Mitä mieltä olette ihmisestä joka käy yksin leffassa, kuntosalilla, lenkillä jne?

Vierailija kirjoitti:

On itsenäinen, pärjää ilman tukijoukkoja.

Joidenkin on vain pakko pärjätä yksin, kun ei riitä kenellekään.

Itseäni ihmetyttää vain tämä kysymys. Käsittämätöntä että joku miettii tällaisia täysin normaaleista asioista. Toki, jos olet nuori joka tekee ja käy yksin milloin missäkin, voin kertoa että ketään ei kiinnosta, ihmiset vain luulevat että kaikkia kiinnostaa muiden touhut kun lopulta kaikki keskittyvät vain itseensä. Joten mene ja nauti elämästäsi, muiden mielipiteillä ei ole väliä.

En kyllä mieti, miksi joku on jossain yksin. En kiinnitä koko asiaan huomiota.

Enemmän säälin ihmistä joka ei voi tehdä mitään yksin, häneltä jää elämä elämättä, jos ei joskus voi vaikka konserttiin, leffaan tai museoon mennä yksin. Ja ainakin kuntosali ja lenkki on asioita jotka teen ehdottomasti mielummin yksin, keskityn paremmin aktiviteetin tarkoitukseen eli treenaukseen, kun olen yksin.

Olen juuri tuollainen iloinen toimelias introvertti. Mihin minä tarvitsen sitä aisan kannattajaa ns. Kyllä- kuntosalilla on porukkaa, mutta kyllä siellä jokainen kuntoilee ihan itsekseen😂. 

 

Ja okei, käydään me joskus yhdessäkin miehen kanssa lenkillä, mutta useimmiten tietty yksin, kun jokaisellahan on oma vauhti.

Häh? Joka päivähän voi nähdä ihmisiä treenaamassa kuntosalilla yksin, samoin kuin lenkillä. Lenkillä käynti kaverin kanssa on myös ihan normia, koska siinä voi jutella kävellessä tai hölkätessä, mutta tuota salia vähän ihmettelen, kun kuitenkin treenataan omaan tahtiin. Leffassa on varmaan yleisempää käydä yhden tai vähän useamman kaverin kanssa, vaikka leffateatterissa sitten ollaan suurin osa ajasta puhumatta. Tärkeämpää yhdessäoloa siinä tapauksessa on sitten leffan puinti ja jonnekin yhdessä meneminen leffan jälkeen. Mutta ei se nyt kummallista ole mennä ihan yksinään katsomaan jotain itseä kiinnostavaa elokuvaa.

Minä olen jo ihan nuoresta asti käynyt ulkomaiden reppureissut ja muut seikkailut yksin.

Paljon enemmän näkee, kokee, tutustuu uusiin ihmisiin jne, kun ei ole jotain seuralaista mukana; yksin sitä jotenkin automaattisemmin liittyy muihin tapaamiinsa ihmisiin - ja jotenkin näkeekin enemmän.

Joka paikassa on ollut paljon muitakin yksin reissaajia.

Ihmeellinen kysymys, mitä ihmeen säälittävää siinä on, jos käy yksin lenkillä tai kuntosalilla. Minä säälin sellaista, joka ei osaa mennä yksin yhtään mihinkään. 

Miksi joku ei voisi tehdä noita yksin? Enemmänkin ihmettelen aloituksen kysyjän kypsyyttä, kun pitää näille hakea vahvistusta

Päätän hetken mielijohteesta lähteä esim. elokuviin,  matkoille, teatteriin, konserttiin jne. enkä rupea kyselemään kaveria. Eräs tuttavani jäi leskeksi, eikä nyt voi käydä missään, kun ei ole kaveria. Häntä minä säälin. Ihan joka paikkaan voin  mennä yksin. Viimeksi eilen konserttiin.

Eikö kaikki käy kuntosalilla ja lenkillä yksin? Enemmän kyllä säälittää jos joku ei osaa edes urheilla yksin.

Vierailija kirjoitti:

Mitä säälimistä siinä on? Enemmän säälin heitä jotka eivät käy missään.

Niin minäkin ja heitä jotka tarvitsee joka paikkaan jonkun mukaan. Parasta on käydä yksin, ei kukaan kitisi kun ei jaksa ja on niin hiton vaikeeta 

Leffaa katsotaan yksin hiljaa joka tapauksessa. Kuntosalilla keskityn treenaamiseen, ja se onnistuu yksin parhaiten. Lenkillä hengästyn, enkä jaksa puhua, enkä tarvitse silloin seuraa.

Itsenäinen.

Just noissa toiminnoissa en näe isosti edes järkeä seurassa. Missään ei voi puhua kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Mitä säälimistä siinä on? Enemmän säälin heitä jotka eivät käy missään.

Mutta yksin? Aika säälittävä. Itselle tulee mieleen jos on mies että on säälittävä inkeli, menossa lenkillä maksullisiin. 

Siis käykö joku kuntosalilla kaverin kanssa? Tekemässä mitä, juoruilemassa? Eikö sinne kuntosalille mennä tekemään treeni, eikä juttelemaan kaverin kanssa?

Siis ihanko totta näinkin suuri osa ajattelee ylipäänsä jotain musta, kun liikun tuolla yksin? Osa säälii ja osa ihailee, kun käyn yksin lenkillä tai kirjastossa, leffassa tai syömässä. Hassua :)

Mä teen asioita yksin. Eipä mulla läheisiä kavereita ole. Ei edes harmita yksin olo, sillä mukava sitä on yksinkin harastaa. Käyn yksin shoppailee, frisbeegolfaa, elokuvissa, syömässä ja musiikkitapahtumissa. Käyn noissa etten vajoa täysin yksinäisyyteen eli yksin oloon. Jotain kontakteja voi saada kun lähtee tekemään asioita ja näin on itselleni käynytkin.

Parempi yksin kuin huonossa seurassa.

Mitä outoa siinä on? Maailmassa on ehkä reilu 100 vapaa-ajan harrastusta ja nuo on melkein ainoita mitä voi tehdä yksin. Joukkueurheiluun tarvitsee ryhmän ja mailapeleihin, keilaamiseen, biljardiin yms tarvitsee parin.

ihan normaalia että lapseton sinkku harrastaa noita yksin kun ei kaveria voi koko ajan pyytää kaikkeen mukaan ja kaverin seura käytetään siihen mailapeliin.