Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita, jotka ei enää halua miestä eikä parisuhdetta?
15.11.2024 |
Kun täytin 40, niin tuli jotenkin mitta täyteen miehiä ja parisuhteita. Takana yksi pitkä avoliitto, muutama seurustelu ja yksi avioliitto, josta lapsi. Enää ei vain kiinnosta, en halua lähelleni ja elämääni ainuttakaan miestä paitsi pelkkänä kaverina. Mikään pelkkä seksisuhde ei varsinkaan voisi vähempää kiinnostaa, yök. Mutta ei mikään parisuhdekaan, edes yksille treffeille en halua. En jaksa, ei kiinnosta, ei nappaa enää, parisuhteiden jaksamisen kiintiö on täynnä. Eikä nappaa enää varmaan koskaan. Vaikka olen aina ollut ns. parisuhdeihminen. Mikähän tämä juttu oikein on? Onko tavallistakin?
Kommentit (390)
Mulla ollut yksi ja ainoa suhde mieheen. Tapasin kun olin 19v kaksi viikkoa sen jälkeen yhteen muutto, naimisiin ja liitto kesti 47 v kunnes puolisoni menehtyi. Toista suhdetta en tarvitse enkä halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä, mutta olen parisuhteessa.
Seksi on lakannut kiinnostamasta. Mieluummin olisin yksin useinkin. En vain tunnu saavan hetken rauhaa. Mies myös odottaa minulta työasioissa jotain konsultointia, vaikka olen eri alalla eikä oman työpäivän jälkeen kiinnosta ruotia. Siitä mies saa kiukkukohtauksia.
Onpa kumma, ettei seksi kiinnosta kun on tuollaiset esileikit 🤣
Joo ei, ei enää ikinä. Panostan tällä hetkellä opiskeluihin, en kaipaa ketään miestä jarruksi elämääni.
Vierailija kirjoitti:
Frigiditeetti ei ole kehumisen arvoinen asia, akat.
Ei myöskään naisten nimitteleminen akoiksi.
Juuri niin. Ja luonnossahan se meneekin niin. Naaraat elelevät naaraiden ja poikastensa kanssa, ja koiras toimittaa omia asioitaan, kisailee toisten koiraiden kanssa, ja joskus naaras saattaa antaa siittää itsensä. Sitten keskittyy taas syömiseen ja poikasiin. "Parisuhde" on irvokas viritys, missä ei ole järkeä eikä se tunnu hyvältä
Parisuhde on tosiaan ihmisten keksintö, teoria jostain, moraali, ei homo sapiensin luonnollinen tapa käyttäytyä. Yksiavioisuuden pakotus on ilmeisesti tämän kehittyneen maailman luonut, eli joidenkin mielestä se on ollut hyvä asia. Minusta tämä maailma on kuitenkin pilalla, joten siinäkin mielessä pidän parisuhdetta huonona keksintöntä.
(Kuinka kauan Sanomalla oikein kestää saada viestien lainaus kuntoon???)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi miesten pitää tulla tänne ketjuun jankkaamaan? Miksi naiset eivät saa olla tyytyväisiä yksin?
Tyytyväisyyden jankkaaminen palstalla kuulostaa satujen keksimiseltä oman pään kasassa pitämiseksi.
Ap kyllä lähinnä ihmetteli miksei halua parisuhdetta (eikä edes treffailua tai seksisuhdetta) vaikka on aina ollut parisuhdeihminen ja kyseli että onko tällainen yleistäkin.
Tuntuu että miehet enemmänkin vakuuttelevat itselleen ettei nainen voi oikeasti näin tuntea.
Olen 80 v. mies, enkä ole koskaan halunnut miestä enkä parisuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä, mutta olen parisuhteessa.
Seksi on lakannut kiinnostamasta. Mieluummin olisin yksin useinkin. En vain tunnu saavan hetken rauhaa. Mies myös odottaa minulta työasioissa jotain konsultointia, vaikka olen eri alalla eikä oman työpäivän jälkeen kiinnosta ruotia. Siitä mies saa kiukkukohtauksia.
Onpa kumma, ettei seksi kiinnosta kun on tuollaiset esileikit 🤣
Jos puhutaan ihan suoraan, niin on todella harva mies, joka osaa minkäänlaisia esileikkejä. Tissien veivaaminen, korvaan läähättäminen ja kovakourainen alapään hinkkaaminen ei ole sitä. Vaikka kertoisit miten haluat itseäsi koskettavan, niin ei mene perille, ei mene. Eikä se, että yhtäkkiä kesken jonkin muun homman toienn sanoo vaan, että mennäänkö sänkyyn. Siis mitä tekemään? Kuka hitto kiinnostuu seksistä, kun se tarjoillaan imurointiin verrattavana suorituksena.
Mutta jos ei puhuta seksistä...Itse menen uudestaan parisuhteeseen sinä päivänä, kun se antaa enemmän kuin ottaa. Yhtään uhriutuvaa mieslasta en enää jaksa. Enkä rupea kaatopaikaksi yhdellekään traumatisoituneelle pikkupojalle, joka oikeasti tarvitsisi lähinnä terapiaa. Keski-ikäiset miehet, ammatista ja asemasta riippumatta, sama laulu. Ihan hiton vaikea löytää henkisesti kypsää ihmistä. Tai sellaista, jolla on riittävän terve itsetunto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä, mutta olen parisuhteessa.
Seksi on lakannut kiinnostamasta. Mieluummin olisin yksin useinkin. En vain tunnu saavan hetken rauhaa. Mies myös odottaa minulta työasioissa jotain konsultointia, vaikka olen eri alalla eikä oman työpäivän jälkeen kiinnosta ruotia. Siitä mies saa kiukkukohtauksia.
Onpa kumma, ettei seksi kiinnosta kun on tuollaiset esileikit 🤣
Jos puhutaan ihan suoraan, niin on todella harva mies, joka osaa minkäänlaisia esileikkejä. Tissien veivaaminen, korvaan läähättäminen ja kovakourainen alapään hinkkaaminen ei ole sitä. Vaikka kertoisit miten haluat itseäsi koskettavan, niin ei mene perille, ei mene. Eikä se, että yhtäkkiä kesken jonkin muun homman toienn sanoo vaan, että mennäänkö sänkyyn. Siis mitä tekemään? Kuka hitto kiinnostuu seksistä, kun se
Joo varmaan totta mutta naisilla huono itsetunto on yleensä vakiovaruste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon ollut eron jälkeen jo lähes 15v yksin, erosin j4-kympin kieppeillä. En jaksa sopeuttaa enää itseäni ja elämääni jonkun äijän mukaan.
En ole koskaan halunnut eikä minulla koskaan ollutkaan. Mikä ihana vapaus, saa olla miten tykkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En minäkään jaksa naista tai parisuhdetta enää. 42 vuotias mies. Haluan pelata videopelejä, kavereiden kanssa, katsoa leffaa ja istuskella ihan rauhassa ilman hölinää ja pölinää. Varsinkin kun tulen töistä, haluan olla hiljaisuudessa. Myös omissa ajatuksissani. Treenailen. Syön hyvää ruokaa. Nautin rauhasta. No, entäpä seksi? Sitä on tähän ikään mennessä huomannut että suhteissa seksi hiipuu ja lopulta pitkän suhteen tuloksena se vähenee aivan olemattomiin. Kyllä sitä pärjää ilmankin kun miettii asioiden hyvät ja huonot puolet. Haluanko naisista kavereita? No en!
Olen nainen ja haluan samoja asioita kuin sinä, yksin. Tsemiä!
Johtuu iästäsi. Jos neljäkymppisellä olisi kaksikymppisen hormonitoiminta, niin haluaisit miehen ja parisuhteen edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Johtuu iästäsi. Jos neljäkymppisellä olisi kaksikymppisen hormonitoiminta, niin haluaisit miehen ja parisuhteen edelleen.
Ei se ihan niin yksinkertaista ole. Siinä on myös elämänkokemus joka kakskymppiseltä puuttuu.
Haluan kyllä miehen, parisuhteen vielä , taas. En vaan ole löytänyt uutta. Mulle voi sanoa 'mennäänkö sänkyyn' tai joskus tilanne voi ajautua siihen ilman sanojakin. En ole välttämättä itsekään täydellinen rakastaja? ;) Mutta jatkan samoiluani, ehkä joku tulee vielä vastaan. Kivaa päivänjatkoa kaikille!
Luin puolet tähän kirjoitetuista viestioksennuksista. Sit ei enää pystynyt.
Mielenterveysongelmaa pukkaa kohta itellekin pelkästään niiden takia.
Hyvä muistutus miksen käy näillä palstoilla. Ei olis nytkään pitänyt tulla.
Se, miten itsellisiin ihmisiin ja työtä tekeviin naisiin on suhtauduttu, on ollut aaltoliikettä.
Noususuhdanteen aikana eletään yleensä vapaamielisempiä aikoja. Esimerkiksi 1920-luvulla naiset alkoivat ajaa autoa, polttaa tupakkaa ja leikkasivat tukkansa lyhyeksi. Jotkut kävivät töissä. Hameenhelmat nousivat.
Suomalaisissakin lehdissä kirjoitettiin ilmiöstä nimeltä poikamiestyttö. Tällainen nainen asui kauniisti sisustetussa asunnossaan ja vietti työstä liikenevän ajan miten mieli. Hän saattoi pitää kutsuja ja käydä sellaisissa. Elämästä poikamiestyttönä saattoi jopa nauttia, kunnes tuli vanhaksi.
Suomen nainen -aikakauslehdessä kirjoitettiin vuonna 1923, että yksin elävän vanhemman naisen elämä on yksitoikkoista ja kylmää. He eivät ole tottuneet antamaan rakkautta ja siksi eivät sitä saakaan.
Lopullisesti niille kaikkein perinteisimmille perhearvoille, sanottiin hyvästit vasta 1970-80-lukujen taitteessa. Aikaisin avioituminen, seksuaalielämän aloittaminen vasta papin aamenen jälkeen, suuret perheet ja naisten kotiäitiys alkoivat hiipua vasta neljä-viisi vuosikymmentä sitten.
Silloin sinkkuuden kartoittaminen vaikeutuu. Ei ole enää yhtä yhteistä sinkkuutta vaan alkaa muodostua monia erilaisia kokemusmaailmoja.
Ennen yhtenäiskulttuurin murenemista ehdittiin nähdä sinkkuelämän mullistavin keksintö. Kyllä, se pieni pilleri, joka vapautti ihmiset pakkoavioliitoista raskauden vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
37v ja olisin niin onnellinen, jos saisin olla sinkku. Vielä 10 vuotta siihen, että lapset ovat aikuisia ja sitten lähden. Mies on hyvä isä, eikä ole väkivaltaa, mutta olemme kasvaneet aivan eri suuntiin. Olemme kaikesta eri mieltä, pidämme aivan eri asioista ja arkemme on todella takkuista. Mitään huutoriitoja ei ole, koska kypsinä aikuisena haluamme pitää kodin lapsille turvallisena kasvupaikkana, mutta kulisseissa kaikki on todella vaikeaa. Esimerkkinä inhoan talviliikuntalajeja ja mies suostuu lomalle ainoastaan Lappiin joululomalla. Lapset eivät myöskään erityisemmin välitä hiihtämisestä, eivätkä ole kokeilleet laskettelua, joten istuisin mökissä loman lasten kanssa. Hieno perheloma.
Tällaista tekstiä lukiessa tulee mieleen, että mikä teitä alunperinkään yhdisti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä, mutta olen parisuhteessa.
Seksi on lakannut kiinnostamasta. Mieluummin olisin yksin useinkin. En vain tunnu saavan hetken rauhaa. Mies myös odottaa minulta työasioissa jotain konsultointia, vaikka olen eri alalla eikä oman työpäivän jälkeen kiinnosta ruotia. Siitä mies saa kiukkukohtauksia.
Onpa kumma, ettei seksi kiinnosta kun on tuollaiset esileikit 🤣
En voi käsittää miksi jotkut ihmiset aina kokee tarvetta selostaa työasioistaan muille ihmisille, varsinkin jos ne ihmiset on aivan muilla aloilla. Luulisi että siellä töissä on joku kollega jonka kanssa voi keskustella.
Alue: Aihe vapaa
Yhteenkään naiseen en ole tarpeitani elämäni aikana tehnyt, enkä tee. M33