Lue keskustelun säännöt.
Jari Sinkkonen HS:ssä: "Ihmisiä paapotaan"
19.11.2024 |
En löytänyt aiheesta ketjua, joten aloitan uuden. Jos olet samaa mieltä kuin Sinkkonen, kerro mitä se "paapominen" konkreettisesti tarkoittaa. Jarin mukaan "ihmisiä kannetaan silkkityynyllä kivikkojen yli, ettei vaan tule pipi." Tämmöistä en ole kyllä ikinä päässyt todistamaan enkä usko että Jarikaan on.
Mutta mitä se sitten oikeasti tarkoittaa, konkreettista esimerkkiä? Jari ei niitä kerro. Kerro sinä, tässä voit avautua nimettömänä. Mutta pliis vain esimerkkejä oikeasta elämästä ja itse nähtyä.
Kommentit (308)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä 1990-l lopulla pääsi kunnalliselle psykiatrille alle viikossa. Nyt pääsee parissa kuukaudessa ehkä psyk sairaanhoitajalle. Psykiatreja on enää sairaaloissa ja yksityisillä. Psykologille pääsee ne joilla on varaa maksaa itse. Toivoisin lisää keskustelua tästä paapomisesta. Kuinka paljon ihmisen täytyy kestää? Itse olen kokenut 10 vuoden sisälla kahden läheisen kuoleman, kahden lapsen vakavan sairastumisen, avioeron, uupumisen, työttömyyden ja asunnon menetyksen. Ehkä minulla on vain vaillinainen resilienssi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätähän se on että ihmiset lamaantuvat pienistä vastoinkäymisistä eivätkä selviä eteenpäin ilman ammattiapua.
Ei ole "mummo lumessa" -asennetta.
Siis se tarkoittaa sitä, että kun tulee pieni vastoinkäyminen (mikä?), niin ihminen tarvitsee ammattiapua (mitä?) että selviää eteenpäin (mihin?). Konkreettinen esimerkki?
Eri, mutta mä olen tällaisen paapomiskasvatuksen tuotos itse, ja voin kertoa esimerkin. Esimerkiksi mulla on ollut valtavia vaikeuksia suorittaa mitään lukion jälkeisiä opintoja, koska ne AHDISTAA. Lopetin yliopiston, kun minua jännitti ja pelotti opintojen vaativuus ja se, että mitä jos en ole yhtä hyvä kuin ne muut. Jännitti tarttua vaikeisiin tehtäviin, ja niinpä ahdistuksen pelossa lykkäs
Kiitos, tässä toinen konkreettinen esimerkki, vaikka et erittelekään mitä paapova kasvatus on.
Sulla on kyllä suuria ymmärtämisen vaikeuksia, kun takerrut kaikkeen, mitä muut sanovat. Kokoajan pitäisi selventää ja tarkentaa. Me muut kyllä ymmärsimme, mitä hän tarkoittaa paapovalla kasvatuksella, hän jopa kertoi sen tuossa. Sinulle pitää vääntää asiaa ihan loputtomiin, miksi haluat määritellä, milloin toinen on kertonut riittävästi? Olet ihan hiton raskas ihminen.
Sitä en tiedä paapotaanko nuoria mutta olen varma ettei Sinkkonen ole pahemmin ponnistellut elämässään. Kaikki tollotkin saivat opiskelu ja työpaikat Sinkkosen nuoruudessa, vaimo hoiti lapset kun sinkkis teki uraa ja tiedot on jääneet jutuista päätellen sinne 50-luvulle.
Yhteiskunta ja ympäristö on niin erilainen nyt kuin ennen. Kaikki muuttuu (digitalisaatio, tekoäly, ilmastonmuutos, sodat, jne) niin nopeasti ettei me ehditä sopeutumaan. "Aivot räjähtää", sanoo yksi tuttu.
Ja sitten siihen päälle kännykät ja ylipäätään ruuduilla roikkuminen, joka vie meidät kauemmas toisistamme ja yhteisöllisyydestä ja muusta, johon me ollaan sopeuduttu, ja jota meidän aivot tarvitsee.
Tuloksena keskittymishäiriöt, ahdistusta ja muita diagnooseja. Pakko saada apua, kun yksin emme pärjää. Terapia on se toisen kohtaaminen ja kuulluksi tuleminen. Sitä me tarvitsemme.
Eikä tämä ole mutu, vaan tutkittua tietoa lääketieteen, neurologian ja psykologian aloilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen kaikki meni koulussa saman seulan läpi tai jäivät luokalleen ja kertasivat. Nyt on jos jonkinlaista erityisjärjestelyä, että kaikki uunotkin voivat pärjätä edes jotenkin.
Toisaalta hyvä niille uunoille ja hyvä myös niille jotka siitä saavat palkkansa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tämä paapomiskasvattaminen on nykyään valitettavan yleistä. Olen töissä päiväkodissa ja kyllä tällaisia perheitä löytyy useita ihan jokaisesta ryhmästä.
Tämä näkyy pienten puolella esim. siinä, että yhä useammin tulee vastaan kolme-neljä vuotiaita lapsia vaipoissa. Vanhemmat perustelee, kun se ei halua mennä potalle....
Tai vanhempi tuo lasta aamulla päiväkotiin ja kysyy lapselta moneltako sinut tänään tullaan hakemaan.... Onpa jopa muutama kääntynyt portista takaisin kotiin, kun lapsi on halunnut jatkaa vielä leikkejään. Siinä on sitten pahimmassa tapauksessa joku työntekijöistä joutunut jäämään ylitöihin kun vanhempi ei halua pahoittaa lapsen mieltä. (kyllä on sen jälkeen ohjeistettu vanhempaa, että näin ei voi toimia)
Jos lapsella on aggressiivisuutta toisia lapsia kohtaan niin vanhemmat vierittävät ongelman jonkun toisen lapsen syyksi.
Kun minun lapseni olivat päiväkodissa yli 10 vuotta sitten, ihmettelin jo silloin sitä, kun lasta hakemaan tuleva vanhempi odotti ties kuinka kauan, että lapsi pukee ulkovaatteet. Minulla oli siis useampia päiväkoti-ikäisiä ja kaikki saivat vaatteet päällensä sillä aikaa, kun se yksi lapsi ei saanut mitään tehtyä, istui vain, ja vanhempi lässytti vieressä
En itse ikinä olisi jaksanut sellaista. Lapset kyllä oppivat pukemaan, ja motivaatio löytyi, kun lapsi tiesi vaihtoehdot: joko pukee itse, tai äiti "auttaa". Toisinsanoen otin lapsen syliin, vähän hankalaan asentoon ja puin sitten. Ei niin, että sattui, mutta että oli vähän hankala asento lapsen olla. Kummasti se itse pukeminen oli nopeasti se mieleisempi vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika paljon ollaan myös itsepalveluyhteiskunta, josta on paapominen kaukana.
Mutta Sinkkonen puhuukin nimenomaan terapiasta ja sen tarpeesta eikä fyysisistä palveluista.
Harmi että artikkeli on maksumuurin takana.
Sinkkonen puhuu minäkeskeisyydestä. Siitä että koko maailma on mua varten ja asiat tapahtuu mun haluamalla tavalla. Ja siitä mitä sitten seuraa kun niin ei käykään (masennus, ahdistus jne) ja että terapia on siksi nykyään niin arkipäivää ja normaalia.
Sinkkonen sanoo paapominen kun tarkoittaa terapian tarjoamista kaikille sitä haluaville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tiedossa ollut jo pitkään että ihminen voi huonosti jos se liikaa vertaa itseään muihin.
Some ruokkii tällaista vertailua. Ja ihmiset voi huonosti. Ja tarvii terapiaa.
Ja sitten sinkkiksestä on ok, että kotona vähän ryypeksitään. Kunhan ryyppääjä on iskä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nähnyt aivan päinvastaista.
Ja tämä se juuri hämmentääkin. Kun kukaan ei anna konkreettisia esimerkkejä, mitä se OIKEASTI tarkoittaa, että paapotaan.
Mun mielestä tähän menee esimerkiksi tämä loukkaantumiskulttuuri. Kaikesta loukkaannutaan ja heti kun joku on loukkaantunut aloitetaan toimenpiteet loukkaantumisen estämiseksi. Ennen todettiin että elämä on ja jatkettiin normaalilla päiväjärjestyksellä. Ei alettu ihmetellä eikä varsinkaan sopeuttaa koko yhteiskuntaa yksittäisen henkilön tai ryhmän mielen mukaiseksi.
Vassarien verisuonet nytkähtää päässä rajulla otteella, kun sanoo tyynesti, että mikä ei tapa, vahvistaa vain. Tähän stoalaiset uskoivat, ja stoalaisen filosofian voimin rakennettiin Rooman valtakunta aikoinaan. Resilienssiä!
Paitsi että tuo on silkkaa paskaa. Ja sen tajuaa jokainen järkevä ihminen. Ja siksi järkevät ihmiset esim. varoittavat lapsiaan menemästä vieraisiin autoihin ja käyttävät heijastinta ja ottavat rokotuksia. Koska lapsen hyväksikäytöstä seuraa vaikeita ongelmia eikä todellakaan vahvuutta, kolarissa voi vahingoittua pahasti ja tartuntataudeista voi seurata pahoja komplikatioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joskus vielä erehdytään hehkuttamaan esimerkiksi jonkun ylioppilaan hyvää suoritusta mediassa, sitäkin paheksutaan, koska muille tulee paha mieli ja joku toinen ylittää itsensä kasin keskiarvolla.
Työstä saatavasta palkasta valitetaan, että se ei riitä "normaaliin elämään", kun sillä saa perusruokaa ja katon pään päälleen. Kyllä pitäisi päästä lomalle ja välillä shoppailemaan.
Työelämässä ei siedetä yhtään epämukavuutta, kiirettä tai työkaveria, jonka kanssa ei kemiat kohtaa. Esimies ei voi vaatia minkäänlaisia parannuksia työsuoritukseen, kun kaikki on heti syrjintää tai kiusaamista ja työelämä niin kuormittavaa, että hakeudutaan työpsykologille ja ollaan burnoutin partaalla.
Ihmisillä on nykyään oikeasti todella huono kyky sietää vastoinkäymisiä ja pettymyksiä sekä ottaa itse vastuuta omasta elämästään ja hyvinvoinnistaan,
Vierailija kirjoitti:
Ennen kaikki meni koulussa saman seulan läpi tai jäivät luokalleen ja kertasivat. Nyt on jos jonkinlaista erityisjärjestelyä, että kaikki uunotkin voivat pärjätä edes jotenkin.
Toisaalta hyvä niille uunoille ja hyvä myös niille jotka siitä saavat palkkansa.
Ja siis ennen koulun tarkoitus oli opettaa tietyt asiat. Ei ole tarkoituksenmukaista päästää porukkaa luokilla eteenpäin vaillinaisilla taidoilla, vaikka miten olisi kurjaa että jää luokalle. Ennenhän oli ihan tavallistakin jäädä luokalle. Taisi suurin osa jäädä luokalle ainakin kerran. Ja siis joskus kansakouluaikoina. Ikävää, mutta silloin opittiin.
Ja siis itse en ole kansakouluikäinen, mutta näin olen kuullut kerrottavan.
Vierailija kirjoitti:
Harmi että artikkeli on maksumuurin takana.
Sinkkonen puhuu minäkeskeisyydestä. Siitä että koko maailma on mua varten ja asiat tapahtuu mun haluamalla tavalla. Ja siitä mitä sitten seuraa kun niin ei käykään (masennus, ahdistus jne) ja että terapia on siksi nykyään niin arkipäivää ja normaalia.
Sinkkonen sanoo paapominen kun tarkoittaa terapian tarjoamista kaikille sitä haluaville.
Olen samoilla linjoilla Sinkkosen kanssa. Ihmisten toimintaa kun seuraa, voin kuvitella että terapia-ajat menevät pääsääntöisesti niille, jotka eivät niitä akuutisti tarvitse. Näin käy työpaikoillakin. Eniten on leukoja louskuttamassa ne, joilla on vähiten akuuttia asiaa.
Ja yhteiskunta on minäkeskeinen. Ennen todettiin että maailma on kompromissi ja joskus saa sitä mitä haluaa, joskus ei. Tämä on nykyisin isolle osalle kauhistuttava ajatus. Ei osata ollenkaan ajatella että maailma on täynnä erilaisia oikeuksia ja joskus toisen oikeus asiaan x on suurempi kuin oma oikeus asiaan y ja x ja y eivät voi toteutua samaan aikaan. Tällöin on valittava onko x vai y kokonaisuuden kannalta tärkeämpi.
Vaikeuksien voittaminen on oleellinen osa henkistä kasvua.
Vierailija kirjoitti:
Jos joskus vielä erehdytään hehkuttamaan esimerkiksi jonkun ylioppilaan hyvää suoritusta mediassa, sitäkin paheksutaan, koska muille tulee paha mieli ja joku toinen ylittää itsensä kasin keskiarvolla.
Työstä saatavasta palkasta valitetaan, että se ei riitä "normaaliin elämään", kun sillä saa perusruokaa ja katon pään päälleen. Kyllä pitäisi päästä lomalle ja välillä shoppailemaan.
Työelämässä ei siedetä yhtään epämukavuutta, kiirettä tai työkaveria, jonka kanssa ei kemiat kohtaa. Esimies ei voi vaatia minkäänlaisia parannuksia työsuoritukseen, kun kaikki on heti syrjintää tai kiusaamista ja työelämä niin kuormittavaa, että hakeudutaan työpsykologille ja ollaan burnoutin partaalla.
Ihmisillä on nykyään oikeasti todella huono kyky sietää vastoinkäymisiä ja pettymyksiä sekä ottaa itse vastuuta omasta elämästään ja hyvinvoinnista
Ja tätä oikein ruokitaan. Lasten urheilua esim. paheksutaan koska lapset laitetaan, kauhistus sentään, paremmuusjärjestykseen. Ja sitten kaikki osallistujat saa palkinnon, ettei kenellekään tule paha mieli.
Ja innokkaimmat yrittävät kieltää kaikenlaisen paremmuusjärjestykseen laittamisen koulussa tai vapaa-ajalla, ettei kenellekään tule paha mieli. Unohtaen kokonaan, että on valtavasti ihmisiä jotka nauttivat numeroista todistuksessa ja selkeistä kilpailutuloksista, ovat tavoitteellisia ja nimenomaan kukoistavat ympäristössä jossa on pientä kilpailua ja selkeitä asioita joita tavoitella.
Ei tämän Sinkkosen höpinöitä kannata niin tosissaan ottaa, näyttää ystävälliseltä, niin ihmiset uskoo kaiken mitä se väittää.
Mummo käytti lapsenlapsen neuvolassa, ettei lapsen omat vanhemmat vaan rasittuisi liikaa, kun pitäisi ihan oman mukulan asioita hoitaa. Lapselle määrättiin neuvolasta verikokeet, mutta vanhemmat kieltäytyivät viemästä lasta sinne (tai mummo sen kai olisi hoitanut), koska lapselle olisi voinut tulla trauma. Rajattomuus monessa sukupolvessa