Minua ei ole koskaan ahdisteltu.
Nykyään mediasta saa sellaisen kuvan, että kukaan nainen ei voi ahdistelulta välttyä. Minä olen elänyt tätä elämää jo 32 vuotta. Olen opiskellut, käynyt töissä ja välillä bilettänytkin. En miellä, että olisin koskaan kokenut ahdistelua. Jonkinlaisia huonoja läppiä ja perus päänaukomista toki on ollut mutta ei mitään minkä olisin ahdisteluksi kokenut.
Väkisinkin tulee mieleen, että tarkoittaako ahdistelu osalle ihmisistä jotain ihan muuta, kuin vaikka minulle..?
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
En usko. Jos yhtään olet ihmisten ilmoilla ollut, niin tuo on käytännössä mahdotonta.
Jos sinä et usko että minua ei ole ahdisteltu, ei minunkaan sitten tarvitse uskoa niitä jotka väittää että heitä on. Tehdäänkö siis sellainen diili että sinä saat väittää minua valehtelijaksi ja minä samalla lailla sinua, ihan vain koska kokemuksemme on eri?
T. Toinen jota ei ikinä ole seksuaalisesti ahdisteltu, ja jota suoraan sanottuna vituttaa tuo toisten kokemusten vähättely, samalla kun teitä pitäisi uskoa ihan kritiikittä.
Vierailija kirjoitti:
Minä olin 9v kun äidin uusi miesystävä hiippaili sänkyyni öisin.
Mitä teitte?
Vierailija kirjoitti:
Ap minkä näköinen nainen olet?
Ai nytkö siihen voikin omalla ulkonäöllä vaikuttaa? Minkä näköisiä on ne joita ahdistellaan ja mitä oli päällä, oliko paljonkin meikkiä..?
Uskon että toiset ihmiset ahdistuu helpommin kuin toiset. Osalle ulkonäönkin kommentoiminen on jo ahdistelua. Itse taas ajattelen, että osa miehistä voi olla huonotapaisia tai jopa kusipäitä, mutta en koe asiattomia kommentteja ahdisteluksi. En yksinkertaisesti edes ahdistu niistä. Jotkut lähentely yritykset otan myös kohteliaisuutena. Näinkään ei varmaan saisi enää ajatella.
Ahdistelu vaikuttaa olevan yleisemmin heteronaisten ongelma. Mennään joka viikonloppu baariin etsimään ns kunnon miestä ja sitten, kun sieltä löytyykin vain niitä känniääliöitä, ollaan hädässä. Jos osaa rakentaa identiteettinsä jonkin muun varaan kuin vain miehen metsästämiseen, ongelma on aika lailla olematon. Toki niitä känniääliöitä saattaa välillä löytyä kotiin tunkevista naapureistakin, mutta suurin osa tapauksista johtuu ihan vain siitä, että altistetaan itsensä tilanteille, joissa 100 prosenttisen varmasti näin käy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri aloittajan kaltaisten naisten takia moni mies kokee oman toimintansa olevan ihan ok, vaikka heittävät härskiä läppää ja nainen on vaan että heh heh. Näissä pitäisi olla ihan nollatoleranssi AINA!
Siis hetkinen. Minä en todellakaan hyväksyisi minkäänlaista ahdistelua kenenkään taholta. En vain ole sellaista tähän mennessä kokenut. Mitä minä siis olen mielestäsi tehnyt väärin?
Ap
Mikä sun aloituksen pointti oli? Se että jotkut on liian herkkiä tulkitsemaan tekoja ahdisteluksi? Jokin muu?
Jos ei-ahdistellulle saa väittää että "hän ei vain tulkitse asioita ahdisteluksi koska on niin tottunut / ei muista / valehtelee", niin eikö toisinkin päin saa omasta poikkevat kokemukset kyseenalaistaa?
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole koskaan ollut putoavan lentokoneen kyydissä joten lentokoneet ei varmaan koskaan putoa.
Väitätkö valehtelijaksi niitä jotka eivät ole lentokoneesta pudonneet? Apta väitettiin heti ekoissa viesteissä. Tässä asiassa on vain yksi sallittu totuus, se että kaikkia naisia ahdistellaan. Siitä poikkeavat kokemukset vaimennetaan.
Minua on kourittu rinnoista, haaroista, yritetty pussata väkisin, suljettu syliin vasten tahtoni jne. Ovatko nämä sinusta ahdistelua vai eivät?
Täällä useampi kertoo, että on alaikäisenä ahdisteltu ihan julkisilla paikoilla. Ihan turha väittää, että tapahtuu vain viihteellä, ja on jotenkin naisen omalla vastuulla.
Eniten minua on ahdisteltu alaikäisenä 11-17 -vuotiaana. Esim. on puristettu rinnoista bussissa, tultu autolla viereen ja avattu ikkuna ja pyydetty katsomaan runkkaamista, puristeltu perseestä laivaristeilyllä. Itsensäpaljastajia olen nähnyt kolme kertaa. 16-vuotiaana poikaystävä pakotti seksiin. Sanallista ahdistelua en edes jaksa laskea. Nykyään ylipainoisena perheenäitinä saan olla rauhassa.