sen nirsoilun. Varhaiskasvatus, koulut, siivousala, kahvilat, henk.koht avustaja, posti, kaupat, ihan lastenvahdiksikin voi ryhtyä. Kuinka avuttomia te olette? Meidän 16v. kaksoset ovat jo nyt hankkineet ihan itse itselleen kesätyöpaikat paikoista, joihin meillä ei vanhempina ole mitään suhteita.

Varhaiskasvatus, koulut, henk.koht avustaja... Mukavasti esimerkkejä hommista, jotka tasan tarkkaan täytyy tehdä päiväsaikaan luentojen sijaan. Kaverini teki lastenvahdin hommia opiskellessaan, niillä tuloilla ei kyllä paljoo eletä. Itse hain ihan kaikkialle mahdolliseen, siivoojaksi, kaupan kassalle, mäkkäriin, aulapalvelijaksi, baareihin, tarjoilijaksi yms. Lopulta pääsin kahden viikon varoitusajalla puhelinaspaan, kun joku muu oli ilmeisesti perunut tulonsa. Hilkulla oli kesä ilman töitä, ahkeruudesta huolimatta!

Onnea lapsillesi kesätöistä, tosin epäilen ettei heidän tulevilla kesätyöpaikkojen tienisteillään itsenäisesti asuvan opiskelijan taloutta pyöritettäisi.

Vierailija kirjoitti:

Tyhmää ajatella että opiskelijat ansaitsisivat jotain erityiskohtelua valtiolta. Oma päätös oli mennä opiskelemaan ja sitä varten olisi pitänyt itse jotain kassaa kerätä. Harva opiskelijoista edes nykypäivänä valmistuu, saatika jää suomeen töitä tekemään.

Kysymyshän on enemmän siitä, tarvitseeko tämä valtio koulutettua työvoimaa. Turhahan sitä on tukea, jos tavoitteena on että jatkossa valtaosa kansasta ei tee lapiohommia kummempaa.

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen ajankäytön tarkastelua ja harjoittelua jos missään välissä ei muka lapseton opiskelija töihin ehdi tai jaksa mennä. Olen itse perheellinen opiskelija ja alanvaihtaja. Opisken hakupainealalla ja ihan normaalisti, en monimuotona. Lapsia 3, joista yksi päiväkodissa ja kaksi alakoulussa.

Opiskelu ei todellakaan vie päivästä kaikkea aikaa jos sen hoitaa reippaasti ja pitää kiinni suunnitelmista, eikä nuku kymppiin, somettele jne. Luentoja on ehkä 0-3 päivässä, se ei ole lähelläkään tavallisen työpäivän kuormitusta. Minä (ja lukuisat muut perheelliset) hoidan ihan JOKA päivä opiskelun, ryhmätöiden ja tenttien päälle lapsille lämpimän ruoan, kotityöt, pyykit, harrastuskuskaukset, haen ja vien päiväkotiin, lasten sairastelut, kokeisiin valmistautumisen, tarkistan läksyt, ison perheen ostokset, huolehdin lasten varusteet, lääkärit, vasut, arviointikeskustelut, vanhempainillat, hammaslääkärit, kisamatkat, synttärit ja ties m

En oikeastaan edes halua tietää mihin hommaan "pätevöidyt" noin vähäisellä opiskelulla. Ainakin meillä oli kurssille aina useampiakin KIRJOJA joita käytettiin luentomateriaalin pohjana (ja puhun nyt oikeasti paksuista opuksista). Näitä suositeltiin luettavaksi, vaikka useimmista tenteistä pääsikin läpi ilman kannesta kanteen lukemista. Tähän käytin itse iltani jos muita opiskeluhommia ei ollut. Lyhytnäköisesti olisin voinut käyttää tuon ajan johonkin muuhun, kuten vaikka siihen perhe-elämän pyörittämiseen jos sellaista olisi ollut, mutta pitkässä juoksussa täysillä opiskeluihin panostaminen maksoi itsensä takaisin. Omalla alallani rekryprosesseihin kuuluu vakiona alan osaamista mittaavia tehtäviä, joten kaikki ylimääräinen tietotaito auttaa erottumaan massasta. Valitettavasti alallani ei myöskään ole täysi työllisyys, ja nyt 10 vuotta valmistumisen jälkeen suuri osa minimipanostuksella läpi menneistä eivät ole päässeet oman alan töihin (edes matalampaa koulutusta vaativiin tehtäviin). Itselläni tie vei vielä jatkokoulutukseen ulkomaille, jossa sisäänpääsyyn vaikutti suurelta osin pääsykoe ja kansainvälisen tason saavuttamiseksi kirjallisuuden lukeminen todella tasapäisti mahdollisuuksiani.

Ei jaksanut lukea ketjua mutta onhan joku persu käynyt jo huutamassa että MENKÄÄ TÖIHIN? Onhan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän suhteilla voi opiskelijakin päästä hyviin töihin jo opiskeluaikana. Kaikilta meiltä varmasti löytyy edes jonkin näköisiä suhteita työelämään, ero on vain se kuka uskaltaa kysyä.

Aika harvaan työpaikkaan pääsee ilman alan koulutusta. Itseäni ei opiskeluaikana hirveästi lämmittänyt, että suvussa ja naapuristossa oli sairaanhoitajia, bussikuskia, kampaajaa, putkaria, hammashoitajaa, ahtaajaa, luokanopettajaa (jotka itsekin ovat kesät työttöminä, heh), kääntäjää, koulunkäyntiavustajaa, veturinkuljettajaa jnejne. Monesti eivät myöskään olleet asemassa, jossa olisivat paljoa voineet vaikuttaa siihen kuka otetaan hommiin. Jos pomojen tutut niin ikään etsivät töitä, ilmiselvästi valinta osuu heihin. 

Tämän takia kaikkialla painotetaan että hanki niitä suhteita ja verkostoidu. Eikä tarvitse edes suoraan pomoa tuntea, riittää että tuntee jonkun joka tuntee pomon tai työskentelee pomon alaisuudessa.

Ihan hullua koko maailman meno on muutenkin. Suorita kunnes kuolet, opiskele että pääset oravanpyörään mukaan meidän muiden kanssa juoksemaan. Tee niinkuin sanotaan, älä ajattele itse. 

Tee töitä, kuluta, kuole, syystemi läpimätä mutta ulkokuori tuore. -Huge L

"Voi, kaukana täydellisestä. Mutta aivan paskapuhetta on se, etteikö opintojen ohella pystyisi töitä tekemään. Perheellinen tekee joka päivä toisen työpäivän opintojen perään. Miten voi olla nuorelle aikuiselle liian ylivoimaista kyetä edes parina päivänä viikossa joustamaan vapaa-ajastaan? "

Mitä luulet, riittääkö tuo pari iltaa viikossa - duuni elämiseen? Jos riittäisi, iso osa suomalaisista kävisi varmaan palkkatöissä sen noin 10 h / vko ja muuten olisi vapaalla. Ja kuten aikaisemmin mainittu, opiskelijakaupungeissa töitä ei millään riitä jokaiselle, ne, joiden opiskelut jättävät enemän joustovaraa ovat tässä kilpailussa vahvemmilla.

Opiskelijoilla on myös talous pyöritettävänä, ruoan laitto, siivoilu, kaupassa käynti jne. Toki vähemmän hommaa kuin perheellisenä, mutta eikö perheen perustaminen myös ole henkilökohtainen valinta? :) Sivuhuomiona, ainakaan omat vanhempani eivät koskaan valittaneet, että tekisivät toisen työpäivän kun viettivät illalla aikaa lasten kanssa. Itselleni opiskellessa muuten illat menivät myös suurimmaksi osin opiskellessa, kesätöitä tehdessä oli mieletön vapaus kun jo 8 tunnin jälkeen oli hommat paketissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opintotukea pitäisi antaa vain ensimmäiseen valittuun opiskelu paikkaan, nyt nämä ikuiset opiskelijat nauttivat vuodesta toiseen tukia. Kyseisellä toimella opiskelu paikka valittaisiin tarkemmin ja kyseiset opiskelijat valmistuisivat työ elämään.

Näin tämä on ollut jo ikuisuuden. Opintotukikuukausien määrä on rajattu ja riittää yhteen ylempään korkeakoulututkintoon. Toiseen tutkintoon ei opintotukea saa. 

Mitä vittua, toihan on sitten ihan perheestä! 😡 Miksei tosta ole noussut isompaa äläkkää? Ajaako tällä hetkellä mikään taho sitä ideaa, että opintotukea saisikin aina lisää kun vain aloittaa uuden tutkinnon? 

Vierailija kirjoitti:

Yksikään opiskelija ei istu päivittäin luennoilla. Usein luennot myös tallennetaan. Muistiinpanotkin on nykyään tehty valmiiksi ja jaetaan kaikille. Luentopakkoa ei ole. Viikossa pakollista opiskelua on ehkä yhtenä päivänä, max kahtena. Hyvin ehtii keikkatöissä käydä myös päivisin. Tietysti jos asenne on se, että mikään ei onnistu ja ole järjestettävissä, kyky joustaa rutiineista on onneton ja suunnitelmallisuus nolla, niin eihän se siinä tapauksessa ole mahdollista. Kyllä se työelämässä näkyykin, että nyt näitä curling-nuoria alkaa valmistua.

Nämä ovat usein juuri niitä työssäkäyvien mantroja, joten puretaanpas osa näistä (yliopisto-opiskelija näkökulma).

1. "Yksikään opiskelija ei istu päivittäin luennolla" - > YHTEEN kurssiin kuuluu monessa tiedekunnassa 3 luentoa viikossa, tästä saa n. 3 opintopistettä (usein lukukauteen sisältyy kaksi näitä ydinopintojen kursseja = 6 op). Täysiaikaisen opiskelun saavuttamiseksi lukukaudessa tulee suorittaa 30 opintopistettä joten kyllä, moni istuu päivittäin useammallakin luennolla

2. "Usein luennot myös tallennetaan" -> Täysin alasta kiinni. Mm. tietotekniikalla kyllä, suurimmalla osalla muista aloista ei. Yliopistoilla ei todellakaan ole rahaa asentaa videokameraa+mikrofonia yms jokaiseen luentosaliin

3. "Muistiinpanotkin on nykyään tehty valmiiksi ja jaetaan kaikille" -> Luentodiat tulevat nettiin. Jos olet ikinä hyvää luentoa/opettajaa/puhujaa seurannut, he puhuvat aina erittäin paljon dioja syvemmälle. Diolla saattaa olla muutama tärkeä pointti tai aihetta havainnollistava kuva, mutta asiayhteys ja varsinkaan kokonaisuus eivät aukene pelkästään niitä katsomalla. Tämän vuoksi taitavien luennoitsijoiden luennoille kannattaa osallistua ja useimmat tekevät omia muistiinpanojaan, joita myöhemmin kertaavat yhdessä nettiin ladattujen luentodiojen kanssa

4. "Luentopakkoa ei ole" -> Haha, naurahdin tälle. Läsnäolovelvollisia kursseja/tilaisuuksia todellakin on. Humanistisilla aloilla vuorovaikutukseen perustuvista opintokokonaisuuksta (esim. kasvatustieteet, opettajuus, terapiatilanteet) tulee hylätty arvosana 3. poissaolon jälkeen (viikon voi olla sairaana, ks. pointti 1).  Kielissä ääntämystä on mahdotonta oppia ilman vuorovaikutustilanteita ja opettajan/luennoitsija korjauksia. Matemaattisilla aloilla laskuharjoitukset eivät kai nimellisesti ole pakollisia, mutta tenttiin ei saa osallistua jollei tiettyä prosenttimäärää laskuharjoituksista ole oikein ratkaistu. Tämä kontrolloidaan laskuharjoitustilanteessa. Muutenkin kaikki käytännön osaamista vaativat alat (fysiikka, biologia, kemia, liikunta jnejne) sisältävät käytännön harjoittelua, joka on läsnäolovelvollista.

5. "Viikossa pakollista opiskelua on ehkä yhtenä, max. kahtena päivänä" -> Naurahdin myös tälle. Ks. pointit 1, 2 ja 4. Ja vaikka läsnäolopakollista opiskelua ei olisikaan, täytyy ne opintopisteet jotenkin tienata. Joillakin aloilla on etänä tehtäviä kursseja, esim. lue oppikirjasta tietyt kappaleet ja tee niiden pohjalta tehtäviä. Itselläni oli muutamia tällaisia kursseja, luettava aineisto poikkeuksetta 600 sivusta ylöspäin. Ilman luentoja aineiston sisäistäminen vaatii myös enemmän työtä, koska luennoilta hankittua pohjaa tai alustavaa tietämystä asiasta ei ole ja kaikki on uutta.

Loppuihin vastauksia voi etsiä noista ylemmistä pointeista. Tiivistettynä, ei ole niin yksinkertaista kuin työssäkäyvät usein haluavat väittää. Toisekseen eikö olisi järkevämpää käyttää opiskeluaika oikeasti oman alansa osaamisen kasvattamiseen? Opiskeluihin keskittyminen nimenomaan toisi sitä osaamista ja innovaatioita mistä jokainen hallitus paasaa.

"Ennen oli ihan normaalia asua kimppakämpissä ja soluissa, käydä töissä opintojen ohella, syödä mihin nyt sattui rahat riittämään. "

Ennen moni muukin asia oli normaalia ihan työssäkäyville jota he enää eivät hyväksyisi. 

Maailma muuttuu mutta jostain kumman syystä opiskelijat ovat ainoa ihmisryhmä jonka elintaso ei saisi mitenkään olla kytköksissä yleiseen elintasoon vaan se saa olla sama kuin 30 tai 40 vuotta sitten.

En ymmärrä miksi. Yleensä omille lapsille toivotaan parempaa kuin mitä itsellä aikanaan oli mutta opiskelijoille toivotaan huonompaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyhmää ajatella että opiskelijat ansaitsisivat jotain erityiskohtelua valtiolta. Oma päätös oli mennä opiskelemaan ja sitä varten olisi pitänyt itse jotain kassaa kerätä. Harva opiskelijoista edes nykypäivänä valmistuu, saatika jää suomeen töitä tekemään.

Kysymyshän on enemmän siitä, tarvitseeko tämä valtio koulutettua työvoimaa. Turhahan sitä on tukea, jos tavoitteena on että jatkossa valtaosa kansasta ei tee lapiohommia kummempaa.

Nimenomaan! Jos opiskelusta aiheutuvat kulut halutaan siirtää täysin yksilön niskoille (kuten USA:ssa on tehty), tämä väistämättä vaikuttaa korkeakoulutettujen palkkavaatimuksiin. Ei kukaan yksilö velkaannu vain omaksi iloksi opiskellakseen. Kaikkea ei voi saada: Jos halutaan suuri määrä korkeakoulutettuja, jotka suostuvat töihin keskivertopalkalla, täytyy valtion tehdä opiskelusta yksilölle kannattavaa. Jos taas rahallisesti ei haluta missään määrin opiskelijoita ja opiskelua tukea, yhä harvempi kouluttautuu pitkälle, mikä lisää kilpailua koulutetusta työvoimasta sekä yksilöiden palkkatavoitetta, jotta opiskelusta aiheutuneet kulut saadaan katettua.