Ero ja yh-arki - olen uupunut ja kadehdin ystävän ydinperhettä
Taustalla avioero miehestä, joka ei kyennyt olemaan turvallinen isä lapsille. Lapset jäivät minulle, näkevät isäänsä satunnaisesti. Olen yksin lasten kanssa, ei ole isovanhempia tai sisaruksia hoitoapuna. Taloudellisesti on tiukkaa, asutaan pk-seudulla vuokralla. Teen paljon töitä, jotta tultaisiin toimeen. Lapset ovat rakkaita, mutta samalla olen väsynyt pyörittämään arkea yksin.
Kaipaisin rinnalle puolisoa ja kun erosta on kulunut aikaa, olen alkanut kadehtia ystäväni ydinperhettä. Heillä mies osallistuu, tekee asioita lasten kanssa ja tekevät asioita yhdessä perheenä. Ovat tosi onnellisen oloisia yhdessä. En enää halua nähdäkään heitä, kun joka kerta vain muistuttaa, mistä itse jään paitsi.
Miten näistä kateuden tunteista pääsisi yli?
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sinun tulee hyväksyä se tosiasia, että olet tyhmä. Valitsit lastesi isän pimppisi perusteella (tai mahdollisesti miehen rahojen) etkä ottanut huomioon muita tekijöitä. Tilanteesi on 100% seurausta omista valinnoistasi. Myös kateuden ja katkeruuden tunteet ovat oma valintasi. Sinun tulee opetella ottamaan vastuu omista toimistasi, silloin kateuskin häviää itsestään.
Tällaisista kommenteista oikein huutaa se, ettei ole kokemusta parisuhteista. Silloin ei kannata kommentoida.
Olen eri, ja ollut parisuhteessa 26 vuotta. Ja tuo lainaamasi viesti oli kyllä ihan totta. Aapeen kuvaama myrkyllinen kateus johtuu yleensä siitä että omista vaikeuksista syytetään muita.
Keski-ikäisenä varmaankin tiedät keskimääräisten suomalaisten miesten rahatilanteen. Ei täällä ole pariuduttu rahojen takia, meidän ja meidän vanhempienkin ikäluokassa naiset ovat käyneet kokopäiväisissä palkkatöissä. Harvalla on mutään kummoisesti palkattuja duuneja ollut, eikä tarvinnut olla, koska duunarillakin on ollut ostovoimaa ja varaa perustaa perhe.
Perheestä puheen ollen, keski-ikäiselle on myös kummallinen kuvitelma, että perhe perustetaan pimpin perusteella. Sinulla ei taida olla lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet ydinperheet ovat kiiltokuvia päälle päin ja silkkoa sisältä. Meillä myös. Mies on ilkeä, tosi paljon poissa ja vieraan seuran metsästäjä, mutta kulissit kunnossa.
Olen itse kateellinen sinulle, mieluummin olisin lasten kanssa itsekseni kuin huonossa suhteessa. Vahva nainen, sellainen haluaisin olla. -Ole sinä! Tsemppiä.
Outo maailmankuva sinulla. Monet ydinperheet ovat myös onnellisia. Persoonallisuushäiriöiset on erikseen.
No eiväthän ole, sillä ei muuten lähes 50 % avioliitoista päätyisi eroon. Ja tuohon lukuun ei edes sisälly se, kuinka monet haluaisi erota, mutta eivät lasten, väkivallan pelon, taloudellisen tilanteen ym. syiden vuoksi uskalla. Sanoisin, että kyllä niitä onnettomia parisuhteita on valtaosa ja ongelmat monesti k
Onko se silloin outo mailmankuva, jos enemmistö liitoista kuitenkin on onnettomia tai suurella todennäköisyydellä tulee olemaan? Tuskin siinä on myöskään kyse persoonallisuushäiriöistä.
Ainakaan meidän ydinperhettä ei kannata kadehtia, vaikka ulospäin kulissit on kunnossa. Täällä seinien sisäpuolella taistellaan miehen alkoholismia vastaan ja ollaan eron partaalla, samoin talous- ja työasiat on viturallaan.
Jos erotaan, niin siinä saa sukulaiset ja ystävät ihmetellä, kun niin hyvästä miehestä eron otti. Itsekäs nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa yksinhuoltajat:
Olemme ydinperhe ja kaverinani on yksinhuoltaja, jolla ei tukiverkkoja ole. Olemme monta kertaa sanoneet tälle yksinhuoltajalle, että jos vain tarvitset jossakin meidän apua, niin pyydä. Yksinhuoltaja kieltäytyy avusta joka kerta. Paitsi kerran, kun hän oli todella väsynyt ja lastensa huoneet olivat sotkuiset, niin mentiin siivoamaan lasten kanssa yhdessä heidän huoneensa oikein kunnolla.
Sitä piti siis kysyä, että miksi apua ei pyydetä, vaikka yksinhuoltaja on tosi väsynyt?
Häpeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä estää etsimästä uutta miestä ja isäpuolta lapsille?
Niinpä, niitähän myydään kaupassa halvalla. Miesystäviä ja isäpuolia. Voi ny taas.
Sitten kannattaa pysyä naimisissa niin ei tarvitse tulla vauvapalstalle kitisemään kun ei miestä saa.
Kuka on täällä kitissyt, ettei saa miestä?
Mitä tuokin tarkoittaa, "ei kyennyt olemaan turvallinen isä lapsille"? Hakkasi lapsia, tunki ne mikroon, huusi niille, jätti ne taaperoina yksin kotiin ja lähti baariin? Eikö voisi ihan vaan sanoa, miten asia on, sen sijaan että kehittää tuollaisia typeriä kiertoilmaisuja. Miksi piti hommata useampi lapsi ennen kuin asia selvisi? Lapsia tai lemmikkejä ei IKINÄ hommata enempää kuin mitä kykenee yksin hoitamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä estää etsimästä uutta miestä ja isäpuolta lapsille?
Niinpä, niitähän myydään kaupassa halvalla. Miesystäviä ja isäpuolia. Voi ny taas.
Sitten kannattaa pysyä naimisissa niin ei tarvitse tulla vauvapalstalle kitisemään kun ei miestä saa.
Kuka on täällä kitissyt, ettei saa miestä?
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Mieti niin että oli hyvä että tajusit että mies oli luuseri josta ei ollut isäksi ja nyt keskityt vain lapsiin ja itseesi, et tarvitse ketään kumppania vaan päinvastoin näytät kaikille että olet onnellisempi kuin koskaan lasten kanssa... on tosiasia että puolet suomalaisista ovat päästään sekaisin ja hyvän kumppanin löytäminen on täysin arpapeliä, todennäköisemmin saat vain lisää murheita uudesta kumppanista... ja muista se tosiasia että kaikki eroavat lopulta, se vain on tilanne nykyään...
Hetken kuluttua huomaat miten ihanaa on olla riippumaton kenestäkään ja saa antaa kaiken ajan itselleen ja lapsille... sitä ei mikään korvaa...
Terveisin mies joka ei koskaan enää ota kumppania vaan panostaa kaiken lapsiin ja itseensä :)
Mitä nyt höpötät? Kaikki ei eroa ja minä en ainakaan saanut murhetta uudesta kumppanista. Valitsin miehen ,jolla oli lapsi. Ei tullut siis yllätyksenä kummallekkaan mitä se elo lasten kanssa pahimmillaan voi olla.
Ja paljon on ollutkin lasten taholta teini iässä kaikkea. Yhdessä ollaan silti. Onneks nämä teini sekoilut oli ja meni. Mutta ei siinä eroa mietitty. Ei se meidän vika ollut kun teinit pöljäili. Ihan ite ne sen teki .
Vierailija kirjoitti:
Mitä tuokin tarkoittaa, "ei kyennyt olemaan turvallinen isä lapsille"? Hakkasi lapsia, tunki ne mikroon, huusi niille, jätti ne taaperoina yksin kotiin ja lähti baariin? Eikö voisi ihan vaan sanoa, miten asia on, sen sijaan että kehittää tuollaisia typeriä kiertoilmaisuja. Miksi piti hommata useampi lapsi ennen kuin asia selvisi? Lapsia tai lemmikkejä ei IKINÄ hommata enempää kuin mitä kykenee yksin hoitamaan.
Miksi siis ap:n ex-mies hankki lapsia, kun niitä ei pysty yksin hoitamaan? Sama standardihan on oltava molemmille vanhemmille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä estää etsimästä uutta miestä ja isäpuolta lapsille?
Niinpä, niitähän myydään kaupassa halvalla. Miesystäviä ja isäpuolia. Voi ny taas.
Sitten kannattaa pysyä naimisissa niin ei tarvitse tulla vauvapalstalle kitisemään kun ei miestä saa.
Kuka on täällä kitissyt, ettei saa miestä?
Ap.
No ei kitissyt.
Olen itse köyhä työtön sinkku ja vela, mutta olen äärimmäisen uupunut siitä, että olen joutunut käytännössä pakotettuna tahtomattani vanhempani kotiorjaksi. Ongelmia on paljon, niitä ilmaantuu koko ajan lisää, mikään ei oikein suju ja kaikki jää vastuulleni. En pysty tähän, enkä halua tätä, mutta vaihtoehtoa ei ole, eikä mitään apua ole saatavana. En pysty oikein huolehtimaan edes itsestäni omien vaikeuksien ja diagnoosien vuoksi. Yhä useammalla on edessä myös tällainen kohtalo. Naimisiin tai lapsia en ole koskaan halunnut.
Vierailija kirjoitti:
Mikä estää etsimästä uutta miestä ja isäpuolta lapsille?
kuka täysjärkinen mies muka huolisi käytetyn yh-jätteen?
olisi kannattanut miettiä sitä silloin, kun itsekkäästi päätti porsia ensimmäisen vastaantulleen rikkaan jännämiehen kanssa
Itse olen suhteessa lapsen isään vielä, mutta olen viimeiset 3v pyörittänyt elämää lapsen kanssa kuin yh. Lapsen isä ei ole ikinä vaihtanut vaippaa, ruokkinut, halannut tai lohduttanut ja joka ikisen yön ja unille laiton olen minä hoitanut.
Arvostan rohkeuttasi erota huonosta miehestä ja huonosta isästä. Itseltä vielä puuttunut se rohkeus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä estää etsimästä uutta miestä ja isäpuolta lapsille?
Niinpä, niitähän myydään kaupassa halvalla. Miesystäviä ja isäpuolia. Voi ny taas.
Sitten kannattaa pysyä naimisissa niin ei tarvitse tulla vauvapalstalle kitisemään kun ei miestä saa.
Kuka on täällä kitissyt, ettei saa miestä?
Ap.
No ei kitissyt.
no kyllä kitisi ja natisi ja ruikutti ja ulisi
Vierailija kirjoitti:
Olen itse köyhä työtön sinkku ja vela, mutta olen äärimmäisen uupunut siitä, että olen joutunut käytännössä pakotettuna tahtomattani vanhempani kotiorjaksi. Ongelmia on paljon, niitä ilmaantuu koko ajan lisää, mikään ei oikein suju ja kaikki jää vastuulleni. En pysty tähän, enkä halua tätä, mutta vaihtoehtoa ei ole, eikä mitään apua ole saatavana. En pysty oikein huolehtimaan edes itsestäni omien vaikeuksien ja diagnoosien vuoksi. Yhä useammalla on edessä myös tällainen kohtalo. Naimisiin tai lapsia en ole koskaan halunnut.
hyvä, ettei kaltaisesi saamaton luuseri levitä huonoja geenejäsi eteenpäin. siinä saisi vain lapset ja mies(miehet) kärsiä
Vierailija kirjoitti:
Itse olen suhteessa lapsen isään vielä, mutta olen viimeiset 3v pyörittänyt elämää lapsen kanssa kuin yh. Lapsen isä ei ole ikinä vaihtanut vaippaa, ruokkinut, halannut tai lohduttanut ja joka ikisen yön ja unille laiton olen minä hoitanut.
Arvostan rohkeuttasi erota huonosta miehestä ja huonosta isästä. Itseltä vielä puuttunut se rohkeus.
Ja lisään että kaikki lapseen liittyvän maksan minä, mies ei osallistu lainkaan, ei ole kuulema varaa (vaikka tienaa enemmän kuin minä). Suhdetta meillä ei varsinaisesti ole hetkeen enää ollut, muuta kuin näennäisesti.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen suhteessa lapsen isään vielä, mutta olen viimeiset 3v pyörittänyt elämää lapsen kanssa kuin yh. Lapsen isä ei ole ikinä vaihtanut vaippaa, ruokkinut, halannut tai lohduttanut ja joka ikisen yön ja unille laiton olen minä hoitanut.
Arvostan rohkeuttasi erota huonosta miehestä ja huonosta isästä. Itseltä vielä puuttunut se rohkeus.
haarat uskalsit silti levittää, vaikka et kykenekään parisuhteeseen miehen kanssa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen suhteessa lapsen isään vielä, mutta olen viimeiset 3v pyörittänyt elämää lapsen kanssa kuin yh. Lapsen isä ei ole ikinä vaihtanut vaippaa, ruokkinut, halannut tai lohduttanut ja joka ikisen yön ja unille laiton olen minä hoitanut.
Arvostan rohkeuttasi erota huonosta miehestä ja huonosta isästä. Itseltä vielä puuttunut se rohkeus.
Ja lisään että kaikki lapseen liittyvän maksan minä, mies ei osallistu lainkaan, ei ole kuulema varaa (vaikka tienaa enemmän kuin minä). Suhdetta meillä ei varsinaisesti ole hetkeen enää ollut, muuta kuin näennäisesti.
ja silti sinun piti itsekkäästi päästä porsimaan, vaikka epäonnistuitkin elämässä
Se kadehtiminenhan sinua auttaakin tilanteessasi aivan s**tanasti ..