Miltä työuupumus tuntuu?
Mistä tietää että nyt on menty rajan yli eikä vaan enää jaksa. Miltä se tuntuu ja mistä sen tunnistaa ja erottaa normaalista väsymyksestä.
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Itse huomasin siitä että en enää pystynyt hillitsemään itkemistä, aloin vaan töissä itkemään enkä pystynyt lopettamaan.
Minulla tuo oli myöhäisvaiheen oireita.
Se ei tunnu miltään. Se on salakavala hiipien tuleva tauti joka johtaa romahdukseen. Luulet pärjääväsi kuten ennenkin kunnes pää leviää.
Henkilö ei itse välttämättä huomaa. Minun puolisoni alkoi puhua sekavia.
Vierailija kirjoitti:
Se ei tunnu miltään. Se on salakavala hiipien tuleva tauti joka johtaa romahdukseen. Luulet pärjääväsi kuten ennenkin kunnes pää leviää.
Miltä se sitten tuntuu kun romahtaa ja pää leviää?
Vierailija kirjoitti:
Itse huomasin siitä että en enää pystynyt hillitsemään itkemistä, aloin vaan töissä itkemään enkä pystynyt lopettamaan.
Tämä! Itkin yksin ja sen kerran kun työkaveri näki, niin passitti mut saikulle ja olin lopulta 2kk pois töistä. Olen ikuisesti kiitollinen hänelle siitä.
Itsellä se tuli esiin niin, että toivoin auton ajavan ylitseni suojatiellä. Olin niin uupunut, että halusin vain pois.
Pää leviää, kun jää lomalle.
Vähän tätä ennen itkee töissä tai saa raivareita, on migreeniä, uniongelmia, kehossa särkyjä.
Ensioireita on vaikea tunnistaa.
Vierailija kirjoitti:
Kvg.
Ihmisten kokemuksia on kivempi kuulla.
Vierailija kirjoitti:
Itse huomasin siitä että en enää pystynyt hillitsemään itkemistä, aloin vaan töissä itkemään enkä pystynyt lopettamaan.
Itselle kävi samoin.
Kun työpäivän jälkeen ei jaksa mitään. Harrastukset jää.
Kun aamulla ei jaksa nousta sängystä.
Kun ei jaksa panostaa ulkoiseen habitukseen kun menee töihin.
Kun työasiat pyörivät mielessä, myös yöllä häiriten nukahtamista tai ne herättää keskellä yötä. Unet häiriintyy. Siksikin väsyttää. Työt väsyttää. Kierre on valmis.
Ylivirittynyt hermosto. Sydän hakkaa, ajatukset surraavat.
Jatkuvat infektiot.
Muisti ei toimi, ei pysty keskittymään. Päätöksenteko vaikeaa, vaihtoehtoja ei kykene näkemään vaan tuntuu että on jumissa.
Tuntuu että oma osaaminen on kadonnut jonnekin, ei handlaa enää sitä mitä aiemmin
Työhön kyynistyy, millään ei merkitystä, aivan sama miten sen tekee.
Itkuherkkyys, ärsyyntyneisyyttä. Pikkuasioista voi tulppa irrota.
Vetäytyminen ihmiskontakteista.
Ei ole masennusta, vaan työstä johtuvaa. Jos työtä ei ole, tilanne normalisoituu mutta toooosi pitkällä viiveellä. Myös työhön liittyvät äänet, toiminnot tms. voi laukaista kehossa reaktion pitkänkin ajan päästä.
Kiitos. Eka minulla sitten varmaan ole vielä mitään hätää. Olen vain ihan hirvittävän väsynyt eikä muisti toimi kuten ennen. Ja teen nykyään usein virheitä työssä. Mutta en itke enkö halua jäädä auton alle. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ei tunnu miltään. Se on salakavala hiipien tuleva tauti joka johtaa romahdukseen. Luulet pärjääväsi kuten ennenkin kunnes pää leviää.
Miltä se sitten tuntuu kun romahtaa ja pää leviää?
Jokainen solu kehossa tuntuu kuoleman väsyneeltä, sängystä ei pääse ylös, mieliala romahtaa, ei enää pysty mihinkään, mikään ei kiinnosta, mihinkään ei voi keskittyä, aivot on sumussa, muisti ei toimi, pienikin ylimääräinen liikkuminenkin väsyttää, mikään määrä unta ei auta
Vierailija kirjoitti:
Kiitos. Eka minulla sitten varmaan ole vielä mitään hätää. Olen vain ihan hirvittävän väsynyt eikä muisti toimi kuten ennen. Ja teen nykyään usein virheitä työssä. Mutta en itke enkö halua jäädä auton alle. Ap.
Voi olla uupumukseen liittyviä oireita, mutta myös jotain mikä löytyisi verikokeista
Univaikeuksia, muistiongelmia, ajatukset harhailevat, ei pysty keskittymään mihinkään, ahdistuneisuutta, ärtyneisyyttä jne.
Noin ainakin minulla, ennen kuin lääkäri totesi liiasta työnteosta johtuvan keskivaikean masennuksen ja akuutin ahdistuneisuushäiriön, joita kai yhdessä burn-outiksi kutsutaan.
Alkaa tekemään jotain ja kahdessa sekunnissa unohtaa mitä. Huimaa vaikka istuu, posket märät itkusta, ripuli, tärinä, rintakehä puristaa, päätä särkee, yöllä heräilee, unohtaa syödä, ei ole nälkä, maha kipeä. Sitten ajattelee, että tulispa syöpä niin sais sairaslomaa.
Nukkuu yössä pari tuntia, aikaisin aamuyöstä herää eikä saa unta vaan työasiat pyörii mielessä. Ahdistaa, niin ettei henkeä meinaa saada ja rintakehää puristaa. Välillä tuntuu, että taju lähtee. Itkee joka asiasta. Ajatukset katkeaa. Vatsa on sekaisin. Olo on ärtynyt. Ote työhön muuttuu kyyniseksi. Masentuneisuus, vapaa- ajalla ei saa mitään aikaan. Ei jaksa mitään.
Mulla mm. näitä kunnes yksi tiistai päivä vaan romahdin. Sain niin sanotusti viimeisen pisaran. Itkusta ei tullut loppua.
Kannattaa hakea apua ennen kuin pahenee. Minä päädyin lopuksi psykoosiin ja sairastuin skitsofreniaan.
Itse huomasin siitä että en enää pystynyt hillitsemään itkemistä, aloin vaan töissä itkemään enkä pystynyt lopettamaan.