Minne opiskelijat pitäisi saada töihin?

Mutta tilanne on aina ollut sama. Jokaisen pitää löytää oma paikkansa yhteiskunnassa. Hyväntekijät ei kauaa kestä taloudellista rasitetta. "Tänne näin, rahaa annetaan, vaikka ette mitään tuota."

Kyllähän suhteilla voi opiskelijakin päästä hyviin töihin jo opiskeluaikana. Kaikilta meiltä varmasti löytyy edes jonkin näköisiä suhteita työelämään, ero on vain se kuka uskaltaa kysyä.

Opiskelijoiden kannattaa ensin saada tutkinnon suomesta ja sitten jatkokouluttautua ulkomailla. Ja lopuksi jäädä ulkomaille. Näin kävi meidän tyttärelle, joka ei aio palata suomeen veronmaksajaksi. Tästä hyödymme mekin kun ei tarvitse ostaa suomesta kalliita tuotteita

Tyhmää ajatella että opiskelijat ansaitsisivat jotain erityiskohtelua valtiolta. Oma päätös oli mennä opiskelemaan ja sitä varten olisi pitänyt itse jotain kassaa kerätä. Harva opiskelijoista edes nykypäivänä valmistuu, saatika jää suomeen töitä tekemään.

Opintotukea pitäisi antaa vain ensimmäiseen valittuun opiskelu paikkaan, nyt nämä ikuiset opiskelijat nauttivat vuodesta toiseen tukia. Kyseisellä toimella opiskelu paikka valittaisiin tarkemmin ja kyseiset opiskelijat valmistuisivat työ elämään.

Opiskelu on nykyään löysää melkein kaikilla aloilla. Kurssit pääsee läpi jo sillä että osaa vähän kirjoittaa omiaan.

Ompas täällä ihanan opiskelijamyönteistä porukkaa liikkeellä <3 Opiskelu on Suomessa hieno etuoikeus ja nuoret ovat maan tulevaisuus. Heitä pitäisi tukea paljon enemmän!

Nyt alkaa tosiaan jäädä ihmisiä työttömäksi jopa hoitoalalla, mikä kertoo siitä että talous ja työmarkkinat ovat tässä maassa pahasti rikki. Jokaisen nuoren aikuisen kannattaa muuttaa muualle. 

Suosittelen ajankäytön tarkastelua ja harjoittelua jos missään välissä ei muka lapseton opiskelija töihin ehdi tai jaksa mennä. Olen itse perheellinen opiskelija ja alanvaihtaja. Opisken hakupainealalla ja ihan normaalisti, en monimuotona. Lapsia 3, joista yksi päiväkodissa ja kaksi alakoulussa.

Opiskelu ei todellakaan vie päivästä kaikkea aikaa jos sen hoitaa reippaasti ja pitää kiinni suunnitelmista, eikä nuku kymppiin, somettele jne. Luentoja on ehkä 0-3 päivässä, se ei ole lähelläkään tavallisen työpäivän kuormitusta. Minä (ja lukuisat muut perheelliset) hoidan ihan JOKA päivä opiskelun, ryhmätöiden ja tenttien päälle lapsille lämpimän ruoan, kotityöt, pyykit, harrastuskuskaukset, haen ja vien päiväkotiin, lasten sairastelut, kokeisiin valmistautumisen, tarkistan läksyt, ison perheen ostokset, huolehdin lasten varusteet, lääkärit, vasut, arviointikeskustelut, vanhempainillat, hammaslääkärit, kisamatkat, synttärit ja ties mitkä muut. Sen lisäksi teen osa-aikatöitä pari kertaa viikossa. Mies osallistuu minkä töiltään ehtii, hän tuo nyt isomman leivän pöytään.

Huvittaa nämä nuoret, vain itselleen elävät, joilla on kaikki maailman aika levätä, harrastaa ja rentoutua. Anteeksi nyt vaan, mutta tuo kitinä, että missä välissä pitäisi jaksaa muutama työtunti tehdä, on aika naurettavaa. 

MInulla on kaksi opiskelevaa lasta ja molemmat töissä. Mutta onhan se ihan jäätävän rasittavaa elämää kun koko ajan on joko töissä tai sitten opiskeluhommissa. Molemmat ovat ihan loppu enkä ihmettele.

En usko että monikaan aikuinen suostuisi tuollaiseen elämään.

Keikkatöitä on kunhan lopettaa sen nirsoilun. Varhaiskasvatus, koulut, siivousala, kahvilat, henk.koht avustaja, posti, kaupat, ihan lastenvahdiksikin voi ryhtyä. Kuinka avuttomia te olette? Meidän 16v. kaksoset ovat jo nyt hankkineet ihan itse itselleen kesätyöpaikat paikoista, joihin meillä ei vanhempina ole mitään suhteita.

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen ajankäytön tarkastelua ja harjoittelua jos missään välissä ei muka lapseton opiskelija töihin ehdi tai jaksa mennä. Olen itse perheellinen opiskelija ja alanvaihtaja. Opisken hakupainealalla ja ihan normaalisti, en monimuotona. Lapsia 3, joista yksi päiväkodissa ja kaksi alakoulussa.

Opiskelu ei todellakaan vie päivästä kaikkea aikaa jos sen hoitaa reippaasti ja pitää kiinni suunnitelmista, eikä nuku kymppiin, somettele jne. Luentoja on ehkä 0-3 päivässä, se ei ole lähelläkään tavallisen työpäivän kuormitusta. Minä (ja lukuisat muut perheelliset) hoidan ihan JOKA päivä opiskelun, ryhmätöiden ja tenttien päälle lapsille lämpimän ruoan, kotityöt, pyykit, harrastuskuskaukset, haen ja vien päiväkotiin, lasten sairastelut, kokeisiin valmistautumisen, tarkistan läksyt, ison perheen ostokset, huolehdin lasten varusteet, lääkärit, vasut, arviointikeskustelut, vanhempainillat, hammaslääkärit, kisamatkat, synttärit ja ties m

Oletpas sinä täydellinen. Tähän meidän kaikkien pitäisikin pyrkiä, aivan hirveään ylisuorittamiseen ja itsensä loppuun polttamiseen. Itse valmistuin muutama vuosi sitten mutta kyllä minulla oli 8-16 koulupäiviä, joiden jälkeen jäätiin vielä työstämään seminaariesitystä. Silloin olin viikonloput töissä henkilökohtaisena avustajana, olihan se ankeaa kun piti valita ottaako töitä lauantaille vai matkustaako kotiin äidin syntymäpäiville. Moni meistä on ollut opiskelijan asemassa ja kokenut sen kurjuuden, unohtuuko tämä kaikki silloin kun paperit saa kouraan?

Vierailija kirjoitti:

MInulla on kaksi opiskelevaa lasta ja molemmat töissä. Mutta onhan se ihan jäätävän rasittavaa elämää kun koko ajan on joko töissä tai sitten opiskeluhommissa. Molemmat ovat ihan loppu enkä ihmettele.

En usko että monikaan aikuinen suostuisi tuollaiseen elämään.

Alanvaihtajana opiskelu oli tuollaista töiden välissä tapahtuvaa.

Vierailija kirjoitti:

MInulla on kaksi opiskelevaa lasta ja molemmat töissä. Mutta onhan se ihan jäätävän rasittavaa elämää kun koko ajan on joko töissä tai sitten opiskeluhommissa. Molemmat ovat ihan loppu enkä ihmettele.

En usko että monikaan aikuinen suostuisi tuollaiseen elämään.

Oletko tutustunut nykyiseen korkeakouluopiskeluun? Tentit muuttuneet oikein-väärin väittämiksi, esseet varmaan liian vaativia. Luentoja ei edes ole päivittäin. Useimpina päivinä yksi. Rimaa on laskettu aivan jäätävästi. Jos tähän päälle tekee pari päivää viikossa töitä, ei olla vielä edes normaalissa 8-16 viikkotuntimäärissä.

Vierailija kirjoitti:

Keikkatöitä on kunhan lopettaa sen nirsoilun. Varhaiskasvatus, koulut, siivousala, kahvilat, henk.koht avustaja, posti, kaupat, ihan lastenvahdiksikin voi ryhtyä. Kuinka avuttomia te olette? Meidän 16v. kaksoset ovat jo nyt hankkineet ihan itse itselleen kesätyöpaikat paikoista, joihin meillä ei vanhempina ole mitään suhteita.

Koulut, päiväkodit, kahvilat ja poti toimivat enimmäkseen arkiaamuisin, nimenomaa silloin kun opiskelevat istuvat siellä yliopiston luentosalissa :D Kauppoihin vaikea päästä keikkalistoille ilman aiempaa kokemusta, siivoojan työt nimenomaa ilta-yö-töitä (koska sitten pitäisi nukkua). Kyllä kesäksi on helpompi saada töitä, varsinkin jos lupautuu tulemaan touko-elo akselille. Nyt varmasti puhutaankin niistä kokovuoden kestävistä töistä, mihin opiskelijoita halutaan niin tunkea.

Aloituksessa mainittiinkin että tällä hetkellä hoitajillekkaan ei riitä töitä. Miksi on niin vaikea ymmärtää että töiden puute ei johdu "nirsoilusta" vaan nimenomaa siitä että töitä EI OLE.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen ajankäytön tarkastelua ja harjoittelua jos missään välissä ei muka lapseton opiskelija töihin ehdi tai jaksa mennä. Olen itse perheellinen opiskelija ja alanvaihtaja. Opisken hakupainealalla ja ihan normaalisti, en monimuotona. Lapsia 3, joista yksi päiväkodissa ja kaksi alakoulussa.

Opiskelu ei todellakaan vie päivästä kaikkea aikaa jos sen hoitaa reippaasti ja pitää kiinni suunnitelmista, eikä nuku kymppiin, somettele jne. Luentoja on ehkä 0-3 päivässä, se ei ole lähelläkään tavallisen työpäivän kuormitusta. Minä (ja lukuisat muut perheelliset) hoidan ihan JOKA päivä opiskelun, ryhmätöiden ja tenttien päälle lapsille lämpimän ruoan, kotityöt, pyykit, harrastuskuskaukset, haen ja vien päiväkotiin, lasten sairastelut, kokeisiin valmistautumisen, tarkistan läksyt, ison perheen ostokset, huolehdin lasten varusteet, lääkärit, vasut, arviointikeskustelut, vanhempainillat,

Voi, kaukana täydellisestä. Mutta aivan paskapuhetta on se, etteikö opintojen ohella pystyisi töitä tekemään. Perheellinen tekee joka päivä toisen työpäivän opintojen perään. Miten voi olla nuorelle aikuiselle liian ylivoimaista kyetä edes parina päivänä viikossa joustamaan vapaa-ajastaan? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen ajankäytön tarkastelua ja harjoittelua jos missään välissä ei muka lapseton opiskelija töihin ehdi tai jaksa mennä. Olen itse perheellinen opiskelija ja alanvaihtaja. Opisken hakupainealalla ja ihan normaalisti, en monimuotona. Lapsia 3, joista yksi päiväkodissa ja kaksi alakoulussa.

Opiskelu ei todellakaan vie päivästä kaikkea aikaa jos sen hoitaa reippaasti ja pitää kiinni suunnitelmista, eikä nuku kymppiin, somettele jne. Luentoja on ehkä 0-3 päivässä, se ei ole lähelläkään tavallisen työpäivän kuormitusta. Minä (ja lukuisat muut perheelliset) hoidan ihan JOKA päivä opiskelun, ryhmätöiden ja tenttien päälle lapsille lämpimän ruoan, kotityöt, pyykit, harrastuskuskaukset, haen ja vien päiväkotiin, lasten sairastelut, kokeisiin valmistautumisen, tarkistan läksyt, ison perheen ostokset, huolehdin lasten varusteet, lääk

Tässä aloituksessa olikin kyse siitä että MINNE ne opiskelijat pitöisi saada töihin. Kyllä sanon että suurinosa menisi ja tekisi töitä minkä vain ehtisi, jos niitä töitä jostain saisi!! ap

Yksikään opiskelija ei istu päivittäin luennoilla. Usein luennot myös tallennetaan. Muistiinpanotkin on nykyään tehty valmiiksi ja jaetaan kaikille. Luentopakkoa ei ole. Viikossa pakollista opiskelua on ehkä yhtenä päivänä, max kahtena. Hyvin ehtii keikkatöissä käydä myös päivisin. Tietysti jos asenne on se, että mikään ei onnistu ja ole järjestettävissä, kyky joustaa rutiineista on onneton ja suunnitelmallisuus nolla, niin eihän se siinä tapauksessa ole mahdollista. Kyllä se työelämässä näkyykin, että nyt näitä curling-nuoria alkaa valmistua.

Ainahan opiskelijat on töitä tehneet. Sillä saa jalkaa työelämän oven väliin ja täytettä cv:hen. Kuulostat siltä kuin tämä olisi jokin uusi vaatimus? 

Nythän opiskelijoille töitä riittää kun  työttömät lakkasivat käymästä osa-aikatöissä.