Herkkänahkainen tytär

Vaikuttaa ihan selkeältä masennukselta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika tyypillistä, että lapsi (oli sitten alaikäinen tai aikuinen) nähdään itsen jatkeena ja objektina, jolla ei ymmärretä olevan omaa identiteettiä ja näkökulmaa ja omaa tapaa kokea asiat. Noin muutenhan ihmissuhteissa jossain vaiheessa ymmärretään (jos ei hyvällä niin pahalla), että jos toinen ei pidä tietysti keskustelutyylistä tai toimintatavasta, on turha hakata päätä seinään, mutta jälkeläisen pitää tajuta muovautua vanhempien mielen mukaiseksi vielä viisikymppisenäkin.

Ei perkele te ootte kujalla. Onko tällä voorumilla ketään aikuista

noup. 

😂

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa ihan selkeältä masennukselta. 

Palstadiagnoosi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa ihan selkeältä masennukselta. 

Palstadiagnoosi. 

Ap vaikuttaa masentuneelta. (Tällä saan peukkuja)

Jotkut äidit ovat ylihuolehtivia, vaikka todellisuudessa haluavat lasten ajattelevan kaikista asioista, ihmisisistä kuin he itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysy häneltä itseltään.

 

Siitähän vasta taistelu saadaankin aikaan. Kaikki on hänen mielestään muiden vikaa.

-ap

Otatko sinä omaan vastuusi teidän huonoista ja tulehtuneista väleistä? Karro meillekin, mitä virheitä itse olet tehnyt asian ja tyttäresi suhteen? Olet se vanhempi ja aikuisempi kuitenkin. (...vain onko vaan muiden vikaa...?)

Miksi siitä tulee taistelu, jos kysyt missä vika ja kuuntelet häntä? Jospa kerrankin oikeasti kuuntelisit, mistä kenkä tyttäresi mielestä puristaa.  Ja mieti sanomaansa rauhassa, ennenkuin vastaat hänelle ja kiellät asian? Koitahan ensin ymmärtää hänen näkokantaansa. Sitten vasta kerrot omasi. Ilman ei synny oikeaa keskustelua, tarvii kuunnellakin ja ymmärtää toista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini oli samanlainen kuin sinä. Hän oli aina oikeassa, koska oli huoltajani. Jos minulla sattui olemaan huolia, niin ne kuitattiin sanomalla 'Kylläpä olet herkkä' Äiti tiesi (omasta mielestään) aina parhaiten. Mitään oikeata keskustelua ei ollut, vaan  aina valta-asema. Eli; puhu tyttärellesi ja kuuntele mitä hänellä on sanottavaa.

Minulla oli psykiatrina äreä faija ja psyykelääkkeenä keskikalja. Nyt olen menestynyt ja kovapalkkainen insinööri.

Miten tuo ihmissuhdepuoli on sujunut elämässä? 

Oletko varma, ettei ole päihderiippuvainen, joka joutuu salailemaan ja hermostuu heti selvin päin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puututko asioihin, jotka eivät enää kuulu sinulle?

Miten voisin puuttua kun en näe koko ihmistä kuin joskus ja jouluna. Minun syyllistäminen kun ei hirveästi nyt auta kun tuntuu olevan yhtä herkkänahkainen ihan kaikille perheenjäsenille.

-ap

Jahas, no esim. puhelimessa kun vaihdatte kuulumisia? Mitään esimerkkejä et voi kertoa tai teidän suhdetta ja tilannetta muuten avata pikkaisen laajemmin?  Siis isäänsä kohtaan on myos kireät välit ja pitää teidät molemmat aika etäällä? Ketä muita perheenjäseniä tarkoitat?

Millaiset sitten aiemmin teidän välit ja kommunikointi oli, ja milloin tilanne siis muuttui? Millaista kritiikkiä saat tyttäreltäsi ja mistä asioista, jos sellaista tulee? Mistä asioista ja missä tilanteissa sitten ylipäätään tulee sitä erimielisyyttä? 

Jotkut äidit "ahdistelevat" ja tuputtavat kaikenlaista väärää tai turhaa, mitä tytär ei halua. Sitten äksyävät itse äitinä ja tivaavat. Lopulta tytär ei jaksa sitä. Ja on pakko vetää rajat vanhemmalle, se voi kuulostaa siltä että on vedetty pakastemaissia nokkaan.

Vierailija kirjoitti:

0/5

Haluaisin sen päivän nähdä , kun tuo kaltainen kommentointi aivan sanoilla tuotaisiin julki..taidot ei varmaan nyt riitä. En kykene tulkitsemaan. Aihe kuin aihe , aina sama " kommentti" ???????

Vierailija kirjoitti:

Kuka siitä tuollaisen on kasvattanut?

Ympäröivä yhteiskunta jos normaalit vanhemmat.

Siihen, ettet osaa sosiaalisia taitoja vaan olet törppö, tökerö, tai jopa henkisesti väkivaltainen. Tytön syyttelyn perusteella veikkaan jälkimmäistä

Vierailija kirjoitti:

Äitini oli samanlainen kuin sinä. Hän oli aina oikeassa, koska oli huoltajani. Jos minulla sattui olemaan huolia, niin ne kuitattiin sanomalla 'Kylläpä olet herkkä' Äiti tiesi (omasta mielestään) aina parhaiten. Mitään oikeata keskustelua ei ollut, vaan  aina valta-asema. Eli; puhu tyttärellesi ja kuuntele mitä hänellä on sanottavaa.

Joo tämä. Oma äiti ihmetteli vanhemmalla iällä miksi en ollut kertonut itsemurhayrityksestäni tai useista raiskauksista, joiden uhriksi jouduin. No olisiko siksi, että lapsena hän katsoi iloisesti vierestä useamman kerran kun minua pahoinpideltiin ja saattoi rankaista vielä itse päälle, ihan kuin tapahtunut olisi ollut minun vikani

Äitiinsä tullut.

Ei vastuuta voi ikuisesti kantaa. Jos tytär on kusipää, anna olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puututko asioihin, jotka eivät enää kuulu sinulle?

Miten voisin puuttua kun en näe koko ihmistä kuin joskus ja jouluna. Minun syyllistäminen kun ei hirveästi nyt auta kun tuntuu olevan yhtä herkkänahkainen ihan kaikille perheenjäsenille.

-ap

Mikä sinun selityksesi omalle herkkänahkaisuudellesi on? Hyökkäät kuin näykkijäkilpikonna, tuntemattomalle, joka esittää sinulle selventävän kysymyksen ongelmasta, jonka itse tuot käsiteltäväksi, vaikket kerro siitä mitään. Jotenkin veikkaan, että tällä saattaa olla osuutta tyttären reaktioihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli aikuisen tyttären kanssa vähän samantyyppinen vaihe. Kaikki tuntui olevan väärin kun hän kävi lapsuudenkodissaan. Mutta se meni ohi ja nyt on tosi hyvät välit.

Hyvä kuulla että muillakin on ollut tätä. Ehkä tuo tuosta rauhoittuu kunhan vähän kypsyy. En vain ymmärrä miten tuollainen ihminen pärjää tuola elämässään kun ottaa kaiken niin nahan alle.

-ap

Miten itse pärjäät?

Noin vinkkinä, moni meistä pärjäisi paremmin, jos vanhemmat uskoisivat ja luottaisivat siihen pärjäämiseen pikkuisen enemmän. Aika moni jopa pärjää loistavasti joka paikassa muualla kuin vanhempiensa edessä tuomiolla ollessaan.

Vierailija kirjoitti:

PMS tai ehkäisypillerit sekoittavat hormoneja? Nälkäkiukku? Kapinavaihe hallitsevaa äitiä vastaan?

Veikkaan näitä kaikkia.