Jari Sinkkonen HS:ssä: "Ihmisiä paapotaan"
En löytänyt aiheesta ketjua, joten aloitan uuden. Jos olet samaa mieltä kuin Sinkkonen, kerro mitä se "paapominen" konkreettisesti tarkoittaa. Jarin mukaan "ihmisiä kannetaan silkkityynyllä kivikkojen yli, ettei vaan tule pipi." Tämmöistä en ole kyllä ikinä päässyt todistamaan enkä usko että Jarikaan on.
Mutta mitä se sitten oikeasti tarkoittaa, konkreettista esimerkkiä? Jari ei niitä kerro. Kerro sinä, tässä voit avautua nimettömänä. Mutta pliis vain esimerkkejä oikeasta elämästä ja itse nähtyä.
Kommentit (308)
Tämä paapominen ilmenee käytännön elämässä esimerkiksi siten, että maanteillä jokaisessa vähänkään aiemmista poikkeavassa mutkassa tai risteyksessä on oltava nykyään alempi nopeusrajoitus. Tämän takia nopeusrajoitukset vaihtelee sitten jatkuvasti ylös-alas ja keskittyminen menee siihen että jokaisen vaihdon huomaa ja juuri kun saa auton vauhdin sopivaksi niin rajoitusha jo muuttuukin johonkin suuntaan.
Sama toimii myös muilla elämänalueilla.
Vierailija kirjoitti: No kun tämä juuri ei vastaa mun arkipäivän kokemusta.
Mutta vastaa aika monen muun arkipäivän kokemusta kommenttien mukaan. Sekä tässä ketjussa että muuallakin havaittuna. Jota sinä yritätä nyt sinnikkäästi torjua omalla kyselytulvallasi.
Vierailija kirjoitti:
Koskas tuosta ADHD:sta tuli muotia? Nythän joka toisella julkkisellakin on semmonen.
Tämän vuosikymmenen laktoosi-intoleranssi. MT-ongelmat ja neurologiset häiriöt ovat nyt trendin harjalla. Jos sinulla ei vielä ole sellaista, hanki nopeasti ja kerro joka paikassa muillekin!
Kaikenlainen epämukavuusalueelle joutuminen on nykynuorisolle terapian paikka.
Kasvatus siitä on vastuussa, mutta enenevissä määrin myös yhteiskunta. Mitä enemmän tietä tasoitellaan, sitä avuttomampia ja heikompia ihmisistä tulee. Pienikin töyssy saa kupin nurin.
Se näkyy esim. korkeakouluopiskelijoiden kohdalla. Aina on pitänyt opiskelun ohella käydä töissä. Rimaa suoritusvaatimuksissa sen kun lasketaan, mutta nykyopiskelija huutaa kohtuuttomia vaatimuksia kun kehdataan ehdottaa, että opintojen ohella pitäisi hieman töitä tehdä rahaa saadakseen. Aiemmilta sukupolvilta on onnistunut ja asia oli itsestäänselvyys, nykysukupolvelle liian kuormittava ajatus. Ahdistutaan jos pitäisi asua solussa. Vuosikymmenet se oli saman ikäisille nuorille ihan ok ja päivänselvää ratkaisu mikäli rahat ei muuhun riittäneet.
Pääsykokeet ilmoitettiin liian rankoiksi nuorille. Lopputulos on massiivinen ensikertalaisuuskiintiö, todistusvalinta ja pääsykoemateriaalin poistaminen. Yo-arvosanojakin saa loputtomiin korottaa, ettei kerralla käy liian rankaksi. Lopputuloksena alati avuttomampaa sakkia valuu korkeakouluihin.
Tämä nuorten aikuisten porukka on ns hyvien aikojen lopputulos. Resilienssi on onneton kun mitään ei ole vaadittu ja nimenomaan joka välissä kannatellut ja paapotaan. Se tarjoaa mahdollisuuden passivoitua ja vältellä vastuun ottamista ja sen harjoittelua.
Vierailija kirjoitti:
Kaikenlainen epämukavuusalueelle joutuminen on nykynuorisolle terapian paikka.
Kasvatus siitä on vastuussa, mutta enenevissä määrin myös yhteiskunta. Mitä enemmän tietä tasoitellaan, sitä avuttomampia ja heikompia ihmisistä tulee. Pienikin töyssy saa kupin nurin.
Se näkyy esim. korkeakouluopiskelijoiden kohdalla. Aina on pitänyt opiskelun ohella käydä töissä. Rimaa suoritusvaatimuksissa sen kun lasketaan, mutta nykyopiskelija huutaa kohtuuttomia vaatimuksia kun kehdataan ehdottaa, että opintojen ohella pitäisi hieman töitä tehdä rahaa saadakseen. Aiemmilta sukupolvilta on onnistunut ja asia oli itsestäänselvyys, nykysukupolvelle liian kuormittava ajatus. Ahdistutaan jos pitäisi asua solussa. Vuosikymmenet se oli saman ikäisille nuorille ihan ok ja päivänselvää ratkaisu mikäli rahat ei muuhun riittäneet.
Pääsykokeet ilmoitettiin liian rankoiksi nuorille. Lopputulos on massiivinen ensikertalaisuuskiintiö, to
Muuten hyvä joo, mutta miksi opiskelijaakaan pitäisi pakottaa asumaan solussa, kun ketään muutakaan ei pakoteta? Ei omaa rauhaa, ei omaa tilaa.
Viestintuojaaa on tässäkin ketjussa toistuvasti ammuttu ja epäilty kymmenien kommenttiesimerkkien todellisuutta.
Mielestäni paras näyttö ongelman laajuudesta löytyy Pisa -tulosten romahtamisesta ja nuorten mt-ongelmien rajusta lisääntymisestä. Tämä siitä huolimatta että noita vastaaviin menolajeihin syydetään rahaa täällä moninkertaisesti moneen muuhun valtioon verrattuna.
Laittakaa vain lisää peittoa silmille, jossain muualla kuin Suomessa ei ahdistuta, Pisa -tulokset nousevat ja homma toimii. Sieltä tulevat myös Suomen vielä jäljellä olevien kansainvälisten markkinaosuuksien ottajat.
Ei ketään pakoteta asumaan solussa. Se on yksi vaihtoehto, jos haluaa päästä halvalla. Jos haluaa asua kalliimmin, voi ottaa lainaa tai mennä töihin. Maksaja päättää.
Siitä olen kyllä samaa mieltä, ettei veronmaksajien pitäisi suostua maksamaan kenellekään kallista asumista, vaan mininitaso.
M23 kirjoitti:
Muuten hyvä joo, mutta miksi opiskelijaakaan pitäisi pakottaa asumaan solussa,
Ketään ei pakoteta, paitsi veronmaksajia jos tason nosto yksiöön on ehdoton vaatimus töitä tekemättömälle opiskelijalle. Muiden rahoilla on aina kiva tehdä kaikenlaista kivaa.
Vierailija kirjoitti:
Tätähän se on että ihmiset lamaantuvat pienistä vastoinkäymisistä eivätkä selviä eteenpäin ilman ammattiapua.
Ei ole "mummo lumessa" -asennetta.
Eihän apua edes ole saatavilla. On ihan yleisesti tiedossa, että mt-palveluita ei ole tarjolla kuin rikkaille yksityiseltä.Monta hätä huutoa on kuultu. Siksi Sinkkosen kommentti kuulostaa tulevan hyväosaisen setämiehen kuplasta.
Vierailija kirjoitti:
Itse näen paapomiskulttuuria omassa harrastuskuplassani aika paljon.
Harrastuskuplani on sellainen, jossa muutamat ahkerat järjestävät omasta selkänahastaan ja työtunteja laskematta puoli-ilmaisia tapahtumia, joihin sadat muut tulevat pitämään hauskaa ja viihtymään.
Viime vuosina ihmiset ovat omaksuneet hyvin vahvan inklusiivisuuden ajatuksen ja sitä myöden näille tapahtumille asetetaan todella kovat odotukset. Jos joku ei ole jonkun mielestä hyvin, niin siitä valitetaan hyvin kovaäänisesti joko siellä tapahtumassa tai vasta jälkikäteen. Ja nimenomaan valitetaan, eikä esim. tarjouduta auttamaan tai järjestetä omaa tapahtumaa, jos toisten järjestäminen ei miellytä.
Konkreettisia esimerkkejä:
- Henkilö, joka on todella moniallerginen, valittaa ettei varta vasten hänelle tehdyssä leiriruoassa ole kuulemma tarpeeksi proteiinia. Tapahtuma maksoi kävijöille vain muutaman kympin majoituksineen. Lähin kauppa oli käve
Juuri seurasin sivusta, kun täysin vapaaehtoisvoimin toimivassa lasten harrasteryhmässä oli käynnissä tälläinen vaatimissota. Kun ehdotettiin, että tulkaa mukaan järjestämään, niin pääsette vaikuttamaan, niin yllättäen ei kukaan ilmestynyt paikalle.
M23 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikenlainen epämukavuusalueelle joutuminen on nykynuorisolle terapian paikka.
Kasvatus siitä on vastuussa, mutta enenevissä määrin myös yhteiskunta. Mitä enemmän tietä tasoitellaan, sitä avuttomampia ja heikompia ihmisistä tulee. Pienikin töyssy saa kupin nurin.
Se näkyy esim. korkeakouluopiskelijoiden kohdalla. Aina on pitänyt opiskelun ohella käydä töissä. Rimaa suoritusvaatimuksissa sen kun lasketaan, mutta nykyopiskelija huutaa kohtuuttomia vaatimuksia kun kehdataan ehdottaa, että opintojen ohella pitäisi hieman töitä tehdä rahaa saadakseen. Aiemmilta sukupolvilta on onnistunut ja asia oli itsestäänselvyys, nykysukupolvelle liian kuormittava ajatus. Ahdistutaan jos pitäisi asua solussa. Vuosikymmenet se oli saman ikäisille nuorille ihan ok ja päivänselvää ratkaisu mikäli rahat ei muuhun riittäneet.
Pääsykokeet ilmoitettiin liian rankoiksi nuorille. Lo
Kaikkialla maailmassa opiskelijat selviävät oikein hyvin soluissa ja asuntoloissa. Miksi suomalainen opiskelija on niin hauras lumihiutale ettei siihen kykenisi? Jos haluaa omaa rauhaa ja eristäytyä, sitten maksaa opintotuen ja yksiön vuokran erotuksen itse. Kaikin mokomin. Mutta yhteiskunnan ei pidä lähteä sitä järjestämään ja tuilla mahdollistamaan. Opiskelu on lyhyt aika elämässä. Sen verran pitää olla sietokykyä ja harjoitella pärjäämistä myös muissa kuin itselle optimaalisen mieluisissa olosuhteissa. Ennen asuttiin alivuokralaisena, kämppiksinä, soluissa, siitä sitten töitä tekemällä yksiöön, siitä taas säästöjen myötä kaksioon ja ehkä kohti omistusasuntoa. Nyt pitäisi heti saada hyvältä paikalta mieleinen asunto muiden kustantamana ja jos näin ei saa, nostetaan ahdistuskortti.
En tiedä onko tässäkin kahta ääripäätä. Itse olen nähnyt ja kokenut enemmänkin tätä heikot sortuu elon tiellä-sankariajattelua. Että enneminkin mitään apua ei haeta tai oteta vastaan ettei leimauduta heikoksi tai huonoksi vanhemmaksi. Etenkin kaikki mt-ongelmat on niin suuri häpeä ettei niitä voi myöntää edes itselleen ja niiden kuvitellaan hoituvan vain omalla asenteella. Vaikka siinä perhe ja muukin lähipiiri jo oireilisi niin apua ei haluta. Myöskin fyysiset sairaudet kielletään viimeiseen saakka kun uskotaan että ne on aina kuitenkin itse aiheutettuja omilla valinnoilla. Ja niistäkin mielummin kärsitään kun hoidetaan, koska se oma asenne ja omat valinnat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koskas tuosta ADHD:sta tuli muotia? Nythän joka toisella julkkisellakin on semmonen.
Tämän vuosikymmenen laktoosi-intoleranssi. MT-ongelmat ja neurologiset häiriöt ovat nyt trendin harjalla. Jos sinulla ei vielä ole sellaista, hanki nopeasti ja kerro joka paikassa muillekin!
Saadaankohan piankin kaikki mt oireilu lakaistua neurokirjoiluksi? Lääketiede tosiaan kehittyy. Ihmisyyttä tulee kyllä ikävä.
Alkaa jo taaperona. Sen sijaan, että opetettaisiin sietämään hetkeäkään tylsyyttä, lyödään tabletti tai kännykkä viihdyttämään pikkukuninkaallista. Lapsi oppii vaippaikäisenä jo siihen, että aina pitää olla kivaa ja jos ei ole, huudan kurkku suorana ja vaadin, että on. Kyllä vanhemmat ja yhteiskunta tahtooni taipuvat.
Vierailija kirjoitti:
Kaikenlainen epämukavuusalueelle joutuminen on nykynuorisolle terapian paikka.
Kasvatus siitä on vastuussa, mutta enenevissä määrin myös yhteiskunta. Mitä enemmän tietä tasoitellaan, sitä avuttomampia ja heikompia ihmisistä tulee. Pienikin töyssy saa kupin nurin.
Se näkyy esim. korkeakouluopiskelijoiden kohdalla. Aina on pitänyt opiskelun ohella käydä töissä. Rimaa suoritusvaatimuksissa sen kun lasketaan, mutta nykyopiskelija huutaa kohtuuttomia vaatimuksia kun kehdataan ehdottaa, että opintojen ohella pitäisi hieman töitä tehdä rahaa saadakseen. Aiemmilta sukupolvilta on onnistunut ja asia oli itsestäänselvyys, nykysukupolvelle liian kuormittava ajatus. Ahdistutaan jos pitäisi asua solussa. Vuosikymmenet se oli saman ikäisille nuorille ihan ok ja päivänselvää ratkaisu mikäli rahat ei muuhun riittäneet.
Pääsykokeet ilmoitettiin liian rankoiksi nuorille. Lopputulos on massiivinen ensikertalaisuuskiintiö, to
No just tämä! Hyvin kirjoitettu!
🇺🇦🇮🇱
Ja tuosta soluasumisesta vielä, kun joku sanoi, että nuoret pakotetaan asumaan soluissa. Ei pakoteta. Jokainen asuu sellaisessa asunnossa mihin on varaa. Nuori voi asua ihan omillaankin, jos rahat riittää.
Meillä nyt on nuorille opiskelijoille tarjolla tällainen halvempi vaihtoehto, ihme että tämäkin nähdään jotenkin huonona! Monissa maissa ei ole tällaisia halpoja opiskelija-asuntoja tarjolla laisinkaan, vaan kaikki maksetaan itse. Myös ne yliopiston lukukausimaksut, joita meillä ei käytännössä ole, vaan yhteiskunta rahoittaa kalliin koulutuksen. Ihme narinaa!
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Alkaa jo taaperona. Sen sijaan, että opetettaisiin sietämään hetkeäkään tylsyyttä, lyödään tabletti tai kännykkä viihdyttämään pikkukuninkaallista. Lapsi oppii vaippaikäisenä jo siihen, että aina pitää olla kivaa ja jos ei ole, huudan kurkku suorana ja vaadin, että on. Kyllä vanhemmat ja yhteiskunta tahtooni taipuvat.
Sen sijaan maailma ei ole muuttunut miksikään. Jostain löytyy aina porukka joka on valmis ottamaan henkisesti veltostuneen yhteisön hyvät itselleen. Joka markkinaosuudet valloittamalla tai jopa sotilaallisesti. Jatkuviin euforiatrippeihin ja pettymyksien välttämiseen lapsena tottunut joutuu väistämättä kestämään pettymyksiä myöhemmässä elämässään. Mitä myöhemmin sitä ikävämpiä pettymyksiä on luvassa.
Vierailija kirjoitti:
Kaikenlainen epämukavuusalueelle joutuminen on nykynuorisolle terapian paikka.
Kasvatus siitä on vastuussa, mutta enenevissä määrin myös yhteiskunta. Mitä enemmän tietä tasoitellaan, sitä avuttomampia ja heikompia ihmisistä tulee. Pienikin töyssy saa kupin nurin.
Se näkyy esim. korkeakouluopiskelijoiden kohdalla. Aina on pitänyt opiskelun ohella käydä töissä. Rimaa suoritusvaatimuksissa sen kun lasketaan, mutta nykyopiskelija huutaa kohtuuttomia vaatimuksia kun kehdataan ehdottaa, että opintojen ohella pitäisi hieman töitä tehdä rahaa saadakseen. Aiemmilta sukupolvilta on onnistunut ja asia oli itsestäänselvyys, nykysukupolvelle liian kuormittava ajatus. Ahdistutaan jos pitäisi asua solussa. Vuosikymmenet se oli saman ikäisille nuorille ihan ok ja päivänselvää ratkaisu mikäli rahat ei muuhun riittäneet.
Pääsykokeet ilmoitettiin liian rankoiksi nuorille. Lopputulos on massiivinen ensikertalaisuuskiintiö, to
Toisaalta asetetaan itse aivan järjettömiä tavoitteita joista tuleviin suorituspaineisiin muserrutaan.
Ei noin. Elämästä saa nauttia vaikka opiskelee ja/tai käy töissä. Nyt on vallalla jokin ihan hullu ajatus että hyvä oma elämä edellyttää joutilaisuutta ja kummallista aikuisen vastuiden välttelyä. Jotain somettelua ja napanöyhtä-kirjojen kirjoittelua ja itsensä kuvaamista saisi olla. Ja loputonta räksytystä sortavista rakenteista toki.
Monelleko tälläinen liibalaaba järjestyy oikeasti? Kuitenkin tälläistä ihan pokkana yllytetään etsimään.
Nooh... mulla on pari käytännön esimerkkiä :D Terveisiä sosiaalialalta...
- Oppilas X ei tule kouluun koskaan liikuntatunneille, koska "vihaa" liikuntaa. Eipä siinä.. ei sitä väkisinkään voi liikuntatunneille viedä. Sitten nippu monisteita käteen ja vapaa-ajalla pitää liikkua 2h/viikko (!!!) ja vanhemman allekirjoitus, että näin on tehty.
- Oppilas X ei suorita muutamia aineita. Nelos varotusta et voi antaa, siirretään OTE-luokkaan. Pääasia et kerran kaks viikkoon näyttäytyy edes koulussa. Tehdään päätös vuosiluokkiin sitoutumattomasta opiskelusta (eli käytännössä: et voi koskaan jäädä luokalle)
- Janica-Petteri ei suostu osallistuun poikien liikuntaan. Janica-Petteri ei tiedä, onko hän tyttö vai poika ja se häntä ahdistaa. Annetaan Janica-Petterin itse päättää.
- Oppilas X ei suostu osallistuun koulun ruokailuun. Ei vaan suostu. Koulun alueelta poistuminen on kiellettyä. Mutta annetaan oppilaalle lupa käydä läheisessä Salessa, koska pääasia, että hän edes JOTAIN syö koulupäivän aikana. Tämä päätetään palaverissa.
- Oppilas X lähtee viikon matkalle ja vanhemmat anoo koulusta luvan olla pois. Lupa myönnetään ja annetaan viikon aikana koulussa tehnyt tehtävät läksyksi. Pirkko-mummu tulee lankoja pitkin, että määrä on kohtuuton hänen lapsenlapselleen ja lapsi kuormittuu ja kotona käytös muuttuu levottomaksi ja oikeastaan koko lomaa menee pilalle. Pirkko-mummu soittaa myös rehtorille ja jälleen palaveri. Päätetään, että annetaan viikon tehtävät kevennetyksi.
Ei mulla muuta.. jatkan päivääni :D Mutta tiedän, mistä Sinkkonen puhuu!
Mielipidekin vaihtuu näemmä tarvittaessa:
https://www.apu.fi/artikkelit/jari-sinkkonen-katuu-saarnaa-pojalleen-mi…
Tällaiset peilikuvat, joka Sinkkisestäkin on Apu-lehteen otettu, on myös metafora minä-keskeisyydestä, minä kahtena. Luulisi nyt tajunneen.