Lue keskustelun säännöt.
Oman naiseuden totaalinen katoaminen rintasyöpähoitojen myötä - asiallisia kommentteja kaivataan
21.11.2024 |
Olen 46-vuotias nainen ja aviopuoliso. Minulla todettiin rintasyöpä vuosi sitten, jota hoidettiin ensin leikkauksella ja tämän jälkeen normaaliin tapaan sytostaateilla, sädehoidolla ja hormoneilla. Olen ollut hyvin onnekas, koska olen kestänyt hoidot hyvin enkä ole hoitojen takia ollut juurikaan huonovointinen. Prosessin seurauksena olen kuitenkin kadottanut naiseuteni ja sukupuolisuuteni oikeastaan täydellisesti ja tämä on paitsi tietysti parisuhteelle hankalaa, myös itselleni hyvin hämmentävää, koska ennen sairastumista ja hoitoja olin hyvinkin aktiivinen nainen tällä saralla. Muutos ei johdu siitä, että kokisin esim. kehoni epäviehättävänä nykyisin (yllättävää kyllä, tämä ei ole muuttunut mihinkään), mutta jotenkin vain tuntuu, että nämä asiat eivät yksinkertaisesti tällä hetkellä ole millään tavalla kiinnostavia. Voin täysin rehellisesti myöntää, että mieli ei ole tehnyt kertaakaan aika tarkalleen vuoteen eikä myöskään sukupuolielämää tänä aikana ole ollut lainkaan. Hormonihoitojen myötä tietysti vaihdevuodet käynnistyivär ryminällä ja tämä toki voi paljonkin vaikuttaa.
Koska sairaus on hyvin yleinen, oletan että tätäkin lukee naisia, jotka ovat saman prosessin läpikäyneet. Kaipaisinkin teiltä hieman vertaistukea ja kokemuksia siitä, miten teillä asiat ovat menneet. Onko tämä olotila jäänyt pysyväksi vai onko naiseus palautunut hiljalleen? Vaikka tietenkään itse en oikein nyt osaa kaivata asiaa, mitä ei lainkaan tee mieli, mutta silti on tavallaan ehkä vähän surullinen olo asian tiimoilta ja ehkä kuitenkin toivoisin, että pientä muutosta vielä asiassa tapahtuisi. Mieheni onneksi on asiaan suhtautunut ymmärtävästi eikä tämä ole minkäänlaisia ongelmia parisuhteessa aiheuttanut.
Kiitos vastauksista!
Kommentit (24)
Käytitkö hormonaalista ehkäisyä?
Naiseus on paljon muutakin kuin tissit ja pimppa. Jos parisuhde on saanut sinut kuvittelemaan, että se on näitä, luovu toksisesta suhteesta. Miksi ylipäätään koet epävarmuutta? Miten miehesi suhtautuu rintojen menetykseen? Tuleeko tuo "naiseuden menettäminen" hänen piiloasenteestaan?
Minä olen ihan nainen, vaikka kukaan ei käytä rintojani yhtään mihinkään. Mieti siis tarkasti, mikä tuon epävarmuuden saa aikaan
Hormonitoiminnan muutos (vihdevuodet) muuttaa kokemustasi ja asennettasi muutenkin, ja muutut hedelmällisestä naisesta mahoksi. Hormonit vaikuttavat persoonaasi ja käytökseesi. Biologisesti naaraat lopettavat tässä vaiheessa lisääntymsitoiminnot kokonaan ja omat halut katoavat vaihdevuosien vuoksi
Ihmisillä tässä tapahtuu poikkeuksia kahdessa tapauksessa, joista toinen on se että pumppaa kehoonsa noita synteettisiä syöpähormoneja ylläpitääkseen hedelmällisyyden kokemustaan valheellisti. Toinen on se, että psykologinen ehdollistuma miehen seksuaaliseen huomioon ja hyväksyntään on niin vahva, että jatkaa hyödyttömiä panohommia s eksiorjuuden muodossa. Siihen suurin osa "seksiä" muutenkin perustuu, eikä suinkaan haluun lisääntyä toisen kanssa, vaikka toimintaa lisääntymisvaisto hieman ohjaakin
Äitini ja isoäitini vierellä nämä vaiheet läpi kulkeneena vinkkini on siis: laita mies sivuun ja keskity siihen, mitä omassa kehossasi tapahtuu ja etsi oma naisen identiteettisi muun, kuin miehen kautta. Jos mies ei kestä seksittömyyttä niin luiskaan, et tee sellaisella roskalla muutenkaan mitään
Henkilökohtaisempana anekdoottina pidän mekkoja todella naisellisina, rintojen koosta tai puutteesta viis. Ne saavat minut tuntemaan oloni paljon naisellisemmaksi kuin yksikään mies on koskaan saanut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Läheisen rintasyöpähoitoja seuranneena luulen että suurin tekijä tuossa on tuo hormonihoito ja tietenkin vuosi on vielä todella lyhyt aika noinkin suuresta kriisistä. Anna aikaa itsellesi.
Mullakin todettiin syöpä 1,5 v sitten, ei kylläkään rinnassa. Olen ollut aika itseeni käpertynyt sen vuoksi, en oikein halua nähdä ketään enkä jutella kellekään. Anna kehollesi rauha palautua, onko sulla vielä sairaslomaa? Mulla otti koville jo hiusten menetys, saatika kaikki muu. Minulla oli myös leikkaus, sädehoidot ja sytostaatit. Hiukseni olivat ennen paksut ja kiharat ja nyt minulla on tilalla ohutta harmaata vanumaista huitulaa.
Mutta siis: en koe että mulla olisi kiire "palautua", syön kyllä terveellisesti ja koitan jaksaa venytellä ja tehdä kävelylenkkejä. En tiedä kelpaako vastaukseni, kun kyseessä ei ollut rintasyöpä, mutta vastasin kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Käytitkö hormonaalista ehkäisyä?
Naiseus on paljon muutakin kuin tissit ja pimppa. Jos parisuhde on saanut sinut kuvittelemaan, että se on näitä, luovu toksisesta suhteesta. Miksi ylipäätään koet epävarmuutta? Miten miehesi suhtautuu rintojen menetykseen? Tuleeko tuo "naiseuden menettäminen" hänen piiloasenteestaan?
Minä olen ihan nainen, vaikka kukaan ei käytä rintojani yhtään mihinkään. Mieti siis tarkasti, mikä tuon epävarmuuden saa aikaan
Hormonitoiminnan muutos (vihdevuodet) muuttaa kokemustasi ja asennettasi muutenkin, ja muutut hedelmällisestä naisesta mahoksi. Hormonit vaikuttavat persoonaasi ja käytökseesi. Biologisesti naaraat lopettavat tässä vaiheessa lisääntymsitoiminnot kokonaan ja omat halut katoavat vaihdevuosien vuoksi
Ihmisillä tässä tapahtuu poikkeuksia kahdessa tapauksessa, joista toinen on se että pumppaa kehoonsa noita synteettisiä syöpähormoneja ylläpitääkseen hedelmällisyyden ko
Wokefeministin töräytys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap, minulla kesti n 1,5 vuotta, kun alkoi esim seksi kiinnostaa. Antiestrogeenihoito toki vaikutti asiaan. Sain onkologilta luvan käyttää kerran viikossa Ovestin voidetta ja tämä on pitänyt alapääni kunnossa. Olen aina ollut aktiivinen tekemään kaikkea, mutta se alkuaika oli vaikeaa.
Nyt sairaudesta on jo 14 v ja menee jo päiviä, ettei se muistu mieleeni. Neuvoni on: anna aikaa itsellesi.😻
Miksi naiseus on kiinni rintojen koosta? Naiseus on olotila ja asenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullista, jos koet naisellisuutesi olevan kiinni rinnoissa.
Totuus on luultavasti kuitenkin toinen, eli kokemuksesi liittyy vakavaan sairastumiseen. Ehkä tuntuisi aivan samalta, vaikka se sairaus olisi ollut sydänkohtaus tai aivoverenvuoto.
Eikö sinulle tarjottu seksuaaliterapiaa? Minulla tarjottiin, koska koin sen turhaksi. Mitäpä apua siitä minulle olisi ollut, kun varsinaista terapiaa olisi tarvinnut parisuhteen toinen osapuoli.
En ole ap, mutta MIKSI täällä on jo useampi kommentti, jossa sanotaan ap:n väittäneen naiseuden olevan kiinni rinnoista??? Eihän hän missään noin sanonut. Päinvastoin kertoi kokevansa kehonsa edelleen viehättävänä. Opetelkaa ihmiset herranen aika lukemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syöpä ja vakava sairastuminen on asia, joka voi pistää elämän täysin pois tolaltaan pitkiksi ajoiksi. Vuosi on tuollaisessa toipumisessa lyhyt aika.
Vierailija kirjoitti:
Käytitkö hormonaalista ehkäisyä?
Naiseus on paljon muutakin kuin tissit ja pimppa. Jos parisuhde on saanut sinut kuvittelemaan, että se on näitä, luovu toksisesta suhteesta. Miksi ylipäätään koet epävarmuutta? Miten miehesi suhtautuu rintojen menetykseen? Tuleeko tuo "naiseuden menettäminen" hänen piiloasenteestaan?
Minä olen ihan nainen, vaikka kukaan ei käytä rintojani yhtään mihinkään. Mieti siis tarkasti, mikä tuon epävarmuuden saa aikaan
Hormonitoiminnan muutos (vihdevuodet) muuttaa kokemustasi ja asennettasi muutenkin, ja muutut hedelmällisestä naisesta mahoksi. Hormonit vaikuttavat persoonaasi ja käytökseesi. Biologisesti naaraat lopettavat tässä vaiheessa lisääntymsitoiminnot kokonaan ja omat halut katoavat vaihdevuosien vuoksi
Ihmisillä tässä tapahtuu poikkeuksia kahdessa tapauksessa, joista toinen on se että pumppaa kehoonsa noita synteettisiä syöpähormoneja ylläpitääkseen hedelmällisyyden ko
Olen alkuperäinen kirjoittaja enkä oikein ymmärtänyt näkökulmaasi, joka oli jollakin tapaa katkeran ja vihamielisen kuuloinen. Itselläni on ollut omaan kehooni ja sukupuolisuuteeni erinomainen suhde ja tämä on ollut minulle aiemmin suuri voimavara. Myös parisuhteeni on tältä osalta ollut erinomainen. Hämmennystä omassa tilanteessani aiheuttaa totaalinen muutos entiseen ja tästä olen hieman surullinen. En ymmärrä lainkaan näkökulmaasi, jonka perusteella minun tulisi kaikin voimin pyristellä irti asioista, jotka ovat minulle tuottaneet iloa ja voimaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon kyllä aina ihmetellyt miten naiseus on pelkät tissit eikä mitään muuta. Mutta turha ihmetellä jos miehet miettii sitten samoin.
Minä olisin onnellinen olessani elossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua loukata, enkä ole itse tuohon sairastunut, mutta olen saanut muita diagnooseja ja diagnoosin, johon en kuole, mutta josta en kuitenkaan koskaan kuole. Olen itse aseksuaali ja oma kokemukseni naisena olemisesta on muutenkin erilainen kuin ap:n. Jos itse sairastuisin olisin iloinen siitä, että olisin elossa tai että hoitoa on mahdollista saada ja että se on ilmeisesti myös auttanut. Olen itse inhonnut aina rintojani ja toivonut niiden poistuvan itsestään tai ainakin pienentyvän paljon. Tietenkään näin ei ole käynyt. Seksuaalisuus itsessään on kuvottavaa. Vaihdevuodet joutuvat kaikki tuohon ikään elävät naiset tavalla tai toisella kohtaamaan ilman syöpähoitojakin. Tuossa tilassa pitäisi olla muutakin ajateltavaa kuin oman seksuaalisuuden häviäminen. Koska olen itse tosiaan aseksuaali olisin vain iloinen, jos mitään seksuaalisuuteen tai sellaisiin tuntemuksiin viittaavaa ei olisi. Elämä ja naiseksi syntyminen on muutakin kuin seksuaalisuus.
Tilanteessa ap:n on ajateltava itseään. Jos puoliso ei kestä tai halua tukea voi ap. aina erota. Elämä voi jopa helpottaa syöpädiagnoosinkin saanutta eron myötä kun taakkana olevaa puolisoa ei enää ole lisärasitteena. Ap. on vastuussa itsestään, mutta ei puolisostaan. Puolison takia itsensä vaikeassa uhraaminen ei ole oikea tapa ratkaista tilannetta tai ongelmia. Ap. ei ole valinnut sairastua, eikä puoliso saa tästä ap:tä syyttää tai painostaa mihinkään. Jos ap. tosiaan kokee joutuneensa uhratuksi on ero ainoa oikea ratkaisu. En ole itse ollut koskaan naimisissa, vaan olen vela ja sinkku, mutta jo vanhempieni uhraamaksi olen vaikeissa tilanteissa joutunut jo lapsena/teininä voimatta itse tehdä tilanteelle mitään. Nämä tilanteet eivät olleet mitenkään syytäni, vaikka syntipukiksi aina jouduinkin.
Vierailija kirjoitti:
En halua loukata, enkä ole itse tuohon sairastunut, mutta olen saanut muita diagnooseja ja diagnoosin, johon en kuole, mutta josta en kuitenkaan koskaan kuole. Olen itse aseksuaali ja oma kokemukseni naisena olemisesta on muutenkin erilainen kuin ap:n. Jos itse sairastuisin olisin iloinen siitä, että olisin elossa tai että hoitoa on mahdollista saada ja että se on ilmeisesti myös auttanut. Olen itse inhonnut aina rintojani ja toivonut niiden poistuvan itsestään tai ainakin pienentyvän paljon. Tietenkään näin ei ole käynyt. Seksuaalisuus itsessään on kuvottavaa. Vaihdevuodet joutuvat kaikki tuohon ikään elävät naiset tavalla tai toisella kohtaamaan ilman syöpähoitojakin. Tuossa tilassa pitäisi olla muutakin ajateltavaa kuin oman seksuaalisuuden häviäminen. Koska olen itse tosiaan aseksuaali olisin vain iloinen, jos mitään seksuaalisuuteen tai sellaisiin tuntemuksiin viittaavaa ei olisi. Elämä ja naiseksi syntyminen on muutakin kuin seksuaalisuus.
Olen vilpittömästi pahoillani, että elämässäsi on ollut tuollaisia kokemuksia, mutta omaan tilanteeseeni en vinkeistä koe apua saavani. Kuten aiemminkin sanoin, oma tavoitteeni ei ole päätyä aseksuaaliksi.
Ap
Olen pahoillani siitä, että tämän aloittaja on sairastunut syöpään, mutta tämän keskustelun lukemisen perusteella tuo ei kuitenkaan vaikuta mukavalta ihmiseltä, joka ei myöskään halua ymmärtää muita näkökulmia kuin omansa. Kummasti on myös haukkumassa niitä naisia, joille seksuaalisuus ei ole tärkeää ja jotka eläisivät mielummin kokonaan ilman sitä. Olen itse siis saanut muita diagnooseja ja kärsin monenlaisista muista vaikeuksista ja vaivoista. Vaikeasta elämäntilanteesta olen kärsinyt suurimman osan elämääni. Uskon siis tietäväni tästä aiheesta jotakin, vaikka syöpään en olekaan sairastunut. Sukulaiseni tosin sairasti syöpää kuollessaan. Anteeksi nyt vaan, mutta pahoitin mieltäni aloittajan vastauksista muihin viesteihin.
Syötkö Tadexia? Joo, kyllähän se vaikuttaa, kun estrogeenin ei enää vaikuta.
Nm. samassa veneessä
Vierailija kirjoitti:
Käytitkö hormonaalista ehkäisyä?
Naiseus on paljon muutakin kuin tissit ja pimppa. Jos parisuhde on saanut sinut kuvittelemaan, että se on näitä, luovu toksisesta suhteesta. Miksi ylipäätään koet epävarmuutta? Miten miehesi suhtautuu rintojen menetykseen? Tuleeko tuo "naiseuden menettäminen" hänen piiloasenteestaan?
Minä olen ihan nainen, vaikka kukaan ei käytä rintojani yhtään mihinkään. Mieti siis tarkasti, mikä tuon epävarmuuden saa aikaan
Hormonitoiminnan muutos (vihdevuodet) muuttaa kokemustasi ja asennettasi muutenkin, ja muutut hedelmällisestä naisesta mahoksi. Hormonit vaikuttavat persoonaasi ja käytökseesi. Biologisesti naaraat lopettavat tässä vaiheessa lisääntymsitoiminnot kokonaan ja omat halut katoavat vaihdevuosien vuoksi
Ihmisillä tässä tapahtuu poikkeuksia kahdessa tapauksessa, joista toinen on se että pumppaa kehoonsa noita synteettisiä syöpähormoneja ylläpitääkseen hedelmällisyyden ko
Eipä ihme että miesvihaa täynnä oleva nainen on yksin.
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani siitä, että tämän aloittaja on sairastunut syöpään, mutta tämän keskustelun lukemisen perusteella tuo ei kuitenkaan vaikuta mukavalta ihmiseltä, joka ei myöskään halua ymmärtää muita näkökulmia kuin omansa. Kummasti on myös haukkumassa niitä naisia, joille seksuaalisuus ei ole tärkeää ja jotka eläisivät mielummin kokonaan ilman sitä. Olen itse siis saanut muita diagnooseja ja kärsin monenlaisista muista vaikeuksista ja vaivoista. Vaikeasta elämäntilanteesta olen kärsinyt suurimman osan elämääni. Uskon siis tietäväni tästä aiheesta jotakin, vaikka syöpään en olekaan sairastunut. Sukulaiseni tosin sairasti syöpää kuollessaan. Anteeksi nyt vaan, mutta pahoitin mieltäni aloittajan vastauksista muihin viesteihin.
Miksi tulet tällaiseen lankaan ja yrität kääntää huomion AP:n ongelmasta itseesi? Yrität selvästi kilpailla myös AP:n kärsimyksen kanssa.
Mielestäni on täysin selvää, että vakava sairastuminen aina voi perustavanlaatuisesti muuttaa tuota. Kun mukaan otetaan hoidot, jotka ihan faktisestikin vaikuttavat esim. halukkuuteen, niin pidän tuollaista muutosta pikemminkin todennäköisenä kuin harvinaisena. Tiedän myös, että hiljalleen aikojen saatossa asiat voivat palautua ennalleen. Onnekas olet siinä, että puolisosi on ymmärtäväinen. Tuollaisesta voi päätellä jo paljon parisuhteen tilasta.