Herkkänahkainen tytär

Ihan voi olla niinkin yksinkertainen syy ettei tule kuulluksi. Jos reaktiona on aina suuttuminen niin silloin kannattaa miettiä millainen ulosanti ja keskustelutaidot itsellä on. Hämmentävän monen käsitys vastavuoroisesta keskustelusta on pyrkiä tykittämään vain omia mielipiteitään ja todistamaan toisen mielipiteet vääriksi. 

Haluaa turpiin. Se parantaa aivoverenkiertoa.

On päässyt omilleen ja etäisyys on auttanut näkemään kieroutuneet perhekuviot, joissa ei enää halua olla osallisena. Anna tyttären olla rauhassa, jos asenteesi on noin vihamielinen.

Epävarmuutta, ei ehkä ihan luota omiin näkemyksiinsä, ehkä pelkää, että jotain pahaa seuraa siitä, kun toiset ovat eri mieltä kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini oli samanlainen kuin sinä. Hän oli aina oikeassa, koska oli huoltajani. Jos minulla sattui olemaan huolia, niin ne kuitattiin sanomalla 'Kylläpä olet herkkä' Äiti tiesi (omasta mielestään) aina parhaiten. Mitään oikeata keskustelua ei ollut, vaan  aina valta-asema. Eli; puhu tyttärellesi ja kuuntele mitä hänellä on sanottavaa.

Minulla oli psykiatrina äreä faija ja psyykelääkkeenä keskikalja. Nyt olen menestynyt ja kovapalkkainen insinööri.

Miten tuo ihmissuhdepuoli on sujunut?

Kerroit, että hän on herkkänahkainen. Ilmeisesti ei kestä oikein elämää. Vieraille ( esim opiskelu- tai työpaikka) täytyy yrittää käyttäytyä, vaikka kokisi esim kiusaamista. Äidille sitten kiukuttelee kuin pienet lapset eli patoutumat purkautuu, kun ei muille uskalla sanoa mielipiteitään. Kova nykyaika ei useinkaan herkkyyttä ymmärrä.

Sanot vaan joo, joo joka asiaan kun keskustelet tyttären kanssa niin ei tule erimielisyyttä. Kyllähän tuon nyt kestää kun tapaatte niin harvoin. 

ei saa riittävästi munaa

Vierailija kirjoitti:

Sanot vaan joo, joo joka asiaan kun keskustelet tyttären kanssa niin ei tule erimielisyyttä. Kyllähän tuon nyt kestää kun tapaatte niin harvoin. 

Muista myös pyöritellä silmiä ja väännellä naamaa

Vierailija kirjoitti:

"

 "Tämä. Ap kuulostaa 70-luvun äidiltä."

 Tuo on aika yleistä vanhempien sukupuolvien vanhemmille.

 

 

Ap:n täytyy olla noin 50 v jos hänen tytär on 20 v.

Keski-ikäiset naiset täällä hermostuu ja kuvittelee ap:ta omaksi äidikseen vaikka olette samanikäisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yrittää irtautua napanuorasta josta äitinä pidät tiukasti kiinni. Yleensä irroittautuminen tapahtuu murrosiän kieppeissä, mutta jotkut vanhemmat ovat niin kontrolloivia ja manipuloivia, ettei irtaantuminen onnistu. Jossain vaiheessa se on kuitenkin tehtävä. 

Okei, kun ei ole asunut vuosiin kotonakaan. Taitaa enempi olla jotain äidin ikävää..

-ap

Nimenomaan. Sen oikean äidin ikävää, kohta hänellä koskaan ei ole ollut.

Vierailija kirjoitti:

Pikkasen sairautta psyykkisesti ja kovapäinen ihminen, samanlaisia nämä muutkin naiset tuntuvat olevan täällä palstallakin ja esimerkiksi sosiaalitoimessakin näitä on paljon. Kaikki pitää mennä kuten itse haluaa, myös muiden asiat. Varo ettet tiputa tukkaa päästäsi ja helvetisti onnea! Ei käy kateeksi mutta kokemusta on samasta asiasta.

Myös 88-vuotias äitini on ollut tuollainen koko elämänsä ajan.

Trollollooo!

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuli tästä mieleen, kun mun vanhemmat oli tulossa mun luo kylään ja ehdottivat että tuovat lohen mukanaan sieltä toiselta puolelta Suomea. Sanoin että ei tartte, Prismasta saa tuoretta kyllä. Tästä seuras niskojen nakkelua, syytöksiä mun murrosikäisyydestä (olen 40-vuotias) ja "esittämisestä" sekä "olevinaan olemisesta". Asiaa puitiin äitini toimesta myös muiden sukulaisten kanssa, kun minä pikkupiiperö nyt olen niin hankala ja olevinaan. 

Oi ei, tunnistan tämän. Tsemppiä.

Mitä tuolla ny on väliä. Parikymppinen on aikuinen. Pärjää jo omillaan.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tuolla ny on väliä. Parikymppinen on aikuinen. Pärjää jo omillaan.

Ei aina. Kasvatus vaikuttaa ja muut ominaisuudet.