Herkkänahkainen tytär

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yrittää irtautua napanuorasta josta äitinä pidät tiukasti kiinni. Yleensä irroittautuminen tapahtuu murrosiän kieppeissä, mutta jotkut vanhemmat ovat niin kontrolloivia ja manipuloivia, ettei irtaantuminen onnistu. Jossain vaiheessa se on kuitenkin tehtävä. 

Okei, kun ei ole asunut vuosiin kotonakaan. Taitaa enempi olla jotain äidin ikävää..

-ap

Kuulostat juuri niin manipuloivalta kuin odotinkin. 

Paksuna omalle dealerilleen?

Vierailija kirjoitti:

Puututko asioihin, jotka eivät enää kuulu sinulle?

Miten voisin puuttua kun en näe koko ihmistä kuin joskus ja jouluna. Minun syyllistäminen kun ei hirveästi nyt auta kun tuntuu olevan yhtä herkkänahkainen ihan kaikille perheenjäsenille.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yrittää irtautua napanuorasta josta äitinä pidät tiukasti kiinni. Yleensä irroittautuminen tapahtuu murrosiän kieppeissä, mutta jotkut vanhemmat ovat niin kontrolloivia ja manipuloivia, ettei irtaantuminen onnistu. Jossain vaiheessa se on kuitenkin tehtävä. 

Okei, kun ei ole asunut vuosiin kotonakaan. Taitaa enempi olla jotain äidin ikävää..

-ap

Niin. Ei ole vuosiin asunut lapsuuden kodissa vaan omassa kodissaan ja sinä edelleen kontrolloit ja päsmäröit kuin hänen lapsuusvuosina. Päästä irti jo, niin voit ehkä pelastaa välit häneen. 

Veikkaan erilleenkasvamista. Olisin ite huolissani, ellei tätä tulisi.

Ihan kuin oma äitini täällä yrittäisi muka tietää mikä on aikuiselle lapselleen parasta. Jos vika ei löydy peilistä niin aina voi muuttaa omaa lähestymistapaa ja suhtautumista toiseen. Lempeydellä ja aidosti kuuntelemalla pääsee pitkälle. Saattaa jopa välit säilyä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinähän sen kasvatit, miten opetit käsittelemään vastoinkäymisiä lapsena?

Kyllä nämä kuule oppivat ihan itsekin. Useasti hyvin manipuloivia ihmisiä.

Manipuloivaksi opitaan kasvuympäristössä, jossa vilpitön toiveiden ja tarpeiden ilmaiseminen on turhaa. 

Jos lapsesi on manipuloiva, sinä olet kontrolloiva. Olette saman kolikon kaksi puolta.

Elämme mimosakautta, jolloin prinsessat ja prinssit eivät kestä mitään maailman hankaluuksia.

Mulle tuli tästä mieleen, kun mun vanhemmat oli tulossa mun luo kylään ja ehdottivat että tuovat lohen mukanaan sieltä toiselta puolelta Suomea. Sanoin että ei tartte, Prismasta saa tuoretta kyllä. Tästä seuras niskojen nakkelua, syytöksiä mun murrosikäisyydestä (olen 40-vuotias) ja "esittämisestä" sekä "olevinaan olemisesta". Asiaa puitiin äitini toimesta myös muiden sukulaisten kanssa, kun minä pikkupiiperö nyt olen niin hankala ja olevinaan. 

Jospa, ap, hoitaisit omat angstisi alta pois?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini oli samanlainen kuin sinä. Hän oli aina oikeassa, koska oli huoltajani. Jos minulla sattui olemaan huolia, niin ne kuitattiin sanomalla 'Kylläpä olet herkkä' Äiti tiesi (omasta mielestään) aina parhaiten. Mitään oikeata keskustelua ei ollut, vaan  aina valta-asema. Eli; puhu tyttärellesi ja kuuntele mitä hänellä on sanottavaa.

Tämä. Ap kuulostaa 70-luvun äidiltä.

Ja sinä teet hätiköityjä johtopäätöksiä ihmisestä jota et tunne.

Minulla oli aikuisen tyttären kanssa vähän samantyyppinen vaihe. Kaikki tuntui olevan väärin kun hän kävi lapsuudenkodissaan. Mutta se meni ohi ja nyt on tosi hyvät välit.

Todennäköisesti ajattelet vain omia tunteitasi, olet käytännössä teini-angstinen. Et ole kasvanut aikuisiksi itsekään. 

Ja mietitkö usein sitä mitä muut ajattelevat ap? 

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli aikuisen tyttären kanssa vähän samantyyppinen vaihe. Kaikki tuntui olevan väärin kun hän kävi lapsuudenkodissaan. Mutta se meni ohi ja nyt on tosi hyvät välit.

Hyvä kuulla että muillakin on ollut tätä. Ehkä tuo tuosta rauhoittuu kunhan vähän kypsyy. En vain ymmärrä miten tuollainen ihminen pärjää tuola elämässään kun ottaa kaiken niin nahan alle.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini oli samanlainen kuin sinä. Hän oli aina oikeassa, koska oli huoltajani. Jos minulla sattui olemaan huolia, niin ne kuitattiin sanomalla 'Kylläpä olet herkkä' Äiti tiesi (omasta mielestään) aina parhaiten. Mitään oikeata keskustelua ei ollut, vaan  aina valta-asema. Eli; puhu tyttärellesi ja kuuntele mitä hänellä on sanottavaa.

Tämä. Ap kuulostaa 70-luvun äidiltä.

 

Ja sinä teet hätiköityjä johtopäätöksiä ihmisestä jota et tunne.

Hyvänen aika, näin tällä palstalla toimitaan!

Otaksun, että trolli on jo kylläinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysy häneltä itseltään.

 

Siitähän vasta taistelu saadaankin aikaan. Kaikki on hänen mielestään muiden vikaa.

-ap

Sehän sanottiin jo tuolla aiemmin...tyypillinen akka.

0/5

Vierailija kirjoitti:

Elämme mimosakautta, jolloin prinsessat ja prinssit eivät kestä mitään maailman hankaluuksia.

Ai ai jalkoja särkee, aiai, voi voi. Ei ne nuoremmat kestä mitään. Ai Ai, voi voi. Vain minä kärsin. Ei nuoret. Ai Ai voi voi. 

Vierailija kirjoitti:

Aika tyypillistä, että lapsi (oli sitten alaikäinen tai aikuinen) nähdään itsen jatkeena ja objektina, jolla ei ymmärretä olevan omaa identiteettiä ja näkökulmaa ja omaa tapaa kokea asiat. Noin muutenhan ihmissuhteissa jossain vaiheessa ymmärretään (jos ei hyvällä niin pahalla), että jos toinen ei pidä tietysti keskustelutyylistä tai toimintatavasta, on turha hakata päätä seinään, mutta jälkeläisen pitää tajuta muovautua vanhempien mielen mukaiseksi vielä viisikymppisenäkin.

Ei perkele te ootte kujalla. Onko tällä voorumilla ketään aikuista