Muita, jotka ei enää halua miestä eikä parisuhdetta?

Vierailija kirjoitti:

Miksi miesten pitää tulla tänne ketjuun jankkaamaan? Miksi naiset eivät saa olla tyytyväisiä yksin? 

 Suurin osa miehistäkään ei halua parisuhdetta miehen kanssa täysin luonnollisista syistä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on parisuhdetta ihan kohta 30 vuotta takana ja odotan jo innolla, että tämä loppuisi noin kolmen vuoden päästä, kun lapsi lähtee kotoa. Haluaisin vain olla rauhassa, ei velvollisuuksia, ei vaatimuksia, ei seksiä, voisi siivota/pestä vain omat jälkensä, tehdä vain omat ruokansa, kuunnella/katsoa mitä itse haluan, ei tarvitsisi selittää mitään tekemisiään, tai tekemättä jättämisiään. Näin kun oikein ajattelee asiaa niin tuohan kuulostaa ihan -  satumaiselta!

Oletko koskaan rakastanut miestäsi? Masentavaa lukea tuota kirjoitustasi. Sinulla täytyy olla aika kamala mies.

Itse saan olla rauhassa, jos haluan, minulla ei ole velvollisuuksia tai vaatimuksia, siivoamme molemmat, teemme ruokaa molemmat, joskus samaa ruokaa tai joskus eri ruokaa. Kuuntelen ja katselen mitä haluan. Emme tenttaa toistemme tekemisiä, mutta kerromme ja kuuntelemme niitä mielellään. 

Vierailija kirjoitti:

Nainen kyllästynyt parisuhteisiin koska on ollut komeiden miesten kanssa jotka pettäneet naisia koko ajan. Miksei se tavis kiltti mies ole kelvannut. Naiset valitsee miehen ulkonäön perusteella ja sitten kun joutuu monta kertaa komean miehen pettämäksi niin nainen ei halua enää seurustella.

Tunnen monta komeaa ja kilttiä miestä, myös monta ei-komeaa ja ilkeää miestä. Mutta jauhakaa te tuota vaan. 

Vierailija kirjoitti:

Olen 35. Enkä tiedä haluanko parisuhdetta. Ehkä en. En ainakaan etsimällä etsi ja elämäni on mukavaa itsekseni. Minulla on paljon omia menoja joten aikaa parisuhteelle jäisi tosi vähän. Enkä halua asua yhdessä. Kesälomilla ja joululomilla olisi ihanaa kun olisi oma kulta. Mutta harva mies suostuu siihen että muuten nähtäisiin noin kerran viikossa. Ja ymmärrän sen hyvin. 

Jos löytyisi toinen kaltaiseni niin homma voisi toimia. Jos ei niin hyvin pärjään ilman suhdettakin.

Sama juttu. Tuollainen suhde olisi unelma, mutta ei tunnu miehiä kiinnostavan. Monella on tässä iässä myös lapsia, joten lomat ja juhlapyhät menevät niiden ehdoilla. Itselläni ei ole lapsia enkä halua sotkeentua mihinkään uusperheviritelmään. Vähiin käy vaihtoehdot. N42

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi miesten pitää tulla tänne ketjuun jankkaamaan? Miksi naiset eivät saa olla tyytyväisiä yksin? 

jep ja se että joku päättää jättäytyä leikin ulkopuolelle ei tarkoita sitä että vihaisi miehiä tai syyttäisi kaikkia miehiä omista kokemuksista. Sitä on vain tehnyt haitta-hyötysuhteen arvioinnin itselleen. Korkeasti koulutettu ja riittävän hyvin tienaava nainen on helposti enemmän plussalla yksin ollessa, jos näin haluaa.

 

Näin juuri. Hyöty-haitta-analyysi tehty. Kyllä varmasti moni ottaisi erittäin hyvän parisuhteen, mutta jos ja kun sellaista ei ole tarjolla, yksin on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin huonossa parisuhteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heti kun löytyy tasoiseni mies niin menen riemusta kiljuen naimisiin, mutta tätä ihmettä tuskin koskaan tapahtuu ja siihen asti olen iloisesti sinkku.

Omaa tasoa ei voi itse arvioida. Oman tason mittari on se, millaisen kumppanin saa parisuhteeseen. Sinä pelkäät, että sinun tasosi ei olekaan niin korkea kuin fantasioit sen olevan ja siksi välttelet miehiin tutustumista.

Eli tän tasoteorian mukaan siis miehet, jotka jäävät ilman naista, eivät vaan suostu ottamaan tasoisiaan. Ja ne kaikki naiset, jotka nyt on niiden kympin miesten kanssa, ovatkin myös kymppejä. Kaikki sinkkumiehet voi lopettaa naisista valittamisen.

En halua, mutta varmasti jossakin vaiheessa sellaiseen taas päädyn. Ihastuu, päätyy jonkun lähelle ja sitten on helpompaa sitoutua kuin lähteä eri teille. Vaikka tietää ettei suhteesta ole kuin vaivaa ja pahaa mieltä molemmille. Aika hyvin saan onneksi välteltyä miesten tapaamista yhtään missään. 

Sulla ei ole ollut miehiä vaan jotain tissiposkipoikasia.

Uutisissa oli äsken naimattomista naisista vuosisatojen ajoilta. Oikeastaan aika typerä tutkimus.

Miehistä ei puhuttu mitään.  On niitä vanhoja poikiakin aina ollut.

.

Vierailija kirjoitti:

Tässä on miesten ja naisten ero pähkinänkuoressa. Mies syyttää yksinäisyydestään muita, nainen ei syytä ketään. 

 Nyt ei ole kyse yksinäisyydestä, vaan yksin olemisesta. Siinä on valtava ero.

Niin on.

Vierailija kirjoitti:

Minä viihdyn miesten seurassa ja nautin heidän huomiostaan. Mutta sen pitemmälle en pysty menemään. Ei siis seksiä eikä parisuhdetta. Vain seuraa, ja sen voi hoitaa treffeillä tai baarissa.

En ole analysoinut, miksi en halua seksiä ja parisuhdetta. Mutta miehiä tarvitsen kuitenkin, seurana.

Käytät siis miehiä vain hyväksi aisureina?

Vierailija kirjoitti:

Nainen kyllästynyt parisuhteisiin koska on ollut komeiden miesten kanssa jotka pettäneet naisia koko ajan. Miksei se tavis kiltti mies ole kelvannut. Naiset valitsee miehen ulkonäön perusteella ja sitten kun joutuu monta kertaa komean miehen pettämäksi niin nainen ei halua enää seurustella.

Suomessa valitettavasti asia on näin. Tavismiehen panostus treffeihin on Suomessa täysin turhaa. Ulkomailta tavismies voi saada kauniin naisen hyvällä käytöksellä ja naiseen panostamalla. Esimerkiksi Venäjällä kaunis nainen palkitsee miehen panostuksen naiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä, mutta olen parisuhteessa.

Seksi on lakannut kiinnostamasta. Mieluummin olisin yksin useinkin. En vain tunnu saavan hetken rauhaa. Mies myös odottaa minulta työasioissa jotain konsultointia, vaikka olen eri alalla eikä oman työpäivän jälkeen kiinnosta ruotia. Siitä mies saa kiukkukohtauksia.

Onpa kumma, ettei seksi kiinnosta kun on tuollaiset esileikit 🤣

En voi käsittää miksi jotkut ihmiset aina kokee tarvetta selostaa työasioistaan muille ihmisille, varsinkin jos ne ihmiset on aivan muilla aloilla. Luulisi että siellä töissä on joku kollega jonka kanssa voi keskustella.

Kiitos tästä. Kun olen kertonut tästä ongelmasta, parisuhdepakottajat ovat vain sanoneet, että pitää ymmärtää ja tukea myötä- ja vastamäessä. Mutta kun on omakin kivi pyöritettävänä, ei jaksa tuupata toista joka aina vierii samaan alkupisteeseen. 

Jos ajatellaan, että olemme kaksi yksilöä, miksi minun pitäisi edes puuttua toisen työasioihin? Jos olen itse juuri selvinnyt omistani, haluaisin rentoutua ja tehdä omia juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Uutisissa oli äsken naimattomista naisista vuosisatojen ajoilta. Oikeastaan aika typerä tutkimus.

Miehistä ei puhuttu mitään.  On niitä vanhoja poikiakin aina ollut.

Vanhoja poikia ei pidetty ollenkaan niin omituisena kuin vanhojapiikoja silloin. Isoäitini jo sanoi aikanaan, että jos mies ei ollut naimisissa, sanottiin että se ei ole huolinut ketään, mutta jos nainen on naimaton yli kolmekymppisenä, sanotaan ettei se kelvannut kellekään.

Myös puhuttiin että vanhatpiiat on omituisia ja heistä kulki kummallisia juoruja joilla ei usein ollut mitään tekemistä totuuden kanssa kuten esim. että olisivat olleet seksuaalisia hurjastelijoita, mutta miehistä ei ollut tällaista jutua. Isoäidin kylilläkin oli hänen tuttu naimaton nainen, josta oli juttua että hänen ollessaan viisissäkymmenissä kylän nuoret miehet kävi siellä seksipuuhia harjoittelemassa "vanhalla naisenrungolla". Kuulemma ei ollut totta ollenkaan, kyseessä oli syvästi uskonnollinen, hiljainen ja ihmisiä välttelevä ihminen, mutta aina jos joku oli jotenkin "outo", alkoi jutut kulkea ja joka juorukierroksella jutut kasvoi.

Miehelle nähtiin yleensä täysin hyväksyttävänä, jos halusi tehdä elämässään jotain muuta kuin kasvattaa perheen. Paitsi ehkä sotavuosien jälkeen, kun oli kova propaganda niin että kirkoissakin kuulutettiin miten pitäisi pirttiviljellä, että menetettyjen miesten tilalle saadaan uusia. Mutta muuten oli ihan ok, jos mies tykkäsi vaan elellä yksin. Maatilan itsenäinen erakkomies saattoi olla jopa suuren ajattelijan ja syvällisen maineessa, siinä missä samoin elävä nainen olisi ollut omituinen hullu vanhapiika, varmaan irstaskin. Oli myös ok miehelle omistautua vaikka taiteelle tai tieteelle, naiselta taas odotettiin vaan sitä avioliittoa ja lapsia.

 

.

Vierailija kirjoitti:

Minä en haluaisi olla näin vaikea ja mukavuudenhaluinen, koska uskon, että ihmisten on tarkoitus kohdata, oppia toisiltaan ja kyetä myös joustamaan arjessa. Minua pelottaa, että minusta tulee tai on jo tullut joustamaton ihminen, joka ei enää kykene sopeutumaan erilaisiin asumisjärjestelyihin. Ja kuitenkin sitten joskus vanhana todennäköisesti joudun johonkin palvelutaloon, siihen loppuu itsenäinen elämä yksin.

Usein ikäneidot tai pitkään yksin asuneet naiset ovat jollain tapaa omituisia. Eivät tietenkään kaikki, mutta jokainen varmaan tietää näitä tyyppejä, jollain ikäneidolla on kahdeksan kissaa tai joku muu outous, ovat täysin tipahtaneet yleisistä asioista tai oikein ylpeilevät sillä, että eivät tiedä mitään urheilusta tms.

Minä uskon, että on hyväksi, että miesten ja naisten maailmat törmäävät ja ihminen joutuu oppimaan toiselta. Ja samaan aikaan en ikimaailmassa haluaisi asua kenenkään kanssa, ellei sitten asunto

Eiköhän sitä työelämässä tarpeeksi joudu sopeutumaan ja joustamaan, ei sitä varten tarvi parisuhdetta olla. Asumisjärjestelyt taas - palvelutaloissa ei vielä lopu itsenäinen elämä mihinkään. Niissä asutaan itsenäisesti, ruoan voi toki halutessaan käydä syömässä ruokalassa. Itsenäinen elämä loppuu vasta hoivakodissa, mutta sinne yleensä mennään kunnossa, jossa tästä maailmasta ei enää mitään tiedä. Hyvin pitkälle hoidetaan jopa ihan vuodekuntoisia kotihoidossa nykyään. Enkä mä ole varma auttaisiko se parisuhdekokemus mitenkään sopeutumaan esim. hoivakodissa kahden hengen huoneessa asumiseen. Esim. mun äiti, kahdeksankymppinen joka elänyt yli 50 v parisuhteessa, vannoo että ei ikinä mene semmoiseen nöyryyttävään paikkaan vaan aikoo kuolla kotonaan - tai lopettaa elämänsä omin käsin jos uhkaisi kohtalo joutua vanhainkotiin. Enkä epäile etteikö niin tekisikin, hänen siskokin lähti niin että lopetti vaan syömästä hänelle välttämättömiä lääkkeitä, koska koki että on aika lähteä, ja meni sitten nopeasti. 

Tuo omituisuus taas, se on aika paljolti muiden puhetta. Tosin ainakaan kaupungeissa ei enää "ikäneidoista" puhuta omituisina, on niin tavallista olla vapaaehtoisesti sinkku ettei se ole enää kuriositeetti johon etsitään vikaa itse sinkusta. Itse olen 50 v helsinkiläinen vanhapiika, en koskaan ole asunut miehen kanssa, enkä taida olla järin omituinen. Tylsän tavallinen lähinnä. Mutta ei siinä mitään vikaa ole, jos on kahdeksan kissaa vaikka jollain, jos ne pystyy hyvin hoitamaan. Se on minusta hyvä vaan, jos on vapautunut sellaisista täysin keinotekoisista keskiluokkaisen elämän normeista, kulisseista joita pidetään yllä toisia varten, ja tekee mitä haluaa. Mulla se tekeminen on lähinnä lukemista ja tietokonepelien pelaamista, joten ei saa kovin raflaavaa omien tiensä kulkijaa kyllä meikäläisestä :D

Tänne kirjoitti joku romantikko, täällä toinen 38-vuotias romantikko.

Olen nuoresta asti haaveillut parisuhteesta ja ikuisesta rakkaudesta, joka kestää koko elämän. Olen yhdelle miehelle omistautuva ja rakastuneena en näe maailmassa kuin oman mieheni. Jokaisessa parisuhteessa olen elänyt niiden hetkien kautta, kun saan olla mieheni kanssa. Erossa ollessamme ikävöin ja odotan seuraavaa kertaa, kun näemme. Kun näemme niin se on paras tunne mitä voi olla. En kyllästy mieheen vaan tunteeni vain syvenevät vuosi vuodelta.

Olen odottanut, että löytäisin miehen, joka olisi samanlainen kuin minä. Jolle rakkaus olisi ikuista. Eläisimme koko elämämme yhdessä. Vanhenesimme yhdessä. Halailisimme toisiamme päivittäin. Meillä olisi yhteisiä harrastuksia. Tuntisimme toisemme läpikotaisin ja kertoisimme toisillemme kaiken. Kokeilisimme yhdessä uusia reseptejä ja liikkuisimme yhdessä. Kumpikin pitäisi terveydestään huolta, jotta eläisi toisen rinnalla mahdollisimman pitkään. Tekisimme pitkiä yöllisiä autoajeluita musiikkia kuunnellen. Kävisimme välillä yökerhossa tanssimassa. Leikkisimme välillä, että olemme yhä teinejä ja kuhertelisimme sängyssä koko päivän.

Edellisen mieheni kanssa kuvittelinkin hetken aikaa, että olisin viimein löytänyt tuollaisen kumppanin. Mutta ei, se oli tietysti liian hyvää ollakseen totta. Nykyään olen jo hyväksynyt, että haaveeni on aivan liian utopistinen ollakseen todellinen, mutta voin silti elää sitä mielikuvituksessani. En ole tapaillut todellisia miehiä enää moneen vuoteen, ja olen myös vapautunut kaikista huolista, joita todellisten miesten tapailu on aiheuttanut. Mieleni on ollut rauhallisempi kuin koskaan ennen. Rakastan mielikuvituksessani elävää miestäni enemmän kuin mitään muuta, eikä minun tarvitse pelätä, että hän lakkaisi välittämästä minusta, jättäisi minut ja vaihtaisi toiseen. Rakastan elämää, koska se on nykyään juuri sellaista kuin haaveissani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen kyllästynyt parisuhteisiin koska on ollut komeiden miesten kanssa jotka pettäneet naisia koko ajan. Miksei se tavis kiltti mies ole kelvannut. Naiset valitsee miehen ulkonäön perusteella ja sitten kun joutuu monta kertaa komean miehen pettämäksi niin nainen ei halua enää seurustella.

Suomessa valitettavasti asia on näin. Tavismiehen panostus treffeihin on Suomessa täysin turhaa. Ulkomailta tavismies voi saada kauniin naisen hyvällä käytöksellä ja naiseen panostamalla. Esimerkiksi Venäjällä kaunis nainen palkitsee miehen panostuksen naiseen. 

Juu kyllä rahalla saa. Ulkomailla ilmeisesti helpommin. Maksettua seuraa. Sillä ei ole mitään tekemistä parisuhteen kanssa. Eikä tämän ketjun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä, mutta olen parisuhteessa.

Seksi on lakannut kiinnostamasta. Mieluummin olisin yksin useinkin. En vain tunnu saavan hetken rauhaa. Mies myös odottaa minulta työasioissa jotain konsultointia, vaikka olen eri alalla eikä oman työpäivän jälkeen kiinnosta ruotia. Siitä mies saa kiukkukohtauksia.

Onpa kumma, ettei seksi kiinnosta kun on tuollaiset esileikit 🤣

En voi käsittää miksi jotkut ihmiset aina kokee tarvetta selostaa työasioistaan muille ihmisille, varsinkin jos ne ihmiset on aivan muilla aloilla. Luulisi että siellä töissä on joku kollega jonka kanssa voi keskustella.

Kiitos tästä. Kun olen kertonut tästä ongelmasta, parisuhdepakottajat ovat vain sanoneet, että pitää ymmärtää ja tukea myötä- ja vast

Miksi sinun elämäsi pitää keskittyä toisen elämään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä, mutta olen parisuhteessa.

Seksi on lakannut kiinnostamasta. Mieluummin olisin yksin useinkin. En vain tunnu saavan hetken rauhaa. Mies myös odottaa minulta työasioissa jotain konsultointia, vaikka olen eri alalla eikä oman työpäivän jälkeen kiinnosta ruotia. Siitä mies saa kiukkukohtauksia.

Onpa kumma, ettei seksi kiinnosta kun on tuollaiset esileikit 🤣

En voi käsittää miksi jotkut ihmiset aina kokee tarvetta selostaa työasioistaan muille ihmisille, varsinkin jos ne ihmiset on aivan muilla aloilla. Luulisi että siellä töissä on joku kollega jonka kanssa voi keskustella.

Kiitos tästä. Kun olen kertonut tästä ongelmasta, parisuhdepakottajat ovat vain sanoneet,

Parisuhde pyörii miehen navan ympärillä.

Miehen navan aluksen ympärillä 

https://www.instagram.com/reel/DFPtMmNAMMo/?igsh=MW1ldzhzNWdzaGIxaQ==