Lue keskustelun säännöt.
Oman naiseuden totaalinen katoaminen rintasyöpähoitojen myötä - asiallisia kommentteja kaivataan
21.11.2024 |
Olen 46-vuotias nainen ja aviopuoliso. Minulla todettiin rintasyöpä vuosi sitten, jota hoidettiin ensin leikkauksella ja tämän jälkeen normaaliin tapaan sytostaateilla, sädehoidolla ja hormoneilla. Olen ollut hyvin onnekas, koska olen kestänyt hoidot hyvin enkä ole hoitojen takia ollut juurikaan huonovointinen. Prosessin seurauksena olen kuitenkin kadottanut naiseuteni ja sukupuolisuuteni oikeastaan täydellisesti ja tämä on paitsi tietysti parisuhteelle hankalaa, myös itselleni hyvin hämmentävää, koska ennen sairastumista ja hoitoja olin hyvinkin aktiivinen nainen tällä saralla. Muutos ei johdu siitä, että kokisin esim. kehoni epäviehättävänä nykyisin (yllättävää kyllä, tämä ei ole muuttunut mihinkään), mutta jotenkin vain tuntuu, että nämä asiat eivät yksinkertaisesti tällä hetkellä ole millään tavalla kiinnostavia. Voin täysin rehellisesti myöntää, että mieli ei ole tehnyt kertaakaan aika tarkalleen vuoteen eikä myöskään sukupuolielämää tänä aikana ole ollut lainkaan. Hormonihoitojen myötä tietysti vaihdevuodet käynnistyivär ryminällä ja tämä toki voi paljonkin vaikuttaa.
Koska sairaus on hyvin yleinen, oletan että tätäkin lukee naisia, jotka ovat saman prosessin läpikäyneet. Kaipaisinkin teiltä hieman vertaistukea ja kokemuksia siitä, miten teillä asiat ovat menneet. Onko tämä olotila jäänyt pysyväksi vai onko naiseus palautunut hiljalleen? Vaikka tietenkään itse en oikein nyt osaa kaivata asiaa, mitä ei lainkaan tee mieli, mutta silti on tavallaan ehkä vähän surullinen olo asian tiimoilta ja ehkä kuitenkin toivoisin, että pientä muutosta vielä asiassa tapahtuisi. Mieheni onneksi on asiaan suhtautunut ymmärtävästi eikä tämä ole minkäänlaisia ongelmia parisuhteessa aiheuttanut.
Kiitos vastauksista!
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani siitä, että tämän aloittaja on sairastunut syöpään, mutta tämän keskustelun lukemisen perusteella tuo ei kuitenkaan vaikuta mukavalta ihmiseltä, joka ei myöskään halua ymmärtää muita näkökulmia kuin omansa. Kummasti on myös haukkumassa niitä naisia, joille seksuaalisuus ei ole tärkeää ja jotka eläisivät mielummin kokonaan ilman sitä. Olen itse siis saanut muita diagnooseja ja kärsin monenlaisista muista vaikeuksista ja vaivoista. Vaikeasta elämäntilanteesta olen kärsinyt suurimman osan elämääni. Uskon siis tietäväni tästä aiheesta jotakin, vaikka syöpään en olekaan sairastunut. Sukulaiseni tosin sairasti syöpää kuollessaan. Anteeksi nyt vaan, mutta pahoitin mieltäni aloittajan vastauksista muihin viesteihin.
Siis mitä, trollaatko täällä muka aseksuaalina? Ei aseksuaalit kärsi aseksualisuudestaan. Muutenkin ihme ulinaa, joka ei liity ketjun aiheeseen mitenkään. Missään ei ole haukuttu ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nelivitonen munasarjasyöpäläinen täällä. Diagnoosista on reilu vuosi ja hoidot meni itselläkin verraten iisisti. En osaa kunmemmin neuvoa kuin että yritä muistaa että sairauden myötä ne iän mukana tulevat muutokset on yhdellä rysäykselllä, eikä ihme että kestää tottua.
Itse oon palailemassa elämään, tuli paussi kaikkeen, ensin ei voinut mennä ja sitten meni meno- ja muutkin halut.
Mitä jos pikkujoulujen kunniaksi pistät paljettia päälle ja lanteet liikkeelle?
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani siitä, että tämän aloittaja on sairastunut syöpään, mutta tämän keskustelun lukemisen perusteella tuo ei kuitenkaan vaikuta mukavalta ihmiseltä, joka ei myöskään halua ymmärtää muita näkökulmia kuin omansa. Kummasti on myös haukkumassa niitä naisia, joille seksuaalisuus ei ole tärkeää ja jotka eläisivät mielummin kokonaan ilman sitä. Olen itse siis saanut muita diagnooseja ja kärsin monenlaisista muista vaikeuksista ja vaivoista. Vaikeasta elämäntilanteesta olen kärsinyt suurimman osan elämääni. Uskon siis tietäväni tästä aiheesta jotakin, vaikka syöpään en olekaan sairastunut. Sukulaiseni tosin sairasti syöpää kuollessaan. Anteeksi nyt vaan, mutta pahoitin mieltäni aloittajan vastauksista muihin viesteihin.
Aloittaja ei kysynyt näkökulmia vaan vertaistukea niiltä, jotka ovat saman prosessin läpikäyneet. Itse vastasin nelikymppisenä syöpään sairastuneena ja hoitoprosessin läpikyneenä. Sitä ennen, sen aikana ja jälkeen on.ollut muitakin diagnooseja, vaivaa ja hankaluutta.
Olen pahoillani, että et vaikeuksista huolimatta ymmärrä, että syöpä ei kysele kuinka kiva tai kivaa on ollut. Omalla kohdalla syöpä iski siinä vaiheessa kun mielenterveys oli juuri tasaantunut eikä halut heitelleet.
Tunnetusti sekä rinta- että munasarjasyöpää esiintyy vähemmän, jos on synnyttänyt ja imettänyt - ei siitä onko haluja. Itse olen lapseton, mutta aseksuaalisuudellla ei ole sen kanssa tekemistä ja vielä vähemmän tässä tapauksessa kehumista.
Antiestrogeeni vie niin sanotusti kaiken mahdollisen.