Lue keskustelun säännöt.
Avioerotilanne ja mies ei halua erota
19.11.2024 |
Takana yli 10v suhde josta 4 naimisissa. Lapsia löytyy, aika pieniä vielä.
Suhteessa on ollut alusta asti ajoittain ongelmia mm. kommunikaatiossa ja luottamuksessa. Emme ole aina ymmärtäneet toisiamme tai osanneet puhua asioista suoraan ja avoimesti, jonka vuoksi on tullut paljon väärinkäsityksiä ja epäluuloja toista kohtaan.
Riitoja on myös ollut paljon ja ne ovat olleet välillä tosi rajujakin. Ei fyysistä väkivaltaa kuitenkaan. Sen sijaan haukkumista ja toisen heikkoihin kohtiin iskemistä on ollut paljon. Mies on uhkaillut erolla säännöllisesti riitojen yhteydessä, eikä ole lopettanut uhkailua vaikka olen sanonut että se loukkaa minua ja luo epäluottamusta suhteeseen. Erouhkailut ovat jatkuneet vielä avioiduttuammekin, ei niin usein mutta kuitenkin. Kerran mies sanoo riidellessä ettei koskaan olisi pitänyt mennä kanssani naimisiin.
En ole myöskään mielestäni saanut riittävästi tukea tai myötätuntoa mieheltä silloin kun sitä tarvitsin. Kohtasin todella suuren järkytyksen muutama vuosi sitten, kun läheiseni teki itsemurhan. Itkin sitä enimmäkseen yksin kaikki illat. Mies ei tullut lohduttamaan kuin ehkä kerran tai kaksi. Koin silloin hylätyksi tulemisen tunnetta aika voimakkaasti.
Olen itse miettinyt eroa mielessäni useamman vuoden. Olen kertonut ajatuksistani miehelleni, sanonut mitkä asiat minua tässä suhteessa vaivaavat ja voisimmeko tehdä niille jotain. Olemme sopineet joistain muutoksista, mutta koskaan ne eivät ole pitäneet. Olen kokenut onnettomuutta ja arvottomuutta. Pikkuhiljaa tunteeni ovat hiipuneet miestä kohtaan. En halunnut häntä seksuaalisestikaan. Kuitenkin olen ajatellut, että velvollisuuteni on pitää perhe kasassa kun lapsiakin on. Pääosin myös arki sujuu ihan mukavasti.
Kesällä sitten ihastuin ensimmäistä kertaa suhteemme aikana toiseen ihmiseen. Tunne ei mennyt ohi joten kerroin asiasta miehelleni ja sanoin, että ero olisi paras ratkaisu koska en olisi niin voimakkaasti toiseen ihastunut, jos meillä olisi kaikki kunnossa. Mies oli aluksi myös eron kannalla mutta muutti sitten mielensä ja päätimme yrittää. En kuitenkaan pystynyt tuntemaan enää miestäni kohtaan niinkuin olisi pitänyt, ja tämä ihastus pyöri mielessäni edelleen.
Joten erokorttia on nostettu esiin kesän ja syksyn aikana monta kertaa ja jokin aika sitten sanoin, etten näe meillä oikeasti enää tulevaisuutta että hakisimmeko avioeroa.
Mies murtui täysin. Hän rukoilee minua jäämään, vakuuttelee että toimisi jatkossa erilailla ja paremmin, ei enää haukkuisi tai uhkailisi riidellessä ja panostaisimme yhteiseen aikaan ja keskusteluun. Vetoaa myös lapsiin, että lasten perhettä ei voi hajottaa.. josta toki olen samaa mieltä, tunnen itseni hirviöksi jos olen se paha ihminen joka kaiken tuhoaa. En vain voi luottaa siihen, että kaikki muuttuisi kun ei muuttunut koko suhteemme aikana vaikka asiat nostin esille monia kertoja ja annoin miehelle mahdollisuuden muuttaa toimintaansa. Myös itsessäni oli vikaa, varmasti provosoin riitoja vaatimalla joskus liikoja mieheltä ja olin ajoittain mustasukkainen miehen epämääräisen käytöksen vuoksi.
Ehkä loppujen lopuksi olimmekin liian erityyppiset ihmiset toisillemme niinkuin mieskin minulle usein sanoi, että ollaan niinkuin yö ja päivä...
Mutta tosiaan olen aivan umpikujassa. En voi erota jos mieheni menee siitä aivan rikki. Miehen sanat ovat saaneet minut miettimään, olenko ollenkaan tajunnut että tämä on kuitenkin hyvä suhde ja olisi suuri virhe tämä perhe rikkoa?? Mistä sen voi tietää? Ja muuttuisiko kaikki tosiaan paremmaksi jos vielä kerran yritettäisiin? Saisinko tunteeni takaisin?
Kommentit (116)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin haluaisin periaatteessa erota mutta ei riitä henkiset voimavarat . Luulen että olen altistunut jollekin ilmapiirille liian pitkään etten tunnista enää itseäni. Ja ahdistaa niin paljon tuo mitä kirjoitin, että en suurinpiirtein enää itse tiedä tai en ainakaan usko itseäni, kun koen, että en ole sanonut miestäni idiootiksi . Vaan se selitys on ottanut paikan että en tunnista itsessäni sitä piirrettä miten saan mieheni jatkuvasti tuntemaan itsensä idiootiksi ja jatkuvasti loukkaan häntä osoittamalla etten luota että hän osaa tehdä asioita tai tietää asioita . Jos olen vaikka sitä mieltä että mielestäni jauheliha ei ole hyvää wokissa. Siinä yksi mielipiteistä mikä sai mieheni tuntemaan että minä sanoin häntä idiootiksi. Siis minun oma makuasia voi olla tällainen. Loogisella päättelyllä tajuan, että tämä ei ole normaalia. Mutta on aivan kuin mun päässä ei olisi tilaa mun omalle s
Mitä apua tarvitset? Ei sinun tarvisi kuin laittaa ero vireille, hankkia asunto ja muuttaa pois eikä tarvisi koskaan altistua miehen sanoille, mutta olet edelleen siinä.
tuntuu ettei voimat riitä. Tämä keskustelu auttaa kyllä vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin haluaisin periaatteessa erota mutta ei riitä henkiset voimavarat . Luulen että olen altistunut jollekin ilmapiirille liian pitkään etten tunnista enää itseäni. Ja ahdistaa niin paljon tuo mitä kirjoitin, että en suurinpiirtein enää itse tiedä tai en ainakaan usko itseäni, kun koen, että en ole sanonut miestäni idiootiksi . Vaan se selitys on ottanut paikan että en tunnista itsessäni sitä piirrettä miten saan mieheni jatkuvasti tuntemaan itsensä idiootiksi ja jatkuvasti loukkaan häntä osoittamalla etten luota että hän osaa tehdä asioita tai tietää asioita . Jos olen vaikka sitä mieltä että mielestäni jauheliha ei ole hyvää wokissa. Siinä yksi mielipiteistä mikä sai mieheni tuntemaan että minä sanoin häntä idiootiksi. Siis minun oma makuasia voi olla tällainen. Loogisella päättelyllä tajuan, että tämä ei ole normaalia. Mutta on aivan kuin mun päässä ei olisi tilaa mun omalle s
Hän on traumatisoinut sinut ja koet depersonalisaatiota, dissosiaatiota ja derealisaatiota. Oireilet henkistä väkivaltaa. Siksi sinun on hankala toimia. Olet ihan rikki ja mustelmilla, mutta sielullisesti.
Kiitos, tunnen näistä termeistä vain dissosiaation. Tutustun näihin termeihin lisää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin haluaisin periaatteessa erota mutta ei riitä henkiset voimavarat . Luulen että olen altistunut jollekin ilmapiirille liian pitkään etten tunnista enää itseäni. Ja ahdistaa niin paljon tuo mitä kirjoitin, että en suurinpiirtein enää itse tiedä tai en ainakaan usko itseäni, kun koen, että en ole sanonut miestäni idiootiksi . Vaan se selitys on ottanut paikan että en tunnista itsessäni sitä piirrettä miten saan mieheni jatkuvasti tuntemaan itsensä idiootiksi ja jatkuvasti loukkaan häntä osoittamalla etten luota että hän osaa tehdä asioita tai tietää asioita . Jos olen vaikka sitä mieltä että mielestäni jauheliha ei ole hyvää wokissa. Siinä yksi mielipiteistä mikä sai mieheni tuntemaan että minä sanoin häntä idiootiksi. Siis minun oma makuasia voi olla tällainen. Loogisella päättelyllä tajuan, että tämä ei ole normaalia. Mutta on
Selitys tuokin. Avioerohakemus netissä n 10 minuuttia. Asuntohakemukset isoille firmoille n 10 min/ hakemus.
Olet varmaan palstaillut täälläkin jo tunnin. Ottakaa vastuu elämästänne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä terapeutti muistutti, että kukaan ei ole vastuussa toisen tunteista tai toisen kokemuksesta. Ne ovat henkilökohtaisia asioita, joista pitää itse kantaa vastuu.
Kun siis olet kokenut arvottomuutta ja tunnet, että sinua ei kuunnella, niin kyseessä ei ole se, että mies pitäisi sinua arvottomana tai ei kuuntelisi, kyse on vain sinun tunteestasi ja kokemuksestasi.
Joten tämän miehen kanssa menee nyt näin ja todennäköisesti samoin on seuraavankin miehen kanssa, koska sinä viet itsesi siihen suhteeseen kaikkine omine tapoinesi käsitellä asioita. Ihastumisen huuman mentyä ja huomattuasi, että seuraava mies ei haluakaan olla lapsillesi isänä / ei jaksa kuunnella selityksiäsi lasten hoitopäivästä / jättää sinut yksin miettimään kurahousuja ollaan taas samassa tilanteessa eli sinä haudot eroa ja ihmettelet, miksi mies ei ymmärrä, että meidän tulee puhua, puhua ja puhua, jotta sinä
Juuri tätä se terapeutti tarkoitti: miehesi ei ole vastuussa sinun kokemuksistasi! Sinä taas voit kokea ihan mitä tahansa, se on ihan OK, mutta miehesi ei ole siitä vastuussa etkä voi sälyttää kokemustasi kertomallasi tavalla miehestä johtuvaksi. Miehesi on oikeassa siinä, että ongelma on sinussa, koska yrität puolustautua vetoamalla kokemukseesi ja tunteisiisi. Ne ovat ihan oma asiasi, eivät mikään vastaanväittämisen argumentti. Sinulla on oikeus kokemuksiisi, mutta et voi vastuuttaa niistä ketään muita!
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Itse olen toista mieltä ja näitä suhteen aikaisia ihastuksia kokeneena. Olen ihastunut aina siinä vaiheessa kun olen huomannut jääneeni vahvasti jotakin vaille suhteessa ja tässä uudessa ihmisessä olen ollut näkevinäni sen mitä niin kovasti kaipaan. Eli se olemassa oleva suhteeni ei ole ollut onnellinen. Uskon yhä edelleen että hyvässä ja onnellisessa suhteessa ei tarvitse ihastua muihin. Miksi pitäisi jos siinä omassa miehessä ja suhteessa kaikki tarpeet täyttyy ja panostus ja onnellisuus on molemminpuolista?.
Koska se yhä kertoo sinusta ihmisenä, jos menet ihastumaan johonkin toiseen ihmiseen. Ei suinkaan suhteen laadusta.
Samalla tavalla pettäjätkin pettävät hyvissä suhteissa. Ongelma pettäjissä on se, että he ovat rikkinäisiä sisältä eikä kukaan voi sitä tuhoa heidän sisällään korjata, ei edes se täydellinen kumppani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet hirviö joka on tehnyt lapset ihan hirveään tilanteeseen!
Ai ap yksin tehnyt lapset eikä mies mukana?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Itse olen toista mieltä ja näitä suhteen aikaisia ihastuksia kokeneena. Olen ihastunut aina siinä vaiheessa kun olen huomannut jääneeni vahvasti jotakin vaille suhteessa ja tässä uudessa ihmisessä olen ollut näkevinäni sen mitä niin kovasti kaipaan. Eli se olemassa oleva suhteeni ei ole ollut onnellinen. Uskon yhä edelleen että hyvässä ja onnellisessa suhteessa ei tarvitse ihastua muihin. Miksi pitäisi jos siinä omassa miehessä ja suhteessa kaikki tarpeet täyttyy ja panostus ja onnellisuus on molemminpuolista?.
Koska se yhä kertoo sinusta ihmisenä, jos menet ihastumaan johonkin toiseen ihmiseen. Ei suinkaan suhteen laadusta. Samalla tavalla pettäjätkin pettävät hyvissä suhteissa. Ongelma pettäjissä on se, että he ovat rikkinäisiä sisältä eikä kukaan voi sitä tuhoa heidän sisällään korjata, ei edes se täydellinen kumppani.
Tämä kirjoittaja ei ole ollut ikinä parisuhteessa. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmi ettei Reginaa enää julkaista, satuilija ap voisi tehdä pientä tiliä kelakorvauksen päälle. Monenlaista huttua taas saatu tähänkin työnnettyä.
Lapset siis ovat jo kohdusta asti kuunnelleet ja kuuntelevat edelleen rajuja riitojanne ja haukkumista. Sydämestä kouraisee tuollainen. Kammottavan epävakaat ja haitalliset kotiolot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä kirjoittaja ei ole ollut ikinä parisuhteessa. :D.
Kuulostaa siltä, että itse olet pettäjä ja yrität omaa tekemisiäsi puolustella.
Missään parisuhteessa ei kukaan tule olemaan 24/7 tyytyväinen ja saamaan 100% kaikkea mitä haluaa. Aina tulee niitä huonompia jaksoja. Jos sun tapasi hoitaa nuo huonommat jaksot on mennä seuraamaan ja mielessä vaan jatkuvasti miettimään jotain hetkellistä ihastusta, niin se ongelma on sinussa itsessäsi.
Hetken ihastumiset normaalia parisuhteessa. Se ei ole, että kerrot niistä kumppanillesi tai yrität olla yhteydessä ihastukseesi.
Vierailija kirjoitti:
Ap vielä.. koen kyllä hirveää syyllisyyttä valmiiksi, jos lasteni perheen rikon ja muutenkin kaikesta.. etten onnistunut tässä suhteessa ja liitossa.. se olin minä joka miestä kosi, koska hän ei koskaan kosinut ja minä haaveilin naimisiinmenosta.. ehkä toivoin että asiat vaan menisi pysyvästi paremmiksi, en tiedä miten en nähnyt sitä selkeästi jo aikanaan että turha hakata päätä seinään.. rakkaus on tosiaan sokea.
Olen toinen tähän ketjuun kirjoittaja joka on ongelmallisessa avioliitossa . Luulen että meidän molempien ongelma on se että ei uskota omiin tunteisiin. Sinun tunne on että haluat erota ja on myös järkiperusteita eli selviä ongelmia avioliitossa kun puoliso on uhkaillut erolla ym. Molemmilla meillä varmaan myös vaikeuksia tunnistaa kaltoinkohtelua ja epäterveitä olosuhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä terapeutti muistutti, että kukaan ei ole vastuussa toisen tunteista tai toisen kokemuksesta. Ne ovat henkilökohtaisia asioita, joista pitää itse kantaa vastuu.
Kun siis olet kokenut arvottomuutta ja tunnet, että sinua ei kuunnella, niin kyseessä ei ole se, että mies pitäisi sinua arvottomana tai ei kuuntelisi, kyse on vain sinun tunteestasi ja kokemuksestasi.
Joten tämän miehen kanssa menee nyt näin ja todennäköisesti samoin on seuraavankin miehen kanssa, koska sinä viet itsesi siihen suhteeseen kaikkine omine tapoinesi käsitellä asioita. Ihastumisen huuman mentyä ja huomattuasi, että seuraava mies ei haluakaan olla lapsillesi isänä / ei jaksa kuunnella selityksiäsi lasten hoitopäivästä / jättää sinut yksin miettimään kurahousuja ollaan taas samassa tilanteessa eli sinä haudot eroa ja ihmettelet, miksi mies ei ymmärrä, et
Juuri tätä se terapeutti tarkoitti: miehesi ei ole vastuussa sinun kokemuksistasi! Sinä taas voit kokea ihan mitä tahansa, se on ihan OK, mutta miehesi ei ole siitä vastuussa etkä voi sälyttää kokemustasi kertomallasi tavalla miehestä johtuvaksi. Miehesi on oikeassa siinä, että ongelma on sinussa, koska yrität puolustautua vetoamalla kokemukseesi ja tunteisiisi. Ne ovat ihan oma asiasi, eivät mikään vastaanväittämisen argumentti. Sinulla on oikeus kokemuksiisi, mutta et voi vastuuttaa niistä ketään muita!
eikös tämä päde vain jos ei ole väkivaltaa/ henkistä väkivaltaa/ manipulaatiota? Esim toisen haukkuminen.. olenko itse vastuussa siitä ja minun syy jos tuntuu pahalta kun puoliso tekee niin? Puolisoni sanoi että jos kuolen, hän järjestää minulle halvimmat mahdolliset hautajaiset koska on väärin että hän joutuisi tuhlaamaan säästöjään minun hautajaisiin, onko tämä siis vain normaali lause ja minä olen sairas jos minä koin sen loukkaavana ja outona asiana mitä puoliso sanoo?
Laastari irti -tekniikka on erossa paras. Napakka repäisy irti toimii. Sitkuttelu vain pidentää tuskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä terapeutti muistutti, että kukaan ei ole vastuussa toisen tunteista tai toisen kokemuksesta. Ne ovat henkilökohtaisia asioita, joista pitää itse kantaa vastuu.
Kun siis olet kokenut arvottomuutta ja tunnet, että sinua ei kuunnella, niin kyseessä ei ole se, että mies pitäisi sinua arvottomana tai ei kuuntelisi, kyse on vain sinun tunteestasi ja kokemuksestasi.
Joten tämän miehen kanssa menee nyt näin ja todennäköisesti samoin on seuraavankin miehen kanssa, koska sinä viet itsesi siihen suhteeseen kaikkine omine tapoinesi käsitellä asioita. Ihastumisen huuman mentyä ja huomattuasi, että seuraava mies ei haluakaan olla lapsillesi isänä / ei jaksa kuunnella selityksiäsi lasten hoitopäivästä / jättää sinut yksin miettimään kurahousuja ollaan taas samassa tilanteessa eli sinä haudot eroa ja ihmettelet, miksi mies ei ymmärrä, et
Juuri tätä se terapeutti tarkoitti: miehesi ei ole vastuussa sinun kokemuksistasi! Sinä taas voit kokea ihan mitä tahansa, se on ihan OK, mutta miehesi ei ole siitä vastuussa etkä voi sälyttää kokemustasi kertomallasi tavalla miehestä johtuvaksi. Miehesi on oikeassa siinä, että ongelma on sinussa, koska yrität puolustautua vetoamalla kokemukseesi ja tunteisiisi. Ne ovat ihan oma asiasi, eivät mikään vastaanväittämisen argumentti. Sinulla on oikeus kokemuksiisi, mutta et voi vastuuttaa niistä ketään muita!
Puolisoni myös sanoo että on minun vikani kun hän huutaa, koska minä en usko heti kuulema ja puhun asioista mitä hän on sanonut ettei puhuta niistä. Onko puolisollani siis mitään vastuuta omista teoistaan ja käytöksestään? Siis eihän tuo voi olla totta että yksilö on itse vastuussa kaikista kokemuksista koska toiset ihmiset voivat satuttaa meitä emmekä elä tyhjiössä.. en ymmärrä tätä. Mutta puolisoni sanoo aina ihan samaa. Että se on minun oma kokemus eikä totta.
Vierailija kirjoitti:
Alusta alkaen ongelmia ja lapsia olet hänen kanssaan tehnyt?
Tämä apn avaus on trollaus. Samaa kliseistä tavaraa viljelevä havainnoitsijatrolli taas vauhdissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vi ttua?! Olet miettinyt eroa vuosia ja teillä on pienet lapset?
No niiden lasten vuoksi sitä juuri mietitäänkin. Ei se elämä välttämättä ole yhtään auvoisempaa erossa. Lapset joutuu vaihtamaan kotia viikoittain ja se on raskasta heille.
Mitäpä jos ne aikuiset vaihtavatkin kotia viikottain? Hankkikaa kämppä ja asukaa itse siellä vuoroviikoin. Tärkeintä on että lasten elämä jatkuu tutussa ympäristössä ja koulussa. Nyt viimeistään täytyy unohta minä-minä-minä-asenne.
Kuka kämpän maksaa? Kuka sen omistaa? Kuka siitä on vastuussa? Kuka siivoa ja pitää kunnossa?
Aivan idioottimainen idea
Eroa, mutta ehdotan lasten asumisjärjestelyiksi pidempää pätkää kuin viikko ja viikko. Vuodessa on 52 viikkoa, eli lapsi muuttaa asuntoa 52 kertaa. Mietippä itsesi siihen tilanteeseen.
Miten olisi vaikka 10 viikkoa ja 10 viikkoa? Etävanhempana oleva tapaa vaikka keskiviikko-iltaisin ja joka toinen viikonloppu. Tällöin lapset pakkaavat kamansa paljon harvemmin. Lomat puokkiin ja joulut joka toinen vuosi.
Voit ja saat erota vaikka mies menisi siitä aivan rikki. Hänellä on ystävät ja sukulaiset sitä varten. Sinä et voi jättää elämääsi elämättä sen vuoksi ettei aikuinen ihminen kestäisi eroa. Miehelle tulee järjestää vaikka sitten ulkopuolista apua. Vinkkaisin hänen ystävilleen ja vanhemmilleen tuen tarpeesta.
Ei tuo ole hyvä suhde. Johan tunteesikin sen jo kertovat. Et ole paha etkä tuhoa mitään eroamalla. Eroaminen huonosta suhteesta, jossa olet onneton on muille ihmisille aivan arkipäivää. Siinä ei ole mitään ihmeellistä, vaikka olisi lapsiakin. Eihän kukaan eroa suhteeseen alkaessa ja lapsia tehdessä toivo, mutta ero silti monille tulee eikä siinä ole mitään pahaa.
Ei ole lapsille terve parisuhteen, omien puoliensa ja elämän hoitamisen malli tuo. Haluatko kasvattaa heistä onnettomuuteen asti uhrautuvia tossukoita, jotka kärvistelevät pahoilla mielin ettei toiselle ja vieläpä emotionaalisesti manipuloivalle aikuiselle tule paha mieli? Mies on vastuussa itsestään. Sinä itsestäsi. Kun onnenne lähteet eriytyvät kuten nyt on käynyt, kumpikin saa mennä siihen suuntaan mihin tahtoo. Sinun ei tarvitse mennä siihen suuntaan mihin miehesi vain koska hän haluaa. Et ole vastuussa hänestä eikä sinun siis tarvitse häntä myöskään seurata tai ottaa syyllisyyttä niskoillesi kun et niin tee.
Miten pystyit lähtemään? Miten ero meni? Missä kunnossa henkisesti olit kun lähdit? Jos haluat kertoa /antaa vinkkejä.