Kun alkaa olemaan 40v mittarissa niin rupeaa tämä kroppa näköjään hyytymään ja hajoamaan ihan kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Rapakuntoisella kroppa hajoaa jo nuorena. Kun on pitänyt kehostaan hyvää huolta, kroppa ei todellakaan ala hajoilla jo 0-vuotiaana

Mulla kroppa hajosi jo 15 vuotiaana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla kroppa muuttui lasten saannin myötä, ei niinkään ulkonäöllisesti, mutta toiminnallisuudeltaan. Sain lapset vähän yli kolmekymppisenä, kohta täytän 40. Selkä, niska ja nivelet ovat älyttömän kipeät. Jaloissa on jatkuvasti plantaarifaskiittia tms vaivaa ja istuvien kenkien löytäminen on vaikeaa. PMS-oireet ja kuukautiset käytännössä hallitsevat elämää. Olen jatkuvasti väsynyt, enkä osaa enää nukkua kokonaisia öitä. Minulla on joko valtava nälkä tai päiväkausiin ei ole näläntunnetta lainkaan. Lääkärin mielestä kaikkia väsyttää, eikä vaihdevuosioireita voi tulla alle nelikymppisenä. Tunnen oloni noin satavuotiaaksi. En mitenkään usko jaksavani työelämässä vielä 30 vuotta, en meinaa jaksaa kevyttä työtäni nytkään.

Paljonko oli ferritiini ja hemoglobiini, kun lääkäri ne mittautti?

Raskauksien jälkeen ferritiini jopa mitattiin ja se oli 14. Olin pitkällä rautakuurilla ja sen jälkeen arvo oli noin 50. Oireet eivät ainakaan ole parantuneet. Pariin vuoteen ei ole mitattu. Hemoglobiini on koko ajan ollut yli 120. 

"Kun alkaa olemaan 40v mittarissa niin rupeaa tämä kroppa näköjään hyytymään ja hajoamaan ihan kunnolla."

Kun on 70 mittarissa (syyskuussa tuli täyteen)  jaksaa mennä ja tehdä.

Sitä kun on ikänsä elänyt tervettä elämää ilman alkoholia ja tupakkaa,  liikkunut ja pitänyt muutenkin huolen kropastaan, ei kerännyt ylipainoa  ja pitänyt huolta myös psyykkisestä terveydestään ei ole valittamista tässäkään iässä.

On ihana olla eläkkeellä kun jaksaa osallistua ja matkustaa ja liikkua.  

Olen elänyt yh-äitinä kahdelle siitä asti kun nuorempi oli 4 vuotias, käynyt työssä ja huolehtinut kaiksesta yksin. Isä ei osallistunut millään tavalla, ei halunnut edes tavata lapsia.  Elämä ei ollut ruusuilla tanssimista mutta sitä en koskaan odottanutkaan,  olen ottanut haasteet vastaan ja selättänyt ne yksin.

Lapsista kasvoi kunnon kansalaisia, opiskelivat ja käyvät työssä. Molemmilla oma parisuhteensa ja toisella yksi lapsi. Toinen ei lapsia haluakaan.

Kroppa ei tietenkään ole kuin nuorena. On nivelsairaus jonka takia jouduin jäämään eläkkeelle kolme vuotta etuajasssa vaikka yritin pärjätä.  On muutakin iän tuomaa pikku kremppaa jonka en anna lannistaa.  En aio pysähtyä ennenkuin siirrryn manan majoille ja siihen menee toivottavasti vielä monta vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko pitänyt siitä huolta terveellisillä elämäntavoilla? 

Kerro nyt uteliaille, että miten olen huoltanut kehoa väärin, kun on moninivelrikko. Ihan uteliaisuudesta kysyn, kun ei lääkäritkään osaa vastata 

Voi olla jokin reumatyyppinen autoimmuunisairaus jos elintavat ovat kunnossa.

Minulla alkoivat ensimmäiset nivelrikko-oireet n. 45 iässä, nyt on rikki polvet, isovarpaan tyvinivelet, ranteet ja peikalon tyvet.

Ikää nyt 53.

Työni tosin on fyysistä.

Ei kannata rikkoa kroppaa nostamalla liikaa rautaa huonolla tekniikalla.